lauantai 26. syyskuuta 2015

Ei oo oikotietä onneen

Tällä kertaa mennään hieman tiivistetymmällä tuntitekstillä, sillä mun pitäisi alkaa jo aloittelemaan tuota tämän päivän kuvamäärän muokkailuja. Tämän päivän kuvista kuulette lisää ensi viikon aikana!

Eiliselle tunnille sain jälleen Delhin, mikä oli ihan hyvä juttu. Poni oli karsinasta hakiessa hieman tahmean oloinen: käveli oikein hitaasti ilman mitään kiirettä. Harjatessa se vain haukotteli koko ajan, eikä se maneesissakaan ollut ihan terävimmillään. Alkuun Delhi tuntui todella kivalta, mutta ensimmäisen tehtävän aikana se alkoi hyytymään. Ensimmäisenä tehtiin siis toiselle pitkälle sivulle kaksi loivaa kiemuraa, joiden loppuosa tehtiin väistäen ja toiselle pitkälle sivulle tehtiin kevyessä ravissa kaksi volttia - toinen sivun alkuun ja toinen sivun loppuun. Väistö oli ns. "suora sulku" eli asetus oli menosuuntaan. Sain heti jutun juonesta kiinni ja saatiin tosi hyviä väistöjä aikaseksi. Käynti muuttui tosin liian hitaaksi paikoin, mutta muuten kyllä. Ravissa Delhi tuntui tosi kivalta ja taipui ihan kivasti. Tehtiin samaa väistöä vielä keskihalkaisijalta kirjaimeen E, ja nämäkin sujuivat hyvin.

Kuva: Inka


Toiseen suuntaan väistöt ja kaaret tehtiin ravissa ja voltit laukassa. Tässä vaiheessa Delhiin tuli energiapiikki, eikä väistöistä tullut yhtään mitään. Delhi ei ollenkaan taipunut väistösuuntaan - eli vasemmalle - josta en yhtään yllättynyt. Vasemmalle taipuminen/asettuminen onkin meidän ongelma, jota pitää oikeasti alkaa kunnolla setvimään. Laukka taas sujui vallan mainiosti! Keskihalkaisijan väistötkään eivät menneet juurikaan paremmin, joten teinkin vasemmalle voltin kunnolla taivuttaen ennen väistöä ja tarvittaessa myös kesken väistön. Voltit auttoi hieman, mutta tällöin takapää jäi hieman jälkeen.

Seuraava tehtävä olikin laukkatehtävä. Pidettiin edelleen samat voltit, mutta myös toiselle sivulle tehtiin kaksi volttia. Nämä olivat pienempiä, arviolta noin 8 metrisiä, joilla laukkaa piti lyhentää. Tämä oli alkuun hieman haastavaa, sillä laukan ylläpito ei ole edelleenkään mitään mun vahvinta alaani. Pikkuhiljaa nekin alkoivat sujumaan ja saatiin ihan onnistuneita voltteja. Tultiin vielä keskiympyrälle laukkaamaan välikäyntien jälkeen. Tehtävänä oli tehdä R- ja S-kirjaimiin voltit, joilla asetettiin ulospäin. Kääntyminen muistutti etäisesti laukkapiruettia. Alkuun oltiin aika kaukana tästä "piruetista", mutta muutamia onnistuneita käännöksiäkin saatiin aikaiseksi. Otettiin vielä pidempää laukkaa ympyrällä ilman voltteja ja naurahdinkin, että tää on meidän alaa! Pidempi laukka löytyi todella helposti ja sitä sai lyhennettyäkin suht hyvin.

Otettiin tunnilla myös muutamia temmonlisäyksiä keventäen ja mun reaktio oli aina että WAU! En ikinä ollut saanut noin hyviä lisäyksiä ja nyt hyviä tuli joka kerralla. Kerran Delhi innostuksissaan nosti askeleen mittaisen laukan, mutta muuten rikkoja ei tullutkaan. Toivottavasti tämmönen liike säilyy ;) Ei oo olemassakaan oikotietä onneen, tämä todettiin eilen.

