Ikinuori

Eilinen tunti ei mennyt kyllä aivan putkeen. Heti nähdessäni tuntilistan ajattelin, että nyt mennään lujaa. Kohdalleni oli viime viikkoisten "uhkausten" mukaisesti laitettu Källi, joka onkin blogin puolella vähän vieraampi tapaus. Källi on siis pian 25 vuotias yksityinen suokki-pv -risteytysruuna, joka käy tunneilla. Se on osaava hevonen ja sen koulutustaso onkin heA/110cm, vaikkei se noin korkeita esteitä enää hyppääkään.

Jo heti alkukäynneissä Källi liikkui todella reippaasti eteen ja alkuverkka menikin lähinnä siihen, että rauhoittelin menevää hevosta. Teinkin todella paljon voltteja ja pysähdyksiä saadakseni sen edes jotenkin kuulolle. Laukassa pysyin lähinnä pääty-ympyrällä, mutta vaihdoin kuitenkin välillä keskiympyrälle ja välillä myös toiseen päätyyn. Varsinainen työskentely aloitettiin raviväistöillä pituushalkaisijalta. Voin heti sanoa että vasemmassa kierroksessa väistöistä ei meinannut tulla yhtään mitään! Källi meni sellaista vauhtia, että mua ihan hirvitti välillä. Onneksi saatiin edes pari suht onnistunutta väistöä aikaiseksi ennen suunnanvaihtoa. Oikeaan kierrokseen väistöt sujuivatkin jo paljon paremmin, vaikka sain edelleen vähän rauhoitella hevosta.

Tunnin varsinaiseksi teemaksi osoittautui vastalaukat. Nostettiin oikeassa kierroksessa tallin puoleisen pitkän sivun alussa vasen laukka ja siirryttiin käyntiin B-kirjaimessa. Lyhyen sivun keskellä harjoitusravi ja toiselle pitkälle sivulle sai tehdä voltteja niin paljon kuin koki tarpeelliseksi. Ensimmäinen laukannosto meni aivan metsiin: hevonen nimittäin ampaisi kuin raketti, joten rauhallinen nosto oli kilometrien päässä. Toisella kerralla nosto oli jo hieman maltillisempi, mutta käyntisiirtyminen venyi pitkäksi. Tällä kaavalla jatkuikin koko tehtävä. Alettiin muutaman kerran jälkeen tulemaan vastalaukassa keskiympyrää. Källin kanssa tämä olikin suht helppo, sillä se piti vastalaukan eikä alkanut vaihtelemaan sitä. Luonnollisesti tahtikin hidastui hieman vaikka hieman liian reipas olikin edelleen.

Toiseen suuntaan vastalaukat sujuivat jo huomattavasti paremmin. Källi ei lähtenyt enään kuin raketti eteen, vaan se oli edes jonkinlaisessa kontrollissa. Käyntisiirtyminen venyi edelleen hieman pitkäksi, mutta parempi kuin aikaisemmin. Keskiympyrät vastalaukassa sujui aika kivasti vaikka hevonen tykkäsikin kaasutella. Lopulta tajusin, että hevonen rauhoittuu todella hyvin äänellä. Loppuraveissa meni hetki, ennen kuin Källi ravasi edes suhteellisen rennosti kaahottamatta, kävelläkin sain jonkin aikaa jotta käveltiin rauhassa.

Lopputulos: ikinuori vaari, joka ei aivan ole tämän kertaisen ratsastajansa tyylinen. Ratsastajan paikat olivat aamulla aivan jumissa.

Ensi viikon tunti on mulle vielä vähän auki. Perjantaina en nimittäin saa kyytiä tallille ja mulle ehdotettu maanantai on hieman myöhäinen. Pitää kysellä vielä hieman, että miten on esimerkiksi torstain laita. Leiriasioita on tullut myös vatvottua, mutta siitä ei sen enempää - siihen palaan myöhemmin ;)

Pelkojen kohtaaminenko?

Perjantaiselle tunnille lähdin ihan hyvillä mielin, osin siitä syystä, että koko päivän oli satanut lunta, joka lisää valoisuutta jonkinverran. Fiilis kyllä hieman latistui nähtyäni listan: Mussu ja puomit. Noh, ei siinä muu auttanut kun lähteä hakemaan poni karsinasta käytävälle hoidettavaksi. Ponit olivat kaikki ihanan märkiä, joten kuivasin Mussun nopeasti ennen harjaamista. Vuorauduin kaiken varalta turhaliiviin, sillä luotto poniin ei ole ihan mikään paras mahdollinen. Tuntui oudolta varustaa ponia, joka ei sano mitään satulan laitosta - Mussu kun ei edes pullistellut, mihin olin esimerkiksi Delhin kanssa tottunut. Olin jälleen ajoissa, jos siis vertaa siihen milloin normaalisti olen valmis.

