lauantai 18. marraskuuta 2017

Mitä jatkossa?

Tää alko kun mä olin vasta kolmetoista ja ilman sua mun elämä ois ihan jotain toista
En varmasti ole ainut, joka on huomannut blogien suosion hiipuneen ihan suosituimpia bloggaajia myöden. Suurin osa on siirtynyt päivittelemään kuulumisiaan Instagramiin, jota pystyy päivittämään nopeasti ja helposti - ja ennen kaikkea välittömästi. Se on myös nuorten yksi eniten käytettäviä sovelluksia ja luonnollisesti sitä kautta saadaan enemmän seuraajia. Pitkiä blogipostauksia ei jakseta nykyään oikein lukea.
Itse kuulun myös tähän joukkoon. Luen kyllä edelleen blogeja, mutta kuten varmasti kaikki ovat huomanneet, on kirjoitustahtini hidastunut huomattavasti. Tänä vuonna olen julkaissut 31 postausta. Edellisestä postauksesta on kuukausi ja sekin oli puhelimen tyhjennys, mikä ei vaadi julkaisijalta juuri mitään. Miten tähän on mun kohdallani päädytty?
Olen aina ollut suhteellisen aktiivinen kirjoittaja, ottaen huomioon, että olen "pelkkä" ratsastuskoululainen. Olen pyrkinyt julkaisemaan vähintään postauksen viikossa eli nelisen postausta kuukaudessa. Viime vuonna se toteutuikin ja julkaisin keskimäärin viitisen postausta kuussa, huhtikuussa peräti yhdeksän. Blogi tuntui elävän kulta-aikaansa ja olin hyvä kirjoittaja. Nautin kirjoittamisesta.
Kaikki alamäki, jos niin voi sanoa, alkoi tammikuussa. Mitä silloin tapahtui? Aloitin harjoittelun. Tiesin sen rajoittavan jonkin verran blogiin kirjoittamista ja hevosharrastusta ja yritinkin päivitellä aina silloin tällöin. Helmikuu oli ensimmäinen kuukausi koko "blogiurani" aikana, jolloin ei tullut ainuttakaan postausta. Kesäkuulle pieni tsemppi päälle, mutta se ei kauan kestänyt.
Miten sitten jatkossa? Ajattelin pistää blogin tauolle. Olen tämän viikon ajan miettinyt asiaa oikein kunnolla, sillä mun motivaatio blogin kirjoittamiseen on ollut todella heikoilla jäillä. En ole edellisen postauksen jälkeen edes avannut Bloggeria, vaan olen päivittänyt kaiken hevosiin liittyvän Instagramiin. Se tuntuu, kuten alussa mainitsin, nopealta ja helpolta. En tiedä herääkö blogi koskaan takaisin eloon, voi olla, mutta tällä hetkellä se ei tunnu asialta, mikä pitäisi päättää. Mahdollisesti voisin päivitellä joistain isoista jutuista, mikäli niitä on tulossa, mutta ainakin tällä tietoa vetäydyn "määrittelemättömän mittaiselle tauolle", joka tuntuu olevan tällä hetkellä pinnalla.
Olen kirjoittanut blogia säännöllisesti ja tunnollisesti toukokuusta 2013 ja kertaakaan en ole edes harkinnut lopettamista tai blogitaukoa. Toki huonojakin hetkiä on ollut, mutta niistä huolimatta olen kirjoittanut. En sanoisi, että se olisi ollut pakkopullaa, mutta huomasin yhdisteleväni useamman tunnin yhteen postaukseen. Ja nyt en ole kirjoittanut tunneista lokakuun alun jälkeen blogin puolelle lainkaan.
