torstai 31. elokuuta 2017

"Tarviinko mä turvaliiviä?"

Nopeasti kirjoitettu vilkaisu kahteen edelliseen tuntiin

Kuka yllättyy sanoessani, että olin tallilla viime viikon maanantaina kymmenen minuuttia ennen tunnin alkua? Varmasti ei kukaan. Vitsailinkin siinä heti talliin tullessani, että ensi viikolla tulen varmaan viittä vaille... :D Minun onneni, että tunnin hevonen oli jo sisällä ja mennyt vielä yhden tunninkin jo aikaisemmin, joten nopea harjaus riitti. Ratsukseni sain Lätyn - ensimmäistä kertaa koulutunnille sitten helmikuun 2015. Tämänkin muistin väärin, muistin että edellinen kerta olisi ollut marraskuussa 2014, mutta vähän meni hutiin tämä veikkaus :D
Lätty oli nopeasti harjattu, mutta harmaita hiuksia aiheutti satula. Mietin tovin, että missä on Lätyn koulusatula, kun estesatula on paikallaan. Lopulta tein johtopäätöksen, että koulusatula on kyllä paikallaan, mutta ilman satulahuopaa. Siinä kelloa katsoessani totesin, että tunti mennäänkin sitten estesatulalla, vajaassa viidessä minuutissa en nimittäin kerkeäisi etsimään oikeanlaista huopaa ja laittamaan sitä satulaan, varustamaan hevosta ja kävellä kentälle. Sanoinkin siinä tuntikaverille, että koulutunnin voin mennä estesatulalla, mutta estetuntia en voi mennä koulusatulalla - se on meinaan aikas mielenkiintoista...
Kesä 2016
Yritin heti alkuun saada Lätyn liikkumaan eteenpäin, sillä tiesin ruunan yrittävän jumahtamista verkan aikana, ellen ratsastaisi alusta saakka. Sainkin Lätyn liikkumaan ihan kivasti, kun kyseessä on Lätty, mutten nuolaissut vielä. Alettiin aika nopeasti tulemaan pohkeenväistöjä pituushalkaisijalta uralle ja päädyssä laukkavoltti. Eihän ne väistöt mitenkään järin hyvin menneet: Lätyn ravi oli oikeasti isoa, enkä pystynyt istumaan siellä kunnolla. Totesin myös Marjolle, että pohkeenväistö keventäenkin on mulle todella hankalaa. Otin jalustimetkin ihan testimielessä pois jaloista, sillä muistelin ratsastukseni muuttuvan paremmaksi jos otan ne pois. Ei auttanut juurikaan, sain vain entistä pahemmin sekaisin menneen vatsan. Laukka tuntui todella hitaalta Makkaran jälkeen ja sitä se oikeasti olinkin. Mun piti puskea hevosta eteenpäin, jotta se liikkui.
Jos jotakin hyvää tunnissa oli ennen varsinaista laukkatehtävää, niin avotaivutukset. Jostakin syystä ne sujuivat yllättävän hyvin! Marjo kehoitti kesken avotehtävän ottamaan reipasta laukkaa ympäri kenttää, mutta ensinnäkään hevosta ei paljon innostanut vaikka olisi saanut mennä periaatteessa niin lujaa kuin lystäsi ja toiseksi musta tuntui, ettei me mahduttu tekemään mitään ponien seassa. Aikaisemmin Lätty on kyllä laukannut ihan mielellään, mutta nyt se oli kuulemma edellisenä torstainakin ollut normaaliakin tahmeampi. Tiedä sitten mikä oli saanut ruunalle palkokasvin sieraimeen.
Laukkatehtävänä meillä oli loiva kiemura. Kiemuran alkuosa tultiin normaalisti ja loppuosa vastalaukassa, eli laukkaa ei vaihdettu. Toisella pitkällä sivulla laukattiin ihan tavallisesti uraa pitkin asettaen ulos. Tässä vaiheessa Lätty alkoi vasta liikkumaan ja saimmekin todella kivoja kiemuroita aikaiseksi. Vasemmassa kierroksessa saatiin pari rikkoa kiemuran huipulla, mutta oikeaan kierrokseen tsemppasin itsekin ja saatiin ehjät suoritukset. Loppuraveissa Lätty tuntuikin todella kivalta - kuten aina, tuntuu, että ruuna pääsee vauhtiin vasta loppuraveissa ja -käynneissä...