Tamma- ja varsanäyttelyt 26.9.2015


Lauantaina pääsin tosiaan kuvausreissulle paikalliselle raviradalle, jolla järjestettiin tamma- ja varsanäyttelyt. Mukana oli 1-3 vuotiaita suomenhevos- ja lämminverivarsoja sekä kolme aikuista tammaa, yksi juoksijasuokki ja kaksi lämminveristä. Näyttelyt olivat siis ensimmäiset minulle, joten odotin innolla päivän etenemistä. Mulla oli pari semmosta pakko kuvata -hevosta omasta takaa ja muutaman tuttavan toiveesta ja kuvia tulikin räpsittyä oikein olan takaa! Sen neljätuntisen aikana mitä paikalla olin, tuli otettua noin 800 kuvaa. Loppupäivän kuvat olivat luonnollisesti onnistuneimpia kun kameran asetukset olivat kerrankin oikein ja hevosetkin olivat rauhallisempia niiden ollessa vanhempia. Lapsille oli myös keppareita ja niihin liittyvät kisat, joten perheen pienimmätkin saivat jotain puuhaa jos hevosten arvostelu ei kiinnostanut.



























Seuraavat kuvat ovat pienempiä kuin postauksen ensimmäiset, sillä tallensin nämä normaalia isommassa koossa koneelle!

sh-o. Avalonin Arthur (i. Ahon Odotus - e. Ponsatar - ei. Ponseri 20,4aly)
sh-t. Avalonin Papitar (i. Postipoju - e. Ponsatar - ei. Ponseri 20,4aly)

sh-o. Herra Hurmos (i. Herkko Hurmaus - e. Vilen Venla 56,7ke - ei. Viltterin Vile 22,1aly)

sh-t. Hiitun Hilma (i. Ravisteli 23,6aly - e. Kissy - ei. Viesker 19,9aly)
sh-t. Issakan Siru (i. Sipori 19,4aly - e. Aatamin Tähti 23,1aly - ei. Aatami 22,6aly)


sh-o. Pajalan Elias (i. Knuuttilan Veikko - e. Broby Melissa - ei. Pirvetti)
lv-t. Treizieme Jour (i. Three July 14,3ake - e. Heddi Mesk 17,6 - ei. Speedy GB 11,7aly)

sh-t. Vanha-Mäkilän Usva (i. E.V. Jovankka - e. Marin Pella - ei. Vokun Viima 22,4aly)

sh-o. Vipattu (i. Viesker 19,9aly - e. Vipliina 28,2ake - ei. Turo 23,8aly)
sh-t. Annan Alma 28,2ake (i. Santeri Dahlia 20,5aly - e. Pölyriina - ei. Tähtipöly 27,0aly)

lv-t. May Pompom 19,5ake (i. Silver Game 12,8aly - e. Hot Chili 18,6aly - ei. Duran Hanover 13,6aly)
Oletteko te olleet hevosnäyttelyissä kuvaamassa? Onko mitään vinkkejä tulevaisuuden varalle?

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Pientä ulkoasumuutosta

Leirikuvien ja syksyn ensimmäisiltä tunneilta saatujen kuvien inspiroimana innostuin pari viikkoa sitten pyytämään Enna Kujansuulta uutta banneria. Tänään sainkin sähköpostiini aivan älyttömän upean työn, jonka vuoksi teki mieli kirkua, itkeä ja pomppia tasajalkaa. Vaikka siinä onkin paljon brusheja siihen nähden mitä blogissa on ennen ollut ja ehkä hieman kesäinen niin silti voisin pitää tätä myös joulunakin. Ennan valitsemat kuvat ovat oikeastaan juuri ne, mitkä eniten halusin - pienenä yllätyksenä tulikin vain tuo kissanpentu, joka kuitenkin sopii tuohon täydellisesti.