Kerrotaan kuitenkin kuulumiset estevalmennuksen jälkeisistä tunneista nopeasti tiivistettynä. Olen ratsastanut kuudesti. Valmennuksen jälkeisestä tunnista taisin puhelimen tyhjennyksen alussa kertoa parilla lauseella, mutta menin tosiaan Laurilla koulua. Meni ihan siedettävästi, ei ehkä parhaita tunteja, muttei tosiaan huonoinkaan. Syyslomaviikolla menin puomeja/kavaletteja Mintyllä. Poni oli hidas ja syttyi kunnolla vasta päästessämme kavaleteille. Pieni pettymys oli, mutta poni oli mennyt jo yhden tunnin alle, joten veikkaan sen vaikuttaneen.
Syysloman jälkeisellä viikolla kävin ratsastamassa kahdesti. Vakiotunnilla menin Lätyllä koulua. Lätty oli todella kiva ja liikkui alusta asti itse. Saatiin tosi kivojakin pätkiä aikaiseksi, vaikka ruuna meinasikin yrittää saada mut alas säikkymällä omiaan. Perjantaina hyppäsin sitten Makkaralla ja.. Noh, poni oli oma itsensä. Hidas kuin mikä ja olin todella väsynyt jo tunnin puolivälissä. Tällöinkin meinasin päästä maistelemaan hiekkaa ponin säikkyessä kaikkea opettajasta tötsiin. Rohkenin kuitenkin menemään loppukäynnit ilman satulaa ja muutamista tanssiliikkeistä huolimatta pysyin kyydissä.
Seuraavalla kerralla hyppäsinkin jälleen Macyllä. Hypättiin neloissarjaa ja jostain syystä en pelännyt sitä yhtään, vaikka sarjaesteisiin suhtaudunkin pienellä jännityksensekaisella varauksella. Macy ei kieltänyt kertaakaan, vaikka kuski ei aina mukana menossa meinannutkaan pysyä ja ylitettiin helposti noin 80 sentin neloissarja. Alkuun poni oli hidas, mutta kun sain sen liikkumaan niin se ei sitten kuunnellutkaan jarrua edes puomeilla.
Tämän viikon maanantaina olin sitten viikon tauon jälkeen tunnilla ja menin Delhillä. Pappa olikin yllättävän kiva ja etenkin alussa liikkui todella kivasti! Aiheena meillä oli vastalaukat ja vanhus yritti viedäkin mua. Ikä ei ainakaan paina ja jouduin työstämään laukkaa todella paljon. Vastalaukat kuitenkin sujuivat todella hyvin, mutta viimeiseen laukkatehtävään (joka sisälsi laukka-käynti-laukka -siirtymiä) poni uuvahti. Ajattelin pahempaa, mutta pappa yllätti positiivisesti!
Ja huomenna. Huomenna on sitten kisapäivä. Hieman jännityksensekaisin fiiliksin oon menossa, sillä vaikka luokat ovat ehkäpä naurettavan helpot (40cm ja 60cm) on ponivalinta aika yllättävä. Valitsin tällä kertaa nimittäin Macyn. Marjo sitä mulle suositteli ja pitkän epäröinnin jälkeen valitsin sen. En uskaltanut tuota 80cm luokkaa startata, sillä haluan vielä enemmän varmuutta mun ja Macyn yhteistyöhön. Ensimmäisessä luokassa kaikki puhtaan radan suorittaneet palkitaan ja uskon, että sen selviämme ilman kieltoja. Tuo 60cm luokka hieman jo hirvittää, mutta yritetään pärjätä! :D

