lauantai 30. huhtikuuta 2016

Valkoisin siivin - kirjaimellisesti

Eilinen meni vähän häslingiksi, sillä ties kuinka monen viikon jälkeen kävin kotona ennen tallille lähtöä, joten olin tallilla paljon aikaisempaa myöhemmin. Itse asiassa vielä viime tingassa. Puolijuoksulla menin katsomaan tuntilistaa, jossa odotusten mukaisesti luki Makkara. Ja ponihan oli mutaisen tarhan toisessa päässä... Puolijuoksulla tarhalle ja mutapellon läpi rämmittyäni olin vihdoinkin siellä noin kahdensadan metrin päässä portilta kellon näyttäessä 17.42. Onnekseni poni ei ollut kovinkaan mutainen, ainoastaan jaloista. Kovin nopeastihan me ei talliin päästy, Makkarahan kun ei ole mikään nopein talutettava, joten aika kiireessä pesin ja kuivasin ponin jalat tuntikaverini auttaessa harjaamisessa ja vaihtaessani kenkiä ja laittaessani kypärää päähän kaverini satuloi ja suojitti Makkaran. Nopeasti ponilla suitset päälle, raippa ja turvaliivi kainaloon ja maneesille. Eikä oltu edes myöhässä, olisiko kello ollut pari minuuttia yli, kun saavuimme toisen ratsukon kanssa maneesiin.

Throwback keväälle 2014
Alkukäynnit jäivät aika lyhyiksi, mutta kävelin vielä pari minuuttia muiden jo ravaillessa. Makkara liikkui ravissa hieman paremmin kuin viime viikolla, mutta sain kuitenkin pyytää kunnolla eteenkin paikoin. Alettiin sitten tulemaan ensin ravissa voltilla olevaa puomia. Voltti pieneni kierros kierrokselta ja lopulta askellaji vaihtui laukkaan. Kerkesin laukata kevyessä istunnassa ehkä vajaat puoli kierrosta, kunnes oven kohdalla huomasin äkkiä ulkojalan (oikean) kadottaneen tuen kokonaan jalustimeen, vaikka se oli jalassa. Sekunnissa mulle valkeni, että nyt ei oo kaikki ihan okei ja kaarsin sitten heti kentän keskelle. Ja kuten arvelinkin, oli jalustinhihna mennyt poikki. Jatkoin sitten laukkaa ilman toista jalustinta, joka oli hieman haastavaa kun vain toisessa jalassa oli se jalustimen tuki. Muutenhan ilman jalustimia meno ei ole mulle vaikeaa, mutta heti kun ei ole toista jalustinta niin se hankaluus alkaa. Muut sitten aloittivat jo hyppäämisen ristikolla mun odotellessa uutta jalustinhihnaa. Lopulta kun pääsin jatkamaan niin aloitin suoraan pienestä R-kirjaimessa olevasta pystystä oikeaan kierokseen, olisiko ollut 50 senttinen. Ja huhhuh miten lujaa siihen tultiin! Pääsin onnekseni hyvin mukaan hyppyyn, vaikka varmistelin jopa turhankin paljon. Toisella kerralla Makkara alkoi sitten kyttäämään kunnolla ilmeisesti päädyssä ollutta katsojaa, jolloin se pomppasi äkkiä oikealle ja mun tasapainon ollessa hieman hakusessa niin vielä vasemmalle. Hetken ajattelin jo, että nyt maistellaan hiekkaa, mutta jotenkin siellä kyydissä pysyttiin. Hauska miettiä, että ensimmäisenä keväänäni tipuin Laurilta loppuraveissa ponin kadotessa vasemmalle altani ja nyt pysytään jo sitten tämmöisissä siksak-hypyissä mukana. Vaikka kuulemma se oli hieman mielenkiintoisen näköistä... Uudella yrityksellä lähdettiin ihan älyttömän kaukaa hyppyyn ja pysyin juuri ja juuri kyydissä. Tähän Marjo sitten totesi, että oli aikamoinen lentokone kyllä nyt - valkoisin siivin mennään! Kolmannella kerralla saatiinkin sitten onnistunut hyppy ilman mitään erikoisia pomppimisia.

