Lomalla viimeinkin

Lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin. Vai voinko?

Nyt on sitten kevätkausi pulkassa - niin koulun kuin ratsastuksenkin suhteen. Tai no melkein, yksi rästitunti tulee vielä juhannusviikolla eteen ennen leiriä. Virallisesti mun koulukin loppui tältä lukuvuodelta jo eilen keskiviikkona, mutta korvattiin pari yrittäjyystuntia tänään sitten reissulla Tampereelle. Päivään kuului ensin yritysesittely Kalevan Prismassa, joka oli kokenut hurjan muodonmuutoksen viime näkemästä! Tästä suunnattiin sitten bussilla kohti Särkänniemeä, jossa oli sitten toinen yritysesittely. Särkänniemihän ei kovin helposti kuulemma mitään esittelyjä kouluryhmille anna, joten olimme aika etuoikeutettuja - jos näin voi sanoa. Loppupäivä olikin laitteiden kiertoa ja kyllä sitä tulikin kierreltyä! Ei nyt ihan jokaista laitetta, mutta kaikki omat suosikit kertaalleen. Keinukaruselli, Tyrsky, Trombi, Tornado, Koskiseikkailu, Taikajoki, Half Pipe, Hurrikaani, MotoGee ja Tukkijoki tuli kokeiltua. Muutama kaveri kokeili tämän kesän uutuslaitetta, X:ää, mutta itse en todellakaan uskaltanut siihen vielä mennä. Ehkä vielä joku päivä..! Sää onneksi suosi ja aurinkorasvaakin tuli käytettyä oikein urakalla... :D

Tiistainen tunti oli tosiaan ilman satulaa -tunti, mikäli siis halusi mennä ilman. Olinkin ihan tyytyväinen siihen, ettei otettu mitään tehorääkkiä, olihan mittari hellerajan lämpöisemmällä puolella. Mulle oli laitettu Nemo, jolla en ollutkaan mennyt vähään aikaan. Viime kesänä olisi ollut mahdollisuus vaihtaa leirin yhdellä tunnilla toisen leiriläisen kanssa siihen, mutta en sitten vaihtanut. Katsoin hetken edellistä ryhmää ennen kuin kävin hakemassa satulahuoneesta suitset. Poni oli ollut jo ensimmäisellä tunnilla, joten mun ei tarvinnut harjata sitä. Suitsitin Nemon sitten sen omassa karsinassaan, en kokenut tarpeelliseksi lähteä taluttamaan sitä tallista toiseen pelkkien suitsien takia. Oltiin äkkiä valmiita ja kapusin ponin selkään jo kentän ulkopuolella, siinä kun oli sopivasti penkki. Nemollahan ei ole kovin tasainen selkä eikä se myöskään ole kovin leveä - ainakin tämmöisestä hujopista tuntui siltä, vaikka onhan Nemolla korkeutta yllättävän paljon - josta tuntikaveri sitten hieman varoitteli. Hieman enemmän mun kävi kuitenkin sääliksi kaveriani, joka meni Lätyllä ilman satulaa. Mutta kuulemma Lätty ei ollut edes kovin paha, vaikka ruunalla aika korkea säkä ja pompottava ravi onkin. Kuvista kiitän tässä vaiheessa ihanaa Ellaa!

Joka tapauksessa, alkukävelyjen jälkeen alettiin ravailemaan. Nemollahan on sopivan tasainen ravi, mutta jouduin kapean ponin selässä hieman hakemaan tasapainoa. Laukkaverryttely tehtiin seuraa johtajaa -leikin mukaisesti ja tässä vaiheessa sain ihan oikeesti treenata tasapainoa! Tuntui siltä, että tippuisin ihan minä hetkenä hyvänsä. Pikkuhiljaa alkoi sujumaan paremmin, mutta siltikään en uskaltanut mennä kovinkaan lujaa. Kun tuli mun vuoroni johtaa joukkoa, päätti Nemo vähän kokeilla kärsivällisyyttäni puremalla vasempaan kuolaimeen kiinni ja lähtemällä oikealle muiden perään. Kunnialla saatiin kuitenkin oma vuoro ohi, vaikka vanha tuttu nestehukka tuli taas esiin... Mun olikin pakko jäädä heti juomatauolle, enkä osallistunut enää sitten tähän leikkiin.