Jatkossa mun (ja myös Lotan) kuulumisia pystyy seuraamaan Instagramissa @team_fiksut :)

lauantai 14. lokakuuta 2017

Arkikuulumisia [Puhelimen tyhjennys]

Tämän viikon maanantain tunnista lyhyesti: koulutunti Laurilla, tehtiin aika pitkälti siirtymisiä ja väistöjä. Lauri oli aika ok ratsastaa - liikkui eteen, muttei kuitenkaan ollut ohjan ja pohkeen välissä. Omaa postausta en tunnista tee tällä kertaa :)

Tässä onkin mennyt jo pidemmän aikaa ilman, että olen kertonut mun tavallisen arjen kuulumisia. Viimeksi kerroin Tallinnan visiitistä ja Weekendeistä ja niiden jälkeen onkin alkanut tavallinen arki.
En muista olenko kertonutkaan, että mulla on ammatilliset opinnot jo kasassa. Jäljellä onkin enää vain tuo lukiopuoli ja sekin on jo puoliksi tehty tämänkin vuoden osalta. Syyskuussa oli jo äidinkielen ja lyhyen matematiikan kirjoitukset, jotka menivät ihan ok. Äidinkieli ainakin olisi voinut mennä paremminkin, matematiikka taas... Noh, meni miten meni :D Ensimmäinen tarkistus tehtiin kuulemma todella tiukalla arvostelulla, joten toivon mukaan noiden äidinkielen pisteiden pitäisi nousta. Matematiikassa mun ainut toivoni taitaa olla pisterajojen raju lasku. Jos olit äidinkielen ja/tai lyhyen matematiikan kirjoituksissa tänä syksynä, niin voit kertoa omista kokemuksista kommenteissa!
Tällä hetkellä mulla onkin sitten 12 tuntia viikossa koulua, englantia ja psykologiaa, joista mulla onkin kirjoitukset ensi keväänä. Hieman jänskättää, sillä etenkin psykologia on mulle todella haastava aine - näistä neljästä ylivoimaisesti vaikein. Toivottavasti nekin menevät loppupeleissä hyvin!

Ja kuten arvata saattaakin, on keväällä sitten valmistujaiset tiedossa ja musta tulee virallisesti ylioppilas (toivon mukaan) sekä vastaanottovirkailija. Keväällä viimeistään olisi myös tiedettävä ensi vuoden kuvioista: mihin kouluun haen vai haenko ollenkaan. Mulle on harvinaista stressata asioita etukäteen ja esimerkiksi 9. luokan yhteishaussa päätin lopullisen hakujärjestyksen vasta hakuhetkellä, enkä jotenkaan osannut ajatella asiaa sen kummemmin. Nyt olen stressannut asiaa koko syksyn ja vasta nyt alkaa olemaan asiat edes hieman selventyneet. Vielä tässä olisi sellaiset puolisen vuotta hakuihin, eli stressiä on tiedossa niiltäkin osin vielä lisää - aivan kuin kirjoitukset ei sitä aiheuttaisi jo ihan tarpeeksi..