Kun oltiin verkkahypyistä päästy niin alettiin hiomaan hieman uusintakurveja. H-kirjaimen jälkeen oli muutama metri uran sisäpuolella lävistäjällä pinkki-keltainen -mato-okseri, jonka jälkeen kaarrettiin ennen S-kirjaimessa olevaa sarjan B-osaa vastakaarrolla takaisin tulosuuntaan. Okserille tultiin hieman vinosti, jotta kääntyminen olisi luonnollisesti helpompaa. Makkara oli hyvässä vedossa ja olin saanut siihen jo jotakin otetta. Paikat okserille taisi olla aina hyviä ja käännöskin sujui hyvin. Muutaman kerran jälkeen tultiin okserille kunnon tie kulmasta vaihtaen lävistäjällä suuntaa.
Jatkettiin vielä uusintakurvien parissa eri tehtävää aloittaen oikeassa kierroksessa. Maneesin toisessa päädyssä oli lähes samanlainen okseri mitä olimme äskenkin hypänneet - kulmasta tie okserille, joka oli linjattu puolirataleikkaalle. Käänsimme sarjan välistä vastakaarrolla pyytäen hevosia eteenpäin ja ensimmäisenä hypäämällemme esteelle lähestyessä otimme kiinni. Tämä sujui todella kivasti, olisin kylläkin saanut molemmilla kerroilla baanattaa vähän enemmän. Oon nyt huomannut, että tykkään mennä kamalasti kevyessä istunnassa, mutta silloin kun pitäisi oikeasti olla kevyessä istunnassa ja mennä lujaa, niin istun satulassa. Ensimmäisen kerran huomasin tämän syksyn estekisojen ratavideolta. Muuten kaikki kyllä sujui hyvin, tiukoissa kaarteissakin laukka pysyi hyvin yllä.

Tultiin sitten oikeassa kierroksessa ensin tämä E- ja X-kirjainten tienoilla oleva okseri, jolta kaarrettiin sitten vielä mato-okserille. Tultiin tämä pari kertaa onnistuneesti. Makkara liikkui ihan kivasti, toisella kerralla poni meinasi vähän livistää mato-okserilla oikealta ohi, mutta päästiin kuitenkin yli. Siirryimme siis sarjalle. Pitkälle sivulle sijoitetun kahden askeleen sarjan B-osa oli koristeltu kahdella renkaalla. Ensimmäinen kerta meni ihan kivasti. Toisella kerralla A-osaa korotettiin ja ratsastin sarjalle liian pohjaan, jolloin juuri tuo A-osa tipahti. Jatkoin sitten laukkaa ja käytin kerran raippaakin herättelyyn (pukin kera, tietysti) ja tulin sarjan uudelleen onnistuneesti. Olin tyytyväinen Makkaraan, vaikka se onkin nyt pariin kertaan keksinyt ties mitä, jotta pääsisin maistelemaan hiekkaa. Tällä se tasapaino kehittyy! Kisoihin mennään hyvällä, hieman jännittyneellä, fiiliksellä. Nyt vain toivotaan, että sää pysyy hyvänä, niin pääsee hyppäämään kisat kentällä... :)