Tämän viikon maanantaina olin sitten taas todella ajoissa, sillä tulin pitkästä aikaa bussilla, joten olin tallilla jo ennen viittä. Tällä kertaa ponini oli jo tunnilla ja mutisinkin siinä, että silloin kun olen ajoissa, on poni tunnilla ja kun viime tipassa niin tarhan perimmässä nurkassa. Joka tapauksessa, kerkesin hyvin seuraamaan edellistä tuntia, hakemaan muun porukan kanssa tammat laitumelta ja juttelemaan paremmin tallikavereiden kanssa. Viisi minuuttia ennen tunnin alkua laitoin kypärän päähän, kengät kannusten kera jalkaan ja nappasin raipan matkaani. Kentällä nousin Mussun kyytiin ja edessä oli puomitunti ja otsikko liittyykin juuri tähän: kysyin ennen tunnin alkua Marjolta, että mahdankohan tarvita turvaliiviä kuten edelliskerralla. Voin sanoa, etten ollut mitenkään hyvillä fiiliksillä lähdössä liikkeelle. Jännitys jäyti edelleen, vaikka olen hypännytkin ponilla kerran. Kaiken lisäksi Mussu tuntui todella pieneltä suuren Lätyn jälkeen ja naureskelinkin, että mulla on joka toinen viikko poni ja joka toinen viikko hevonen :D
Kesä 2016
Mussa herätti ihmetystä, että Mussu liikkui alkuverkan aikana koko ajan eteenpäin, vaikka se oli juuri edellisellä tunnilla mennyt etupainoisena ja todella hitaana, eikä meidän edelliset tunnitkaan mitään kovin onnistuneita ole olleet. Olin aivan hukassa alkuun, sillä tuntui, että ponin kaula oli kymmenen senttiä pitkä. Normaalisti ihmiset voivottelevat hevosten kaulan olevan pitkä, Mussun kanssa tilanne on täysin päinvastainen! Mussu kuitenkin tuntui pelottavan hyvältä ja aloin olemaan hieman toiveikas. Käynnissä Mussu alkoi myötäämäänkin hetkellisesti, ei pitkiksi ajoiksi vaan lyhyitä pätkiä kerrallaan. Aloimme ensimmäisenä tulemaan ihan simppelin oloista puomitehtävää, joka kuitenkin osoittautui yllättävän haastavaksi! Laitan ensimmäiseksi kuvan puomien sijainnista, sillä paria tehtävää on hieman vaikea selittää ilman havainnollistavaa kuvaa :')
Elikkäs. Ensimmäisenä tultiin ihan tavallisesti ravissa pituushalkaisijalla olevat kolme puomia vasemmassa kierroksessa, joilta jatkettiin oikealle ja puolirataleikkaalla neljän vinosti olevan puomin yli. Emme menneet aivan C-päätyyn saakka, vaan käännyimme kentän poikki oikeastaan heti, kun pääsimme puomeilta uralle. Mussu liikkui ihan ok, välillä tuppasi vauhti hidastumaan mutta pääosin ruuna liikkui kivasti eteenpäin. Vinopuomit aiheuttivat mulle pientä päänraapimista, sillä välit tuntuivat välillä todella ahtailta jopa tunnin poneille, saatika tunnilla oleville Liekille ja Sepolle. Pikkuhiljaa se alkoikin sujumaan ja saatoin olle tyytyväinen. Vaihdettiin tehtävää: oikeassa laukassa C-päädyn kolme puomia, josta sitten kentän poikki kahdelle puomille, joilla laukanvaihto. Päädystä tullaan R-sivun puoleiset kaksi puomia, joiden jälkeen tehtävä uusiksi. Uuden kierroksen aloitus oli pientä sähläystä, sillä osa tuntui jatkavan puomien jälkeen laukkaa päätyyn vaihtaen siellä vasta laukan, kun taas ainakin minä tein niin, että siirsin puomin jälkeen heti raviin, käänsin vasemmalle ja nostin oikean laukan. Laukkapuomit olivat Mussulle aika haastavia, mutta saatiin lopulta onnistuneitakin suorituksia. Ainuttakaan laukanvaihtoa ei tosin saatu aikaiseksi, mutta se ei varsinaisesti yllättänyt - eipä onnistuneet edelliselläkään puomitunnilla Mussun kanssa.

