perjantai 30. tammikuuta 2015

Nimensä veroinen?

Mistähän mä oikein alottaisin tän postauksen, tänään kun tapahtui aika paljon asioita jos vertaan normiperjantaihin. Käytiin nimittäin naapurikoulussa katsomassa Duudsoneita - tai siis paikalla oli vain Jarppi ja HP - jota en oikeasti odottanut innolla, mutta se tunti meni kyllä aivan liian nopeasti. Aiheena oli kiusaaminen, ja ihme kyllä varmasti jokainen oppilas salissa kuunteli. Ei siis mikään turha reissu - missattiinpahan enkun- ja musiikintunnit sekä osa äikäntunnista.

Mussu leirillä 2014


Mutta nyt siihen ratsastukseen. Tänään siis hypättiin, ja listalla luki mun kohdalla Mussu. Ensimmäinen ajatus taisi tuolloin olla että saan maistella jälleen hiekkaa. Ei muuta kuin poni kuntoon ja maneesille. Maneesissa oli keskihalkaisijalla neljän esteen linja, joiden vieressä oli kaksi estettä. Alkukäynneissä Mussu käveli laiskasti eteen, ja alkuverkka kului samalla kaavalla. Laukka ei meinannut nousta oikein ollenkaan, ja kun raipalla muistutin niin takapää lensi - ja lensi muuten välillä myöhemminkin. Saatiin me lopulta muutama pätkä laukkaa, joten ihan kylmiltään ei siirrytty puomeille.

Aloitettiin siis tulemalla laukassa lävistäjällä vinosti puomit, jonka jälkeen piti saada laukka vaihdettua. Myönnän, että me ei Mussun kanssa saatu ainuttakaan laukanvaihtoa - oltiin aina joko risti- tai vastalaukassa - tosin se oli jo ennalta-arvattavissa. Jo tässä kohtaa sijainen antoi ohjeeksi pitää ponin pää kunnolla ylhäällä, ettei se valahda pitkäksi. Hyvä neuvo, sillä Mussu oli jotenkin sillä tuulella että mitä tahansa saattoi tapahtua. Tultiin samaa tehtävää, mutta siihen lisättiin myös toinen lävistäjä samalla tavalla suoritettavaksi. Ei ne laukat vaihtunut vieläkään, mutta kun puomit muutettiin esteiksi ja mentiin sama tehtävä niin kyllä muuten vaihtui! Mussulla oli hurjasti energiaa, ja mulla oli pieniä vaikeuksia keskittyä vauhtiin, ponin pään ylhäällä pitämiseen ja pohtimiseen mistä poni hyppää. Niinpä osa hypyistä oli vähän omituisia, mutta kyydissä pysyttiin.

Sitten alettiin hyppäämään linjaa, jossa oli neljä estettä: pieni pysty, ristikko, pysty ja pysty. Ensimmäisellä kerralla ei mitään ongelmaa, vikalle esteelle tultiin ehkä vähän pohjaan kun poni valahti hiukan pidemmäksi. Toiselle kerralle ensimmäinen pysty nostettiin okseriksi, ja kahta viimeistä pystyä korotettiin hiukan. Toinen kerta menikin samalla tavalla kuin ensimmäinen, mutta kun suuntaa vaihdettiin niin alkoikin tapahtua...
Mussu laukkasi reippaasti eteen, ja käänsin aivan normaalisti linjalle, mutta poni hyppäsi oudosta kohtaa - en muista oliko liian kaukaa vai liian läheltä - joten tasapainoni horjahti, enkä saanut sitä korjattua mitenkään kahden askeleen välissä, jonka lisäksi Mussu laski ihanasti päätään. Lensinkin sitten oikein kivassa kaaressa juuri ja juuri seuraavan esteen yli poski ja leuka edellä maahan. Silmissä oli hiekkaa. Suussa oli hiekkaa. Hiekkaa oli myös hupparin ja turvaliivin sisässä. En muista tippumisesta juuri mitään: ensimmäisen esteen jälkeen seuraava selvä muistikuva on siitä kun nostan pääni hiekasta. Ihan ehjänä kuitenkin pysyin, mitä nyt huulesta tuli vähän verta ja poskea vähän jomotti mutta mua ei huimannut yhtään ja näinkin aivan normaalisti sen jälkeen kun olin käynyt vessassa pesemässä hiekan kasvoilta. Sijainen pohti ennen vessaan poistumistani että pitäisköhän mun enään kavuta selkään, mutta maneesiin palattuani otin Mussun sitä pitäneeltä tytöltä ja kapusin takaisin kyytiin.

