Senja

Päivitetty viimeksi 4.6.2017
Rippikuva: Tomi Aho
Olen heinäkuussa 1999 syntynyt tyttö pohjoiselta Pirkanmaalta. Aloitin syksyllä 2015 opiskelun ammattikoulussa, linjana hotelli-, ravintola- ja catering -ala, josta suuntauduin ensimmäisen vuoden jälkeen vastaanottovirkailijalle eli tuolle hotellipuolelle. Suoritan samalla myös lukiolla tunteja eli teen kaksoistutkintoa. Harrastan ratsastusta ratsastuskoulu Ponilaaksossa Keuruulla sekä valokuvausta mikäli intoa ja aikaa riittää. Rakastan myös lukemista ja kirjoittamista, mutta ne ovat jääneet harmittavasti vähemmälle viime aikoina. Pituutta löytyy noin 170 senttiä ja poneilla ratsastelen vieläkin oikein mielelläni, vaikka ne pikkuponivuodet ovatkin jo takanapäin.

Olen luonteeltani ujo, mutta kaveripiirissä puhelias enkä pelkää puhua oudoistakaan aiheista parhaiden kavereideni kanssa. Tutustun ujoudesta huolimatta mielelläni uusiin ihmisiin, varsinkin jos meillä on jotakin yhteistä. Omaan myös taipumuksen alkaa selittämään asioita turhan monimutkaisesti, vaikka vastaus olisikin lopulta vain kyllä tai ei, ja olen taipuvainen pessimistisyyteen, jota on ihmetelty työssäopin aikana ja on ollut tallilla yksi yhteinen naureskelunaihe. Perheeseeni kuuluu äitini, isäni ja pikkuveljeni ja lisäksi minulla on isäni puolelta kaksi sisarpuolta. Lemmikkejä meillä ei ole äitini ja veljeni allergioiden takia, mutta olen kuitenkin paljon tekemisissä myös muidenkin eläinten kuin hevosten kanssa; parhailla ystävilläni on nimittäin ollut niin kissoja, koiria, pupuja, hamstereita, gerbiilejä kuin lehmiäkin.

Ratsastustaustaa mulla ei ole kovinkaan montaa vuotta. Aloitin todella epäsäännöllisen harrastamisen joskus alaluokkien aikana, jolloin ratsastelin muutamia kertoja vuodessa naapurin shetlanninponiruunalla ja kerran myös toisen naapurini risteytysponiruunalla. Tuota jatkui nelisen vuotta, kunnes pääsin alkeiskurssille Ratsutila Seppälään (nyk. Seppälä Stables) vuonna 2010. Tuolloinhan mulla oli perusasiat (käynti, ravi, pysäytys, avut, kääntäminen...) jo hallussa. Kurssi jäi kesken käden murtumisen takia, ja vuoden kuluttua suoritin viimeiset tunnit loppuun. jonka jälkeen vaihdoin Mikkolan ratsastuskouluun. Siellä kehitin taitojani entisestään reilun kahden vuoden ajan, kunnes tammikuussa 2014 vaihdoin Ponilaaksoon.
Kuva vuoden 2014 irtotunnilta. Kuva: Hanna N./Pia N.
Ensimmäinen ratsastusleiri vuonna 2012, jolloin olin siis juuri päässyt alakoulusta. Ratsuna leirihoitsuni Di' Leilah. Kuva: Jenny O.
Toinen leirikesä ja leirikisat vuonna 2013, jolloin ratsuna oli yksi silloisista suosikkiponeistani, Liukkaan Nathan. Kuva: Laura K.
Tavoitteenani on estepuolella päästä hyppäämään, mahdollisesti jopa lähitulevaisuudessa, metrin ratoja 1-tasolla, myöhemmin mahdollisesti 2-tasolla. Tämä on kuitenkin vain haaveilua enkä odota tavoitteiden toteutumista, sillä haluan pitää harrastuksen kuitenkin kurissa ja harrastuksena ilman mitään suurempaa kilpailemista. Kouluratsastuksessa mulla ei ole mitään suurempia tavoitteita, mutta tulevaisuudessa starttaan todennäköisesti pääosin heC-B -luokkia. Tällä hetkellä en kilpaile, mm. liiton sääntöuudistuksen ja epäsäännöllisemmäksi muuttuneen harrastelun vuoksi.