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Hämmennystä kerrakseen

Perjantaina matkasin jälleen bussilla Keuruulle, sillä työpäivä loppui hieman ennen neljää. Ensi viikolla on itse asiassa sama edessä, luultavasti myös koko loppukevät. Aurinko paistoi mukavasti ja olikin kiva kävellä bussilta puolet matkasta tallille. Mukavan piristyksen toi myös se, että tuntikaverini ja hänen äitinsä ottivat mut kyytiin puolessa välissä matkaa. Tuntilistalla luki odotusten mukaisesti tunnin olevan estetunti, mutta ratsuja katsoessa oli pakko naurahtaa hieman: minä Makkaralla, Liekki, Macy, Kati, Nemo ja eräs yksityinen. Tunnille tuli myös "vesipressu", joka lisäsi hieman naurahteluani. Ensimmäinen ajatukseni oli, että tunnista tulee "katastrofi". Lopulta tunnin porukka muokkaantui niin, että Kati ratsastajineen ei päässytkään hyppäämään ja mukaan tuli Petra Mintyn kanssa. Hieman harmitti kyllä se, että ratsunani oli Makkara, mutta toisaalta on hyvä päästä välillä jonkin muunkin kuin Rutun, joka on nyt määrittelemättömän pitkällä saikulla, selkään. Tavalliseen tapaani autoin ensimmäisen tunnin ratsastajia hevosten purussa, jonka jälkeen lähdettiin hakemaan Makkara, Delhi ja Ruttu sisälle. Varmaan herätti muissa hakijoissa kummastusta kun sanoin hakevani Makkaran, yleensä kun olen ensimmäisenä hakemassa Ruttua sisälle. Makkaran saikin hakea melkein tarhan perältä saakka ja vaikka kuinka yritin vältellä mutaisimpia paikkoja kävellen aivan aidan viertä taluttaen ponia niin pitkällä narulla kuin kykenin (näin siis poni sai valita parhaimman reitin kävelläkseen, se ei ihan siinä aidan vierellä voinut kävellä... :D), niin astuin silti kerran hutiin ja oli sormenpään levyisestä kohdasta kiinni, ettei olisi ollut saapas täynnä kuraa...

Kuvituskuvina kuvia viime vuodelta!
Harjasin Makkaran suosiolla ulkona, sillä poni oli kuorruttanut itsensä pienellä kurakerroksella. Pesin myös etujaloista nopeasti enimmät kurat pois, jotta suojat hiertäisivät mahdollisimman vähän. Olimmekin valmiita jo yllättävän aikaisin ja kerkesin puhdistamaan kenkänikin ja mittailemaan jalustimiakin. Maneesissa hevosen selkään ja jalustinten lopullinen mittaus. Käynnissä Makkara oli alkuun todella tahmea, mutta kierroksen jälkeen liikkui jo paremmin. Ravissa Makkara liikkui ihan ok, ei ollut huono muttei mitenkään hyväkään. Oikeaan kierrokseen liikkuminen oli paljon tahmeampaa. Laukassa pystyin tällä kertaa jopa olemaan kevyessä istunnassa ponin siirtymättä raviin, eli jotain tässä on tapahtunut edellisen "hitaan" tunnin jälkeen. Ravaillessa eräs poni mukamas säikähti jotakin ja Makkara oli tietysti messissä ampaisten toiseen suuntaan. Itse asiassa en ole aivan varma, että kumpi "säikähti" mutta sillä nyt ei loppupeleissä ole mitään väliä. Joka tapauksessa, aloitettiin hyppääminen pääty-ympyrällä ristikolla vasempaan kierrokseen. Makkara tuntui nyt hieman hitaalta jalalle, mutta hyppäsi kivasti. Itse toin ponin kerran liian lähelle ja kerran liian kauas, jolloin hypyistä tuli hieman outoja.

Leirin ensimmäisen estetunnin loppuverkkaa (C) joku leiriläisistä
Muutaman kierroksen jälkeen alettiin tulemaan pitkällä lähestymisellä oikeaan kierrokseen pystyä, joka oli sijoitettu B-kirjaimen kohdalle. Korkeus ei todellakaan päätä huimannut tässä vaiheessa, olisiko korkeutta ollut ehkä 50-60 senttiä korkeintaan. Makkaraa sai pyytää oikein kunnolla eteenpäin, sillä muutama metri ennen estettä mulle tuli olo, että ei päästä yli. Kolmannella kerralla, kun korkeutta tuli noin 10 senttiä lisää ja pysty muutettiin okseriksi lisäten alle vielä valkoiset kruunulaatikot, herättelin ponia raipalla saaden vastaukseksi mukavan kokoisen pukin. Tämän jälkeen Makkara kuitenkin liikkui kivasti eteen, eikä mulle tullut mieleen mikään kieltely. Noh, turhaa toiveajattelua.
Vaihdoimme tehtävää. Nostettiin vasen laukka ja kaarrettiin C-päädystä kohti R-kirjainta ylittäen puomi-pysty -linjan (2 laukkaa) ja jatkaen okserille (6 laukkaa). Puomi ja pysty sujui hyvin, samoin kaarre okserille. Mutta hiirakko ponihan päätti pissittää ja kielsi pari metriä ennen estettä. Hämmennyin kiellosta aika pahasti, mutta muu ei auttanut kuin uusi yritys. Toisellakin yrityksellä poni kielsi niin yllättäen, että meinasin päästä maistelemaan hiekkaa, mutta jotenkin sain pidettyä itseni satulassa. Kolmannella (vai neljännellä) kerralla karjaisin sitten kunnolla ja päästiin hyvin yli. Hypyn jälkeen olin kuitenkin hieman pettynyt itseeni, pienetkin epäonnistumiset nimittäin laskevat omaa itseluottamustani. Menikin hetki, että sain kasattua itseni uuteen vuoroon. Toisella kerralla varmistelinkin hyppyä vielä paremmin kuin ensimmäisellä kierroksella ja pidin pohkeet kiemurtelevan ponin kyljissä.