Mitään muuta mulla ei taidakaan olla kerrottavana. Loppuviikosta on mahdollisesti tulossa jotakin valokuvausreissua muokkauksineen, tämä tosin on todella suuri ehkä. Kova halu olisikin päästä kuvaamaan pitkästä aikaa kunnolla, mutta ainut ongelma tässä on kyyti, sillä paikanpäälle on sen verran pitkä matka, ettei sinne pyörällä viitsi mennä.

Mitä mieltä olette bannerista?

lauantai 19. syyskuuta 2015

Pitkäkorvainen pepunnostaja

Oli jotenkin outoa mennä eilenkin tunnille, kun on tottunut siihen kerta viikossa rytmiin. Tämän viikon tunnitkin sujuivat paremmin kuin osasin odottaa! Eiliselle estetunnille mulle oli pistetty Seppo, joten olin alkuun hieman epäluuloinen tunnin onnistumisesta, sillä keväällä mennessäni viimeksi sekä tunnilla että kisoissa meillä ei mennyt kovinkaan hyvin. Ei muuta kuin hevonen kuntoon ja maneesiin.


Oon varmaan mennyt liikaa poneilla tässä lähiaikoina kun en meinannut päästä suhteellisen pienen Sepon selkään. Jouduinkin ottamaan penkin käyttöön pitkästä aikaa. Olo tuntui todella pieneltä Sepon selässä, ponitunnit jättää jälkensä... Aloitettiin verkkaamalla ravipuomeilla. Puomeja oli viisi kappaletta ja ne oli sijoitettu pitkän sivun keskelle yhden askeleen väleillä. Saman sivun kulmissa oli molemmissa yksi puomi, jotka ylitettiin kulmavoltilla. Ensimmäisellä kerralla tultiin ihan hyvällä vauhdilla, mutta juuri askel tai pari ennen puomilinjan ensimmäistä puomia Seppo hidasti lähes käyntiin saakka. Muilla kerroilla puomit ylittyivät kivasti. Vasempaan kierrokseen muutettiin tehtävä niin, että ensimmäinen kulmavoltti tehtiin ravissa, samoin puomilinja. Puomilinjan jälkeen mentiin uralle ja nostettiin vasen laukka tehden kulmavoltti. Toiselle pitkälle sivulle tehtiin askeleenpidennys, jonka jälkeen siirryttiin raviin. Laukka oli aluksi todella töksähtelevää: se ei tuntunut etenevän mihkään. Se tuntui enimmäkseen joltakin ravi-laukka -yhdistelmältä. Askeleenpidennyksessä se muuttui pikkuhiljaa paremmaksi.

Varsinainen hyppääminen aloitettiin oikeassa kierroksessa ravihypyillä ristikolle, joka koottiin ravipuomeista. Ristikon edessä oli vielä kolme puomia ylitettävänä. Tehtiin laukassa kulmavoltti, jonka jälkeen siirryttiin raviin. Ristikolla nostettiin oikea laukka ja laukattiin kulmavoltti. Seppo pääsi "yllättämään", sillä en kerennyt yhtään hyppyyn mukaan. Seuraavalla kerralla menikin jo paljon paremmin, laukkakin oli oikea. Ainut vaan, että se oli liian hidas. Muistutin asiasta raipalla, johon Seppo reagoi jollakin pukin tyylisellä - ei se ollut mikään pukki, pikemminkin pepunnosto :D

Jatkettiin seuraavaan tehtävään, joka oli innari. Innarin ensimmäinen osa oli pysty ja toinen samainen ristikko, jota aikaisemmin hyppäsimme. Innari sujui alusta saakka todella hyvin, mitä nyt ensimmäisellä kerralla tultiin liian hitaasti. Innaritehtävän jälkeen otettiin mukaan muitakin esteitä kuin innari. Aloitimme vasemmassa kierroksessa tekemällä L-päätyyn reippaassa laukassa iso pääty-ympyrä, samalla ylittäen lävistäjän ME lopussa olevan ristikon. Kulmavoltti B-kulmaan, jonka jälkeen jatkettiin uraa pitkin innarin ohi ja käännyttiin suunnilleen S-kirjaimen kohdalta, heti innarin jälkeen, kohti B-kirjainta jossa oli okseri samalla tavalla lävistäjällä kuin ristikkokin. Tehtävä sujui ihan kivasti, pääty-ympyrällä olisi laukka saanut olla hieman eteenpäinpyrkivämpää ennen ristikkoa ja sen jälkeenkin ensimmäisellä kerralla ja toisella kerralla ratsastin okserille liikaa vasempaan reunaan, jolloin olin itse lähdössä aikaisemmin hyppyyn kuin hevonen. Molemmilla kerroilla tulin heti uudelleen kyseiset esteet ratsastaen paremmin.