Marjo sitten päätti treenata meidän kanssa vielä puomeille lähestymistäkin. Jatkettiin noilla kahdella puomilla, joilla edellisessä tehtävässä vaihdettiin kierrossuunta oikeasta vasemmaksi. Ensimmäisellä kerralla Mussu meni aivan banaanina puomien vasenta reunaa, ajatteli kai suunnan vaihtuvan. Toisella mentiin jo paremmin ja kolmannella taidettiin olla jo keskellä puomeja ja suorana. Pikkuhiljaa alettiin saamaan myös askeleet osumaan kohdilleen, eikä vain vähän sinnepäin. Puomien ulkopuolella työstin sitten laukkaa vähän paremmaksi ja huomasin jälleen oman istunnan kehityksen. Tultiin myös vasemmassa laukassa samaa ja Mussu tuntui jo oikeasti hyvältä: se laukkasi hyvin eteen ja ainakin ikkunoista peilikuvaa katsoessa myös näytti ihan kivalta.
Toisiksi viimeisessä tehtävässä tapahtui sitten se, mitä olin koko tunnin jännittänyt: Marjo nosti päädyn puomit kannattimilleen ja näin saimme kolmen kavaletin innarin tehtäväämme. Se, että olin hypännyt tippumatta 60-70 sentin uusintaradan Mussulla tunnilla ei tarkoittanut, että olisin rento sen kanssa hypätessä - vaikka kyseessä olisi kuinka pienet kavaletit. Jatkettiin vähän samaan tyyliin puomeja kuin alkutunnista: tultiin laukassa puolirataleikkaa vinopuomit, josta jatkettiin kavaleteille. Mussun kanssa haastetta toi lyhyt aika reagoida laukanvaihtoon puomien ja kavalettien välissä. Sen kanssa nimittäin täytyy saada oikeasti reipas laukka hypätessä, jotta hypyistä tulee siedettäviä ja nyt en kerennyt saada laukkaa aktiiviseksi ennen innaria. Ensimmäinen ylitys oli vähintäänkin mielenkiintoinen ja aloin nauramaan kesken suorituksen. Kierros kierrokselta rentouduin ja viimeisellä kerralla saatiin suoritus, jolloin puomit eivät kolisseet kertaakaan. Poni ansaitsikin kunnon taputukset, sillä se teki selvästi parhaansa, mutta kuski jännityksineen meni ja pilasi sen suoritukset. Marjo ilmeisesti oli kuitenkin tyytyväinen, että oli saanut mut hyppäämään, vaikkakaan täysin siistiä ratsastustahan se ei ollut.

Pelot on tehty voitettaviksi ja mun mielessä kävi jo ajatus, että haluaisin oikeasti nähdä mihin mun ja Mussun yhteistyö sileällä oikein etenisi. Tuntui niin hyvältä huomata, että on jotenkin kehittynyt ratsastuksessa: Mussu ei nimittäin ole helpoimmasta päästä, vaikka se kelpo lastenratsu onkin, sillä se on hurjan etupainoinen tapaus. Mun tunninjälkeiset fiilikset olivatkin todella hyvät! Siinä ja siinä, että onko poni jo liian pieni mulle, mutta alas tullessani jalustimia vilkaistessa ne olivat juuri sopivalla korkeudella, eivätkä jalustimet tuntuneet edes lyhyiltä selkään.
Ensi maanantaina en pääsekään tunnille autokoulujuttujen takia, joten käyn sen tunnin jo etukäteen. Nimittäin tänään torstaina. Kyseessä on muistaakseni estetunti ja saan (toivottavasti) kuviakin, joten vähän kauhunsekaisin fiiliksin olen menossa... :'D

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Ponille uusi mahdollisuus?

Maanantaina olin kauden ensimmäisellä estetunnilla. Tuttuun tapaan olin jälleen hieman myöhässä, olin tallissa muistaakseni 15-20 minuuttia ennen tunnin alkua. Nopeasti vilkaisu tuntilistaan ja lähdin vähän ehkä murahdellen hakemaan Makkaraa sisälle. Vähän ehkä hellyin mun "ei mulla oo Makkarafiilistä" -asenteesta ruunan hörähtäessä sydäntäriipivästi portilla. Raukka oli jätetty yksin sille puolen tietä. Mikään kiire sillä ei kuitenkaan ollut sisälle, vanhaan tuttuun tapaansa se löntysteli matkan...