Koska halusin hypätä vielä enkä vain seisoskella, sain päättää haluanko hypätä kahdeksikko + linja -tehtävän vai pelkän kahdeksikon. Valitsin jälkimmäisen, sillä poni oli kuitenkin seisonut vajaat kymmenen minuuttia. Ensimmäiselle esteelle tuli huono hyppy ja meinasin taas tulla alas (:D), mutta ylimääräisen ympyrän jälkeen sain hypättyä kaikki esteet todella kivasti siihen nähden että kymmenen minuuttia aikaisemmin olin tippunut pahimman tippumiseni ikinä. Hypättiin koko ryhmä vielä linja erikseen ja Mussu hyppäsi todella kivasti vaikka itse jännitin estettä jolta olin tippunut.
Mussu joulukuussa estetunnin jälkeen


Elossa kuitenkin ollaan, mutta en ole vieläkään saanut kaikkea hiekkaa pois silmästä, joten näkö on sillä vähän huonompi kuin toisessa. Se aukeaakin toista vähän huonommin - vai johtuuko vain väsymyksestä -, joten jos tää ei mene yhtään parempaan suuntaan niin matkaan maanantaina ennen liikuntatuntia terkkarille. Mitään ei kuitenkaan murtunut, päätä ei jomota ja olo on muutenkin normaali eli selvisin säikähdyksellä.

torstai 29. tammikuuta 2015

Viikko tiivistettynä kuvien kera

Mistä on mun alkuviikko tehty?


... koepaniikista...

... flunssasta...

... jatkokoulutuspohdinnasta...



... elokuvahetkestä...

... ja kissoista

Olin tuossa viikonvaihteessa pienessä flunssassa - nuhaa, kurkkukipua ja kuumetta. Päätettiin kuitenkin äidin kanssa että lähden maanantaina ammattikoululle tutustumaan mikäli kuume laskee siedettävälle tasolle eli olo ei ole mitenkään kummallinen ja lämpö korkeintaan sen 37 astetta. Se lämpö mulla olikin koko maanantai, mutta ammattikoululla kävin. Käynti siellä avasi mun silmät ja kiinnostus amikseen nousi taas - varsinkin kun juttelin koulun opinto-ohjaajan kanssa omista suunnitelmistani. Tulevaisuus on mulle vielä avoin, vaikka hakukohteet mulla on aikalailla lukossa - tässä on kuitenkin vielä kuukausi muuttaa mieltään mikäli tahtoo...

Eilen menin koulun jälkeen pitkästä aikaa kaverilleni, ja innostuin jopa vähän kuvailemaan. Suurin osa kuvista tärähti aika kivasti, mutta tähän otin vain parhaimmat, jotka ovat pienellä muokkauksella ihan siedettäviä. Katsottiin myös kaksi leffaa - ensimmäisenä katsottiin jo aikaisemmin sovittu LOL ja sen jälkeen aivan extemporena Eurotrip, joka kuitenkin paljastui aivan mahtavaksi mutta hyvinkin oudoksi leffaksi. Saatiinpahan taas lisää naurun aihetta.

Kuvissa kaverini kissat Milli ja sen pennut Rääky ja Murmeli, joka on viimeisessä värillisessä kuvassa.