En ole ollut tosiaan Mussun selässä enkä juurikaan tekemisissäkään sen jälkeen kun viimeksi tipuin tammikuussa pahemmin. Voitte siis kuvitella, millaiset fiilikset mulla oli maneesiin tullessa. Sinäänsä ihan hyvä, että kyseessä oli puomitunti eikä estetunti, sillä muuten olisin varmaan tullut aivan kalpeana maneesiin - nyt tulin vain hipihiljaa. Poni tuntui niin pieneltä ja kapealta istuessani sen selkään, vaikka se ei Delhiä kovin paljon pienempi mielestäni olekaan. Alkuun mulla menikin hetki löytää edes jonkinlaiset nappulat ja oikeaan kierrokseen ne löytyivätkin suht nopeasti. Vasemmassa kierroksessa huomasin ponin puskevan ympyröillä kovasti sisäänpäin, joten sain tehdä kovasti töitä sen suhteen jo heti alkuun. Ensimmäinen tehtävä oli simppeli: tullaan kevyessä ravissa kolme kolmen puomin sarjaa pituushalkaisijalla. Kaksi viimeistä sarjaa olivat laukkaväleillä. Tehtävän tarkoitus oli saada meidät ratsastamaan aktiivisesti eteen, jotta puomit eivät kolisisi. Tehtävä sujui ihan kivasti, muutamia kolauksia otettiin mutta olin tyytyväinen.

Tehtävää muutettiin hieman. Sarjojen väliin otettiin pysähdykset, joista jatkettiin seuraavalle sarjalle. Pitkille sivuille otettiin laukkaa ja tehtiin kaksi laukkavolttia. Suunnan sai siis itse valita, itse menin vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle. Tämäkin sujui ihan kivasti, paremminkin olisi kyllä voinut mennä. Muutettiin tehtävää vielä niin, että jätettiin pysähdykset pois ja nostettiin laukka ensimmäisen sarjan jälkeen. Sain patistaa Mussua reippaampaan laukkaan oikein kunnolla, mutta laukassa puomit sujuivat mielestäni parhaiten. Välikäyntien jälkeen siirryttiin neliölle L-päätyyn. Maneesin keskellä oli kaksi puomia, joiden välissä oli yksi laukka-askel. Linjalle ei saanut kääntyä liian aikaisin eikä siltä saanut kääntyä poiskaan liian aikaisin, vaan piti tehdä huolelliset kulmat. Tehtävä oli todella kiva ja siinä sai huomata aika nopeasti ponin mahdollisen kuurouden sisäpohkeelle. Mussu tosiaan oli ainakin alkuun hieman kuuro pohkeelle, mutta pikkuhiljaa tuli ne kunnon kulmatkin - ei ehkä mitenkään täydellisesti, mutta huomattavasti parempina kuin hetkeä aikaisemmin. Menin tehtävän lähes kokonaan kevyessä istunnassa, sillä se tuntui paljon luontevammalta. Tehtävän loppuun tehtiin laukanvaihto jälkimmäiselle puomille ja vaihdettiin suuntaa. Laukka vaihtui - yllätyin siitä kovasti, ne(kään) kun eivät ole ihan mitään vahvuuksiani - mutta suoraan ratsastus unohtui. Totta kai se unohtui, kun keskityin niin kovasti siihen laukanvaihtoon! Toisella kerralla sitten jäi ristiksi, mikä ei yllättänyt.

Välikäyntien jälkeen tehtiin pieni pujottelutehtävä ja siinä ohessa koko ryhmä keskusteli ensi kesän leireistä. Tämän jälkeen otettiin vielä yksi laukkatehtävä, johon sisältyi laukanvaihtoa. Aloitettiin vasemmassa laukassa ja ylitettiin samat puomit mitä edellisessäkin tehtävässä, samalla tavalla neliöllä, jatkaen seuraavalle samanlaiselle puomilinjalle. Jälkimmäisellä puomilla laukanvaihto ja neliö oikealle ja saman linjan ylitys ja laukanvaihto jatkaen neliötä vasemmalle. Laukanvaihdot olivat kieltämättä aina joko ristiä tai sitten vaihtoa ei tullut lainkaan. Viimeinen vaihto taisi onnistua. Olin kuitenkin tyytyväinen, sillä en tippunut vaikka välillä semmoinen fiilis olikin Mussun kiskaistessa puomilla päänsä alas. Pelko alkaa ehkä pikkuhiljaa olemaan ohi, mutta esteille en kyllä ehkä ponin kanssa vielä lähtisi... Muutenkin Mussu tuntui todella pieneltä, sillä välillä tuli olo, että poni lähtisi alta sivulle.