Harjasin ponin suurimmilta osin ulkona ja kun pahimmat pölyt oli harjattu, laitoin sen käytävälle kiinni. En muista olenko koskaan harjannut Makkaraa käytävällä tai kiinni muutenkaan, se on semmoinen löllykkä eikä liikahda senttiäkään ellei ole aivan pakottava tarve. Nyt kuitenkaan en päässyt karsinaan, sillä käytävällä oli matkan varrella Seppo ja aivan käytävän päässä, juuri Makkaran karsinan edessä, Macy. Siinä se kuitenkin käytävälle seisoi hievahtamatta harjatessani sen loppuun eikä varustaessakaan tainnut häntäänsäkään liikauttaa. Olin valmis juuri tasan kello kuusi ja naureskelinkin siinä, että jos itse olen myöhässä niin kaikki muutkin ovat - olinhan siinä kaikkien tientukkona... :'D
Uusia kuvia ei ole, joten napatkaa tästä varmaan viisi kertaa täällä näkynyt kuva vuoden takaa :D
Makkara oli tyypillinen hidas itsensä käynnissä ja ravissa. Sain patistella sitä eteenpäin oikein urakalla ja mun pitikin olla juomassa jo alkuverkkojen jälkeen, sillä mulla oli todella kuuma. Alettiin sitten tulemaan kolmea puomia. Tehtävä alkoi niin, että tultiin pitkällä sivulla, suunnilleen H:n ja E:n tienoilla oleville puomeille. Puomien välissä piti tehdä käyntisiirtyminen, jonka jälkeen nostaa laukka ja laukata jälkimmäisen puomin yli jatkaen seuraavalle pitkälle sivulle, jonka keskelle tehtiin laukkavoltti puomi ylittäen. Heti ensimmäinen laukannosto onnistui todella hyvin: Makkara nosti laukan, eikä se ollut mitään sille tyypillistä "laukkaan tässä juuri ja juuri" -laukkaa, mitä normaalisti saan siitä alkutunnista irti. Alkuun en oikein nähnyt paikkaa ensimmäiselle laukassa ylitettävälle puomille, mutta pikkuhiljaa alkoi sekin ongelma selviämään. Olin väsynyt, mutta tyytyväinen siihen mitä sain ponista irti. Tultiin vielä sama tehtävä kokonaan laukassa ja saimme Makkaran kanssa puomiväliin seitsemän laukkaa.

Tunnin teemana oli kontrolli ja sitä todenteolla pääsin itsekin harjoittelemaan. Otettiin ensimmäiset hypyt pituushalkaisijala olleelle pystylle oikeassa laukassa L-päädystä, jonka jälkeen siirryttiin käyntiin ja nostettiin vasen laukka. Laukassa mentiin sitten puolirataleikkaa jatkaen vastalaukkaa uralla. Jo heti ensimmäiselle esteelle lähestyessä tajusin, että mun täytyy oppia ihan erilainen ratsastustapa, mitä Makkaran kanssa olin tottunut käyttämään. Poni nimittäin syttyi heti! Marjo vähän toruikin, että poni tuli pitkänä kuin mikä, jonka vuoksi tultiin todella pohjaan. Seuraavalla kerralla olinkin jo paremmin ponin pään sisällä, mutta nuo vastalaukat eivät oikein luonnistuneet. Ne ovat mulle muutenkin haastavia, joten vaikka kuinka yritin ja vaadin niin aina se pirulainen tiputti raville. Viimeisellä kerralla taidettiin saada pari askelta vastalaukkaa, mutta tätäkään en vanno.
Toinen tehtävä oli vähän samantyylinen kuin ensimmäinenkin. Tultiin C-päädystä vasemmassa laukassa pituushalkaisijan pystylle, jolla oli korkeutta ehkä noin 60 senttiä. Esteen jälkeen käynnissä laukanvaihto ja ensimmäisen puomin ja aidan välistä hakeuduttiin H:n tienoilla olevalle pystylle. Sain keskittyä oikein kunnolla siihen, että istuin mahdollisimman syvälle satulaan ja pitäen Makkaran pään ylhäällä, ettei mentäisi pitkänä. Jälkimmäiselle esteelle menin itse liikaa ylävartalolla mukaan ja se onkin ollut mulle todella suuri ongelma. Kuitenkin jo toiselle kerralle sain omaa asentoani parannettua ja hyppy tuntui todella hyvältä selkään, niin oman asennon kuin poninkin osalta. Vielä kun pääsisi hypyn jälkeen heti ylös niin olisin todella tyytyväinen!

