Täysin arkisia kuvia

Pitkästä aikaa syvennytään mun puhelimeen eksyneisiin kuviin! Niitä onkin kertynyt tässä parin kuukauden aikana, tosin osa meni suoraan poistoon... Ruokakuvia oli nimittäin valehtelematta lähes puolet, sillä toukokuu kului pääosin ruokakuvia ottaessa työssäopin vuoksi. Edellisen lifestyletyyppisen postauksen jälkeen ei ole oikein tapahtunut mitään merkittävää. Paitsi olin jälleen sairaana ja sain uudet antibiootit, tällä kertaa poskiontelontulehdukseen. En tiennyt lääkäristä lähtiessä, että pitäisikö sitä itkeä vai nauraa huonoa tuuriaan. Sairastan yleensä kahdesti vuodessa noin viikon pätkät, nuorempana tuskin sitäkään, joten tuntuu vähän oudolta, että nyt olen ollut lähes kaksi kuukautta enemmän tai vähemmän flunssainen. Yskää on edelleen, mutta voiton puolella ollaan!

Olen tosiaan pääosin arkipäivät - mahdollisesti myöhemmin myös viikonloppuja - töissä mansikkamaalla. Työkuvioita sekoitti tuo viikon sairastelu, sillä olin kerennyt olla töissä tasan kaksi päivää, ennen kuin piti ilmoittaa töihin etten pääsekään. Nyt työpäiviä on yhteensä takana kuusi ja edessä aivan liian monta. Suunnittelin ensin saavani sopivan määrän tunteja kasaan jo ennen leiriä, mutta enpä taidakaan saada.. Mulla on nimittäin 2-3 työpäivää ennen leirin alkamista ja tavoitteena oli olla 12-13 päivää. Ensi viikolta lähtee heti kolme työpäivää pois, sillä olen reissussa.

Tiedättekö muuten mitä asiaa mansikanpoimijat inhoavat? Tietysti hyttyset, nokkoset ja lihassäryt ovat aivan tuttua kauraa jokaiselle, mutta itse ainakin inhoan sitä, että itsepoimijat hyppivät riviltä toiselle. Ei siis poimita yhtä riviä loppuun saakka ennen uuden aloittamista, vaan vaihdellaan jopa kolmen tai neljän rivin välillä. Yritäppä siinä sitten oman rivisi jälkeen miettiä, että mistähän on poimittu ja mistä ei. Kun tiedetään selvästi, että jokainen rivi on poimittu niin marjat eivät mätäne peltoon ja pilaa koko satoa. Jokainen pääsee helpommalla, kun poimitaan rivi kerrallaan - ja työntekijät kiittävät! Muistakaahan tämä mikäli poimimaan olette menossa - perjantaina oli tasan yksi porukka, joka noudatti tätä "ohjetta" ;)

Tämmöinen avautuminen tällä kertaa, mutta nyt kuvien pariin! :)

1 & 3-4. Throwback työssäoppimiseen. Ja kuten näkee niin jälkiruokapuoli oli mun heiniä pääosin.. :D

5. Tuli sitä tehtyä asiakkaillekin yhden päivän ajan annokset pääosin itse - eikä tämä ole mitenkään kauneimmasta päästä annoksena... 7. Jälleen viime hetken opiskeluja. Ei mitään muistikuvaa miten tuo enkun itsenäinen opiskelu lopelta sai numerokseen - psykologia ei ainakaan sujunut yhtään.

11. Koulu alkoi kymmeneltä ja päätin tulla ennen kahdeksaa koululle, jotta voisin opiskella? Noh, ei siitä opiskelusta oikein mitään tullut... 12. Palamisherkkyys *peukku*

14. Ostin testiin Emman mainitsemaa Hopeatoffee-purkkaa ja ihan ok oli, voisin ostaa toistekin. 15-16. Käytiin tosiaan Särkänniemessä luokan ja merkonomien kanssa. Pitkästä aikaa sielläkin, edellinen käynti taisi olla kolme vuotta sitten.

