tiistai 28. huhtikuuta 2015

Arkipäivitystä

Pitkään aikaan ei olekaan täällä blogissa kerrottu ihan vain mun arkisista kuulumisista. Kaikki tässä kuussa kirjoitetut postaukset ovat liittyneet hevosiin, viime kuussa seitsemästä postauksesta kaksi oli hevosaiheen ulkopuolelta - tosin niissäkään ei kummemmin mun kuulumisiin pureuduttu.


Mulla alkoi pari viikkoa sitten viimeinen jakso peruskoulussa, joka tarkoittaa sitä, että nämä viimeiset 21 koulupäivää ovat viimeisiä päiviä, jolloin luokka on ns. "yhtenäinen". Luokka on ollut lähestulkoon sama koko mun peruskoulun ajan - yläasteelle tullessa muutama keskustassa asuva siirtyi rinnakkaisluokalle ja luokkaan tuli muutama, kymmenisen oppilasta muista kouluista. Vielä olisi kolme koetta koekalenterissa ja tänään mun pitäisi saada valmiiksi yhteiskuntaopin tutkielma. Kielistä on vielä sanakokeita ja terveystiedosta viikoittain viikkotestit kolmesta kappaleesta, jossa on jokaisesta kappaleesta yksi, suht helppo kysymys.


Bongasin eilen ensimmäiset leskenlehdet - etelässä ja varmasti muuallakin niitä on nähty jo muutamaa viikkoa takaperin - ja tänään kiinnitin huomiota ensimmäisiin silmuihin puissa. Kyllä se kesä sieltä pikkuhiljaa tulee, vaikka viime viikolla tulikin vielä ihan kiitettävästi rakeita. Torstainakin pitäisi tulla räntää, mutta lämpötila on päivällä pääosin yli kymmenen astetta. Sunnuntain kisapäivälle on luvattu oikein kivaa ilmaa, puolipilvistä ja kymmentä lämpöastetta. Kisoista puheenollen: toivottavasti pystyisin postaamaan myöhemmin tällä viikolla eräästä kisoja koskevasta asiasta - ja postaankin, mikäli paketti vain tulee postiin ajoissa ;)


Oon pyytänyt joskus lukuvinkkejä blogissa - en nyt muista oliko tämä vai peräti vanha -, ja sainkin syksyllä vinkin todella kivan kuuloisesta ja suositusta, Kerstin Gierin Rakkaus ei katso aikaa -trilogiasta olen aina pitänyt romanttisesta kirjallisuudesta ja vielä jos seassa on vähän fantasiaakin niin ehdottomasti päätyy lukulistalle. Kirjavinkkejä otan jatkuvasti vastaan, joten jos oot lukenut jonkun kivan kirjan tai kokonaisen kirjasarjan mistä luulisit minun pitävän, niin pistäppä ihmeessä kommenttia. Mikään Twilight ei mua kiinnosta ja tuntuu, etten löydä kotikunnan kirjastosta enään mitään mielenkiintoista.
Maaliskuun puolivälissä sain sitten aikaiseksi mennä kirjastoon lainaamaan tämän trilogian ensimmäisen osan, Rubiininpunan. Rakastuin kirjaan todenteolla, ja kirja olikin luettu viikossa. Toisessa osassa menikin vähän enemmän aikaa, sillä valtakunnalliset olivat juuri näihin aikoihin. Nyt sitten kaksi viikkoa sitten kävin lainaamassa tämän viimeisen ja paksuimman osan ja nyt sekin on luettu. Gwendolynin ja Gideonin seikkailuja eri vuosisadoissa oli todella mielenkiintoista seurata ja loppuratkaisu oli todella yllättävä! Kaikki hyvät kirjasarjat tuntuvat loppuvan aivan liian aikaisin ja Becca Fitzpatrickin Enkelisaagakin loppui aivan liian nopeasti.