Jatkettiin vielä yhden tehtävän verran tällä puomiverkassa olleen linjan parissa. Tultiin linjaa oikeassa kierroksessa, ensimmäinen oli edelleen maapuomina ja jälkimmäisen korkeus oli jossakin 70-80 tienoilla. Puomin ja esteen väliin piti saada sama määrä askelia kuin puomitehtäväänkin. Se oli mulle pieni haaste, sillä en osannut yhtään arvioida sopivaa vauhtia siihen askelmäärään. Niinpä kaikilla kerroilla taisinkin käyttää taktiikkana sitä, että tulen suht reippaasti tehtävään ja alan jarruttamaan mikäli tilanne siltä näyttää. Mutta yhdeksän askelta saatiin joka kerralla, yhdellä kerralla Makkara lähti hyppyyn hitusen aikaisemmin kuin odotin, mutta pääsin kuitenkin hyppyyn mukaan.
Tunnin viimeinen tehtävä oli kolmen ristikon linja toisella pitkällä sivulla. Jokaiseen väliin piti saada neljä laukka-askelta, jota alkuun kuitenkin vähän epäilin. Makkara oli nimittäin juuri sellaisella fiiliksellä liikkeellä, että ihan hyvin se saattaisi unohtaa ratsastajan ja ampaista sen kolmella askeleella. Sain kuitenkin jo ensimmäisellä kerralla askeleet sopimaan, vaikkakin jouduin käyttämään myös vähän rajumpia otteita kuin normaalisti - tai ainakin siltä se itsestä tuntui, ilmeisesti suht siivosti siellä kyydissä olin, kun ei mitään sanomista tullut. Marjo nosti viimeisenä ollutta ristikkoa kerta kerralta ja Makkara tuntui hyppy hypyltä paremmalta. Lopulta hypättiin linja kahdesti niin, että viimeinen este oli ilmeisesti 90 senttinen. Tämä on siis oma arvioni, sillä mukana tunnilla oli myös Seppo, joka ei tietääkseni metriä pääse. Tuonkin se meni kaviot puomia hipoen. Ja Makkara oli aivan huippu! Saatoinkin siinä tokaista ääneen, että voisin hypätä sillä useamminkin - etenkin, jos poni jatkaa tuollaista linjaa eteenpyrkimyksen kanssa. Makkara on kyllä varmaan kolmas hevonen Rutun ja Laurin lisäksi, joka on opettanut mulle tuolla eniten - tuntuu paljon varmemmalta tuo meno kuin vaikkapa kaksi vuotta sitten.

Huomenna sitten on jälleen tunti. Tuntuu, että saan juuri ja juuri edellisen tuntipostauksen alta pois ennen seuraavaa. Tämäkin postaus piti julkaista jo aikaisemmin, mutta perjantaille tuli pari muuttujaa, joka sitten esti kirjoittamisen ja oikeastaan koko somen käytön. Mutta ei siitä sen enempää. Nyt pitäisi oikeasti ryhdistäytyä.. :D

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Uusi ystäväni Ahaa

Lauantaina pääsin jälleen tallille, tällä kertaa kuitenkin hieman eri merkeissä. Mukaani lähti kaverini, jolla oli ollut taukoa hevosista viitisen vuotta. Saimmekin idean, että mikäli vain mahdollista, menisimme itsenäisesti ratsastamaan ja minä ohjaisin häntä parhaani mukaan. Ja kävihän se kaikille ja näin päiväksi valikoitui tämä lauantai. Olimme paikalla hieman kahden jälkeen ja päätettiin Kirstin kanssa hevoset: kaverilleni tasainen Seppo ja itse päädyin yllätys yllätys Ruttuun. Kaverini ratsasti ensin, joten lähdettiin hakemaan hevonen sisälle. Seppo käyttäytyi todella mallikkaasti, mitä nyt pari kertaa piti hieman uhitella kuten tavallisestikin. Ohjeistin parin kentälle, jossa kaverini nousi Sepon kyytiin. Ohjeistin ratsastamaan ihan keskiympyrällä ensin käynnissä ja myöhemmin ravissa,. Sanoin myös, että jos haluaa laukkaa kokeilla niin saa. Ja kaverinihan kokeili, vaikkakin Seppo nosti sille tyypillisen "laukkaan juuri ja juuri" -laukkansa. Ja tässä vaiheessa on kai hyvä kertoa, että mulla ei ollut mitään ajatusta mitä kaikkea pyytäisin ratsukkoa tekemään - eli täysin improlla mentiin :D