Koska olimme suorittaneet tehtävät suht nopeasti ilman suurempia ongelmia ja aikaa oli vielä, tulimme pientä radan poikasta. Noin 60 sentin okseri samalla lähestymisellä kuin aikaisemmin, kulmavoltti M-kirjaimeen, lävistäjällä lähellä E-kulmaa noin 70-80 senttinen pysty, kulmavoltti B-kulmaan ja innari. Rata alkoi todella hyvin, voltille laukka vähän hyytyi. Pysty näytti kamalan isolta lähestyessä, mutta yli päästiin ilman ongelmia. Varsinaiset ongelmat tulivatkin sitten päädyssä: meidän piti ratsastaa B-kulmaan asti ilman oikomisia, jotta saimme hevosen voltille, mutta ei. En saanut Seppoa mitenkään kulmaan saakka, jolloin voltti oli isompi kuin piti. Tulin sitten uudestaan voltin ja jatkoin innarin ongelmitta. Marjo pyysi mut tulemaan pystyn ja voltin uudelleen ja toisella yrittämällä se sujuikin paljon paremmin. Tunti ei siis mennyt mitenkään kamalan huonosti, vaan olin todella tyytyväinen!

Postauksen loppuun vielä kuva Jollysta - tytöt innostuivat tekemään mummokampauksen ponille. Omaan silmään ruuna näyttää kyllä enemmänkin Elvikseltä kuin mummolta ;)

torstai 17. syyskuuta 2015

Superponi, superfiilis

Taas tuli huomaamatta taukoa. Syy taukoon ja viime viikon tuntipostauksen uupumiseen on simppeli: tunnin siirto. Mun perjantain tunti siis siirrettiin viime viikolta eiliselle eli keskiviikkoon. Syitä en ala täällä sen kummemmin kertomaan, mutta se nyt ei ole tässä edes oleellista. Eilen siis liikuntatunnin jälkeen vaihdoin pukkarissa tallivaatteet ja matkasin suoraan bussilla tallille, jossa sitten söin koululta ostetun sämpylän (joka muuten meinasi tulla syödyksi Källin toimesta...).  Mulla olikin tällä kertaa kunnolla aikaa, sillä olin tallilla jo ennen viittä kun tuntini alkoi kuudelta. Listassa luki Seppo, mutta menin kysymään Marjolta vaihtoa - mulle oli meinaan luvattu Delhi, jonka Marjo oli tietysti vajaassa kahdessa viikossa unohtanut. Ihan ymmärrettävää kun päivittäin pitää sen 2-4 tuntia.