Huomenna sitten pääsen taas talleilemaan, ja ainakin tiistain ryhmä oli hypännyt joten todennäköisesti pääsen taas kertomaan miten jalustimet sanoo sopimuksen irti vai miten se menikään ;) Jos en huomenna kerkiä kirjoittaa, niin lauantaina sitten viimeistään!

lauantai 24. tammikuuta 2015

Pessimisti ei pety

Mikä on liinakko, enkeliharjainen, täydellinen symppis, mutta painoi ainakin tällä kertaa kädelle?
































Kaikki kuvat tuota silmäkuvaa lukuunottamatta ovat Himmun ottamia! Kuvat ovat aika tärähtäneitä, sillä tallissa oli aika hämärää ja samoin maneesissa, jonka lisäksi kuvaajan sormet alkoivat pikkuhiljaa palelemaan.

No kyseessähän on tietysti suomenhevostamma Liekki. Tallissa kuului katsoessani tuntilistaa sanat "Voi Jeesus!" sillä kohdallani luki tosiaan Liekki. En odottanut todellakaan innolla tuntia, mutta rakastuin tammaan täysin sitä harjatessani - todella utelias ja sympaattinen tapaus! Suokit on tosiaankin se mun juttu ♥


"Mitä sää siellä maassa oikein teet? Pitääks mun nostaa kavioo tai jotain?"


"Ei tästä tunnista tuu oikeesti yhtään mitään!"
"Sää oot aina niin positiivinen ku sä tuut tunnille, mut niihän se menee että pessimisti ei pety."

Tarviiko edes sanoa kumpi yllä olevista lauseista on mun ja kumpi Marjon? Lähes joka tunti, varsinkin jos allani on esimerkiksi Lätty tai Liekki, tuun suurinpiirtein hautaani jo kaivaen maneesiin. Liekin askel tuntui omasta mielestäni todella pitkältä, mutta totuin askeliin nopeasti. Odotin kauhulla ravia, sillä tiesin ettei se ole mikään maailman tasaisin. Ei raviverkassa vielä mitään kummallista, ja laukkakin nousi ihan kivasti, mutta sitten kun oli kääntynyt ympyrälle niin laukka hyytyi. Tässä aloin pikkuhiljaa ymmärtämään että ne pohkeet täytyy pitää lähellä hevosta eikä missään kilometrin päässä.

Kunnon työskentely aloitettiin mutterilla, missä piti puomin kohdalla ratsastaa suoraan, ja puomien väleissä asettaa ulos ja takaosakäännösmäisesti (vai etuosa? Unohdin jo kumminpäin...) liikkua puomin luokse. Alkuun oli vähän hakemista, mutta pikkuhiljaa alkoi onnistumaan. Ravissa jouduin jatkuvasti tekemään voltteja, sillä liikuttiin Liekin kanssa aika reippaasti. Muutettiin mutteri ympyräksi, jolloin työskentely jo paljon helpompaa - siis jos kevennettiin. Se harjoitusravi oli jotain niin hirveää! Mun säälittävät yritykset istua tamman ravissa näkyykin videolla erittäin hyvin, ja ton hytkymisen voi todellakin laittaa ton ravin piikkiin - jos ette usko niin kokeilkaa itse. Onneksi pikkuhiljaa aloin tottumaan isoon raviin, tosin laukkaamisen jälkeen hevonen puksutti sellaista vauhtia eteenpäin ettei siellä todellakaan voinut istua...