Lyhyesti kerrottakoon, että sovelsin jonkinverran meidän viime viikkoisen tunnin tehtävää. Pituushalkaisijalle olin laittanut puomin, joka piti ylittää toisen pitkän sivun voltilla. Toiselle sivulle sitten tehtiin kolmikaarinen kiemura. Muistuttelin vähän väliä, että kiemura alkaa ja päättyy uraan ja nyt kun oltiin yksin kentällä, voi kiemuran huiputkin olla uralla. Otettiin mukaan myös kolme puomia, joita tultiin käynnissä ja ravissa. Laukassakin kokeiltiin kahta puomia ja hyvinhän nekin sujui! Loppuhölkät sitten ilman satulaa ja tunnin jälkeen kaverini oli pelkkää hymyä! :) Pakko kyllä nostaa hattua opettajille ja muutenkin yksin ratsastaville, ei ole helppoa hommaa. Yhtä ratsastajaa pystyin ohjaamaan helposti, mutta naureskelin Kirstillekin, että kokonaista ryhmää en kyllä pystyisi ohjaamaan... :D
Ainiin, materiaalit ovat laatua Honor :D
Kun Seppo oli nopean pesun jälkeen takaisin ulkona, lähdettiin hakemaan Ruttua sisälle. Ulkona oli vähän tihuuttanut, joten ruuna oli vähän märkä. Harjattiin se nopsasti, kunnes jatkettiin sitten kentälle. Ruttu tuntui heti tutulta istuttuani satulaan ja päästiin kävelemäänkin aika nopsasti. Kävelin muutaman kierroksen ennen kuin aloin ravailemaan ja hetken ravailun jälkeen otin vielä muutaman ympyrän laukkaa. Otin laittamani kannuksetkin pois, sillä Ruttu tuntui ottavan vähän turhaa vauhtia niistä vaikken niitä mielestäni käyttänytkään. Ainakin hevonen rauhoittui heti ne pois otettuani. Välikäyntien jälkeen aloin tulemaan samaa volttikahdeksikkoa mitä maanantaisella tunnillakin, suoraan ravissa. Vasemmalle Ruttu oli huomattavasti parempi ratsastaa, oikealle se puri kuolaimeen jonkinverran. Yleisesti ottaen hevonen kuitenkin toimi ihan kivasti.
Välikäyntien jälkeen vaihdoin tähän samaiseen vastataivutus tehtävään. Tein pari kierrosta ensin käynnissä. Ruttu taipui näissä ihan kivasti, hitusen enemmän olisi kyllä ollut omaan silmääni parempi näin jälkikäteen vidoilta katsottuna. Vasemmalle taivuttaessa yritin katsoa ikkunoista miltä meno näytti, joten sinne suuntaan tuli mielestäni parempia taivutuksia. Ja kun sain mielestäni hyvin onnistuneen suorituksen jälkeen annoin pitkät ohjat ja annoin hevosen vain kävellä.
Viimeinen tehtävä vaikutti mielestäni haastavimmalta. Kyseessä oli siis maanantaiselta tunnilta tuttu kolmikaarinen kiemura, jossa laukanvaihto tehdään käynnin kautta. Alkuun oli huomattavissa pientä kankeutta laukka-käynti-laukka -siirtymisissä, mutta yllätyin todenteolla, kun saimme (ainakin lähes) puhtaan käyntisiirtymisen. Pyysinkin kaveriani kuvaamaan pari viimeistä suoritusta ja kyllä pieni hymynkare huulille nousi. Vaikka noita koulutunteja ei tämän vuoden puolella ole tullut hirmuisesti tahkottua, tuohon ratsastuskertaan mennessä muistaakseni neljä ellei muisti ihan petä, niin silti jotakin on ilmeisesti tarttunut mukaan. Mulle laukan ja käynnin väliset siirtymiset, molempiin suuntiin siis, ovat aina olleet hankalia ja olen kaiketi yhdellä tunnilla saanut onnistuneen laukka-käynti -siirtymisen. Rutun kanssa en ole kumpaankaan suuntaan saanut onnistunutta siirtymistä, joten onnistumiseen olikin hyvä lopettaa!
Mitä positiivisia asioita huomasin omassa ratsastuksessani? Positiivista ainakin on se, että olen näköjään löytänyt mun lantion! Ellei joku ole joistakin tuntivideoista huomannut, mulla on ollut paha tapa ratsastaa laukkaa yläkropalla. Lantio ei siis ole mukautunut yhtään liikkeeseen, vaan kaiken työn teki yläkroppa. Nyt homma on kääntynyt vähän toiseen suuntaan. Toinen positiivinen asia on mun kädet, etenkin laukassa. Ne pysyvät hiljaa ja hyvin kannettuina. Muutenkin mun istuntani on parantunut huimasti jos vertaa vaikka vuoden puolentoista taakse.
Mitäs vikoja? Huomasin videolta, että kaarteissa mun kroppa kääntyy aavistuksen ulospäin, vaikka sen pitäisi olla päinvastoin. Tökkään sisäkäden kyynärpään melkein maksaani asti ja vedän hartiat lysyyn. Ei näin! Tämä taitaa olla nyt mun tämän kauden kehityskohta ratsastuksessa: yläkropan kääntäminen oikein.