Mutta, puhelinkuvia olisi jälleen tarjolla ja niiden kautta pääsette syvemmin mun edellisen 3,5 kuukauden kuulumisiin! :)
1. Vähän meni lapiointihommiksikin, kun istuteltiin uusia taimia. Lapiolla kaivettiin polulle levittäytyneet taimet ja istutettiin sitten riveihin. Kaksin homma sujuikin jouhevasti, yksin tehdessä olisi mennyt paljon enemmän aikaa.
2-4. Aika yksitoikkoisia olivat mun töissä otetut kuvat. Mutta ajateltiin alkukesästä, ettei juurikaan tulla saamaan marjaa. Noh, väärin veikattu. Kyllä sitä ihan kiitettävästi tuli :D
Tässä onkin sitten mun vanhenemiseen liittyviä kuvia kollaasin verran. 6. Edellisessä puhelimen tyhjennyksessä mainitsemani syntymäpäiväkakku, joka ostettiin töihin. Kyllä tuolla saikin aikaan kahden hengen kekkerit!
7-8. Tässä onkin sitten pari kuvatodistetta mun siskojen yllätyksestä elokuun puolivälissä, jonka he toteuttivat vanhempieni kanssa. Olin suunnitellut meneväni kuvaamaan Keuruun kenttäkisojen koulu- ja esteosuudet, mutta hieman yllättäen sainkin viestin, missä luki listaa mitä pakata mukaan. Ja näin lähdimmekin siskosten, toisen siskoni miehen ja viiden koiran kanssa Ruovedelle mökille. Mulle järkättyjä tehtäviä, saunomista, hyvää ruokaa ja juomaakin - hyvää seuraa unohtamatta!
9-10. Pari kuvaa mun viralliselta syntymäpäivältä, joka tosiaan kului rippijuhlissa.
11. Muistaakseni viikko täysi-ikäistymiseni jälkeen lähdin sitten osan viime vuoden leiriporukan kanssa viettämään iltaa. Hyvää ruokaa ja seuraa tällöinkin! Ja tuli heitettyä talviturkkikin ensimmäistä kertaa noin aikaisin sitten kesän 2014 ;)
12-13. Juuri ennen leirille lähtöä olin pari päivää Keuruulla. Käytiin kaverin kanssa sitten myös yöuinnilla ja voin sanoa, että noin lähempänä keskiyötä oli vesi aivan järkyttävän kylmää :D
14-15. Oltiin mansikkamaalta tutun työkaverin kanssa myös tutun rippijuhlissa töissä, katsomassa vähän tarjottavien perään ettei pääkokin ihan yksin tarvitse juoksennella koko aikaa paikasta toiseen.
16-18. Sitten päästäänkin leirin alkamispäivään! Lounaaksi söin junassa patongin, Helsingin rautatieasemalla kerkesin kävellä laituria pitkin viitisen metriä ennen kuin yhdestä kassista meni hihna poikki ja jouduin tekemään hätäviritelmän, seuraavassa junassa tarkistettiin sitten saiko läppäri osumaa ja kyllä se ihan hieman sai yhteen kulmaan. Naureskeltiin myös meidän tavaramäärälle Lotan kanssa: kuvassa tosiaan iso matkalaukku ja sen takana oleva reppu on Lotan ja muut kassit mun :'D
19. Leirin ajan oli todella hieno keli, mutta päätöspäivänä alkoi Savonlinnassa jytisemään ja Parikkalassa jouduttiin vaihtamaan junaa kiireessä ja kaatosateessa.
20. Oltiin sovittu työkaverin kanssa, että mennään syömään mun ajokokeen jälkeen - kävi miten kävi. Noh, eipä se mennyt silloin läpi, joten "juhla-ateria" muuttui lohtuateriaksi :'D
21. Mutta inssi tosiaan meni läpi toisella yrittämällä kolme viikkoa myöhemmin! Inssi sattui olemaan eri aikaisemman loman vuoksi, liekö se sitten syynä läpipääsyyn ;)
38. Mulla on oikomishoidot aika loppusuoralla, mutta vielä on edessä yksi isompi juttu. Mulla on nimittäin yksi poskihammas puhkeamatta (tämän vuoksi multa poistettiin myös viisuri 1,5 vuotta sitten, sillä ajateltiin sen häiritsevän puhkeamista) ja sen vuoksi sen "vastinpari" on puhjennut sitten liikaa. Kävin sitten jokinaika sitten TAYS:n Coxalla katsomassa tilannetta ja sovittiin, että poistetaan sekä ylipuhjennut että puhkeamaton hammas. Eli leikkaus olisi jälleen edessä aikalailla tasan kolmen viikon päästä! Jos joku ei siis tiedä, niin mun oikomishoito alkoi noin 10 vuotta sitten sillä, että multa leikattiin kahdesti hampaita pois. Viisurikin leikattiin 1,5 vuotta sitten puudutuksessa, eli tämä olisi mun neljäs leikkaus.
42. Ehdottomasti yksi tämän syksyn parhaimmista kappaleista, jos et ole kuunnellut niin suosittelen kuuntelemaan :)
Ja tässä vielä neljä muuta tämän syksyn suosikkia. Antti Tuiskulta tuli varmaan tämän vuoden kovin albumijulkaisu jokin aika sitten ja sitä on ainakin omasta mielestäni vaikea lähteä kenenkään haastamaan :)