Isomman juomatauon jälkeen vaihdettiin leikkiä. Keräännyttiin kaikki seitsemän L-päätyyn riviin. Tehtävänä oli käynnissä mennä toiseen päätyyn, koskettaa raipalla aitaa, tehdä maailmanympärysmatka, kävellä takaisin ja koskettaa raipalla aitaa. Nemo oli todella hidas, mutta se ei mua juurikaan haitannut. Maailmanympärysmatkan tein hitaasti ja sillä aikaa kerkesi yksi ratsastaja tippumaan hieman pahemmin. Jatkettiin kuitenkin heti, kun ratsastaja oli takaisin selässä. Seuraavaksi mentiin ravissa kentän puoliväliin, pysähdyttiin ja "kopautettiin" viidesti jalat hevosen kaulan päällä yhteen. Ravattiin päätyyn, raippakosketus ja naisten satulassa takaisin. Tää sujui jo vähän paremmin, mitä nyt kopautukset meni todella kankeasti (en suosittele tämmösiä juttuja tehtävän turvaliivi päällä) ja naisten satulassa mun paino oli niin, että Nemo luuli että piti väistää sivulle. Naureskelinkin siinä, että muut menee suoraan ja me sivulle! :D

Sitten olikin vuorossa mun suosikkileikkini, etana ja raketti. Jos leikki on jollekin vieras niin tässä selitys lyhyesti: ratsukot jaetaan pareihin, jolloin toinen on etana ja toinen raketti. Ratsukot lähtevät yhtä aikaa liikkeelle laukassa vastakkaisista kulmista, etana niin hidasta laukkaa kuin mahdollista ja raketti niin lujaa mitä uskaltaa tai pystyy pyrkien ottamaan etanan kiinni oikomatta. Pakostihan sitä oikaisee kovassa vauhdissa, mutta mitään kymmentä metriä ei saa missään nimessä oikoa.

Koska meitä oli pariton määrä, tuli yhteen porukkaan kaksi etanaa ja yksi raketti. Me oltiin Nemon kanssa kolmikossa, kavereina Lauri ja yksityinen poni. Sovittiin ensin, että Lauri on raketti ja yksityinen olisi etummaisena menevä etana, itse tulin siis heidän takanaan. Naureskeltiinkin siinä, että Nemo meni lyhyttä ravia kun johtava etana meni niin hidasta laukkaa.... :D Toisella kerralla yksityinen oli sitten raketti ja minä johtava etana. Päästiinkin yllättävän hidasta laukkaa ilman ravirikkoja, josta olinkin todella yllättynyt! Itse tosiaan en mieluusti olisi mennytkään raketiksi ja sanoinkin sen aika selkeästi.

Viimeisenä tultiin vielä ristikkoinnari kolmesti. Mua hieman kauhistutti, sillä en tosiaan ole mennyt Nemolla aikoihin ja lisäksi mun kyydissä pysyminen oli hieman 50-50 -tilanteessa. Ja innaria en ole ennen hypännyt ilman satulaa. Ihan hyvinhän se meni, vauhtia olisi saanut olla enemmän, mutta en sitten uskaltanut vaatia. Hypyt olikin tämän takia hieman mielenkiintoisia, kun en kerennyt ottamaan tasapainoa kunnolla haltuun ennen seuraavaa hyppyä. Mutta kyydissä pysyttiin ja se on pääasia!