Tälläkin kertaa vain puhelinkuva ennen tunnin alkua erittäin innokkaasta ponista..
Delhi oli käytävällä tyypillisen tympääntynyt itsensä: sitä ei kiinnostanut mikään, eikä korvat liikahtaneetkaan vaikka pihalla meni traktori. Tässä vaiheessa mulle tuli fiilis, että tunnista ei tule yhtikäs mitään. Vielä mitä: sanoin varmaan ensimmäistä kertaa ikinä alkuverkan jälkeen, että tää poni tuntuu tosi kivalta ratsastaa! Varsinaisen työskentelyn alkaessa Delhi tuntui todella kivalta, ja selkään tuntui täysin samalta kuin leirin kankitunnilla. Delhi oli kuulolla hyvin ja se oli todella miellyttävä ratsastaa. Koko tunti oltiin pääosin ympyrällä ja aloitettiinkin avotaivutuksilla. Ennen ensimmäistä puomia askeleen lyhennys ja käyntiavoa aina ensimmäiseltä puomilta jälkimmäiselle. Puomit oli sijoitettu uran sisäpuolelle vinosti kulman suuntaan. Avon jälkeen nostettiin ravi ja tehtiin voltti ympyrän ulkopuolelle keskihalkaisijalla. Ensin tehtiin tehtävää vasempaan kierrokseen ja heti ensimmäisillä avoilla Delhi alkoi hakeutua ohjalle. Ravi olisi saanut olla vähän aktiivisempaa ja mun ikuisella pulmakivellä, voltilla, olisi voinut taivuttaa enemmän. Kierros kierrokselta kuitenkin parani molemmat. Alettiin tekemään avotaivutuskin ravissa ja tässä kohdalla tehtävä pissi... Raviavotaivutukset eivät ikinä ole olleet mun vahvuus edes uralla, joten ympyrällä ne tuntuivat vielä hankalemmilta. Kyllä sieltä jonkinlaista avoa tuli, mutta ravi olisi tässäkin voinut olla aktiivisempaa.

Oikeaan kierrokseen tehtävä ei sujunut läheskään noin hyvin. Muoto hävisi ja kaikki oli muutenkin vaikeampaa. Tehtiin muuten sama tehtävä, mutta avon jälkeen nostettiin laukka ja laukattiin voltille asti. Laukka oli todella tahmeaa ja sainkin muistutella laukasta useamman kerran. Voltilla sain hakea taas sitä taivutusta tovin ja raviavokin meni aivan penkin alle. Silti tuntui, että mun ja Delhin yhteistyö sujui kerrankin hyvin aikaisempiin kertoihin nähden. Otettiin sitten ympyrällä vielä laukkaa, jolloin yritin saada Delhiä paremmin ohjalle. Onnistuinkin siinä jotenkuten, sillä loppujen lopuksi laukka oli rauhallista ja sitä pystyi hieman säätelemäänkin. Ravissa jatkoin samalla kaavalla, yrittäen samalla pitää ravin aktiivisena. Tää oli yllättävän vaikeaa, sillä moneen asiaan keskittyminen samaan aikaan ei ole mun vahvinta alaa. Lopulta löysin ne oikeat nappulat ja poni alkoi käyttämään takapäätään aktiivisemmin.

Välikäyntien jälkeen alettiin tekemään alkuun monimutkaiselta vaikuttanutta tehtävää. L-päädystä käännyttiin keskihalkaisijalle ja nostettiin laukka. Tehtiin laukkavoltti seinän suuntaan B-kirjaimessa ja jatkettiin keskihalkaisijaa laukassa tehden toinen voltti M-kirjaimeen. Päädyssä laukanvaihto ravin kautta ja voltit uralta keskelle H- ja E-kirjaimiin. Näiden väliin tehtiin temponlisäys. Laukkavoltit tuotti yllättävän paljon päänvaivaa. Alkuun ne sujui todella hyvin, mutta tehtävän edetessä alkoi Delhi hyytymään, jolloin laukan ylläpito vaikeutui. Vasempaan Delhi taipui todella huonosti, joten sain tehdä siinäkin kohdassa paljon töitä saadakseni ruunan taipumaan. Yleisesti ottaen tehtävä meni ihan kivasti. Loppuun otettiin vielä keskiravia/askeleenpidennystä lävistäjällä ja Delhi menikin todella kivasti! Ei tietoakaan tahtirikosta laukalle, vaan askellajina pysyi varma ravi. Loppuun olisin voinut ratsastaa paremmin, mutta paljon tyytyväisempi olin kuin kankitunnilla. Toivottavasti samanlainen fiilis on vielä kahden kuukauden päästäkin!