En ollut juurikaan kilpaillut ennen Ponilaaksoon tuloa, parit tallikisat ja leirikisat mikäli oikein muistan. Leirikisoista en kummemmin ala kertomaan tässä. Ensimmäiset kilpailuni taisin käydä syksyllä 2011: kyseessä oli tallikisojen puomiluokka, jonka menin Mikkolan korkeimmalla hevosella, suokkitamma Lipoverillä (1996-2014). Kisat menivät ihan penkin alle, ja olin luokan viimeinen. Marraskuussa 2013 osallistuin puoliveritamma Di' Leilahilla tallikisoissa ristikkoluokkaan ollen toinen.

Ponilaaksossa pääsin kunnolla kisaamisen makuun keväällä 2014. Tarkoitukseni oli osallistua jo harjoitusestekisoihin, mutta suunnitelmat muuttuivat ja osallistuinkin new forest -ruuna Laurilla seuraestemestaruuksien 60 sentin luokkaan. Nämäkin kisat menivät aivan penkin alle, vaikka perusradan loppuun saakka päästiinkin, tosin viidellä virhepisteellä. Hyvää kisakokemustahan luokka toi, mutta silloin tajusin paremmin, ettei esteratsastus olekaan ehkä se juttu. Saman vuoden syksyllä osallistuin ensimmäisiin koulukisoihini Keuruu-Mänttä Cupin helppo C -luokassa. Tuolloin hevosena oli new forest -tamma Kati ja keräsimme prosenteiksi 59,091%. Puoli vuotta myöhemmin olin suomenhevosruuna Rutun kanssa lähellä sijoitusta koulukisoissa, ollen jaetulla neljännellä sijalla. Lopullinen sijoitus katsottiin alapisteistä, jotka meillä ei ollut aivan yhtä hyvät kuin sijoittuneella poniratsukolla. Viimeistään tässä vaiheessa tajusin, että pidän kilpailemisesta, vaikka startteja panikoisinkin. Kesällä 2015 tajusin olevani kuitenkin esteratsastaja eli jonkinlaista "identiteettikriisiä" oli havaittavissa noihin aikoihin. Nykyään sanon olevani estepainotteinen ratsastuskoululainen, joka omaa suuremmat tavoitteet esteille kuin kouluun.
Viimeiset treenit Laurin kanssa ennen vuoden 2014 estemestaruuksia. Esteellä korkeutta muistaakseni 80cm. Kuva: Sara Kylmälä
Keuruu-Mänttä Cupin verkka. Kuva: Roosa K.
Kevään 2015 harjoituskoulukisojen verkka, luokka heC:1 2000. Kuva: Henna K.
Vuoden 2015 estemestaruuksien verkkahyppy maneesissa, luokka 70-80cm (juniorimestaruus). Kuva: Marjo Saarinen
Olen harrastanut monia eri harrastuksia, joitakin asioita pidempään ja joitakin vähemmän aikaa. Ensimmäinen kunnon harrastukseni oli varmasti uinti, jota harrastin Mäntän Seudun Urheilusukeltajissa kuuden vuoden ajan. Pidin lajista, mutta ryhmän muuttuessa uppopalloryhmäksi, ei kiinnostus enää ollutkaan samaa luokkaa. Alaluokilla harrastin jonkin aikaa lentopalloa harrastuspainotteisesti, mutta se jäi parin kuukauden jälkeen. Koulun näytelmäkerhossa kävin 3. ja 5-6. luokilla, yläasteella harrastus jatkui taas 9. luokalla ilmaisutaidonryhmässä. Viidennellä luokalla aloitin säännöllisen ratsastuksen ja kuudennella alttoviulun soiton, jonka lopetin kasiluokan keväällä. Bloggaaminen tuli mukaan 7. luokan keväällä ja siinä samalla pienimuotoinen valokuvaaminen, joka kuitenkin alkoi kunnolla vasta saadessani oman kameran. Harrastin jonkin aikaa myös sählyä, mutta polven alkaessa vaivata jatkuvasti jäi homma siihen.
Rutun kanssa meno on kaikkein parhaimman näköistä - vuoden 2014 leirillä jokin vaikutus vielä nykyäänkin? Kevään 2015 viimeinen estetunti ja ensimmäinen tunti ulkona. Kuva: Silja S.