keskiviikko 3. elokuuta 2016

Ponilaakson possuWORMulat 2016

Kaksitoista leiriläistä, kymmenittäin sos-lausahduksia, neljä tippumista, aivan liikaa herkkuja ja kova yritys tehdä kouluratsastajasta esteratsastaja.
Paras (melkein joesta suoraan tullut) porukka ikinä ♥
Tuohon ylläolevaan on tiivistetty meidän viime viikkoinen leiriviikko. Tällä kertaa leiri oli ehkä hieman koulupainotteisempi mitä viime vuonna, tosin sehän ei minua haitannut lainkaan! Laitan tähän alkuun saman tekstin, jonka kirjoitin perjantaina Facebookiin: "En olis sillon puoli vuotta sitten porukkaa alkaessa kasaamaan arvannut, että tästä porukasta tulis näin rakas mitä tuli. Ikähaitari ei haitannut yhtään ja varmasti tää porukan sennu nuortu porukan nuorimpien tasolle. Ootte possuWORMulat ihan parhaita, mulle rakkaita ja mitä vielä. Kauhee ikävä jo nyt, vaikkei olla oltu erossa ees puolta vuorokautta ♥ Tilanne taitaa olla erittäin SOS!". Tuo pätkä tiivistää kaiken oleellisimman leiristä, joten siirrytään suoraan asiaan. Tunnit meillä sijoittuivat saapumisiltaa lukuunottamatta 9.30-11.30 ja 15.00-17.00 välille. Postaukset teen samalla tavalla kuin viime vuonnakin, eli myöhemmin teen vielä kuvapainotteisemman postauksen. Viime vuodesta poiketen julkaisen leirivideon jo heti tässä, sillä intouduin tekemään sekä ääni- että leirivideon mahdollisimman pian. Leirivideo pamahti Youtubeen viime yönä, ja laitan sen tähän heti alkuun.
HD erittäin suositeltava valinta!
Saapumispäivä - sunnuntai 24. heinäkuuta
Meillä oli kunnon keskustelut Lotan kanssa, sillä pyrimme tulemaan paikalle suunnilleen samoihin aikoihin. Lopulta olin itse hieman ennen Lottaa paikalla, noin kolmen maissa. Paikalla oli jo osa porukasta - Johanna, Jane, Fanni ja Klaudia. Veimme tavaramme vapaaseen huoneeseen - joka itse asiassa oli sama, missä olin kaksi vuotta sitten - jonka jälkeen kierrätin Lotan nopeasti tallialueella. Siltikin meille jäi aikaa, joten juteltiin siinä sitten tovi ja vaihdettiin ratsastusvaatteisiin. Vintin edustalla sitten puhuttiin Marjon ja Kirstin kanssa nopeasti leiristä ja jaettiin hevoset. Salaa toivoin Ruttua, olihan edellisestä tunnista aikaa ties kuinka pitkän aikaa. Aloin jo hieman arvelemaan hevosta Marjon virnistellessä mulle kulmiensa alta. Ja sieltä se pamahti: "Senja saa Jääkaapin". Muutama silmien pyöräytys riitti aivan varmasti kertomaan mun mielipiteen asiasta.
Toinen ryhmä ratsasti ensin ja kuvasin parikymmentä minuuttia heidän tuntiaan, jonka jälkeen lähdimme Lotan kanssa hakemaan hevosia. Molempien hevoset olivat joen toisella puolella, joten aikaa oli parempi ottaa hieman ylimääräistä. Mister oli lähestulkoon täysin puhdas, joten hoitamisessa ei kauaa mennyt.
Kuva torstain ratatunnilta, jolloin en itse Misterillä mennyt.
Tunti oli poikkeuksellisesti puomitunti. Mitään materiaaleja en onneksi saanut, joten aika pitkälti mennään muistin varassa. Jo alkuverryttelyn aikana yritin saada Misterin liikkumaan kunnolla. Laukka oli taas sitä ruunalle tyypillistä räpellystä. Alkuverkkojen jälkeen alettiin tulemaan ensimmäistä tehtävää. Tultiin oikeassa kierroksessa käynnissä pituushalkaisijalle C-päädystä ja alettiin tekemään pohkeenväistöä kohti R-kirjainta. Uralla laukannosto ja pääty-ympyrä, jolla oli yksi puomi. Väistöt olivat alkuun todella hankalia Misterin jäädessä turhan hitaaksi. En meinannut mitenkään löytää sopivaa otetta hevoseen. Laukka nousi ja pyöri aika kivasti, vaikkei se ehkä ollutkaan mitään kaikkein mukavinta istua. Ravissa väistöt olivat vielä haastavampia, mutta laukka rullasi tässä vaiheessa jo todella kivasti, eikä ollut mitään ihmeellistä räpellystä koko aikaa. Toiseen suuntaan tehtiin sama tehtävä, mutta ensimmäisen kierroksen jälkeen pienennettiin pääty-ympyrä voltiksi, jolla oli kaksi puomia suhteellisen lähellä toisiaan. Sai siis olla todella tarkkana pohkeen ja ohjan kanssa, jotta pääsisi molempien puomien yli laukassa. Tehtävä suoritettiin kuitenkin tasaisen varmasti meidän osaltamme, joten olin todella tyytyväinen.