maanantai 9. lokakuuta 2017

Ensimmäinen estevalmennus

Eilen olin mun elämäni ensimmäisessä valmennuksessa. Oon harrastanut viikkotunneilla ilman suurempia taukoja vuodesta 2011 ja nyt vasta osallistuin ensimmäiseen valmennukseen ja katsomossakin olen ollut vain kerran pari vuotta takaperin, ellei lasketa Hevosmessujen klinikoita. Nyt sitten osallistuin estevalmennukseen ja voi olla, että tästä tulee suhteellisen säännöllistäkin - ei sitä koskaan tiedä. Ratsuvalinta eiliselle saattoi olla hieman yllättävä ja itsekin yllätyin mitä tuli päätettyä. Oli muuten aikamoista luksusta, kun oli vain neljä ratsukkoa. Olen tottunut vasta ihan viime aikoina siihen, että tunnilla on kuusi ratsukkoa entisen seitsemän sijaan ja pienet ryhmät ovat olleet mulle aina jotain erikoista. Niin ja näin alkuun olisi hyvä varoittaa mun järkyttävästä istunnasta - megaloikat ei oo itsellä ihan vielä hallinnassa... :'D Mutta, nyt asiaan!
Kuvista kiitos Petralle ja Iitalle!
Olin tallilla aika ajoissa siihen nähden, että ponini oli loimitettuna tallissa. Macy oli siis ollut aamun ensimmäisessä estevalmennuksessa, joten se oli puhdas. Tottumuksesta kuitenkin harjasin sen nopeasti läpi ennen varustamista. Naureskelin siinä sitten samaan valmennukseen tulevalle kaverilleni, että ihan varmasti se keksii jotakin mun pään menoksi, kun on näinkin kiltti. Poni ei siis liikauttanut jalkaansa kertaakaan varustuksen aikana, eikä hammaskalustoakaan esitelty. Poni oli nopeasti valmis, joten lähdimme maneesia kohti.
Macy liikkui alkukäynneissä aika hitaasti, mutta oikeastaan heti ottaessani ohjat tuntumalle alkoi se hieman liikkumaan reippaammin. Alkuverkka otettiin keskiympyrällä kahden puomin kanssa. Alkuun ihan vain ravattiin puomeja keskittyen taivutukseen. Macy ei ravipuomeista tuntunut välittävän ja menikin todella kauan, että se alkoi löytämään sitä reippaampaa ravia. Se hidasti aina ennen puomia, joten sain todellakin olla tarkkana. Sitten siirryttiin aina uralla muutaman askeleen ajaksi käyntiin jatkaen muuten samaa keskiympyrää. Tässä vaiheessa Macy alkoi vasta liikkumaan paremmin ja työskentely muuttui mukavammaksi. Laukkaverkassa tultiin kolmikaarisella kahta puomia, joilla vaihdettiin laukka. Me tehtiin Macyn kanssa vaihto ravin kautta Marjon ohjeistuksesta. Poni tuntui hyvältä ja odotin valmennukselta paljon.
Alettiin sitten ottamaan ensimmäisiä hyppyjä. Pituushalkaisijalla CIL oli pysty-puomi-okseri -linja ja aloitimme ensin tästä pystystä, jota tultiin pari kertaa ristikkona oikeassa laukassa. Lähestyminen tehtiin siten, että käännettiin kentän poikki hieman I:n jälkeen, ylitettiin puomi ja neljällä askeleella lähestyttiin ristikolle. Tuo neljä askelta kuulosti mun korvaan paljolta, mutta kun Macyn käänsin linjalle niin epäluulot kaikkosivat: väli olisi juuri sopiva meille. Poni hyppäsi hyvin ja sen selässä kaikki tuntui jotenkin pelottavan tutulta. Parin hypyn jälkeen este korotettiin pystyksi ja jatkoimme edelleen sitä hyvää linjaamme! Mun ongelmana oli edelleen mun lysyyn painuvat hartiat. Pakko päästä siitä eroon tällä kaudella :D
Otettiin seuraavat hypyt sitten okserille, samaan tapaan kuin pystyllekin: vasemmassa laukassa puomi, neljä laukkaa, okseri. Ihan tavallinen okseri kyseessä ja me stopattiin siihen. Tavallaan ei yllättänyt ja päädyttiin Marjon kanssa siihen, että otan puomin ja okserin välin viidellä askeleella. Toisellakin kerralla kiellettiin, mutta kolmannella päästiin sitten yli. Macy ansaitsikin sitten suuret kehut sen jälkeen, vaikka loikka oli kyllä kirjaimellisesti loikka. Eipähän ainakaan kolissut puomit...