Hengähdettiin kaikki ennen kuin aloitettiin suoran linjan hyppääminen, joka hypättiin vasempaan kierrokseen. H-kirjaimessa oli korkeahko okseri, korkeuden arvioisin 70-80 senttiin. Isolta se näytti, mutta aika vähän on tullut ponikokoisten kanssa muutenkin hypättyä isompaa. Tästä neljä lyhyttä/kontrolloitua laukkaa puomille ja sama määrä noin 60 senttiselle vesimattopystylle. Vettähän matolla ei ollut, vaan se oli "pelkästään" puomien alla. Ensimmäisellä kerralla tie okserille oli hieman vino, mutta se ei haitannut hyppyä. Oli ihana tunne, kun sain jopa ottaa Makkaraa kiinni linjan aikana saadakseni askeleet sopimaan. Vesimatolle lähestyessä poni alkoi hieman kiemurtelemaan, mutta alkutunnista viisastuneena vaadin ponia kunnolla. Hypättiinkin este melkein paikaltaan, mutta yli kuitenkin päästiin. Toisella kerralla linja oli huomattavasti parempi.
Tultiin loppuun vielä pieni rata. Ensimmäisenä okseri-puomi-vesimatto -linja, jonka jälkeen tultiin S-kirjaimen suunnasta pysty-puomi vaihtaen kierrossuunnan oikeaan. Viimeisenä tultiin ensimmäisenä hyppäämämme okseri pitkällä lähestymisellä. Linja meni ihan ok, jälleen tuli esiin se mulle tyypillinen ongelma eli esteelle tuuppaus. Lähes jokaisella estetunnilla olen lähdössä vähintään kerran askelta aikaisemmin hyppyyn, jolloin hypystä tulee.... ööh... omituinen? :D Pystylle hyvä hyppy ja okserille hyvä varmistelu, jotta päästään yli. Tultiin Makkaran kanssa vielä linja kertaalleen kaikkien ratojen jälkeen, jotta olisin tarkempi niin askeleiden kuin hyppykohtienkin suhteen. Ja tällä kertaa meni nappiin! :)


Kuten postauksen alussa mainitsinkin, on Ruttu määrittelemättömän mittaisella saikulla. Ja kuten moni varmasti tietää, olen ilmoittautunut estemestaruuksiin Rutulla. Määrittelemättömän mittainen saikku tarkoittaa tässä tapauksessa siis sitä, ettei hevonen ole välttämättä kisakunnossa vajaan kahen viikon kuluttua. Niinpä alettiin tuntikaverin kanssa pohtimaan varahevosta mulle ja sainkin liudan hevosia. Seppo ja Lauri olivat vahvimmat ehotukset - tosin niitäkään en pitänyt kuin viimeisinä vaihtoehtoina. Delhi, Kati, Macy, Baltsu ja Jolly jäivät heti ulkopuolelle, Mussua taas ehdotin itse vitsillä - ei, en ole osallistumassa Mussulla mihinkään kisoihin. Patu jäi myös ulkopuolelle, sillä en ole hypännyt sillä ikinä. Epätoivoisena juttelin asiasta sitten Marjon kanssa tunnin jälkeen ja ensimmäinen ehdotus tuli kuin apteekin hyllyltä: Makkara. Olin hieman hämmentynyt - enhän mä Makkaralla voisi mennä, sehän menee jo kaksi rataa! Lopulta Marjo sai mut puhuttua ympäri ja ehdotti, että laittaisin Makkaran ratsastajalle viestiä (johon en ole vielä vastausta saanut), että menisi vain sen toisen luokan - hevosethan loppuisivat muuten kesken, kun kaikille halukkaille ei riitä niitä. Eli mun kohdalla lukee nyt tällä hetkellä "Pärre Ruttu (Matrix Pierwszy Kg) 70-80cm JM". Mitähän tästäkin oikein tulee.... :D