Mulla on myös huomenna tunti ja kyseessä onkin estetunti. Saa nähdä miten se sujuu, ja mikä mahtaa olla hevonen. Tunne jostain "kamalasta" hevosesta on kova, mutta toisaalta taas ei. Noh, se nähdään huomenna..

torstai 10. syyskuuta 2015

Arjen keskeltä

Tässä on nyt nelisen viikkoa "totuteltu" normaaliin arkirytmiin ja parina aamuna oonkin noussut aamulla sängystä "virkeänä" eli lähes heti kellon soimisen jälkeen ja lähtenyt pitkästä aikaa kouluun ilman mitään kiirettä. Monena aamuna on tullut niin kiire, että meikkaaminen on hoidettu autossa. Uuden koulun tapoihin ja rytmiin meni hetki totutella, kuten normaalistikin. Päivät on pitkiä, mutta toisaalta tätä jaksoa tasapainottaa maanantaivapaat jolloin saa nukkua myöhään. Heti lukuvuoden alkuun osui myös raskas työviikonloppu paikallisella museolla, jolla järjestettiin ruokatapahtuma, jossa oli ulkomaalaisten kokkien lisäksi myös esimerkiksi Suomen kokkimaajoukkue, jonka työskentelyä pääsimme seuraamaan työskentelyn lomassa. Päivät olivat pitkiä ja koko lounasajan sai työskennellä täysillä, sillä omista työpäivistäni (torstai, perjantai ja sunnuntai) viimeinen oli rauhallisempi kuin muut ja kun normaalisti aloitimme työt kunnolla kello 11.00 niin tällöin hommaa ei riittänyt kunnolla vielä edes keskipäivällä.


Lukio-opinnotkin alkoivat todella kivasti! Tykkään kovasti myös lukiopuolen opinnoista, sillä alakohtaiset opinnot olivat varsinkin tämän ensimmäisen kuukauden ajan todella yksitoikkoista. Tavoitteena on siis kolmen vuoden päästä alkaa kirjoittelemaan äidinkieltä, matikkaa, englantia ja psykologiaa. Saa nähdä miten käy, kun kolmas vuosi tulee olemaan näillä näkymin hieman "erikoinen". Ensi viikolla pääsemme kuitenkin keittiön puolelle. Saa nähdä miten käy, kun olen "kunnolla" työskennellyt keittiössä seiskalla köksäntunneilla - mikäli siis jotain perus pastankeittoa tai spagettikastikkeen tekoa ei lasketa, niitähän olen tehnyt kotona ihan kiitettävästi. Yhdellä viikolla meidän tiimi pääsee myös koulun kahvioon työskentelemään - en malta odottaa sitä viikkoa, sillä meidän pieni viiden hengen porukka on ideoinut vaikka ja mitä! Ensimmäinen työssäoppiminenkin jännittää jo, vaikka se onkin kevätlukukauden viimeisinä viikkoina. Jakso on vain kovin pitkän oloinen, 7 viikkoa pitkä (vrt. lähihoitajiin, joilla ymmärtääkseni 2 viikon top-jakso).

Mutta jottei tämä postaus menisi aivan pelkästään lörpöttelyksi, niin siirrytään muutamana eri päivänä otettuihin kuviin.
















lauantai 5. syyskuuta 2015

Ei hyvä, muttei huonokaan

Kuvista kiitos Pinjalle!

Eilinen ei ollut aivan onnistuneimpia päiviä - torstaina aloitettua PowerPointilla tehtyä ryhmätyötä ei löytynyt koneelta, joten jouduimme aloittamaan alusta ja sekin turhaan, sillä esitystilanteessa sekään ei auennut - joten ajattelin estetunnin jatkuvan samaa linjaa. Osittain jatkuikin, sillä listassa luki Makkara. Jo tarhasta hakiessa se oli todella innokas ja sain melkeinpä kiskoa sitä perässäni koko matkan tarhan perältä talliin... Kannukset laitoin suosiolla jalkaan