Kesällekin alkaa pikkuhiljaa kerääntyä suunnitelmia. Loppukesän ratsastusleirin lisäksi löysin vihdoinkin kesätöitä, tosin en sieltä mihin alunperin ajattelin mennä. Hain alkuvuodesta Valintataloon, mutta koska sinne otettiin vain yksi kesällä pariksi viikoksi ja hakijoita oli toistakymmentä, niin en tietenkään sinne päässyt. Siinä meni taas muutama viikko pohtiessa ja lopulta päädyin viime kesäiseen mansikkatilaan - vaikka alunperin paikka oli viimeisenä listalla. Palkka vain oli jo viimeksi niin hyvä, että ei sitä vain voinut jättää välistä! Ja saa lihastreeniäkin siinä samalla kävellessä, kyykkiessä ja sinne pyöräillessä.
Hevostelusuunnitelmat leirin lisäksi on vielä vähän auki, mutta jonnekin ajattelin taas mennä irtotunnille. Paikka ei ole täysin varma, mutta kovin kauas en edes ajatellut lähteä. Jotakin uutta olisi kiva kyllä käydä kokeilemassa, mutta toisaalta taas tutut paikat olisivat paljon mukavampia. Täytyy katsella vielä lähempänä kesää.

Mitenkäs teidän kevät? Painaako koulu päälle vai onko kaikki kuin nuoralla tanssimista?
Onko teillä mitään kesäsuunnitelmia?

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Miksi en vain osaa ratsastaa?

Kuva parin viikon takaa (C) Himmu

Eilinen tunti ei mennyt taaskaan mitenkään hehkeästi. Meillä oli estetunti ja menin Sepolla, mitä olin osannutkin kaavailla. Otin varuiksi lainaan saappaat, jotta en ihan uppoa tarhaan Seppoa hakiessa. Matkalla nopeasti riimu mukaan portilta ja ei muuta kuin pyydystämään pitkäkaulaista mansikkia. Tarha ei ollut kurainen muuta kuin aivan portin läheltä, joten pääsin nopeasti tarhan keskelle. Meinasi hevonen lähteä karkuun pariin kertaan - ihmeen hyvin kuuntelee kyllä ääntä, sillä aina kun aloin kieltämään karkuun lähtemisestä niin Seppo pysähtyi niille sijoilleen.
Pikainen jalkojen pesu ja sitten nopea harjaus ulkona. Seppo oli vielä pahemmassa kunnossa puhtauden osalta kuin viimeksi, ja koska kello oli jo kaksikymmentä yli, niin sain Saran avuksi harjaamiseen. Molempien suu ja silmät olivat aivan karvoissa ja pölyssä harjaamisen jälkeen. Raekuurokin pääsi meidät yllättämään, päästiin onneksi tallin puolelle ennen sen iskemistä. Nopea varustus ja itselle kypärä päähän ja turvaliivi kainaloon - sen pukeminen kun käy maneesissakin.

Seppo kyttäsi paljon maneesin oven puoleista nurkkaa. Ei siellä kyllä mitään kummallista ollut, mutta nurkka kummitteli aina oikeassa kierroksessa, joten tiet varsinkin esteille meni aivan päin honkia. Vasemmassa kierroksessa kulmassa ei ollut mitään ongelmaa. Verkassa Seppo oli kovasti menossa, laukka tuntui kovin nelitahtiselta alkuun - ei yhtään normaalin tasaiselta mihin normaalisti olen Sepon kanssa tottunut. Laukka kuitenkin tasoittui hetken päästä, mutta ei päässyt oikein kunnolla oikeuksiinsa nopeissa käännoksissä tehtävissä.
Ensimmäinen tehtävä oli suht yksinkertainen. Tultiin noin keskihalkaisijalla olevalle valkotäplikkäälle kavaletille, jonka takana oli maapuomi. Laukanvaihto, päätyyn ja siitä käännyttiin eri suuntaan kuin mistä tultiin. Aloitimme hyppäämisen oikeassa kierroksessa, johon lähestyminen oli helpompi. Ensimmäinen hyppy oli vähän omituinen, mutta toinen oli jo parempi. Vaihdettiin suunta, jolloin lähestyminen oli vaikeampi. Seppo tiputti helposti tässä raville ja alkoi himmailemaan, jolloin aloin säätämään omiani. Epätoivo iski kyllä ja pahasti. Aloin miettimään, että jos me ei selvitä kavaletistakaan kunnolla niin miten sitten 70-80 senttisestä radasta viikon päästä?