Seuraava tehtävä oli astetta haastavampi - luonnollisesti. Tultiin pituushalkaisijalle L-päädystä kevyessä ravissa ylittäen kuusi ravipuomia. Jatkettiin suoraa uraa päätyyn jatkaen vasemmalle hieman uran sisäpuolelle nostaen laukka. Tehtiin vastakaarto S-kirjaimen kohdalla viistosti olevan puomin yli vaihtaen laukka ja jatkaen päädyn läpi R-kirjaimeen, josta käännettiin kohti E-kirjainta ylittäen neljällä lyhyellä laukalla kaksi maapuomia. Ravipuomit olivat helppoja meille, niissä ei ollut ongelmaa ja puomit kolisivat yllättävän vähän. Laukka nousi hyvin, mutta laukanvaihdoissa oli pientä ongelmaa. Ei saatu kaiketi ainuttakaan puhdasta vaihtoa, yksi oli todella lähellä. Laukkaa en seuraaville puomeille alkanut juurikaan lyhentämään, vaan menin pääosin kolmella askeleella - tavoite oli pitää hevonen vain liikkeessä ja tässä onnistuinkin aika hyvin.
Viimeisenä tultiin askeltenlaskutehtävää. Tällä kertaa aloin vaatimaan lyhyempää askelta kunnolla, sillä Mister liikkui oikeasti kunnolla eteen eikä mun täten tarvinnut vaatia sitä liikkumaan jatkuvasti. Meillä oli kaksi puomia B-S -linjalla neljän askeleen laukkavälillä. Ennen ensimmäistä puomia piti laskea kolme viimeistä askelta ääneen ja lyhentää askel niin, että puomien väliin saa sen neljä askelta. Mulla oli alkuun vaikeuksia aloittaa laskeminen kolme askelta ennen puomia, vaan aloitin laskemisen usein neljä askelta ennen. Tällöin aloin tuuppaamaan ja puomien väliin tuli kolme askelta. Kun aloin laskemaan oikeasta paikkaa, tuli puomien väliinkin se neljä askelta. Mister liikkui tässä vaiheessa oikeasti kunnolla ja sain jopa pidättää sitä. Tunnin saldo: yksi kurkipotku/pukki, nolla kuvaa ja uhkaus saada Mister koko loppuviikoksi.

Illalla käytiin uimassa - heitin muuten sen talviturkin vihdoinkin - ja pelleiltiin maneesissa ja leirivintillä. Aikamoista materiaalia tallentuikin muistikortille, jopa sellaista mitä ei todellakaan kehtaa laittaa edes äänivideoon. Valot sammutettiin joskus kahden jälkeen ja muutenkin porukka oli sellainen, jonka kanssa olisin viettänyt koko elämäni - niin hyvin tultiin me uudetkin juttuun vanhan porukan kanssa.