Enää en ihmettele, että mulle sanotaan jatkuvasti jalkojen pituudesta... Kyllä sitä pituutta jaloilla näköjään on! :D

Miksi sitten en uskaltanut vaatia ponia liikkumaan eteen? Hyvä kysymys. Ennenhän mulla ei ollut juuri mitään ongelmaa pyytää hevosta eteenpäin ilman satulaa. Mulle tulee mieleen vain yksi syy: viime kesäinen tippuminen. Se on kai jättänyt mulle isomman pelon mitä alunperin ajatttelinkaan. Tänään sitten aloin pohtimaan asiaa tarkemmin ja aloin muistelemaan, että mulla oli jopa Rutun selässä hieman jännittynyt fiilis joulukuussa. Ruttuhan on hevonen, johon luotan oikeastaan 110 prosenttisesti, joten tää fakta hieman yllätti. Ilmeisesti pelkään tippua uudelleen ilman satulaa, joka sitten johtaa siihen, etten uskalla vaatia hevoselta juurikin vaikka reippaampaa vauhtia. Muutenkin tuo vajaa vuosi sitten tippumisesta tällin saanut häntäluu otti itseensä tuosta satulatta ratsastamisesta, että on saanut todellakin miettiä missä istuma-asennossa sattuu mahdollisimman vähän. Muuten Nemo oli todella kiva ja voisin mennä toistekin ilman satulaa! :)

Kesäfiiliksissä

Mun kunnon kuulumiset ovat jääneet blogissa aika vähiin. Aika hyvin mun kuulumiset selkeni parin viikon takaisessa puhelimen tyhjennyksessä, mutta varmasti jäi muutamia asioita auki. Ei sillä, että tässä olisi tapahtunut jotakin merkittävää. Aika samaa rataa on mennyt koko loppukevät viimeisimmästä kuulumispostauksesta maaliskuun loppupuolelta.

Kuva huhtikuulta - ei näytä siis tältä juuri nyt täälläpäin :D

Kuten varmaan tiedossa on, oli mulla 7 viikon työssäoppijakso huhtikuun puolivälistä aina eiliseen saakka. Ensimmäiset viikot olivat aikamoista hakemista, mikä on ihan ymmärrettävää. Nyt viimeiset viikot ovat menneet "kuin vettä vaan". Meitä oli yhteensä 3 opiskelijaa harjoittelemassa, joista kaksi oli ensimmäisen vuoden. Sovimme sitten niin, että olemme vuoroviikoin salissa. Eli emme olleet juurikaan samaan aikaan samassa paikassa. Pakkaa sekoitti jo aika alussa pieni äksidentti, joka johti lopulta siihen, että kaverini oli noin 4 viikkoa salissa ja 3 viikkoa keittiössä, ja minä päinvastoin. Tällä viikolla olin yhden päivän salin puolella tehdessäni näyttöä ja kyllä se on nyt entistä selkeämpää, että mielummin valmistuisin tarjoilijaksi kuin kokiksi... Onhan sitä keittiössäkin oppinut hirmuisesti uutta ja saanut mukavasti vastuutakin. Yhtenä päivänä vastasin nimittäin lähes täysin itsenäisesti lounaasta. Tuo oli kylläkin hiljaisempi päivä, joten toistakymmentä lounasannosta meni ihan helposti. Mutta auta armias kun tuli sellainen yli 10 henkilön ryhmä lounaalle.... Silloin sysäsin vastuun mielummin jollekin kokeneemmalle! :D Eilen mulla oli sitten keittiönäyttö ja arviointi, josta sain tasaista kakkosta jokaisesta kohdasta. Yksi hieman epäselvä kohta oli mun ja arvioijien välillä, jota en kuitenkaan kokenut tarpeelliseksi alkaa setvimään enempää - jos joku kokee mulla olevan tietynlainen piirre, niin en sille voi mitään. Mun työssäoppipaikka näin yleisesti oli kyllä oikeastaan paras mahdollinen mulle ensimmäiseksi paikaksi: sain ohjausta, opin ja porukka oli todella mahtava, juuri sellainen mikä varmasti joka paikassa on.

