Viimeisiä viedään

Mulla alkaa nyt olemaan viimeiset tunnit tältä keväältä. Kahden viikon päästä olisi vielä tunnit, mutta koska olen luokkaretkellä keskiviikosta perjantaihin ja alkuviikosta emme kerkiä ajella Keuruulle niin jo ensi viikolla on viimeinen tuntini tänä keväänä. Kesälle olen vähän miettinyt hevossuunnitelmia, mutta niitäkin täytyy miettiä vielä tarkemmin. Joka tapauksessa pystyn nyt jo sanomaan, että kesä tulee olemaan hiljaisempaa aikaa blogissa sillä en kotona olosta viitsi kirjoittaa jatkuvasti postauksia. Muutama postaus kesällä saattaa tulla kuukauden aikana ja mahdollisesti voin väsätä jopa joitakin erikoispostauksia, mikäli teillä on niille toivetta.

Kuva: Silja S.

Eilisellä tunnilla sain jälleen ratsukseni Rutun. En tiedä miten oon taas alkanut ratsastelemaan Rutulla näin paljon, mutta mikäs siinä - kyllä lempihevosella on aina kiva ratsastaa. Ruttu olikin jo tunnilla, joten kerkesin tekemään kaikkea hyödyllistä ja turhaa odotellessani. Jalustimien kanssa mun ei selkään päästyäni tarvinnut alkaa säätämään, vaan pääsin suoraan kävelemään. Parin kierroksen jälkeen keräsin ohjia ja aloin työskentelemään käynnissä ennen varsinaista verkkaa tehden voltteja ja ympyröitä. Ravissa jatkoin samalla linjalla, taivutellen vielä hieman enemmän. Laukassa Ruttu tuntui vähän tahmealta, joten sain olla tarkkana laukan säilymisen kanssa.

Aloitettiin sitten kunnon työskentely. Tultiin ravissa keskihalkaisijalle, G:ssä pysähdys, raviin ja joko vasemmalle tai oikealle. Kulmaan voltti, jonka jälkeen käynnissä pohkeenväistöä takaosa uran sisäpuolella. Pysähdykset sujuivat todella kivasti, liikkeelle lähtö tosin oli todella hitaan oloista. Voltitkin sujuivat ihan kivasti ja Ruttu alkoi myötäämään pikkuhiljaa niskastaan. Ensimmäinen väistö oli turhan jyrkkä, mutta loput menivät sitten jo paljon loivemmin. Muutettiin tehtävää sen verran, että alettiin väistättämään jo keskihalkaisijalla kohti pitkän sivun viimeistä kirjainta, joka oikeassa kierroksessa oli siis H ja vasemmassa M. Oikean kierroksen väistöt vasemmalle sujuivat todella kivasti, mutta vasemman kierroksen väistöt oikealle tuottivat alkuun vähän ongelmia. En muistanut johtavaa kättä ja vein sisäkäden aivan sä'än viereen. Loppua kohden väistöt kuitenkin paranivat.

Laukkatehtävä kuulosti ihan yksinkertaiselta, mutta toteuttaminen ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista. Aloitimme tehtävän vasemmassa kierroksessa. L-kirjaimessa laukannosto ravista, noin 15 metrinen voltti pitkän sivun keskelle, josta viimeinen neljännes ravissa. Uralta väistö lähes keskihalkaisijalle, oikea laukka ja silmukka kulman kautta. Suuntana oli siis H-kirjain, eli silmukka oli todella pieni. Laukkavoltti sujui todella kivasti, ja ongelmat alkoikin sitten väistössä. En saanut Ruttua rauhoittumaan laukan jälkeen tarpeeksi nopeasti, joten raviväistö meni vähän niin ja näin. Väistöstä ei tullut tarpeeksi jyrkkää ja uuden laukan nostaminen tuntui todella vaikealta. Ahtaassa tilassa saatiin kuitenkin silmukka tehtyä, tosin selkään se tuntui enemmänkin laukkapiruetilta kuin voltin tyyliseltä... Toiseen suuntaan tehtävä oli vaikeampi. Väistöt menivät vielä huonommin, joten laukannosto kävi vaikeammaksi ahtaammassa tilassa. Viimeinen kuitenkin onnistui ihan kivasti.

Otettiin ennen loppuverkkaa vielä keskiravit. Keskiravi ei ole ikinä oikein ollut mikään helppo juttu mulle, ainakaan Rutun selässä sillä ruunalla ei ole mikään maailman tasaisin ravi omasta mielestäni. Olin huomaamattani nostanut polveani ylemmäs, joten jouduin laskemaan sitä ennen tehtävää. Keskiravilävistäjä meni ihan kivasti, ainakin raviin tuli suuri muutos sillä ravi oli ennen ja jälkeen lävistäjän todella hidasta. Olin todella tyytyväinen tuntiin, oikeastaan vielä tyytyväisempi kuin muutamaa viikkoa sitten ennen kisoja.

Kuva: Henna K.