Ensimmäinen päivä - maanantai 25. heinäkuuta
Heti ensimmäisenä aamuna opin siihen tiettyyn rutiiniin: herätys kahdeksan maissa, hieman löhöilyä ja heräilyä sängyssä, ennen puolta kulmahuoneen tyttöjen herätys ehkä sillä karmeimmalla mahdollisella tavalla mitä keksin - valojen sytyttämisellä, kattiloita ei valitettavasti löytynyt vintistä - ja puolelta aamupalalle. Itse asiassa ensimmäinen herätys soi koko viikon ajan seitsemältä, johon ainakin itse heräsin yhtä aamua lukuunottamatta aina. Jos ja kun torkahti, niin seuraavana herättiin hieman ennen kahdeksaa kahden päiväleiriläisen tuloon.
Päivän ensimmäinen tunti oli istuntatunti ja olin ihan mielissäni saatuani sille tunnille Patun. Oon pari aikaisempaakin istuntatuntia mennyt sillä tuntikaudella ja tykkään ponin herkkyydestä. Alkuverkkojen jälkeen keräännyttiin keskiympyrälle, jolla alettiin katsomaan meidän istuntaa ensin käynnissä. Patuhan vaatii todella paljon liikkuakseen oikeasti hyvin, sen olen todennut monesti täällä blogissakin. Ja kuten arvata saattaakin, saimme jälleen Marjolta tukiopetusta. Tiedän, miten Patua täytyy ratsastaa - niin monesti mulle on se kädestä pitäen näytetty - mutten osaa toteuttaa sitä. Hieman ehkä turhauttavaa. Mitään erikoista ei tunnilla tehty vaan perehdyttiin juurikin ratsastajan istuntaan, jossa ainakin itsellä on hirmuisesti vielä korjattavaa. Esimerkiksi mun jalka oli liian edessä, ja manasinkin sitä, kuinka uusi asento ottaa hirveästi tuohon mun lonkkaani. Ihan kuin suonta olisi vetänyt! Mentiin myös ilman jalustimia, mutta itse jäin tuolloin lähinnä pyörimään keskiympyrän keskelle, sillä lonkka otti tästäkin nokkiinsa. Lisäksi jännitin omaa jalkaa, joka vielä pahensi lonkan kipua. Lopputunnista Patu alkoi hieman hyytymään, joten koko kenttää laukatessa menin mielummin kevyessä istunnassa kuin satulassa istuen.
Jotain positiivista - meno näyttää paljon paremmalta istunnan osalta kuin vajaa kolme vuotta sitten!
Tuntien jälkeen hengähdettiin hetki vintillä ennen kuin lähdettiin Lotan kanssa kuvaamaan tarhailevia hevosia. Pari päivää pientä ihmetystä/naureskelua aiheutti Katin epämääräinen riekkuminen tarhassa, sillä naapuritarhaan laitettiin erään leiriläisen oma poni. Katihan ei normaalisti juurikaan edes ravaa tarhassa, mutta nyt sieltä tuli vähän kaikkea.