torstai 21. huhtikuuta 2016

KeSeRan koulumestaruudet 2016

Oon aivan tietoisesti lykännyt tämän postauksen tekemistä näinkin pitkälle. Mun motivaatio kirjoittamiseen laski aivan minimiin kisojen jälkeen, muokkasin kyllä kisakuvia kisapäivänä, mutta bloggeria en ole edes avannut tämän viikon aikana.,, Ehkä nyt olisi kuitenkin aika julkaista tämä pois alta - vaikka sen lähes viikon myöhässä! Saa nähdä mitä tästäpostauksesta tulee, sillä kuvat on lisätty puhelimella... :D


Herätys olisi soinut sunnuntaina vähän jälkeen kahdeksan, mutta havahduin hereille suunnilleen varttia ennen herätystä. Muu perhe menisi mun kisareissun ajaksi Jyväskylään kiertelemään kauppoja ja syömään, joten äitini touhusi jo täyttä päätä herätessäni. Edellisenä päivänä olin putsannut kaikki kamat ja aamulla säikähdin, että ne olisivat jääneet rappusille kastumaan. Onnekseni ne olivat sateensuojassa kuistilla.. Olin tallilla joskus vähän ennen puolta yhtätoista, jolloin radalla oli minimestaruusluokan viides vai kuudes ratsukko. Kävin maksamassa vaaditut maksut, jonka jälkeen menin tutkailemaan lähtölistaa. Ihmettelin ennen tätä, että Ruttu oli vielä ulkona - sehän starttaisi heti junnumestaruusluokan alkupäässä. Listaa katsoessani huomasin, että Rutun toinen ratsastaja oli perunut osallistumisensa. Ei muuta kuin hevosen hakuun! Ei tullut hevonen portille vastaan, mutta onneksi tarha ei ollut mitenkään hirmuisessa kunnossakaan. Tarhan perällä olikin ihanan mutakuorrutuksen ottanut rautias... Miten se aina saa kisapäiväksi itselleen mutakerroksen kun tunneille se on todella siisti? Harjasinkin pahimmat kurat ja irtokarvat ulkona pesten hevosen jalatkin samalla. Sisällä harjasin sitten vielä pikaisesti hevosen läpi ja kuivasin jalat.

Siinä sisällä harjaillessani alkoi ulkona satamaan. Ja arvatkaapa vaan jatkuiko sade koko junnuluokan ajan? Odottelin siinä sitten hieman kiukkuuntuneena valkoista huopaa Sepolta. Eniten mua kiukutti sade, sillä tiesin Rutun olevan huono vesisateessa ja muutenkin märällä kentällä. Hevosen varustus ja omat kamat päälle, jonka jälkeen verkkaamaan. Viiden minuutin kävelyn jälkeen olin jo aivan märkä ja kirosin sitä, ettei loppuluokka voinut verkata maneesissa - vettä kuitenkin tuli aika reippaastikin... Ja kuten arvelinkin, ei Ruttu ollut lainkaan hyvä. En saanut mitenkään sitä samaa otetta hevoseen kuin perjantain tunnilla. Hevonen tuntui tahmealta ja ratsastajaa paleli kun takki oli läpimärkä... Tähän vielä lisäyksenä se, että kouluverkka ei todellakaan ole mulle helppo juttu, sillä usein se menee vain haahuiluksi ympäriinsä. Jätin takkini verkkavalvojana toimivalle tutulleni ja maneesiin päästyäni odottelemaan, katsoin tuttuun tapaani edellisen ratsukon suorituksen. Olin nimittäin unohtanut radan neljännestä arvostelukohdasta eteenpäin, vaikka juuri olin sen tallissa kerrannut.. Ennen omaa suoritusta otin vielä laukannostot molempiin suuntiin ja ravasin pariin kertaan tuomarinpäädyn ohi, jota Ruttu tuijottikin hieman. Tuomari oli sama kuin marraskuussa.