Seuraava tehtävä tehtiin samaiselle kavaletille, joka tosin nostettiin nyt noin 60 senttiseksi. Tältä esteeltä käännyttiin vasemmalle päädyssä, ja jatkettiin lävistäjää pitkin yöpystylle, joka oli suunnilleen samaa kokoluokkaa. Lähestyminen ensimmäiselle esteelle tehtiin oikeasta kierroksesta. Hypyt ensimmäiselle esteelle onnistui ihan kivasti, mutta sinne päätyyn saakka emme varsinkaan ensimmäisellä kerralla päässeet. Laukka hyytyi täysin esteen jälkeen, jolloin en keskittynyt enään seuraavaan esteeseen vaan uuteen laukannostoon. Ihan ok hyppy kyllä tuli siihenkin, mutta en ollut yhtään tyytyväinen omaan ratsastukseeni. Toisella kerralla laukka sentään säilyi ensimmäisen esteen jälkeen.
Seuraava tehtävä piti sisällään tuon samaisen valkotäplikkään pystyn, lävistäjällä olleen sinisen noin 60cm pystyn ja keskihalkaisijalla olleen okserin, jolla korkeutta oli noin 60-70 senttiä. Okseri näytti aivan kamalan isolta, ja ajattelin ensin että ei me siitä yli päästä millään. Ensimmäiselle pystylle Seppo vähän hyytyi, tosin saattoi johtua myös omasta ratsastuksesta sillä olin jo luovuttamispisteessä, joten siniselle tultiin ravissa. Okserille tultiin vähän pohjaan, mutta päästiin yli pudottamatta. Tuntui vain, että olisin sukeltanut kamalasti hypyssä, mutta Marjon mukaan en. Okseria ja sinistä pystyä korotettiin vielä, jolloin pystyllä oli korkeutta arviolta se 70 senttiä ja okserilla 70-80 senttiä. Korkeudet tosiaan on vain arvailuja, joten en voi vannoa että ne juuri nämä olivat! Okseri joka tapauksessa oli todella ison oloinen... Toisella kerralla päästiin hitusen paremmin joka esteelle, mutta koska siniselle pystylle piti lähestyä juuri siitä pelottavasta kulmasta, jonne en Seppoa mitenkään saanut, tuli sille todella omalaatuisia hyppyjä.

Tultiin vielä suhteutettua linjaa valkotäplikäs pysty ja okseri, ponit kuusi askelta ja hevoset viisi - tai oikeastaan vain yksi hevonen, sillä Seppo laskettiin tässä tapauksessa poniksi. Ekalla kerralla tuli todella ahdas kutonen. Seuraavalla kerralla vauhti oli ensimmäiselle todella hidas, ja luulin jo Sepon kieltäneen sillä se suunnilleen oli jo pysähtynyt, mutta hyppäsi kuitenkin. Ihme kyllä pysyin kyydissä, mutta otin suosiolla uuden lähestymisen. Sainkin sitten sen vaaditut kuusi askelta, mutta en siltikään ollut tyytyväinen tuntiin. Ainut asia, mihin olin tyytyväinen oli mun istunta esteellä: enään ei ollut tälläistä köyryselkää kuin viime kesänä, vaan selkä oli suurinpiirtein suorassa. Okserilla tajusinkin, että ei jestas - onko mun selkä tosiaan suorassa?!

Kuva parin viikon takaa (C) Himmu

Tulin tunnilla siis huomanneeksi, että Seppo kyllä hyppää kunhan tuo sen esteelle. Nyt vain mun pitäisi saada tiet kuntoon ja toivoa, että kisoissa ei tulisi aivan tuollaisia kaarteita, sillä ne ei todellakaan olleet mun ja Sepon vahvuus. Niin ja toivottavasti kulmissa ei silloin ole mitään pelottavaa.. Kisoissahan arvostelu on 367.1, jonka perusradan ajalla ei ole mitään väliä - kunhan saa puhtaan radan. Uusinnassa sitten vasta pistää vähän kaasua enemmän. Miksihän oikein menin osallistumaan Sepolla, kun ei tunneistakaan tahdo tulla mitään? Musta tuntuu, että tarviin kunnon tsemppaajan mukaan, joka sitten pistää mut ruotuun jo verryttelyssä... Tai sitten meillä molemmilla oli eilen vaan erittäin huono päivä, sillä viimeksi estetunnilla meillä meni paljon paremmin. No, ei auta muuta kuin toivoa parasta!