Mikä on suurin ongelmakohtasi ratsastuksessa tällä hetkellä?

perjantai 11. elokuuta 2017

Kauden avaus, uusi ongelma

Taas venyi kirjoittaminen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan - vaikka vähän tiivistetympänä versiona. Mulla alkoi siis syyskausi nyt maanantaina ja ryhmä osoittautui oikein passeliksi, huippuporukka kyseessä, jotka osaavat suunnilleen yhtä paljon. Mulle oli laitettu Macy, josta naureskelinkin Marjolle, että aikamoinen pudotus takaisin maanpinnalle leirin jäljiltä... :D

Macy oli vielä ulkona, mutta onnekseni aivan portin vieressä, joten sain sen helposti kiinni. Se oli myös yllättävän puhdas, joten kuntoonlaitossa ei kauaa mennyt. Kentälle päästyäni totesin, että ihan kaiken varalta olisi ehkä ihan hyvä nousta jakkaralta. Pelkäsin, että vaikka olin kiristänyt vyön, niin satula kippaisi kyljelle ponnatessani kyytiin. Jakkaralta pääsin myös naurettavan helposti: nostin vain jalkani ponin toiselle puolelle ilman, että tarvitsi koskeakaan jalustimeen. Ja voi kuinka kapealta Macy tuntuikaan! Askelkin oli sellaista tikitystä, aivan kuin en koskaan niin pienellä ponilla olisi mennytkään. Ravissa olo oli lähinnä huojuva, en millään meinannut löytää tasapainoa keventäessä. Pikkuhiljaa aloin löytämään nappuloita.
Aloitettiin aika simppelillä volttikahdeksikolla. Toiselle lyhyelle sivulle tehtiin siis puolivoltti vasemmalle, jolta jatkettiin voltti oikealle ja ensimmäinen voltti loppuun. Olimme siis pelkästään tällä kuviolla, muuta kenttää ei käytetty. Macy tuntui todella hitaalta, mutta Marjon mielestä poni liikkui ihan hyvin. Vasemmalle Macy taipui aika kehnosti, kuitenkin parantuen pikkuhiljaa. Oikealle taipuminen sujui paremmin, mutta siihen kierrokseen Marjo bongasi uuden ongelman: mun yläkroppa ei kääntynyt kunnolla siihen suuntaan. Syynä kaikista luultavimmin tuo keväinen olkapään rikki meno ja sen arkominen, sillä ennen ei ole tuota ongelmaa ollut. Yritinkin keskittyä koko lopputunnin tuohon ongelmaan, lopulta onnistuen siinä yllättävän hyvin. Siinä onkin tälle syksylle sopiva tavoite! Muutaman kierroksen jälkeen lisättiin jälkimmäisen voltin perään laukkaympyrä. Mulle tuotti hieman vaikeuksia ensinnäkin löytää jaloille se oikea paikka ja toisekseen pitää ne jalat pitkinä. Onneksi tunnin edetessä nämäkin ongelmat alkoivat kadota!

Välikäyntien jälkeen jatkettiin vastataivutuksilla. Tultiin siis ensin pituushalkaisijalle ja vähän sulkutaivutusmaisesti ratsastettiin kohti M- tai H-kirjainta, riippuen siitä tehtiinkö tehtävää vasemmassa vai oikeassa kierroksessa. Tehtiin tehtävä ensin pari kertaa käynnissä, jonka jälkeen jatkettiin ravissa. Tällä kertaa taipuminen oikealle tuntui haastavammalta, sillä H-kirjaimeen ratsastaessa Macy taipui paljon helpommin.
Vaihdettiin tehtävää. Kolmikaarinen kiemura laukassa, laukanvaihdot käynnin kautta. Macyn laukka oli alkutunnin laukasta rauhoittunut huomattavasti ja pystyin nyt jopa istumaan syvälle satulaan ilman, että jalat heiluivat helikopterin lailla. Käyntisiirtymiset venähtivät alkuun hieman, mutta tehtävän edetessä paranivat, laukannostot taas onnistuivat heti kerrasta. Macy oli kyllä kiva tapaus näin 1,5 vuoden tauon jälkeen, ehdottomasti haluaisin mennä useamminkin!