Oman suorituksen kuvista kiitos Helkalle, videosta kiitos Anitalle!




Ja se rata. Ei missään nimessä hyvä. Lähtökohtana oli, että saisin paremmat prosentit kuin marraskuussa, mutta jätin tavoitteet suosiolla sikseen verkan jälkeen. Ja silti pettymys oli kova. Alkutervehdys sujui hyvin: sain ratsastettua Rutun suoraan ja pysähdyskin oli ok, 5,5 pistettä. Puolirataleikkaa ja voltti vasemmalle oli onnistunut, mutta kuten olin arvellutkin niin voltilla olisi voinut taivuttaa paremmin - 5,5 pistettä, samat kommentit ja pisteet toiseen suuntaan samasta tehtävästä. Ravilävistäjä, jolla tehtiin käyntisiirtyminen sujui myös hyvin, siirtyminen kylläkin hieman venähti - 5,5 pistettä. Molemmista pohkeenväistöistä tuli 5 pistettä takaosan mennessä paljolti edellä. Laukannosto käynnistä tuli ravin kautta (en yllättynyt), kuten myös laukkalävistäjät loppuivat liian aikaisin. Se kylläkin yllätti pahasti, että ravinostossa Ruttu tiputti ravilla pääty-ympyrällä. Hevonen oli ollut hidas pohkeelle koko aamupäivän, joten pohkeet olivat lähellä. Tässä vaiheessa saatoin mutista jopa ääneen,,,, ;D Tästä kohdasta tuli siis automaattisesti nelonen, jota en ollutkaan ikinä saanut. Askeleen pidennys olisi muuten sujunut todella hienosti ja varmaan olisi tullut paremmatkin pisteet, mutta kun se jalustin lähti omille teilleen... Lopputervehdyksestä koko suorituksen parhaat pisteet, 6 pistettä. Alapisteet olivat vitosta, omasta istunnasta tuli kutonen. Lopullinen tulos 52,2% ja 8. sija - vain reilun kolmen prosentin päässä juniorimestaruuspronssista.


Hevonen liikkuu hyvässä tahdissa, mutta kaipaisi lisää aktiivisuutta ja muotoon pyöreyttä, Siististi esitetty.





Tuomarin kommentit ovat täyttä totta. Omassa ratsastuksessa ei ollut mitään eroa perjantaiseen tai sitä aikaisempiin tunteihin Rutulla - en edes jännittänyt niin pahasti kuin normaalisti - joten voinko pistää huonon suorituksen sateen piikkiin? Videolta kuuleekin hyvin, kuinka sade rummutti suorituksen aikana kattoa ja kuvista näkee kuinka märkiä olimme verkan sateen vuoksi. Seniorimestaruusluokan aikana keskustelin sitten parin kaverin kanssa. Toisen sisko on kilpaillut Rutun kanssa useasti koulupuolella, jonka mukaan hevonen on "huono" maneesissa järjestettävissä kisoissa. Tätä komppaan osittain: Ruttu toimii maneesissa esimerkiksi tunneilla todella hyvin (ei oikaise kulmia/ympyröitä/yms ja liikkuu hyvin eteen), vuosi sitten kisoissa oikaistiin aika rajusti kaikesta mahdollisesta vaikka kuinka yritin tehdä hyvät kulmat ja nyt oltiin etanamoodilla - ja märkänä. Kentällä kuulemma toimii kisoissakin todella hyvin. Toisen kaverin kanssa juttelin siinä sitten siitä, että taidan pitäytyä esteiden parissa ja tulla aitojen sisälle vain mikäli kisat järjestetään kentällä tai verkataan ryhmissä maneesissa. Normaalisti vihaan ryhmverkkoja, joissa aika on rajoitettu, mutta kai sitä nyt pitä jostain "tinkiä". Ja kisahousutkin menevät pesuun - saappaanvarsista tuli ihanat mustat tahrat niiden yläreunan kohdalle - se kenkien putsaus olisi kannattanut tehdä ehk hieman aikaisemmin kuin edellisenä päivänä, jolloin mehiläisvahakin olisi ehkä kuivahtanut.... :D