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Powercup 2015 - seurakarsinta

Kuvista ja videosta kiitos Hennalle! ♥



Ehkä vähän harhaanjohtava otsikko, mutta otsikko "Koulukisat" olisi kuulostanut erittäin tylsältä. En siis varsinaisesti osallistunut itse Powercupiin, vaikka karsintaluokassa kilpailinkin. Eikä pitäisi luvata mitään postausten julkaisusta, mutta video radasta latasi YouTubeen yli 400 minuuttia (= yli kuusi tuntia) enkä sitten enään yöllä jaksanut sitä lisätä valmiiksi kirjoitettuun postaukseen... Mutta nyt tämä on julkaistu!

Oma lähtöni oli vasta lähempänä keskipäivää, joten kerkesin hyvin tehdä vaikka mitä ennen omaa suoritusta. Rutun hain tarhasta kymmenen aikoihin: pesin nopeasti sen jalat ulkona - tosin ihan kaikki kura ei lähtenyt vaikka kuinka pesin -, jonka jälkeen harjasin sen nopeasti kisakuntoon. Valkoinen huopa oli jo laitettu satulaan, todennäköisesti toisen Rutulla kilpailevan toimesta, sillä itse en ollut sitä perjantaina vaihtanut. Ja ei muuta kuin nopeat alkukäynnit tiellä, jonka jälkeen kentälle. Menin siis periaatteestani poiketen ohjelman ilman kannuksia, jolloin mukana piti olla raippa, sillä perjantain tunnista ei tullut yhtään mitään kannusten kanssa.



Kentällä en vaatinut mitään erikoista, sillä tiesin, ettei Ruttu ole parhaimmillaan lätäköitä täynnä olevalla kentällä. Ihan perus ravaamiset ja muutamat laukannostot. Keskityinkin lähinnä pysäytyksiin ja peruutuksiin, sekä erilaisiin ratsastusradan teihin. Ei saatu ainoatakaan ohjelman laukkapätkää kokonaan tehtyä kentällä, sillä kura todellakin häiritsi hevosta. Säästinkin kunnon verryttelyn maneesiin, jossa saimme verkata vielä kymmenen minuuttia pienissä ryhmissä. Ennen maneesiverkkaa olin kuitenkin jo unohtanut radan - eikä muuten ollut ensimmäinen kerta - joten opettelin sitä vielä pikaisesti kentän vieressä. Eipä mennyt kauaa kun olin unohtanut sen uudestaan...
Maneesissa otin sitten paremmin kaikki peruutukset ja laukat. Laukka alkoi pyörimään paljon paremmin mitä kentällä, joten olin todella tyytyväinen. Laukkasin aika vähän omasta mielestäni, mutta mitä sitä nyt väsyttää turhaan hevosta, joka menee vielä seuraavankin luokan.


Unohdin radan tosiaan uudestaan heti verkkaan päästyäni, ja mun oli aivan pakko kysyä vielä samaan aikaan maneesissa verkkaavalta kaveriltani, että mitenkäs päin se kolmikaarinen nyt tehtiinkään. Odotellessani omaa vuoroani maneesin päädyssä, katsoin jälleen silmä tarkkana edellisen suoritusta. Oman suorituksen alkaessa pelkäsin jo unohtaneeni radan, mutta hyvinhän mä sen muistin. Arvosanat olivat kaikki välillä 5-7 ja jälleen tajusin heti kaikki virheeni. Ensimmäiselle linjalle tervehdykseen kääntyminen venähti vähän pitkäksi, joten saatiin siitä kutonen. Ensimmäinen temponlisäys ei mennyt ihan loppuunsaakka - 5,5. Kolmikaarisesta saatiin peräti seitsemän, vaikka niitäkään ei kovin usein tule tehtyä. Temponlisäys keventämättä sujui yllättävän hyvin ja oli tuomarin mukaan tahdikas, vaikka tunnilla se oli mennyt ihan metsään. Peruutuksessa tuli viisi askelta ja laukassa oikaisi ja pahasti - tästä tuli täten vitonen. Ensimmäinen laukkaympyrä oli mulle tyypillisesti pieni, ja kirosinkin asiaa mielessäni radalla. Myös linja lopputervehdykseen venähti pitkäksi. Näistä huolimatta olin todella tyytyväinen rataan! Ruttu kuunteli todella hyvin apuja, vaikka kulmat tosiaan eivät olleet kulmia ja laukkaympyröitä oli mukavampi tehdä pienenpinä. Oon vain tyytyväinen, että valitsin Rutun näihin kisoihin.