Mun ensimmäinen vuosi ammattikoulussa alkaa muutenkin olemaan kohta pulkassa. Tai itse asiassa, oon tehnyt jo kaikki ammattikouluun liittyvät asiat. Ainoastaan ensi vuoden valinnaiset, joita olen jo alustavasti tutkaillut Wilmasta, katsotaan ensi viikolla koulussa. Lukiokin mulla on tän vuoden osalta aika loppusuoralla: matikan kakkoskurssi saatiin päätökseen reilu viikko sitten - kokeen numero olikin hitusen parempi kuin ensimmäisen, vaikka itsenäisesti opiskelinkin yli puolet kurssista - ja englannin kakkoskurssinkin koe tuli tehtyä tällä viikolla. Ensimmäisen kurssin koe ei ollut kovin kehuttava, eikä tästäkään varmaan kummempaa numeroa tule... Jäljellä onkin enää psykologian vapaasti valittavan kurssin, sosiaalipsykologian, kertaustunti tiistaina ja kurssikoe keskiviikkona. Kokeenpalautus jää luultavasti jälleen väliin, mulla kun ei keskiviikon jälkeen ole enää varsinaista koulua, mutta saahan sen numeron tietoonsa muutenkin. Keskiviikko on virallisesti mun vuoden viimeinen koulupäivä, tosin torstaina tehdään yrittäjyysporukalla reissu Tampereelle. Päivä sisältää pari yritysesittelyä ja huvittelua Särkänniemessä. Kaikki eivät lippua Särkänniemeen osta ja olen itsekin vielä fifty-fifty -tilanteessa sen suhteen...

Mitäs teille kuuluu? Kouluhommat jo kaikki tehty? ;)

Summer Bucket List 2016

Mun mielessä on jo pitkän tovin pyörinyt idea Summer Bucket Lististä. Jalustin.netin innoittamana moni muukin on innostunut asiasta ja nyt kun mitään muutakaan kirjoitettavaa ei ole, niin ajattelin itsekin kirjoittaa mun "kesäsuunnitelmat" ylös. En takaa näiden kaikkien toteutumista, mutta ehkä tämän avulla saisin hieman tsempattua itseäni tekemään. Sovitaanko vaikka niin, että elokuun lopulla katson omassa postauksessaan, että mitkä kohdat toteutui ja mitkä ei - perusteiden kera?

Tämän viikon tunti siiretty kahden viikon päähän minusta riippumattomasta syystä, jota en kuitenkaan koe tarpeelliseksi kertoa blogin puolella. Syy on kuitenkin 110% ymmärrettävä :)

(C) Roosis

1. Vietä huikea leiriviikko

Tämän pitäisi olla helppo nakki. Vaikka leiriläisillä on aika iso ikähaarukka ja porukkaa on ympäri Suomea (Keuruu-Nurmijärvi, mikäli oikein muistan) aivan kuten viime vuonnakin, eikä kaikki ole läheskään saman tasoisia, niin mulla on fiilis, että porukka hitsautuu hyvin yhteen - viimeistään leirin ekoina päivinä. Tai sitten jakaudutaan kahteen ryhmään - viime vuoden kasileiriläiset ja uudet, hah :D

2. Vietä mukavat 3 viikkoa päiväkodissa

Mikäli joltakulta on mennyt ohi, niin sain töitä kaupungilta kesäkuun ajaksi ja työpaikkana kaupungin tietääkseni suurin päiväkoti. En ole ollut juurikaan lasten kanssa tekemisissä, joten vähän ristiriitaisin fiiliksin oon menossa töihin.. :')

3. Käy kuvaamassa jotkin kisat

Mun kesiin kuuluu harmittavan vähän hevosia. Lähiseudulla ei myöskään ole ihan hirveästi mitään hevostapahtumia. Tarkempi katselu kertoo kuitenkin muuta: Keuruulla on kesäkuun puolessa välissä 2-tason kenttäkilpailut ja samana viikonloppuna on paikallisravit Mäntässä. Ravipäivä on lauantai ja lauantaina on myös kenttäkisojen este- ja koulukokeet. Molempiin haluaisin päästä, saa nähdä miten loppujen lopuksi käy! Raveja en ole ikinä kuvannut, vaikkakin syksyn näyttelyissä otin ensikosketuksen ravikuvaamiseen, sillä yksi varsoista esitettiin ajaen.