Illalla oli sitten ensimmäiset estetunnit. Marjo oli laittanut mulle Rutun, joten tiesin tunnista tulevan hyvä. Ja Ruttu olikin todella kiva! Se oli alkuun hieman turhan hidas lämpimän ilman takia, mutta kunhan päästiin kunnolla hyppäämisen makuun niin alkoi sekin piristymään. Aloitettiin ihan tavalliselta ristikolta, jota hypättiin kahdeksikolla vaihtaen jokaisen hypyn jälkeen suuntaa. Ensimmäisellä hypyllä laukka ei vaihtunut, en antanut tarpeeksi selkeitä apuja. Tämän jälkeen tehtävä alkoi rullaamaan paremmin. Ristikko nostettiin pystyksi ja tultiin lävistäjällä pitkä lähestyminen E-kirjaimen tietämillä olevalle pystylle, jolta jatkettiin edellisessä tehtävässä olleelle ristikolle. Ruttu liikkui ihan kivasti, ensimmäisellä kerralla tosin himmailin aivan turhaan, jolloin ensimmäisen pystyn puomi tippui. Toisella kerralla uskalsin sitten antaa hevosen mennä eteen.
Välikäyntien jälkeen vaihdettiin tehtävää. Tultiin pituushalkaisijalla viiden askeleen pysty-okseri -linja, kuuden lyhyen askeleen pysty-portti -linja ja viiden vai kuuden askeleen pysty-pysty -linja. Jokainen tultiin kertaalleen yksittäisenä. Pysty-okseri -linja sujui kivasti ja saatiin se vaadittu askelmäärä, pysty-portti -linjalle saatiin viisi sujuvaa askelta, joten ei alettu sitten tulemaan uudelleen. Pysty-pysty -linjan tulin pariin otteeseen, sillä siihen olisi jo ensimmäisellä kerralla ollut mahdollisuus saada sujuvasti yksi askel lisää - tajusin sen itsekin heti ensimmäisen kerran jälkeen. Missään näistä ei ollut mitään suurempaa ongelmaa.
Seuraavaksi tultiin pieni rata. Tultiin pituushalkaisijalle ylittäen pysty ja jatkaen suoraan okserille. Päädyssä vasemmalle ja linjaus portti-pysty -linjalle. Päädyssä jälleen vasemmalle ja pääty-ympyrälle ylittäen pysty. Jälleen pituushalkaisijalle ja pysty-pysty -linjalle. Radassa ei ollut mitään ongelmaa ja se oli todella sujuva.
Toinen päivä - tiistai 26. heinäkuuta
Edelliseltä aamulta tutut aamurutiinit ja sitten tunnille. Oltiin jälkimmäinen ryhmä ja tunnin aiheena oli lyhennykset ja pidennykset. Katsottiin Lotan kanssa meidän huoneen ikkunasta vaatteita vaihtaessa, että tammoja viedään laitumelle ja että Liekki ja Minty puuttuu letkasta. Totesin siinä sitten, että menen aivan varmasti Liekillä. No, arvaatteko mikä hevonen mulle oli laitettu? No Liekki. Mua hieman nauratti "ajatustenlukemiseni", mutta toisaalta en ollut lainkaan innoissani. Olin mennyt Liekillä kahdesti aikaisemminkin, eikä se lukeutunut suosikkeihini. Tunti kuitenkin osoitti, että Liekki on puolessatoista vuodessa mennyt aivan hurjasti eteenpäin - kuten aivan varmasti minäkin. Osasin nimittäin ratsastaa sitä edes jotenkin ja hallita jopa sitä mulle vaikeaa laukkaa paremmin! Työskenneltiin oikeastaan koko tunti kolmikaarisella. Tykkäsin hirmuisesti tehtävistäkin! Tuli huomattua, kuinka oma keho on huiman paljon paremmin hallinnassa: ravi oli huomattavasti helpompi istua ja jalatkin osoittivat lähes kokoajan menosuuntaan eivätkä jonnekin muualle.
Alkuverkkojen jälkeen alettiin tulemaan kolmikaarista käynnissä. Tötsien kohdalla - eli toisen kaaren huipulla ja ensimmäisen sekä toisen kaaren jälkeen - tehtiin sulkutaivutusmainen käännös muutaman askeleen verran. Viimeisellä kaarella nostettiin laukka. Liekki oli todella helpon ja mukavan oloinen ratsastaa, vaikka se tietty keveys jäikin kauas. Tehtiin ravissa sama homma ja Liekki tuntui edelleen kivalta ratsastaa. En arvannut lainkaan, että sen kanssa voisi olla noin helppo työskennellä - viimeksi kun saatiin juuri ja juuri laukka nousemaan.

Tultiin myös lävistäjällä temponlisäystä. Se ei ole ollut oikein vahvuuteni ja alan aina hölskymään satulassa jalustinten irrotessa päkiältä. Niin kävi tälläkin kertaa, mutten antanut näiden häiritä. Laukkapidennyksiä otettiin toisella pitkällä sivulla ja ai että miten mukavaa Liekin kanssa oli näitä tehdä! Se pidensi askeltaan lähes ajatuksesta ja lyhennykseen tarvitsi tehdä vain muutama puolipidäte ja tarvittaessa voltti tai pääty-ympyrä.
Laukkajuttuja jatkettiin vielä leikkimielisellä kisalla. Marjo laittoi pitkälle sivulle kaksi puomia, suunnilleen H- ja E-kirjaimiin, ehkä hieman lyhyemmälläkin välillä. Meidän piti saada mahdollisimman paljon askeleita mahtumaan tähän väliin. Voittaja eli eniten askeleita saanut heitettäisiin ojaan (don't worry, kukaan ei sinne ojaan loppujen lopuksi lentänyt). Saatiin Liekin kanssa väliin yhdeksän laukkaa, mutta sovittiin sitten koko porukka, että lisätään tähän vielä yksi askel tasoitukseksi. Meidän ryhmän voittajaksi selviytyi Mussu ratsastajineen 13 askeleella, toisen ryhmän voittajasta mulla ei oo mitään muistikuvaa.
Kattokaas tota nilkkaa! Mitä sille on tapahtunut? :D Ajoittain osoittaa jopa oikeaan suuntaan.
Illalla meillä piti olla kankitunti, mutta siirrettiin se toiselle päivälle. Täten tiistai-ilta kului ilman satulaa hyppäämisen parissa. Meidän ryhmä hyppäsi ensin ja menin Rutulla, jonka selkään pääsin juuri ja juuri jakkaralta... Aloitettiin ensin aivan tavallisilla leikeillä: vanha tuttu seuraa johtajaa alkuverryttelyksi (pääsin loistamaan mielikuvituksettomuudellani), hieman etanaa ja rakettia (kuka keksi laittaa mut sekä Lotan ja Sepon pariksi? Kumpikaan uskaltanut laukata lujaa :D) ja mulle uutta prinssi ja prinsessa -leikkiä. Lotta ja Seppo olivat tosiaan mun ja Rutun parina. Prinssi ja prinsessa meni aika mielenkiintoiseksi, sillä Ruttu luimisteli jatkuvasti Sepolle, jolloin pelkäsin koko ajan ruunien alkavan potkimaan toisiaan. Minun ollessani prinsessa, täytyi prinsessan mennä naisten satulassa ja pitää paria kädestä. Vanha tuttu naisten satula viime joulukuulta - ja jälleen vaikeuksia päästä liikkeelle. Kun etenimme, etenimme hitaasti ja tyssäsimme hetken kuluttua. Kun yritettiin päästä uudelleen liikkeelle, lähti Ruttu sivulle ja olin tippua hevosten väliin - jolloin vatsalihasten uhalla piti päästää Lotan kädestä irti. Noh, loppuun päästiin ja jouduttiin tekemään niitä vatsalihaksia :D Etana ja raketti taas, noh - siitä sanon sen verran, että hitaasti ja oikoen taidettiin mennä!