Ajattelin radan jälkeen, että joo kyllä siitä se 60% tulee, mutta yllätyin pahasti kun kohdallani luki 56%. Onnekseni luku oli väärä, ja oikea oli 58,25%. Koska olin lähes viimeinen ratsastaja, olin aika varma sijoituksestani. Tuolloin laskin, että sijoitus olisi kuudes, mutta yllätyin todella huomatessani kotona sen olevan jaettu 4. sija. Huh, en olisi kyllä ihan olettanut kaverin sanomisista huolimatta, että yllettäisiin lähes ruusukkeille, sillä luokassa oli todella osaaviakin ratsukoita. Tuomari kehui ryhtiäni ja ilmeisesti tykkäsi myös Rutusta, sillä kommenttina oli, että "hyvällä moottorilla liikkuva suokki". Tosin eipä tuo ole aina pitämisen merkki, mutta kuitenkin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin - täytyypä katsella jo, että kenellä osallistuisi seurakoulumestaruuksiin ;) Ja hei - parin viikon päästä tulee jälleen kisapostausta, tällä kertaa estemestaruuksista!

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Jospa nyt onnistaisi

Nimittäin kisoihin pääsyssä. Viimeksihän sain ikävän influenssan juuri kisapäiväksi, jolloin jouduin perumaan kisat. Nyt kuitenkin ollaan terveiden kirjoissa ja omakin "kisakausi" saadaan vihdoinkin avattua Rutun kanssa. Illalla julkaisen kisapostauksen, jossa toivottavasti komeilevat tavoittelemani prosentit! :)

(C) Roosis


Perjantaina olin tallilla jo todella ajoissa, joten kerkesin auttelemaan yhtä alkeistuntilaista hevosen purkamisessa. Kun sitten vihdoin pääsin hakemaan Ruttua sisälle, meni se jahtaamiseksi. Tai no, en päässyt porttia pidemmälle, sillä tarhassa oli kieltämättä nilkkaan saakka mutaa ja jalassani mulla oli lyhytvartiset turvakengät. Siinä sitten houkuttelin hetken aikaa, mutta eihän siitä mitään tullut - heti kun Ruttu tuli kosketusetäisyydelle, niin ruunan tarhakaveri hätisti sen pois. Tehtiin sitten vaihto niin, että Makkaran hakenut tyttö - jolla oli saappaat - antoi Makkaran hetkeksi mulle ja meni itse pyydystämään Rutun. Pitäisköhän mun hommata saappaat ja varastoida ne jonnekin Ponilaaksossa tälläisiä kelejä varten? Toivottavasti Ruttu on huomenna sisällä kun tulen tallille...

Kun pari muuta ratsastajaa taisi kärsiä kuraisesta ponista, niin minä sain lähes puhtaan liinakon. Ruttu ei pahemmin piehtaroi, mutta oli senkin selässä pieni kurakohta. Jalat tosin oli sitäkin kuraisemmat, enkä edes tajunnut pestä niitä ulkona... Pitkän mietinnän jälkeen päädyin laittamaan kannukset - ihan vain kokeilumielessä kisapäivää ajatellen. En ollut ikinä aikaisemmin mennyt Rutulla kannuksilla, siihen kun ei ole ollut tarvetta, mutta nyt tuli sekin kokeiltua.