Ensi viikolla meillä on jälleen koulutunti, kuulin vähän vihjailua istuntatunnista. Toiveena oli joku kiva tapaus, johon Marjo vitsillä ehdotti Jollya.. Ehkä ei kuitenkaan sitä, en varmasti osaisi ratsastaa niin pientä ponia. Toisaalta olisihan sekin kiva kokeilla, mutta olen aivan varmasti liian pitkä. Haaveilla saa aina, eikös?

Upee hevonen, kuski vaan hukassa

Otsikosta voikin jo ehkä päätellä jotakin seuran estemestaruuksista. Kisapaikalle saavuin jo ennen yhtätoista, sillä ajattelin kuvailla mahdollisimman montaa ratsukkoa ihan vain kuvauskokemuksen kartuttamiseksi. Lyhyellä putkella ja maneesissa ei vain oikein saa kovin hyviä kuvia, mutta parempi tuommoinen vähän kauempaa otettu kuin ei mitään, vai miten se menikään.

Seppo meni yhden radan jo alle, joten ajattelin ettei mulle tulisi mikään kiire - tosin erehdyin ja pahasti. Kiirehän siinä lopulta tuli, mutta ajoissa kerkesin radankävelyyn. Ihmetystä toi meidän pienelle kävelyporukalle uusinnan ensimmäinen este, joka oli reippaasti muita isompi - lopulta selvisi, että oli aivan sääntöjen mukainen. Kokenut kisakonkarikin oli vähän ihmeissään ja itsekin ajattelin, ettei me siitä Sepon kanssa yli päästä.

Verkassa Seppo tuntui todella tahmealta, mutta kun aloin sitten hyppäämään niin alkoi sitä vauhtiakin löytyä sopivasti. Pienelle pystylle saatiin tosi kivoja hyppyjä, mutta isommalle saatiin ehkä yksi tai kaksi hyvää hyppyä, muuten hypättiinkin sitten ravissa kun en askelta ennen estettä alkanut enään nostamaan uutta laukkaa. Ravissa kuitenkin näytti hyppäävän sen 90 senttisen verkkaesteenkin pudottamatta, joten olin aika varma että rata sujuu ihan kivasti.

Maneesissa sai hypätä vielä esteen numero 10 ennen omaa suoritusta. Kuva: Marjo Saarinen

Kuva: Minka

Kuva: Minka

Kuva: Marjo Saarinen

Kuva: Minka

Radalla ei tällä kertaa ollut ainuttakaan okseria, pelkkiä pystyjä. Rata alkoikin ihan kivasti. Saatiin ensimmäiselle esteelle tosi hyvä hyppy ja laukkakin rullas sopivasti eteenpäin. Puolen pitkän sivun mittainen lähestyminen kakkosesteelle ja hyvä hyppy. Kolmantena oli yhden askeleen sarja, jolle laukka vähän hyytyi. Tämän takia mentiin ensimmäinen ravihypyllä ja toiselle lähdettiin suunnilleen puolesta välistä sarjaa. Sepon hypyt on onneksi todella tasaisia ainakin omasta mielestäni ja niihin on muutenkin helppo päästä mukaan, joten kauempaa lähtenyt hyppy ei tuottanut ongelmaa. Neloselle tultiin myös ravilähestymisellä, samoin vitoselle, josta jatkettiin kuudella askeleella kutoselle. Sitten olikin pitkä lähestyminen perusradan viimeiselle esteelle, jolle saatiin tosi kiva hyppy. Puhdas perusrata, joten matka jatkui uusintaan.

Ööh... Ei kyllä. Skippasin nimittäin kaksi estettä, ja jatkoin kympille - oikeasti piti siis hypätä este numero kahdeksan, joka oli tuo yöpysty, kymppieste taas on sen takana oleva laatikkopysty. Heti esteen jälkeen tajusin virheen, sillä tajusin että missähän välissä toi yöeste oikein hypätään... Meidän suoritus siis sai hylyn uusinnasta, mutta onneksi vasta sieltä. Videolla näkyy vain perusrata.

Videosta kiitos Himmulle!

Käytiin sitten kävelemässä noin vartin ajan ja samalla sainkin purettua ajatukset. Suoraan sanottuna ketutti radan jälkeen, mutta kävelyn jälkeen fiilis oli "ei mitään ongelmaa, ekat estekisat vuoteen - syksyllä uusiks" -luokkaa. Seppo meni kuitenkin radan todella tyytyväisesti korvat hörössä eikä oma istuntakaan mitään kamalaa ollut - verratkaapa vaikka viime vuoden mestaruuksiin, josta laitan näkyviin ensimmäistä kertaa ikinä edes sen puoli minuuttia - joten ihan tyytyväinen olen suoritukseen. Jälkikäteen olen kuullut moneltakin suunnalta kuinka perusrata oli siisti, joten ehkäpä mun pitääkin olla tyytyväinen? Ainakin suoritus oli parempi kuin viime vuonna, jolloin saimme Laurin kanssa 7vp perusradalta!

Viime vuoden videosta kiitos Miialle!