Mutta se hyppääminen! Tiesin hyvin, että Ruttu vetää päätä alas ilman satulaa hypätessä - vetäähän se jo laukatessakin hieman. Enemmän mua jännitti se, että lähteekö hevonen alta ja pysynkö ylipäätään kyydissä. No mitä vielä, mulle ei tullut ollenkaan fiilistä, että tippuisin. Ei koko tunnin aikana! Ensimmäistä kertaa ilman toista kättä hypätessä en tosin itse nähnyt lainkaan paikkaa, jolloin en kerennyt hyppyyn mukaan, mutta en ollut lähelläkään tippua. Hyppy hypyltä aloin varmistumaan hypyissä ja olin haljeta innosta, kun aloitettiin pariesteratsastus niillä kolmella esteellä, mitä kentällä oli. Viime vuotinen pariesteratsastusrata jäi multa väliin tippumisen tuoman "paniikin" takia, jos niin voi sanoa, joten halusin ehdottomasti päästä kokeilemaan sitä. Ja sehän sujui hienosti! Vaikka Lotta ja Seppo tulivat takana aika hitaasti meihin verrattuna, niin sain pidettyä Rutun sopivassa tahdissa. Estekorkeushan oli ehkä korkeintaan 50 senttiä, mikä oli ehkä ihan hyvä asia.
Toisella kierroksella Lotta meni ensimmäisenä ja hypättiin ympyrällä oleva ristikko kahdesti. Toista kertaa ristikkoa ylittäessä Seppo tiputti toisen puomin - ja kuvista katsottuani Ruttu meinasi tiputtaa sen toisen... Noh, pikkuvikoja. Oltiin kuitenkin tyytyväisiä jokaiseen hyppyyn, sillä hyppäsihän Lotta ensimmäistä kertaa ilman satulaa ja itsellä jonkinlainen pelko ilman satulaa menemiseen.
Ensimmäiset tippumisetkin olivat tiistaina. Meidän ilman satulaa -tunnilla Klaudia liusui alas Räpän selästä naisten satulassa mentäessä - tätä ei kuitenkaan voinut laskea edes tippumiseksi. Toisessa ryhmässä Jane sitten tippui Delhin kieltäessä esteelle.
Molemmilla lempihevoset tallilta ratsuinaan ♥
Mun reidet ja pohkeet kuorruttautui aika kivasti Rutun karvoista ja näköjään niiden (tai palaneiden pohkeideni) ihmettelystä oli otettu oikein kuvakin :D Huomatkaa muuten kuinka vaalea iho mulla on....
Kolmas päivä - keskiviikko 27. heinäkuuta
Aamulla meillä oli maastot. Meidän ryhmä meni ensimmäisenä ja jouduin hieman hieraisemaan silmiäni listaa katsoessani. Mulle oli nimittäin laitettu Minty. Kun tajusin asian, niin olin todella mielissäni. Salaa olen nimittäin haaveillut Mintyllä ratsastamisesta siitä asti, kun näin ponin ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten. Minty oli todella kivantuntuinen ja oli todella nätisti maastossa, vaikka kuulemma ponilla ei oltu ryhmämaastoja hirveäsi menty. Mua varoiteltiin myös mahdollisista pukeista, mutta mitään ei tamma edes yrittänyt. Alkuun olisi Minty tahtonut mennä koko ajan Nemon takapuolessa ja jos olisi kuvattu tätä reissua, niin videoilla olisi kuulunut kokoajan "soojaa, ei mikään kiire, odota" -settiä. Laukassakin Minty pysyi todella hyvin käsissä ja todellakin tykkäsin mennä sillä! Se tuntui sopivan omaan käteeni todella hyvin ja tallille palatessa taisin hymyillä kuin Naantalin aurinko. Ehdottomasti menisin uudestaankin ja Minty kiilasi kyllä korkealle lempihevosten listalla!