Tunnilla treenattiin, kuten arvata saattaa, kisoissa tehtäviä asioita. Pääosin tehtävät olivat K.N. Specialista, mutta teimme myös muutaman kohdan helposta C:stä. Aloitettiin tunti alkukäyntien jälkeen ravaamalla: tallin puoleiselle pitkälle sivulle tehtiin loiva kiemura ja toisen pitkän sivun keskelle, S-kirjaimeen, tehtiin siirtyminen käyntiin kolmen askeleen ajaksi. Kiemura sujui alusta saakka ihan kivasti, mutta siirtymisissä oli pientä hiomista. Osittain hiomisen tarve johtui siitä, että olimme tunnin ainoa hevosratsukko, mutta osittain myös sekä omasta että hevosen hitaudesta. Loppua kohti siirtymiset parani. Olen vain iloinen, ettei meillä ole tälläisiä siirtymisiä ja muutenkin koko ohjelma on vain ravia ja laukkaa yhden pysähdyksen ja peruutuksen lisäksi.
Tämän jälkeen alettiin tulla harjoitusravissa pituushalkaisijalle ja kääntyä joko vasemmalle tai oikealle C-päädyssä, jonka jälkeen tehtiin lävistäjällä askeleenpidennys keventämättä. Mulle tulee tässä aivan varmasti ongelmia, sillä ohjelmassa, jonka ratsastan, on yksi askeleenpidennys keventämättä. Täytyy vähän harjoitella sitä vielä verkassa... Ei siinä muuten mitään ongelmaa ole, mutta omat kantapäät nousevat pilviin, eikä Rutulla ole mikään maailman tasaisin ravi - ainakaan kolmen kuukauden tauon jälkeen... Mun olikin pakko välillä keventää, sillä tuntui, että kaikki sisäelimet olivat kääntyneet ympäri jo muutaman kierroksen jälkeen.

Sitten otettiinkin mukaan jo laukkaa. Vasemmassa kierroksessa käännyttiin S-kirjaimessa kohti toista pitkää sivua ja nostettiin vasen laukka I:ssä. Jatkettiin laukassa päätyyn, jossa tehtiin pääty-ympyrä. Tämä on K.N. Specialista, joten olinkin alkuun fiiliksellä "mitä Marjo oikein selittää, en tajuu sanaakaan", mutta sitten tajusin idean. Tehtiin normaalia pienenpi pääty-ympyrä, ja koska olin ainoa hevosella ratsastava, en saanut kuin yhden vai kaksi onnistunutta kertaa. Mutta siihenkin olin tyytyväinen. Seuraavana tultiin laukkalävistäjä HB, jonka jälkeen siirrettiin käyntiin. Tämäkin siis K.N. Specialista. Arvatkaapa vaan kuka unohti, että piti siirtyä käyntiin eikä raviin... Noh, ei muuta kuin uutta yritystä kehiin - tai pikemminkin kahta vai kolmea yritystä. Ruttu ei nimittäin tahtonut siirtyä käyntiin kovinkaan helposti, mutta onnistui se joten kuten.
Oikeassa kierroksessa sitten otettiin helpon C:n asiaa vähän. Kaikkihan siinä ohjelmassa on simppeliä, mutta otimme hiottavaksi laukkaympyrän ja laukkalävistäjän. Ensin pureuduttiin laukkaympyrään. Ympyrä meillä meni vähän kaahailuksi, jolloin mulle riitti ja otin kannukset pois. Heti kun sain kannukset katsomon puolelle niin Ruttu muuttui tutuksi ja helpoksi ratsastaa. Vanha tuttu Ruttu oli palannut! Ympyrä alkoi sujumaan heti paljon paremmin. Laukkalävistäjällä Ruttu kompuroi ensimmäisellä kerralla, jolloin omassa niskassa tuntui pientä kipua nykäisyn voimasta, mutta se meni hetkessä ohi. Seuraavalla kerralla meni jo paljon paremmin. Tämähän oli mun ja Katin viime syksyn bravuuri treeneissä, kisoissa taas meni keskiarvoltaan kutosen arvoisesti.
Loppuraveissa kokeilin vielä suoraan pysähtymistä ravista ja peruutusta, joka sujui todella kivasti. Menin myös pariin kertaan kolmikaarisen kiemuran, joka ei todellakaan ole vahvimpia ratsastusradan teitä omalla kohdallani. Tietääpä ainakin mitä pitää treenata verryttelyssä. Tavoitteena olisi saada nyt se 60% rikki, syksyllähän se oli vajaan prosentin päässä. Eikä se 60% nyt niin mahdottomalta ajatukselta tunnu - nyt kun peruutukset saattaa mennä suoraankin...




