Mutterilla työskenneltiinkin todella paljon, ja pääosin tehtiinkin tuota samaa tehtävää molempiin suuntiin. En odottanut laukkatyöskentelyä mitenkään iloisesti, mutta yllätyin todella positiivisesti. Vaikka laukka oli reipasta, ja alkuun hiukan vaikea lyhentää niin loppua kohden pätkät vain paranivat. Tehtävä oli siis nostaa laukka ennen pitkän sivun loppua C-päädyssä, laukata pääty-ympyrä jonka jälkimmäinen puolikas lyhyttä laukkaa ulospäin asettaen. Tämän jälkeen tehtiin samaan päätyyn voltti lyhyessä laukassa. Toiseen päätyyn tehtiin mutteri/ympyrä kerran - tosin taisin tehdä niitä parhaimmillaan kolmestikin peräkkäin. Muutaman kierroksen jälkeen Liekki alkoi innostumaan jo sen verran, että piti alkaa pysäyttelemään sitä jo seinää vasten ja peruuttamaan pari askelta. Laukassa tamma kyllä kuunteli todella hyvin apuja muutamista ravirikoista huolimatta, mutta ravi ennen ja jälkeen laukan oli kyllä jotain niin holtitonta...

Tallissa parit kuvat, ponin nopea harjaus ja loimi niskaan.

Kaikki tekemämme tehtävät näkyvät videolla. Pistäkäähän laatua paremmaksi ;)






"No kun mua vähän kutittaa tosta silmäkulmasta..!" Huomatkaa muuten nuo ponin partakarvat... :D























































Rakastuin tohon otsapantaan.... ♥
Syy miksi postaus venähti näin lauantai-illalle on se, että kävin kuvaamassa kaverini kouluvalmennusta tänään. Ajatuksena oli että saan postauksen julkaistua ajoissa, mutta video latasikin oletettua pidempään. Kovin paljon kuvia en ottanut, mutta pakkohan tältäkin päivältä on pari kuvaa julkaista. Toinen on tallissa otettu kuva Patusta, ja mua ärsyttää kun noi korvat ei näy kokonaan ja kuva tärähti siltikin vähän. Toinen on sitten yhteiskuva kaveristani ja Katista ennen valmennuksen alkua - hän välttämättä halusi jonkun hymiön naamansa eteen :) Jotenkin tykkäsin kaikista ulkona otetuista yhteiskuvista, harmi etten tajunnut lähteä kuvaamaan ennen valmennusta tarhailevia hevosia...



tiistai 20. tammikuuta 2015

Suunnitelmia kesälle

Näin vuoden alussa on hyvä alkaa miettimään seuraavaa kesää ja sen suunnitelmia. Kamalasti suunnitelmia mulla ei ole, mutta muutama teillekin jaettava multakin löytyy. Kirjoittelin tämänkin jo joulukuussa, ja tän piti olla osa joulukuun erikoispostauksia, mutta jostakin syystä tää jäi luonnoskansioon roikkumaan... Mutta tässä tää nyt olisi, pienten muokkausten kera! Kertokaa ihmeessä kommentteihin myös teidän suunnitelmia kesälle 2015!

1. Ratsastusleiri

Mun kesän ehdoton kohokohta on ratsastusleiri heinäkuussa. Viime kesänä ensimmäinen ilta meni tuijotellessa aikataulua seinällä, mutta nyt kaikki on edes jonkinmoisessa muistissa. Tuntilistojen saapuminen on varmaan samanlaista mylläkkää kuin viime kesänä ja vapaa-ajan voikin käyttää taas nukkumiseen, valokuvien katsomiseen ja kirota kuinka huono istunta tai hirveä ilme jossakin kuvassa itsellään on. Toivottavasti keksitään seuraavan leiriporukan kanssa yhtä kuvaava nimi meille kuin edellisen porukan (Ponilaakson #lintas 2014) kanssa. Leiri voi vielä vaihtua, sillä tällä hetkellä leirille on ilmoittautunut vain muutama ihminen - laita ihmeessä kommenttia jos satut tulemaan Ponilaakson 9. leirille (yleis-/esteleiri heB) heinäkuun lopussa! Sitä en sitten tiedä mille leirille meidät tuupataan jos tuohon ei tule enempää porukkaa.