17. Muistaako joku jonkin aikaisemman puhelimen tyhjennyksen, jossa oli kuva kahvikupista ja kuvatekstinä "never again"? Noh, on sitä muutama kuppi tullut juotua niin työssäopissa kuin päiväkodissa.. Nyt päiväkotijakson jälkeen olen juonut kaksi kaksi kupillista - toisen ilman sokeria! 18. Ei sitä jaksanut päiväkotiin panostaa ulkonäköönsä ensimmäisen päivän jälkeen - silloinkin oli hyvin minimaalinen panostus, 20. Oon todella tykästynyt tuohon paitaan!

21. Juhannuseväät. 22-23. Niin siis työssäopin jälkeen mun kokkailut on perustuneet spagettiin/pastaan ja jauhelihakastikkeeseen sekä pakastepizzaan.. :'D 24. Näitä olikin kiva kitkeä..

25. Mulle tulee välillä päiviä, jolloin kuuntelen vain yhtä biisiä. Tämän kuun alussa se sattui olemaan Aamuyö, jota tuli kuunneltua päivän aikana noin 50 kertaa, ennen kuin tajusin vaihtaa biisin uuteen. 26. Käväistiin mun vikana saikkupäivänä Jyväskylässä kiertämässä pari kauppaa ja kävin samalla myös hammaslääkärissä. 28. Ei, en ollut lenkillä. Kyllästyin vain odottelemaan äitiä töistä lähtiessä, joten lähdin kävelemään vastaan :D

29-30. Mansikanpoimijan työ ei tosiaan ole pelkästään poimimista, ainakaan täällä. Tänä vuonna on jo kitketty, poimittu, kanniskeltu multasäkkejä (tiputellen multaa nurmikolle ja yritelty piilottaa todisteet), täytelty kuoppia ja pesty laatikoita. 32. Jos kerta päiväkotiin mennessä ei jaksa panostaa ulkonäköönsä niin mitenkäs mansikkamaalle? Hiukset sutaisut nopeasti kiinni ilman harjaamista, täysin meikitön ja yleensä päällä vielä hieman pienet kurahousut ja sadetakki :D

33-35. Kävin eilen Keuruulla moikkaamassa Nettaa (ja Minttua) pitkästä aikaa. Koko päivä siellä menikin ja illalla saatiin kunnon älynväläys lähteä Netan kanssa polkemaan 10 kilometriä tallille. Mikäs siinä, paluumatkan vain jouduin polkemaan puhjenneen takarenkaan kanssa.... :'D 36. Tänään olin sitten töissä tutun tyttären rippijuhlissa. Oli siinä aikamoinen määrä perunoita keitettävänä!

Jatka lausetta - postaushaaste

En suunnitellut lainkaan tekeväni tätä postausta, mutta näin sairaslomalla ollessa sitä saa näköjään kaikenlaisia päähänpistoja. Mikäs siinä, kesän tavoite oli pitää blogi hengissä ja nyt se ainakin hengissä pysyy. Kuten sanottu, postauksia on multa vielä tulossa pitkin heinäkuuta. Joka tapauksessa, takaisin tähän postaukseen. Totuuden mukaan yritin vastata, mutta pari kohtaa tuottikin sitten enemmän ongelmia. En tiedä huomaako sitä, mutta pohdin niitä oikeasti pitkään.

Lempi askellajini on yleensä ravi. Yleensä siksi, koska vihaan pompottavaa ravia. Sitä mun on helpoin työstää ja muutenkin oma ratsastus näyttää siistimmältä juuri ravissa. Vielä vuosi tai pari sitten olisin vastannut tähän laukka, mutta kyllä ravi vie tämän taiston selvästi.

(C) Pinja N.

Lähestyessäni estettä keskityn vain hyppyyn. Vaikka muuten saattaisinkin olla tunnilla ihan muissa maailmoissa, niin omalla hyppyvuorolla keskityn 110%:sti siihen mitä teen.

Tallilla pelkään huonoa talli-ilmapiiriä ja sitä, että unohtaisin jotain ns. tärkeää. Ensimmäistä nyt ei varmaan voi varsinaisesti pelätä, mutta ainahan sitä toivoo, että talliporukassa kaikki olisivat kavereita keskenään ilman mitään suuria ongelmia.