Niin ja jatkaakseni kisalinjalla, sain päätettyä hevosen ja luokan seuraestemestaruuksiinkin! Mullahan tuli tässä kohtaa pieni ongelma, sillä olin ajatellut meneväni Rutulla 70-80cm, mutta jo torstaina eli pari päivää kutsun julkaisun jälkeen oli se jo varattu. Marjolta sitten kysyin mielipidettä, että olisiko ihan hullu idea, jos menisin Sepolla samaisen juniorimestaruusluokan. Ja nyt nimeni komeilee listassa - vieressä lukee Sefir, luokka III JM. Eli parin viikon päästä kilpaillaan jo ensimmäisistä mestaruuksista! :)

Vielä kerran messuilta: kuvia

Messupostaukset pursuavat varmasti kaikilta jo korvista, mutta kuten lupasin aikaisemmin viikolla, julkaisen vielä lisää kuvia messuilta. Läheskään kaikkia kuvia en tule julkaisemaan, eikä kaikista hevosista tullut otettua edes kuvia. Jos olet missannut varsinaisen messupostauksen, niin se löytyy täältä.

Osaa kuvista jouduin muokkaamaan aika reippaallakin kädellä, sillä putken mitan vuoksi jouduin lähentämään kuvia aika paljon. Toivottavasti näistä saa edes jotakin selvää! :)


rp-t. Hannelore II
rp-t. Accino WE
rp-r. Icarus v.d. Vondelhoeve
ISH-r. Two Tone Fred
Rakastuin tähän poniin täysin, tuo päänmerkki nimittäin on aivan ihana! rp-t. Tirol
Poni Trophyn toiseksi sijoittunut tunt-r. Beltin
Poni Trophyn kolmanneksi sijoittunut ISH-r. Two Tone Fred
Poni Trophyn viidenneksi sijoittunut tunt-r. Rockstar
trak-t. Matrica
BWP-t. Evita v.h. Muggebos
old-t. Eldehna

Hearty Höjris
lv-r. Karl Adam (enn. 13,2aly)






Jälleen yksi kaunis päänmerkki!




sph-o. Kuun Kulkuri (i. A.T. Ukko-Myrsky - ei. Hilurin Lento) varsanäyttelyn viides
sh-o. Hurja-Tuli (i. Hurja-Ero - ei. Poika-Siro) varsanäyttelyn neljäs
sh-o. Meren Ahti (i. Köppinen - ei. Horna) varsanäyttelyn voittaja

sh-o. Valon Oliver (i. Murron Valo - ei. Rick) varsanäyttelyn toinen. Mun suosikkini finalisteista






Kamera ei meinannut pysyä tämän parivaljakon perässä - näistä tulikin otettua eniten kuvia koko viikonlopun aikana muihin verrattuna!

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Hevoset 2015


Nyt on koettu Tampereen Hevosemessut 2015. Viikonloppu oli todella mahtava, varsinkin sunnuntai kului aivan liian nopeasti. Molempina päivinä olin suurinpiirtein koko päivän paikalla, lauantaina tulin yhdeksän jälkeen ja lähdin kuuden jälkeen ja sunnuntaina tulin kymmenen jälkeen ja lähdin kuuden maissa viimeisten ohjelmanumeroiden jälkeen. Lauantaina mun piti alunperin kierrellä yksikseni, mutta bussissa olikin toinenkin yksin liikkeellä oleva ikäiseni, joten olimme koko päivän pääosin kahdestaan, itse livahdin kyllä yhteen miittiin, mutta muuten. Sunnuntain sitten vietin Roosan ja Sannin kanssa varsanäyttelyyn saakka, jolloin he lähtivät kotiin.




Lauantaina oli mieluista ohjelmaa kuvattavana koko päivän: kenttäklinikka, rotuesittelyt, esteratsastuskilpailut ja islanninhevoset. Rohan Tallien esitystä en kuvannut, sillä kerkesimme katsomaan sitä ehkäpä vartin verran ennen lähtöä, joten en edes viitsinyt ottaa kameraa esille. Upeita olivat kyllä hevoset! Otin osaa myös Avajaisiin, mutta puheet olivat kieltämättä todella tylsiä ja kärsin väkijoukon aiheuttamasta päänsärystä koko iltapäivän, joka laski vielä enemmän kiinnostustani. Kiinnostukseni herätti kuitenkin ohjelmalavalla vieraillut Karl Adam, joka palkittiin Vuoden Kavionjälki 2015 -palkinnolla. Messuosastojakin kiertelimme lauantaina, sillä kaverini etsi itselleen saappaita, mutta sopivia hän ei löytänyt. Katselin jo etukäteen itsekin kisahousuja, mutta koska mukanani ei ollut vielä rahaa niin en voinut niitä ostaa. Kävin myös Blogistien Meeting Pointissa moikkaamassa Kaktua. Menin aivan lukkoon tilanteessa - alunperinhän minun piti tavata Minttu ja jutustella tavallisesti bloggaajien kanssa, mutta suunnitelmat muuttuivatkin lennossa.