Illalla meillä oli kankitunti, jolle olin toivonut Delhiä. Delhin myös sain ja harjasin sen pikaisesti, olihan sillä ratsastettu rennosti ennen meidän tunnin alkua erään lapsen toimesta. Sillä tunnilla Delhiltä ei vaadittu oikeastaan mitään, joten arvelin Delhin liikkuvan ihan kivasti. Kanget laitoin vasta kentällä, sillä Delhille laitettiin Patulla olleet kanget. Muistin aika hyvin viime vuodelta miten kanget laitettiin, pyysin kentän laidalla olleen Ellan varmuudeksi tarkistamaan ne. Delhi liikkui alusta asti aika kivasti, ottaen huomioon tietenkin todellä lämmin ilma. Tehtiin oikeastaan pelkästään avoja ja sulkuja viime vuoden tapaan sekä käynnissä että ravissa. Huomasin aika äkkiä, että meno oli paljon parempaa kuin vuosi sitten. Uskalsin ottaa paremmin tuntumaa kangellakin eikä se roikkunut aivan löysällä. Kovin tiukalla en kankea kuitenkaan pitänyt tai tehnyt sillä mitään, sillä huomasin Delhin hidastavan todella herkästi käyntiin tai kokonaan seis mikäli kangella teki vähänkään liikaa.
Muuten tämä on todella huono kuva, mutta tästä näkee mun istunnan parhaiten.
Viime vuoden kankitunnilta kuva vertailun vuoksi, (C) Pinja N. Jos ei muuta muutosta ole tapahtunut, niin ratsastaja on näköjään saanut pari kiloa lisää... :D
Neljäs päivä - torstai 28. heinäkuuta
Torstai oli meillä varsinainen estepäivä, sillä päivän kaikki tunnit olivat estetunteja. Aamulla meillä oli erikoisesteitä, ja meidän ryhmä oli jälkimmäisenä. Ensimmäisessä ryhmässä nähtiin kaksi tippumista, kun Johanna tippui Mussulta ja eräs toinen leiriläinen Nemolta. Molemmat taisivat jättää tunnin lopulta kesken, toinen taas ei ratsastanut loppuleiristä enää ollenkaan. Itse sain erikoisestetunnille Makkaran. En pomppinut riemusta, mutten ollu pettynytkään. Eniten mietitytti, että jaksaako Makkara näillä ilmoilla kaksi tuntia putkeen. Hyvin jaksoi, vaikka sainkin korottaa ääntäni muutamaankin otteeseen eikä raippakaan mitenkään turha väline ollut. Tasapainoa koeteltiin jälleen kiitettävästi, sillä oltiin lopputunnista menossa ponin kanssa eri suuntiin. Makkara hyppäsi todella kivasti jokaisen esteen, eikä kyttäillyt lainkaan. Trippelille tuin aika reippaasti ulkopohkeella aivan varmuuden vuoksi, mutta Makkara hyppäsi mukisemata kaiken.
Ihan noin pitkällä ohjalla en ratsastanut - tämä on siis tilannekuva pukin jälkeen. Mutta kyllä se asettava ohja näköjän löytyy ;)
Illalla meillä oli ratatunti, jolla hypättiin siis leirikisojen rata. Rata koostui kahdesta okserista, portista, kahden pystyn sarjasta ja yksittäisestä pystystä, johon laitoimme leirikisoihin vielä renkaat. Verkattiin vähän kisaverkkatyyliin niin sileällä kuin esteilläkin. Hypättiin jokainen pari kolme kertaa verkkaesteenä ollut portti ja mato-okseri sekä pariin kertaan vielä sarja, sillä niitä emme olleet hypänneet koko viikolla. Ruttu hyppäsi hyvin ja näin paikatkin suhteellisen helposti. Alettiin sitten heti tulemaan radat, sekä perusrata että uusinta. Omalta osalta molemmat menivät todella hyvin ilman mitään ongelmaa. Rutun kanssa työskentely oli niin saumatonta, ettei siitä löydy mitään sanottavaakaan!
Tuntien ja hevosten sisälle haun jälkeen lähdettiinkin sitten mökille. Mökillä on jotenkin aivan eri tunnelmansa uida ja saunoa, en tiedä mikä siitä tekee niin erilaista. Kaikki viihtyivät paikalla noin pari tuntia, vaikka vain noin puolet uivat ja saunoivat. Otin itse kamerankin mukaan ja oli aika mielenkiintoista nähä, mitä Fanni ja Johanna olivat kuvanneet sillä silloin, kun eivät olleet uimassa tai saunassa. Mökillä saimme päätettyä myös leirinimemme niistä lukuisista vaihtoehdoista mitä olimme keksineet. Palattuamme takaisin tallille, vaihdoimme vaatteet ja käytiin ottamassa ryhmäkuvat ja tekemässä rataan hieman parannuksia - vaihdettiin esimerkiksi yhteen esteeseen kokonaan puomit, lisättiin renkaat ja Ponilaakso-lankku.