Hevosmaailmassa en ymmärrä jatkuvaa kateutta, selän takana puhumista, hevosten huonoa kohtelua tai tätä "minun tapani on ainut oikea" -tyyliä. Etenkin kaksi ensimmäistä on valitettavan yleistä ja tekisi mieli välillä vähän mennä herättelemään sellaisia ihmisiä. Mitä iloa siitä oikein on?

Unelmieni hevonen olisi monipuolinen, tasainen ja suhteellisen varma, minua osaavampi, potentiaalinen kisaradoille - etenkin esteillä - ja korkeuttakin saisi olla eli luultavimmin puoliverinen. Mikä tahansa väri käy, paitsi kimo - syy lienee aika selvä...

En pidä hevosista, jotka ovat herkkiä. Jotenkin herkät hevoset eivät sovi mun ratsastamiksi.

Hevosenhoitaja oli varmasti yksi lukuisista haaveammateista, joita mietin lapsena - ainakin näin luulisin.

(C) Himmu

Jos taivaalta tulee vettä kaatamalla, ja minulla on tunti kentällä varmistan, että mulla on tarpeeksi vaatetta päällä ja kotona sauna lämpimänä, jotta pääsen heti pihaan tultuani saunaan. Onneksi on maneesi! :')

Vahvuuksiini ratsastajana kuuluvat muun muassa eräänlainen kärsivällisyys tai pitkäjänteisyys. Perusluonteeltani en ole kovinkaan kärsivällinen tai pitkäjänteinen, mutta ratsastaessa - etenkin esteillä - nuo piirteet tulevat aika hyvin esille. Otetaan esimerkeiksi huhtikuiset estetunnit Makkaralla: poni aiheutti mulle oikein urakalla harmaita hiuksia kieltelemällä tai muuten pelleilemällä. Kiellot eivät haitanneet mua yhtään, vaan vaatimalla vaadin ponin esteen yli - tosin pettymys tuli heti kun esteen yli olimme päässeet. Mietin tähän muuten aika kauan vastausta, sillä mikään luonteenpiirteeni ei tuntunut sopivan vahvuudekseni! :D

Jos olen yksin tallilla, kun sähköt menevät, niin suuntaisin omistajan kotitalolle, mikäli ovat kotona, ja kertoisin asiasta tai ilmoittaisin viestillä tai soittamalla. Luultavimmin mulla olisi kuitenkin akku loppu, jolloin tyytyisin vain istumaan penkillä tai tallin ovensuussa keskellä lattiaa avonaisesta ovesta ulos katsellen (olettaen, että katko on kesällä). Vielä epätodennäköisempää on, että olisin tallilla yksin... :D

Ratsastusleirit ovat ainakin vielä se kesän kohokohta. Miettikää nyt, viikko tehotreenissä kahdesti päivässä - ei lainkaan huono juttu.

Leikkituntien idea on pitää hauskaa ja ratsastaa rennommin jatkuvan treenaamisen ohessa.

(C) Minka P.

Maastoilu on parhaimmillaan seuran ja sään ollessa hyvä ja kun saa tuulettaa aivojaan kunnolla laukkasuoralla.

Aina, kun putoan, pyyhkiytyvät edelliset sekunnit muististani täysin ja tajuan tilanteen vasta maassa. Mulla ei ole ikinä mitään muistikuvia varsinaisesta tippumisesta tai ihan paria sekuntia ennen tippumista tapahtuneista hetkistä. Mulla on myös tapana säikähtää tippumista, vaikkei pahemmin sattuisikaan.

Lähtölaskenta

Hieman yllätyin, kun äiti tänään tuli sisälle postin kanssa ja ilmoitti, että tallilta oli tullut postia. Heti tiesin, että mistä oli kyse, vaikka olinkin odottanut sitä vasta ensi viikolle. Nimittäin leirikirjettä.