Kahden viikon päästä jatkuu kisaamiset - tuolloin tosin esteiden parissa. Kisalistat tulivat tallin seinälle vielä sunnuntain aikana, mutta olin jo kerennyt lähtemään. Tuntikaverini oli kuitenkin sen verran ihana, että oli ilmoittanut mut mukaan Rutulla. Luokkaa ei taida listalla vielä lukea, sillä kaverini ei ollut täysin varma mihin luokkaan osallistun. Juniorimestaruusluokka kuitenkin tänäkin vuonna kyseessä, samalla korkeudella kuin viime vuonnakin eli 70-80 senttiä. Toivottavasti silloin onnistuisi suoritus! :D

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Ulkokausi korkattu

Nyt on varusteet putsattu "ihan viimeisen päälle" huomista varten. Hieman tässä jännitys kohottaa päätään ja päivällä töissä mietin jo, että en ehdi edes jännittämään kun on niin paljon hommaa. No ei sitä töissä tullut edes mietittyä huomisia mestaruuksia, mutta heti kun pääsin kotiin ja sohvalle lepuuttelemaan särkeviä jalkoja niin se jännitys iski. Nyt sitten kirjoittamisen ohessa kertailen huomista ohjelmaa (aikuisratsastusmerkki) ja paria muutakin asiaa.

Eilen tosiaan oli viimeinen tunti ennen kisoja ja kuten olin arvannutkin, menin Rutulla. Mun ei tarvinnut lähteä hakemaan sitä edes tarhasta, sillä hevosta oltiin juuri hakemassa alkavalle tunnille saapuessani bussilta. Tallissa lepuuttelin hetken jalkoja kahdeksan tunnin työpäivän päätteeksi, jonka jälkeen autoin tallikaveria Macyn harjaamisessa ulkona. Aika riskialtistahan se oli välillä, joten kun pahimmat kurat oli kumisualla pyöritelty irti niin siirryttiin sisälle. Autoin sitten Sepon purkamisessa ensimmäisen tunnin ratsastajien saapuessa takaisin talliin, jonka jälkeen hain Kirstin kanssa hevosia sisälle. Pari nauruntyrskähystäkin taisin päästää nähdessäni parin tuntikaverin hevoset... :D

Alkukäynneillä...
Päästiin ratsastamaan ensimmäistä kertaa tälle keväälle kentällä! Kentällä on aina paljon mukavampi ratsastaa kuin maneesissa (poislukien sadekelit), joten fiilis oli jo ennen tuntia hyvä ja ne nousivat inasen kun päästiin Rutun kanssa liikkeelle heti istuttuani satulaan jalustinten ollessa jo valmiiksi sopivan mittaiset. Käveltiin aika pitkät alkukäynnit, samoin verkka oli aika pitkä. Verkka aloitettiin Rutulle hieman vaikeammassa suunnassa, vasemmassa, johon esimerkiksi taipuminen on haastavampaa. Sainkin tehdä tovin jos toisenkin voltteja saadakseni hevosen taipumaan edes hieman paremmin. Oikeaan kierrokseen ei ollut mitään ongelmaa tämän asian suhteen, kuten olin arvellutkin. Laukassa Ruttu oli mukavan rento ja sain välillä jopa hieman patistaa sitä eteenpäin.
Verkan jälkeen mulle selvisi, että olin ryhmän ainut kisoihin osallistuva. Sijaisena toimiva Sara sitten kyseli, että onko jollekin tietylle tehtävälle mitään erityistä tarvetta. Eipä mulla mitään erityistä ongelmaa missään radalla ollut, joten tehtiin koko tunti ihan perusjuttuja. Aloitettiin tekemällä puolirataleikkaata, jonka jälkeen tehtiin pitkän sivun loppuun voltti, ja kokorataleikkaata, jonka puolivälissä tuli neljän askeleen käyntisiirtyminen. Puolirataleikkaa alkoi jotenkin todella aikaisin, joten alkuun käännös reitille hieman venähti. Käyntisiirtymiset olivat alkuun hieman töksähtäviä, mutta päästiin hyvin takaisin raviin. Tehtiin tätä molempiin kierroksiin ja Ruttu oli molemmissa yhtä hyvä. Tultiin vielä samalla tavalla tullen kokorataleikkaan laukassa. Yllätyin, kun laukka säilyi aivan loppuun saakka, aikaisemmin kun sen suhteen on saanut tapella oikein urakalla.