Hevonen, jonka näkemistä olin odottanut kaikista eniten koko messuilla - Arvonherra


































Ehdottomasti messujen paras klippaus löytyi new forestinponiruuna Everest Igorilta




Agrimarket Poni Trophyn kakkosen ja kolmosen on helppo hymyillä, vaikka Horse Show -paikkaa ei vielä tullutkaan. Vasemmalla poniruuna Beltin ja oikealla ISH-ruuna Two Tone Fred.

































































Sunnuntaina lähdin tuntia myöhemmin kohti Tamperetta, joten olin paikalla vasta silloin kun kouluklinikka oli jo käynnissä. Koko klinikkaa en jaksanut kuvata, sillä kouluratsastus ei ole mulle sitä mieluisinta kuvattavaa. Aloin sitten kiertelemään ja etsimään Roosaa ja Sannia, jotka löytyivätkin rodeohärän luota. Tätä ennen kerkesin näkemään muutamaa Mikkolalaista, oli kiva nähdä! :) Muita kuvaamiani ohjelmanumeroitani olivat esteratsastuskilpailut, varsanäyttelyn finaali, Ypäjän katrillin loppua, lännenratsastusesityksen alkua, valjakkoajokilpailu sekä yllätysnumeron - miniponien tervehdys, jossa Esperar Miniatures -tallin ponit GMH Sir Harvest Moon ja tämän viime kesäinen varsa Esperar Diamante Celestial päästettiin areenalle juoksentelemaan. Kyllä siinä pienistä poneista lähti vauhtia!

Agrimarket Speed Trophyn voittajan on helppo hymyillä. Holsteintamma Lasdiema
Avant Gold Cupin osakilpailun voittaja ja selvästi tyytyväinen FWB-tamma Doppsko Carimba.
Messut olivat kyllä jälleen kerran mahtavat, ja aivan varmasti olen ensi vuonnakin tulossa. Muutamia korjattavia asioita tosin löysin heti saapuessani - pressijonon hidas eteneminen. Kymmenisen minuuttia siinä seisoskeltiin liikkumatta mihinkään suuntaan vaikka jonossa oli vain muutama ihminen. Rotuesittelyt alkoivat myöhässä, joten esimerkiksi connemarat - tai siis connemara, paikallahan oli vain yksi ratsukko - saivat vain pari minuuttia esiintymisaikaa. Lisäksi gotlanninrussit ja shetlanninponit olisivat saaneet esiintyä monipuolisemmin, esimerkiksi kärryjen kanssa. Rotuesittelystä oli hevostalli.netissä kova keskustelu, jossa juuri näistä mainitsemistani asioista keskusteltiin.
Hinnoistakin on pakko mainita: ravintolassa, jossa kävin molempina päivinä, oli pillimehu hinnaltaan 1,70€. Kuinkahan monta näitäkin myytiin? Varmasti menisi kaupaksi pienemmälläkin hinnalla. Tarjouksia ei juurikaan löytynyt, ja etsimiäni kisahousuja ei löytynyt sopivassa hintaluokassa - ja jos sattui löytymään, niin koko ei ollut sopiva. Miksei esimerkiksi Horzella ollut valkoisia housuja myynnissä? Tulee saamalleni etukupongille käyttöä, kun ei kerta messuilta löytynyt mitään ostamisen arvoista.






Jotta postaus ei veny aivan liian pitkäksi kuvien takia, julkaisen lisää kuvia luultavasti myöhemmin tällä viikolla omassa postauksessaan, jossa tulee olemaan kuvia niin varsanäyttelystä, esteluokista, valjakkoajosta kuin myös Karl Adamista ja miniatyyrihevosista. Kuvia tuli kuvattua molempina päivinä nimittäin noin 800 kappaletta ja muistikortti ei ollut kummankaan päivän jälkeen täynnä - tosin tyhjensin kortin sunnuntaina heti kotiin päästyäni, ihan vain varmuuden vuoksi ;)