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Pikavisiitti Tallinnassa ja Weekend Festival

Jälleen viikon blogihiljaisuus, mutta tämä viikko on ollut sellaista hullunmyllyä, ettei tosikaan. Miten voikin viiteen päivään kuulua niin paljon asiaa, joista moni on myös aivan uutta?

Alkuviikko oli todella tavallinen - maanantai ja tiistai nimittäin kuluivat töissä. Keskiviikkona alkoikin mun "miniloma" mansikkahommista, mutta varsinaiseksi lomaksi en sitä kuitenkaan kutsuisi. Lähdin nimittäin Lotan ja hänen äitinsä kanssa Tallinnaan. Lähtö Helsingistä oli keskiviikkoiltana ja torstaiaamuna lähdimme sitten maihin. Varmasti suurelle osalle tulee yllätyksenä, että en ole ikinä ollut ulkomailla. Kaksi kertaa olen käynyt Ruotsin laivalla, mutta maihin en ole astunut. Olin siis kirjaimellisesti turisti ja nappasin muutaman kuvankin.
Torstai-iltana olimme jo takaisin Helsingissä ja tunnin nopean shoppailun jälkeen lähdimme jo Nurmijärvelle. Kuitenkin jo seuraavana päivänä lähdimme takaisin Helsinkiin, nimittäin meidän molempien ensimmäisille festareille. Olin jo pari vuotta miettinyt, että voisi lähteä Weekendeille, mutta aina se on sitten hautautunut. Nyt sitten lähdimme Lotan kanssa ja voin sanoa, että aivan huippureissu oli! Perjantain fiilistä latisti myöhästynyt porttien avaaminen, mutta jonotusta niiden aukeamisen jälkeen ei meillä kauaa kestänyt, ehkä vartin verran. Porttien piti avautua kahdelta, mutta ne taisivat aueta vasta hieman puoli kolmen jälkeen. Ilmeisesti syynä oli porttien sisäpuolelle muodostunut, koko portin levyinen vesilammikko, jota jopa yritettiin tyhjentää. Säät kyllä suosi, ainoastaan perjantaina jonottaessa ja viimeisen esiintyjän aikana satoi ja lauantaina matkalla. Ja kai sitä on pakko pakko mainita lemppariesiintyjätkin! Me pyörittiin vain päälavan ja Weekend Stagen luona - tosin meidän piti käydä katsomassa myös Alex Mattsonin keikka Future Stagella, mutta se piti jättää väliin päällekkäisyyden vuoksi. Oma TOP3-listani tuolta on ehdottomasti Mikael Gabriel, Nikke Ankara ja The Chainsmokers. Mikaelin keikan aikana teltta oli täpötäynnä ja suuri osa katseli vielä teltan ulkopuoleltakin. Mikään keikka ei ollut niin tiivis tunnelmaltaan, ei juuri liikkumavaraa ollut ja mikäli halusi pois niin sai ihan tosissaan tunkea. Nikke oli pieni torstai-illan yllätys ja tuli Bebe Rexhan tilalle, mutta räjäytti kyllä perjantain potin kotiin omasta mielestäni. Ja Chainsmokers sai kyllä jalan vipattamaan, vaikkei koko keikkaa katsottukaan. Ja pakko mainita erikseen vielä Armin van Buuren ja Teflon Brothers, jotka myös vetivät huippukeikat!
Tässä on kuvakaappaus Mikaelin Snapchatista. Kuvasta näkee todella hyvin sen ihmispaljouden mitä keikalla oli
Huomenna olisikin jo aika tuntikauden avaukselle. Yritän saada postauksen julkaistua viimeistään tiistaina, sillä viikonloppuna olisi tulossa vielä toinenkin heppailupostaus :) Niin ja ainakaan minulla ei näy suurimmassa osassa vanhoja postauksia kuvat. Google Kuvat on näköjään kadottanut niitä blogin kuvakansiosta..