Itseluottamus tunnissa kasaan

Kuvista kiitos Siljalle, lähettämisestä kiitos Helkalle! Ja ennen kuin alatte mainitsemaan kommenteissa, että kaikki kuvat on otettu takaa niin kuvaajalla jalka paketissa eikä silloin kyllä kovin kauas penkistä liikuta ;)

Olin jo eilen ratsastamassa, sillä eilen tunnin ajankohta olisi ollut meille vähän huono. Olin varautunut estetuntiin Sepolla, mutta yllätyin positiivisesti listalla: Ruttu, esteet. Tajusin heti, että viime viikkoisen epäonnistuneen tunnin takia Marjo halusi kohottaa itseluottamustani sunnuntaita varten - ja näinhän asia olikin. Itseluottamus kohosi - ainakin hetkellisesti - ja nyt on myös pientä verkkavinkkiä saatu sunnuntaille. Olin todella tyytyväinen Marjon valintaan, sillä Rutulla olin hypännyt viimeksi marraskuun puolella. Oltiin tallilla todella ajoissa, yli tuntia ennen oman tunnin alkua, joten kerkesimme katselemaan molempia tunteja jonkin aikaa. Ja koska tarhat olivat erittäin kuraiset - erityisesti Rutun tarha, kiitos joen tulvimisen - lainasin jälleen saappaat ja rutkasti ylimääräistä aikaa. Itse hevosen pyydystämiseen ei mennyt aikaa, mutta tarhasta pois pääsyyn kylläkin.. Mutaa oli nimittäin paikoin puoleen väliin säärtä ja hevonen vielä roiski mutaa reiden korkeudelle saakka. Kevät ♥

Tunnilla hyppäsimme vähän rataa sekä osissa, että kokonaisena. Pääsimme ratsastamaan ensimmäistä tuntia kentälle, joka oli vähän kurainen parista kohtaa, joten olin jo varautunut kamaliin oikomisiin. Kovin pahasti ei Ruttu oikonut, vähän kyllä muttei mitenkään pahasti. Aloitettiin verkan jälkeen hyppäämään pientä siniharmaata kavalettia oikeassa kierroksessa. Heti ensimmäisistä hypyistä lähtien ratsastus tuntui helpolta. Fiilis oli aivan eri kuin viime viikolla. Parin kerran jälkeen tultiin pitkällä sivulla ollutta punaista pystyä, jolle tuli tosi kivoja hyppyjä, vaikka tie ei aina mikään mahtava ollutkaan.

Tästä kun olisi otettu kuva sivusta niin olisi tullut kehityskollaasi aikaan - jälleen kerran

Tultiin sitten ensimmäinen varsinainen tehtävä, joka oli suht yksinkertainen: siniharmaa pysty ja siitä hevosilla kuusi lyhyttä laukka-askelta okserille. Ensimmäisellä kerralla tultiin vähän turhan pohjaan enkä ottanut tarpeeksi kiinni ennen enkä jälkeen pystyä, joten mentiin väli viidellä askeleella. Toisella kerralla tultiin hyvin ensimmäiselle esteelle ja sain otettua hevosta paremmin kiinni, mutta lopputulos oli vähän eri kuin mitä haettiin...

Odotin siis Rutulta vielä yhtä pientä askelta, mutta olinkin tehnyt pienen laskuvirheen meidän ja okserin välillä, joten Ruttu hyppäsikin paljon ennen minua. Kyydissä pysyin, mutta istuskelin lopulta satulan edessä, jos siis tuosta yllä olevasta kuvasarjasta ei saa selvää. Tulin uudestaan onnistuneesti kuudella askeleella. Nappulat vain tuntui vaan olevan vähän hukassa huolimatta siitä, että hevonen on todella tuttu.

Sitten alettiin tulemaan yhden askeleen sarjaa ja siihen kapeaa pystyä keskihalkaisijalla (este 7). Tehtävä sujui heti ensimmäisellä kerralla todella kivasti, joten en sitten mennyt enään toista kertaa tätä vaan aloin valmistautumaan radan hyppäämiseen. Rata onkin merkattu ylempää löytyvään piirrokseen, joka tosiaan on vain suuntaa antava. Rata meni kokonaisuudessaan todella kivasti, ainoastaan tuo vitosen jälkeinen tiukka käännös oikealle tuotti jälleen hankaluuksia (marraskuussa sama tehtävä). Kolmoseste oli 90cm, sarja n. 70-80cm ja okseri 80cm, loppujen korkeus jäi vähän pimentoon.

Koko tunti mua potutti, ettei Ruttu ollut vapaana kisoihin osallistuessani. Tunti sujui nimittäin todella hyvin ja varmasti olisi kisoissakin mennyt vallan mainiosti. Mutta toisaalta pitää saada vaihteluakin, sillä varmasti suurimman osan estetunneista leirin tunnit mukaan lukien olen hypännyt Rutulla, Sepolla taas olen ratsastanutkin vain viisi kertaa. Huomiseksi on luvattu koko päivälle sadetta, joten toivotaan, että kenttä olisi kisakunnossa sunnuntaina! Oma startti on kahdentoista jälkeen ja Seppo menee ennen omaa lähtöäni yhden radan. Kuulemani mukaan tämänkertainen ratamestari tekee suhteellisen vaativia ratoja, joten saa nähdä miten käy.