Viides päivä - perjantai 29. heinäkuuta
Aamulla oli ehkä hieman haikeat fiilikset, olihan viimeinen leiripäivä. Marjo oli multa ratatunnilla kysynyt, että joko mua jännittää leirikisat. Oon varmaan niin selvä kisajännittäjä, että jo leirikisoista kysytään että jännitänkö :D Silloin ei jännittänyt, mutta laittaessani hevosta syöksyi jännitys isona päälle. Verkassa otin vain yhdet hypyt rengaspystylle ja mato-okserille, sillä hyppäisin oman korkeuteni kokoiset verkkaesteet ennen omaa suoritusta. Pienemmille, 70-80 sentin esteille verkkahypyt sujuivat todella hyvin, mutta auta armias kun pääsin hyppäämään ne 80-90 sentin esteet! Rengasesteelle tultiin jatkuvasti pohjaan ja otettiin kahdesti puomikin. Meinasin oikeasti jättää leikin kesken jo tässä vaiheessa, sillä mulle tuli fiilis, ettei radasta tule yhtään mitään. Tultiin pelkästään rengaspysty varmaan viidesti Marjon pyynnöstä ennen kuin pääsin mato-okserille. Se sentään sujui mutta silti olin todella epävarma rataa aloittaessani. Ensimmäisenä mato-okseri pitkän sivun keskellä, sitten askeleen sarja lävistäjällä HB. Tähän asti sujui hyvin, mutta viistosti E-kulmassa ollut rengaspysty romutti mun itseluottamuksen loppuradaksi. Paikka oli ihan ok, mutta puomi tipahti kuitenkin - epäonninen puomi Marjon sanoin. H-kulmassa vinosti ollut portti hyvin, samoin mato-okseri toiseen suuntaan. Käänsin ehkä turhan tiukan kurvin lävistäjälle EM, sillä käänsin jo ennen rengaspystyä, enkä täten mennyt kulmaan asti. Mitähän oikein ajattelin tuolloin, sillä lävistäjällä oli aika massiivinen okseri. Aloin sitten tuuppaamaan kunnolla, jolloin melkeinpä rysäytettiin täysin okseria päin... Sarja vielä ja sitten perusrata oli ohi. Se oli kamalin koskaan ratsastamani rata. Odotin uuden lähtömerkin ja ratsastin vielä uusinnan. Mato-okseri, sarja, portti ja lävistäjän okseri. Tiputettiin uusinnassakin puomi, ja olin radan jälkeen todella pettynyt itseeni eikä itku ollut kaukana. Loppuraveissa manasin Marjolle leirikisakirousta, sillä muuten Rutun kanssa hyppäämäni 80-90 -radat ovat olleet sujuvia - niin tunneilla kuin kunnon kisoissakin. Vaikka perusradan aikamme oli ollut ylivoimaisesti nopein, niin se ei todellakaan lämmittänyt mun sydäntä.
Havainnollistava kuva siitä, mistä ei toellakaan hypätä okseria. Milloinhan oppisin olemaan tuuppaamatta hevosta esteelle?
Arvatkaapa kuka poisti videon vahingossa puhelimella ja joutui lataamaan sen uudestaan..?
Vieläkään en ole sulattanut noita kahta - tai siis kolmea - puomia kisaradalta. Aikaisemmin illalla katsoin ensimmäistä kertaa videot ja kuten tekin saatoitte huomata, niin rengaspystyllä Rutun takakaviot hipaisivat puomin alas. Tuo yöokseri taas tuntui aiheuttavan oikein kunnolla ongelmia: perusradalla tuuppasin liian pohjaan, jolloin rysäytettiin kunnolla päin. Uusinnassa taas... Noh, en tiedä mitä siinä oikein tapahtui.
Joka tapauksessa tuo viikko oli elämäni paras viikko. Kaikki tulivat toimeen keskenään, huumori synkkasi kaikkien kanssa eikä suuri ikähaitari haitannut lainkaan. Muistikortille tallentui vaikka ja mitä typerää ja ei niin typerää materiaalia ja jotenkin musta tuntuu, että kokoamallani äänivideolla on äänessä ehkä  viisi henkilöä... :D Noh, mitäs tuosta. Pääasia, etä kaikilla oli hauskaa!