Ensimmäinen B-rata

Kuten varmasti olenkin sanonut, lähdin sunnuntaisiin kisoihin fiiliksellä "kunhan läpi pääsee". Läpi pääsy olikin tavoitteena, tietysti mitä paremmat prosentit niin sen parempi. Päivä alkoi mun osaltani kisapaikalla ykkösluokassa toimihenkilönä, ja hommanani oli tällä kertaa tuomarin sihteerinä toimiminen. Homma oli todella kiva ja siinä sai todellakin keskittyä olennaiseen eikä mihinkään muuhun. Ja jos joku kyseisen luokan osallistujista sattuu tätä tekstiä lukemaan, niin pahoittelen mikäli käsiala sattuu olemaan hieman epäselvää - nopea kirjoitustaito olisi tuossa hommassa todella hyvä, mutta mikäli olisin yhtään nopeammin kirjoittanut niin tekstistä ei olisi saanut selvää kukaan :D

Tässä välissä mulla oli hyvin aikaa seurata ja kuvailla B-merkin ratoja. Kuvausolosuhteet olivat erittäin haasteelliset, hämärä maneesi kun ei ole mikään otollisin kuvauspaikka. Oman vuoroni lähestyessä aloin pikkuhiljaa valumaan talliin ja laittamaan Delhiä kuntoon. Itse kuntoonlaitossa ei mennyt kauaa, olihan poni mennyt jo ensimmäisessä luokassa, mutta huovan vaihtamiseen meni pieni hetki sillä ponihuovat loppuivat kesken - tai ainakaan en niitä löytänyt enempää - joten jouduin odotella yhden ratsukon suorituksen loppuun. Verkka meni taas siihen, että haahuilin ympäri kenttää. Otin kaikki askellajit nopeasti läpi ja tein muutamat voltit ja parit väistöt, jotka sujuivat ihan ok. Maneesissa kertailin vielä radan läpi ennen omaa suoritustani ja ennen pillin vislausta otin paremmalla pohjalla hieman laukkaa, ravia ja parit väistöt.

Kuvista kiitos Sara Kylmälä! Videolta napatuista kuvista kiitos Emmalle!

 

Itse radasta en muista juuri mitään. Varmasti ensimmäinen ajatukseni tervehdyksen jälkeen oli, että "vitsi tää poni on tahmee". Ja sitä se olikin. Lähes jokaisessa kohdassa, etenkin ravissa, oli maininta että saisi liikkua aktiivisemmin. Tässä olenkin täysin samaa mieltä. Väistöt menivät, kuten saatoin jo arvata, aivan päin metsiä. Ensimmäinen väistö oli hieman parempi kuin jälkimmäinen - hieman jännittynyt kylläkin. Jälkimmäinen taas... Noh, en voisi sanoa sitä itse edes väistöksi. Jäätiin todella pahasti junnaamaan paikalleen, ja suoritus muistutti muutenkin enemmän banaania kuin väistöä. Laukannosto käynnistä meni käynnin kautta ja loppui ihan inasen liian aikaisin. Toinen laukka ei noussut pisteessä - pisteessä nousi itse asiassa jokin ravi-laukka -räpellys, varsinainen laukka löytyi vasta muutaman metrin myöhemmin. Temponlisäys hieman myöhässä ja keskihalkaisijalle olisi voinut ratsastaa huolellisemmin. Mutta asiat, mihin radalla olin tyytyväinen: pysähdykset! Molemmat pysähdykset olivat täysin suorat ja todella kivat muutenkin. Pisteet radalta olivat tasaista 5:sta ja 5,5:sta, mutta ensimmäisestä kohdasta saimme 6 pistettä. Alapisteet jatkoivat samaa linjaa ollen 5-5,5. Tuomarin kommentteihinkin olen tyytyväinen ja koko arvostelu muutenkin täyttä totta. Tiesin mitä saavutamme ja mitä emme ja aika hyvin ajatukseni kävivätkin toteen. Prosentteja radasta tuli 53,261 jolla ei todellakaan oltu kärkikahinoissa, mutta se ei ollutkaan tarkoitus.

Vaikka arvosteluun olinkin tyytyväinen, niin omaan ratsastukseeni en. En muista milloin ratsastukseni olisi ollut noinkin ruman näköistä, joten jätän videon suosiolla pois. Postausta koristaa kuitenkin muutama kuvankaappaus videolta muutamien kuvien lisäksi. Ja nyt kun tämä etappi aitojen sisäpuolella on saavutettu, niin ajattelin jättää kouluohjelmat ainakin väliaikaisesti sivuun ja kehittyä lisää - ja löytää sopiva hevonen kisoihin. B-tasolla on niin paljon osallistujia ja luokan taso niin kova, että mulla ei oo vielä hetkeen mahdollisuuksia pärjätä. Vaihtoehtoni ovat, että joko kisaan C-luokkia "turhaan", kisaan B-luokkia ollen aina häntäpäässä tai jättää kouluradat pois, ja näistä viimeinen tosiaan kuulostaa ainakin tällä hetkellä parhaimmalta vaihtoehdolta. Päätös ei tosiaankaan johdu sunnuntaisesta tuloksesta, vaan olin pohtinut asiaa jo ennen kisapäivää.