4. Näe kaukanakin asuvia kavereita

Mulla on paljon kavereita myös kotikunnan ulkopuolella. Tai no, paljon ja paljon. Muutama hyvinkin tärkeä, joita tulee nähtyä aivan liian harvoin! Tampereella asuu eräs vanha tallikaverini Hanna ja Etelä-Suomessa asuvia Lottaa, Juuliaa, Alisaa ja Janinaa pitäisi myös käydä moikkaamassa. Etelään lähtiessäni tarvitsisin tosin yöpaikan ja kaiken lisäksi työt tuntuu meillä (tai siis niillä, joilla se työ ensinnäkin on ;D) olevan eri aikoihin. Lisäksi kulkemista vaikeuttaa iki-ihana VR, joka on lakkauttanut junavuoroja meiltä oikein urakalla.

5. Kuvaa niin paljon kuin mahdollista

Hävettää myöntää, mutta tartun kameraan jopa hävettävän vähän - jopa kesäisin. Aina on mukamas jotain muuta hommaa. Nyt pitääkin ottaa itseään niskasta kiinni!

6. Pidä blogi hengissä

Kuten varmasti olette huomanneet, niin kesällä mun kirjoitustahti hidastuu huomattavasti. Ei vain ole asiaa, mistä kirjoittaa. Jospa nyt yrittäisin julkaista edes pelkkiä kuvia, jos muuta kerrottavaa ei ole?

Toisiksi viimeisin ratsastuskerta Katilla lokakuussa 2014 - tämän jälkeen oli vain kisat pari päivää myöhemmin. (C) Minka

7. Ratsasta hevosella, jolla et ole ikinä ratsastanut tai ratsastanut pitkään aikaan

Hieman haastetta peliin ;) Ponilaaksossa ei ole oikein uusia hevosia mulle - paitsi Jolly ja Minty, mutta kaikille taitaa olla selvää miksi en näillä kahdella voi mennä - mutta pidempi, eli vähintään vuoden (< toukokuu 2015) tauko mulla on muutamastakin hevosesta: Lätystä, Liekistä, Katista (tähän en laskenut viime kesäistä vikellystä), Nemosta ja Ruuvista. Tai mistäs sitä tietää, intoudunko ilmoittautumaan jonkin toisen tallin tunnille kesällä!

8. Älä pala

Faktahan on se, että palan todella herkästi, kuten olen maininnutkin joskus. Tänä vuonna on jo yksi palamiskerta, joten yritän vältellä toista. Saa nähdä miten käy, sillä unohdan aina laittaa aurinkorasvaa ja loppukesästä on ulkotöitä tiedossa, eikä auringonpaisteessa työskentely takki/huppari päällä oikein innosta.... :D

9. Käy lenkillä tai urheile muuten vähintään kerran viikossa

Nyt herranjumala se ahteri ylös ja treenivaatteet päälle! Oon aina ollut todella huono ihminen liikkumaan ja yläasteella alkaneet polvi- ja lonkkavaivat ovat myös estäneet hölkkälenkit. Tykkään kyllä juoksemisesta, hölkkäämisestä ja yleisurheilusta muutenkin, siitä kertoo mun monet osallistumiset kaupungin koulujen yleisurheilukisoihin joka vuosi (korkeus- ja pituushyppy sekä juoksu matkoina 60m ja 800m, kerran pari myös kuulantyöntö ollen häntäpäässä ja alaluokilla pallonheitto). Pari mitalia tuli tuolloin napattua, kultaa korkeudesta ja pronssia 800 metriltä, joten harmittaa kun ei ole pitkiin aikoihin päässyt kunnolla urheilemaan!

10. Leivo

Oon jotenkin innostunut leipomaan työssäopin aikana entistä enemmän. Tykkäsin hommasta kyllä aikaisemminkin ja esimerkiksi koulussa tykkäsin tiimissä olla se, joka leipoo sämpylöitä tai muffinsseja. Kotona laiskistun, eikä tule leivottua. Nyt oon jo aikaisin keväällä päättänyt leipovani - ja ehkä tehdä jotain postauksen tynkääkin.

11. Tee lukijoiden toivoma postaus

Harvemmin saan toiveita, mutta mikäli saan toteutettavissa olevan ehdotuksen, niin ehdottomasti sen toteutan! Ei muuta kuin miettimään sopivaa postauksen aiheitta ;)