12 kommenttia:

  1. Kiva postaus, ja kivan pitkä leirivideo:)
    Harmi nuo kisat, mutta tärkeintähän se on että muu leiri on ollut onnistunut kaikinpuolin, hyvin menneet kisat on tietty bonus siihen päälle. Ihan sujuvalta rata mun silmään näytti, noita paria estettä lukuunottamatta, jos toi oli kamalin ratsastamas rata niin et sä vielä kovin syvällä suossa oo, nimim. kokemusta on vaikka ja mistä;D
    Oliko leiriläisiä muuten muualta kun ponilaaksosta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eihän tässä (vielä) kovin syvällä ollakaan - onneksi. Harvemmin sitä vaan tulee noita puomeja nappailtua mukaan, yleensä korkeintaan kaksi koko tunnin aikana kun nyt niitä tuli noin vartissa 5-6 :D

      Leiriläisiä oli Keuruun lisäksi Ruovedeltä, Mäntsälästä ja Nurmijärveltä mikäli oikein muistan :)

      Poista
  2. Vitsit, miten mahtavan oloinen leiri teillä olikaan! Todella kiva postaus ja leirivideo! Nää leiripostaukset(javideot) saa kyllä hyvälle fiilikselle ihan vain sillä, kun tietää, kuinka mukavaa niillä yleensä onkana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo viikko olikin todella mahtava, ihan turhaan jännitin porukan "sennuna" olemista :D Ja komppaan sua täysin tosta leiripostauksien lukemisesta ja leirivideoiden katselusta. Postauksia luen nykyään vähemmän, mutta videoita katselen ihan ympäri vuoden - leirihype alkaa tuossa maalis-huhtikuussa (joskus jopa aikaisemmin) ja videoita katsellaan pitkälle syksyyn. Eikä tallin kohdalla nirsoilla ;)

      Poista
  3. Tosi kiva postaus ja video, ja paljon hyvä laatuisii kuvia!:) Kiva lukee ponilaaksosta juttuja sun blogin muodossa, vaikka en siellä sen enempää oo käynytkää kun leirin pari vuotta sitten:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Ja tule ihmeessä visiitille, vaikka syksyllä meininki muuttuukin jonkinverran. Itse asiassa me tallilla kävijätkin ollaan ihan kysymysmerkkinä aiheesta! :)

      Poista
  4. Oliks se hevonen mikä laitettiin Katin viereen Jepa

    VastaaPoista
  5. Ootko menossa tänä vuonna ponilaaksoon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten olisin, mutta leirien ajankohdat eivät sovi omiin aikatauluihini :/ Mun kesä-heinäkuun vaihde keskittyy mm. autokouluun ja veljeni rippijuhliin, joten leiriviikolle ei oikein liikene aikaa.

      Poista
  6. Okei, harmi. ite oon ollu nyt parina vuonna ruovedeltä ponilaaksossa ja oon kyllä tykänny:) viime vuonna en päässy samalle leirille kavereitten (vernan, heidin ja viivin jotka olikin samalla leirillä sun kans)kanssa samalle leirille ja olin sit yksin leirillä siä mut porukka otti hyvin vastaan tykkään kyllä paljon❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ootko sä ite menossa? mä oon :) ois kiva tutustuu jos mennää samalle :D

      Poista