2. Nähdä kavereita

Viime kesänä en nähny kavereita juuri ollenkaan riparin jälkeen: Roosan ja toisen parhaan kaverini näin pariin otteeseen, mutta esimerkiks Roosista en nähnyt ennen koulun alkua kertaakaan. Ensi kesänä suunnitelmissa onkin polkaista keskustaan niin usein kuin mahdollista, ja jäädä vaikka mahdollisten kesätöiden jälkeen pyöriskelemään kavereiden kanssa sinne.

3. Käydä parissa huvipuistossa







Koskaan ei ole liian vanha huvitteluun, vai mitä? Ite ainakin rakastan huvipuistoja, mutta "hurjat" laitteet saa mut voimaan pahoin: tai ainakin Särkänniemen Take Off on semmoinen, johon en kyllä enää toiste mene! Kovin hurjahan se ei ole, mutta sai mut todella huonovointiseksi vaikka oli muistaakseni toinen laite jossa olin kaksi kesää sitten kaverini kanssa... Powerparkin Pegasus on pahempi, eikä saanut mua yhtään voimaan pahoin. Todennäköisimmät puistot taitavat olla Linnanmäki ja Powerpark. Kai Korkeasaarenkin voi laskea huvipuistoksi? Sekin ois nimittäin taas ihan jees kohde. Tää kohta taitaakin toteutua ainakin osittain jo keväällä, mutta totta kai kesälläkin pitää huvittelemassa käydä!

4. Kesätyöt

Mulla ei oo vielä mitään varmuutta meenkö ensi kesänä kesätöihin, mutta oishan se kiva keino kerätä rahaa ensi vuoden koulukirjoihin joihin uppoaa varmaan omaisuus! Sen voin vannoa, että suhteellisen hyvästä palkasta huolimatta en mee toiseksi kesäksi mansikkamaalle..! Laittakaapa ehdotuksia tähänkin kohtaan kommenttiboksissa.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Ideaparkin ostokset

Käytiin viikko sitten sunnuntaina Lempäälän Ideaparkissa. Mulla ei ollut kotoa lähtiessä mitään ostosuunnitelmia, mutta paikanpäällä suunnitelmat muuttuivat. Mitään kummallista en ostanut, sillä vaatteitakin mulla on niin paljon omaan käyttöön. Postaus venähti vähän myöhäiseksi, sillä yritin katsoa sopivaa päivää asukuvien ottamiseen ulkona mutta sää ei oikein ollut mieluisa - joko satoi kunnolla lunta, oli aivan liian kylmä tai tulin niin myöhään kotiin, että oli jo aivan liian pimeää. Asukuvat jää nyt siis ottamatta.




Tää untuvaliivi tulee olemaan mulla käytössä ensin ihan vain koulussa, ja myöhemmin sitten tallillakin. Saa nähdä tuleeko tallikäyttöön jo keväällä vai vasta sitten syksyllä. Alunperin mun piti ostaa liivi Ratsutarvikkeesta, mutta hinnat oli aivan liian kalliita (päälle 200€ niissä joita katsoin), joten tulikin ostettua liivi Stadiumista paljon halvemmalla. Everest W LT DWN VEST S13 -liivillä oli hintaa 59,90€ ja sitä saa mustana kokoluokassa 36-42 ja valkoisena 38-44. Liivi on siisti, ja vaikuttaa siltä ettei siihen kovin helposti mikään lika tartu. Vetoketjut huomasin vasta kotona, mukavan huomaamattomat. En ole vielä käyttänyt, odottelen vähän lämpimämpiä ilmoja... :)



Eräänlaisena heräteostoksena Emotionista lähti mukaan Lumene Luminous Matt Puuteri, sillä muistin yhtäkkiä että vanha on aivan loppusuoralla. Värisävynä mulla on kultahiekka (sävy 1), eli ei mitenkään kovin tumma. Tätäkään en ihan heti käytä, kulutan vanhan ensin aivan loppuun. Tämän hintaa en muista, mutta Sokoksella tätä myydään hinnalla 10,90€.