Seuraavaksi tultiinkin sitten koko linjaa pariin kertaan lisäten siihen myös lävistäjällä EM ollut pysty, joka oli aivan lävistäjän alussa eli lähestyminen oli todella lyhyt. Linja meni superhyvin, saatiin hyvät neljä ja viisi askelta väleihin. Eikä lävistäjän pystyllekään ollut ongelmia, mutta sen jälkeen oli vähän jarruissa vikaa. Toisella kerralla jatkettiin samaa hyvää linjaa, mietin jo hetken, että onko tää kaikki oikeasti muka näin helppoa!
Noh, ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Meillä oli M-kulmassa viistosti matolaatikkopysty. Macy oli tässä vaiheessa päässyt hyytymään välikäyntien vuoksi, joten jouduin patistelemaan sitä jonkinverran eteenpäin. Mutta matolaatikot oli liian pelottavia, joten poni jäi pomppimaan jo kauas. Käytiin sitten tekemässä lähempää tuttavuutta niiden kanssa ennen kuin yritettiin uudelleen. Matolaatikoilta jatkettiin sitten suoraan tutulle lävistäjän pystylle, joka oli jostakin syystä tästä suunnasta pelottavampi - varmaan sen vuoksi, koska sitä oltiin korotettu jonkin verran.
Mutta vielä pelottavammaksi Macy koki tavallisen okserin B:n kohdalla, jolle oli pitkä lähestyminen. Muilla okserin alla oli vielä pressu, mutta Marjo otti sen mun ja Macyn tullessa pois kokonaan. Silti poni kyttäsi estettä jo kaukaa, eikä laukalla päästyä kuin parin kolmen metrin päähän esteestä. Kävellen käytiin sitten katsomassa estettä ja toiselle kerralle otin vähän lyhyemmän lähestymisen, mutta tälläkään kerralla ei yli menty, vaikka ihan esteelle asti päästiinkin. Kolmannella kerralla otin vielä lyhyemmän lähestymisen ja sitten päästiin yli. Aika pohjaanhan siihen tultiin ja aikamoisella ilmavaralla, mutta yli kuitenkin. Macy ansaitsikin kunnon taputukset ja tulinkin heti toisen kerran perään, jolloin päästiin ensimmäisellä yli.
Ostaisin uimalasit ja räpylät, kiitos!
Huono laatu, mutta piti rajailla oikein huolella, sillä kuvasta vei huomattavan alan jonkun pää :'D
Tultiin loppuun sitten pientä ja simppeliä rataa. Mukaan ei otettu lainkaan matopystyä eikä myöskään pitkän lähestymisen okseria, vaan rata oli koottu pituushalkaisijan pysty-puomi-okseri -linjasta, lyhyen lähestymisen pystystä sekä kolmikaarisen puomeista. Estekorkeus oli suunnilleen 70-80 senttiä, eli ei mikään hirmuisen iso. Rata alkoi siten, että aloitettiin oikeassa laukassa kolmikaarinen. Kolmikaarisen jälkeen jatkettiin lyhyen lähestymisen pystylle, jonka jälkeen pituushalkaisijan linjalle. Linjalta jatkettiin vasempaan laukkaan ja kolmikaarinen. Ei mikään järin vaikea tehtävä siis. Tulimme suosiolla Macyn kanssa viimeisinä, sillä tiesin muiden suorittavan tasaisen varmasti ja Macyn ottavan aika varmasti ainakin yhden kiellon jollekin esteelle. Ensimmäinen kolmikaarinen sujui hyvin, ei mitään ongelmaa. Mutta pystylle Macy stoppasi kaksikin kertaa. Tuttu estekin, eli taisi olla vain väsymystä ilmassa. Esteen yli päästyämme poni kuitenkin painoi kaasu pohjassa eteenpäin, joten saatuani laukan vaihdettua tein voltin päästäkseni sopivaan rytmiin ennen linjaa. Linjan kanssa ei ollut mitään ongelmaa ja Macy tuntui oikein imevän okserille. Kolmikaarinen sujui taas hyvin ja kiitinkin suorituksen jälkeen ponia oikein urakalla. Tulin vielä yksittäisenä tuon lävistäjän pystyn ja poni meni yli mukisematta!
Vaikka tuo ei mennyt onnistuneimpiin estetunteihin, niin kyllä olin tyytyväinen! Varsinainen tavoite, eli kyydissä pysyminen, täyttyi ja pääsinpähän taas vähän enemmän jutun juonesta kiinni.
Valkan jälkeinen rapsutushetki
Lopputunnista tuli puheeksi tulevat valmennukset. Saatoin ehkä luvata meneväni uudestaankin. Ja kyllä - Macyllä ;)