Välikäyntien jälkeen tultiin ensin oikeaan kierrokseen käyntiväistöä pituushalkaisijalta uralle ja toiselle sivulle saatiin tehdä itsenäistä työskentelyä askellajin ollessa vapaa. Tässäkin Ruttu hieman yllätti, sillä väistöt olivat jopa liiankin jyrkkiä, kun muutama viikko sitten sai vääntää ratakiskosta, että saataisiin edes siedettävää väistöä. Nyt Ruttu väisti suorana astuen selkeästi ristiin. Ainut korjaamista vaativa kohta oli liika jyrkkyys, nyt väistö ei päättynyt pisteeseen vaan metrin ennen sitä. Vasempaan kierrokseen väistön loppupiste oli suunnilleen kirjaimessa. Itsenäisessä työskentelyssä tein useimmiten ravivoltin kulmaan ja oikeaan kierrokseen laukkaa ja vasempaan pääosin ravia.
Tultiin vielä vasemmassa kierroksessa laukkatehtävä. Nostettiin käynnistä L-kirjaimessa laukka ja laukattiin keskiympyrä. Tämän jälkeen raviin vapaavalintaisessa paikassa ja E-kirjaimessa käyntiin. Käyntinostothan eivät ole mikään Rutun bravuuri (ainakaan mun ratsastamana), joten jokainen nosto tuli muutaman raviaskeleen kautta. Loppua kohden nostot onneksi paranivat ja otin vielä tunnin lopussa pari nostoa pysähdyksestä suht onnistuneesti. Keskiympyröistä tuli kerrankin oikean kokoiset heti ensimmäisellä kerralla - toivottavasti tulee myös huomenna, terveisin kahdessa paperissa merkintä "liian pieni ympyrä"... - ja muutenkin laukka oli sopivan rauhallista. Tässä tehtävässä ei ollut mitään ongelmaa, eikä myöskään oikean kierroksen laukkatehtävässä: laukannosto ravista L-kirjaimessa, pääty-ympyrä ja raviin L-kirjaimessa. Ajoitus vielä tarkemmaksi niin bueno :D

... ja loppukäynneillä. Saatte nyt tyytyä selästä otettuihin kuviin kun herra halusi olla lissilude ja työntää turpansa puhelimen kameraan kiinni...

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Messukuvia vielä lisää

Kerrottakoon heti ensimmäiseksi, että tämä on 110% varmasti viimeinen messupostaus tälle vuodelle... Antakaa siis anteeksi luvattoman suuri kuvamäärä - uudet kuvat kun ovat aikamoinen "harvinaisuus" tässä blogissa :D

1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8. Hyvin mennyt suoritus ansaitsee yläfemmat ;)
9.
10.
11.
12.
13.
14. Pitihän sitä kavereille huudella kuinka täydellisesti oli mennyt!
15.
16.
17.
18.
19.
20.
21.
22.
23.
24.
25.
26.
27.
28.
29.
30.
31.
32.
33.
34.
35.
36.
37.
38.
39.
40.
41.
42.
43.
44.
45.
46.
47.
48.
49.
50.
51.
52.
53.
54.
55.
56.
Ja loppuun niin luonnollinen kuva mitä täällä ruudun toisella puolella istuvasta tyypistä oikein saa julkisella paikalla. Alkaa tuo Pepsodent-hymykin pikkuhiljaa luonnistua ;) (C) Anita
Mikä kuvista oli suosikkisi?