Alkutunnista Makkara oli tahmea, joten jouduin heti käyttämään raippaa, tuloksena joka kerralla pukki. Eteenpäin kuitenkin mentiin! Aloitettiin tulemalla kolmen puomin linjaa, joiden väleihin tuli neljä askelta. Tää sujui ihan kivasti, mitä nyt en itse ollut aina ihan mukana. Vasempaan kierrokseen aloitettiin sitten varsinaiset hypyt: sama puomilinja, jolla oli kaksi noin 50 senttistä pystyä ja puomi neljän askeleen väleillä ja vielä puomin jälkeen toinen puomi kaartaen viidellä askeleella. Tehtävä sujui ihan kivasti, vaikkakin tälle viimeiselle puomille tultiin jossakin ravin ja laukan välimuodossa ja yhdellä kerralla Makkara lähti ensimmäiselle pystylle oletettua kauempaa enkä päässyt hyppyyn mukaan, jolloin tietysti Makkara väisti seuraavan esteen.


Oikeaan kierrokseen saman linjan esteet korotettiin noin 70-80 senttisiksi, ensimmäinen oli pysty ja jälkimmäinen okseri. Ennen linjaa tultiin vielä pääty-ympyrällä olevat puomi ja ristikko, jonka molemmin puolin oli puomit. Makkara oli tässä vaiheessa vielä hieman tahmea, mutta linjalle kääntyessä siihen tuli varsinkin toisella kerralla hieman vauhtia. Ekalla kerralla Makkara oli tosiaan hieman vetelä, jolloin okserille tuli aivan kummallinen hyppy. Aloin pikkuhiljaa myöskin tajuamaan miten ruunaa ratsastetaan, joten meno alkoi olemaan varmastikin paljon paremman näköistä, vaikka selkään poni tuntui edelleen hitaalta.






Lopputunnista tultiin sitten vähän samantyylistä tehtävää kuin mikä meillä oli leirikisoissakin: H-kulmassa oli vino pysty ja toisessa päädyssä vähän samaan tyyliin kuin tämä okseri. Se taisi olla vielä tismalleen tuossa kohdassa, varmaksi en sano. Tehtävänä oli siis tulla vasemmassa kierroksessa ensin pysty kääntäen lyhyen sivun keskeltä ja vähän jälkeen pitkän sivun keskikohdan käännettiin okserille vaihtaen suuntaa. Ensimmäisellä kerralla käänsin okserille liian aikaisin jolloin ajauduttiin liian vasemmalle, jonka vuoksi tuli kielto. Uudella lähestymisellä tultiin keskelle ja yli. Seuraavalla kierroksella lisättiin mukaan käännöksen jälkeen pitkän sivun keskellä oleva lankku ja tehtävän ensimmäisenä oleva pysty. Haastetta tehtävään loi auringonpaiste, joka "hävitti" lankkuesteen lähestulkoon kokonaan näkyvistä, jonka vuoksi se olikin vähän matalampi kuin muut tehtävän esteet. Tämä oli ehdottomasti päivän tehtävistä onnistunein: paikat osuivat kohdalleen, rytmi oli sopiva ja pääsin mukaan hyppyihin vaivatta. Marjo sanoikin, että mun ei kannata tulla enään toista kertaa tehtävää kun tämäkin oli niin onnistunut.

Ikuinen ongelma: pidä kiinni ohjista... Tietyillä hevosilla, esimerkiksi Makkaralla ja Laurilla, ohjat alkavat valumaan todella herkästi pitkiksi.
Kokonaisuudessa olin tuntiin tyytyväinen, vaikka oudolta tuntui ratsastaa estetunnilla vähän tämmöistä tahmeampaa ponia kun on keväästä asti mennyt melkeinpä jokaisen estetunnin reippaalla Rutulla. Meno oli paremman oloista kuin kevään estetunnilla. Eli suunta on ylöspäin! Ensi viikolla jatketaan koulutunnin merkeissä. Tunnin ratsukin on jo sovittu - itse asiassa on aika todennäköistä, että menen sillä seuraavien viikkojen kaikki koulutunnit, joka on vain hyvä juttu. Ensi viikosta yritän julkaista vielä jonkinmoisen postauksen - ei kuitenkaan hevosaiheista, mutta katsotaan nyt saanko kuvia muokattua.