Käytän hienosti viime vuoden kuvaa, koska mikään tästä ei ole muuttunut: leiri alkaa tuona päivänä ja loppuu tuona päivänä. Ainut ero on se, että pakkauslista uupuu vielä! :D

Kirje oli pysynyt täysin samana, joten en vaivautunut edes lukemaan sitä. Ei sillä, että olisin aikaisempina vuosinakaan lukenut sitä ajatuksella - ehkä ensimmäiselle ratsastusleirilleni mennessä, mutta siitäkin on aikaa jo yli neljä vuotta. Leirikirje aloittaa jonkinlaisen lähtölaskennan leiriviikkoon ja päiviä näyttäisi olevan enää 19 jäljellä, joista suurin osa kuluu töissä. Itse asiassa töissä menee luultavasti 10 päivää ja reissussa kolme. Olo tuntuu ihan siltä samalta pikkutytöltä kuin muutama vuosi sitten, vaikka leirin ylivoimaisesti vanhin olenkin. Joka ei kylläkään haittaa yhtään, tulen hyvin toimeen lähestulkoon jokaisen kanssa ikään katsomatta.

En tiedä kuinka paljon olen tämän kesän leiristä puhunut, aika vähän omien muistikuvieni mukaan. Leirinä on tänä vuonna 8. leiri, joka on muistaakseni saman tasoinen kuin viime vuodenkin leiri. Pääosin porukka on tuttua nimellisesti, osan kanssa olen ollut tekemisissä sitten enemmänkin tallilla. Ponilaaksolaisia onkin mukana muutama ja tietääkseni vain yksi, joka ei ole ikinä tallilla käynyt. Ikähaarukka oikeastaan aika samaa mitä viime vuonna, vanhin 17 vuotias ja nuorin taitaa olla 14 vuotias. Tasoltaan porukka eroaa aika paljon, osa on hypänny enemmän ja osa vähemmän, osa ei ole kisannut lainkaan tai vain startin pari ja taitaa joukossa olla pari "on-off" -harrastajaakin. Yhteensä meitä on se 9 leiriläistä, ellei viime hetken ilmoittautujia ole tullut mukaan.

(C) Roosis

Toivotaan hyviä leirisäitä! Tässä juuri selailin säätiedotuksia, ja leiriä edeltävällä viikolla alkaa sää selkenemään tämänhetkisestä. Toistan varmasti itseäni, mutta jatkuva sade vie sitä fiilistä. Hieman omaa leirifiilistä vie se, että en saa sukeltaa uidessani. Tämä siis tarkoittaa sitä, että veteen mennään kahlaamalla... Syy tähän löytyy mun korvasta, sillä toinen korvatulehdus ei kuulu mun "pakko saada/tehdä" -listalleni :D Talviturkin heitto tapahtuu siis tänäkin vuonna vasta leirillä - jos siis olen tarpeeksi terve siihen mennessä.

Mitä sitten odotan leiriltä? No tietysti uusia kavereita, uusien asioiden oppimista ja kuvaamista. Haluan kehittyä kuvaajana, mutta täällä kun ei ihan joka viikko noita kisoja ole joissa käydä kuvaamassa ja kovin kauas en pääse, joten leiriviikko on hyvä aika oppia paremmaksi. Kankia olisi kiva kokeilla taas pitkästä aikaa ja haluaisin päästä oikeasti eroon tuosta mun lievästä ilman satulaa -kammosta.

(C) Pinja N.

(C) Minka P.

(C) Roosis

Leirin varaus viime vuonna... Ai että. Marraskuussa puhuttiin kesken tunnin hetki tulevasta leirikesästä tehtävän ohessa ja kysyin tuolloin Marjolta, että onko heinäkuun leireissä mitään sopivaa mulle, vähemmän hypänneelle ja kouluratsastajalle. Tästä sitten alkoi puiminen WhatsAppissa, että mille leirille mennään ja pari muuta pikkujuttua. Muistan viikko pari myöhemmin tallille tullessani alkaneeni raapustaa Lotan osoitetta ja puhelinnumeroa paperille, jonka annoin sitten Kirstille sanoen tulevani itsekin samalle leirille. Alunperinhän meidän piti mennä 7. leirille, mutta aika äkkiä sain viestin, että pääsisimmekö 8. leirille, jolla olisi paremmin ikäistämme porukkaa. Mikäs siinä, oltiin mietitty molempia leirejä eikä kellekään ollut mitään väliä kummalle mennään.

Olitko jo omalla leirilläsi vai menetkö vasta kesän viimeisille? Vai jätitkö tänä vuonna menemättä?