tiistai 21. maaliskuuta 2017

"Onko tää oikee poni?!"

Kävin tuossa eilen parin viikon tauon jälkeen jälleen estetunnilla. Olin vähän myöhässä tallilla, mutta se ei loppupeleissä haitannut. Vaihdettiin vielä yhden tuntilaisen kanssa hevosia, sillä mua ei houkuttanut hyppääminen Liekillä ja toinen taas halusi mennä mielummin Liekillä kuin Laurilla. Lauri oli ollut jo yhdellä tunnilla, joten harjata sitä ei suuremmin tarvinnut. Silti mulle, yllätys yllätys, tuli kiire. Poni tuntui aivan normaalilta itseltään vielä alkukäynneissä ja osin myös ravatessa, mutta herranjestas kun laukan sain nostettua niin se oli menoa se! Sen jälkeen poni ei tuntunut ymmärtävän sanaa kävely ja ravin sijasta olisi ollut mukavampi laukata. Ei siinä voinut muuta kuin toivoa, että poni vähän tasoittuisi tunnin edetessä.
(C) Silja
No eipä tasoittunut. Verkkahyppyjä otettiin keskiympyrällä ristikolle. Tai no, ei me ihan keskellä oltu, sillä ristikko oli jossakin R:n ja B:n välissä. Poni veti semmoista vauhtia, että koko ajan piti kääntää ympyrän keskelle ja pysäyttää. Kerran sitten säikähdettiin takaviistossa näkyvää Makkaraa ja spurtattiin kunnolla pukin kera eteenpäin. Aloin oikeasti miettimään, että onko mulla varmasti se hidas ja eteenpatistettava Lauri alla, vai onko mun muistikuvat aivan vääriä lähes kolmen vuoden takaisista tunneista, jolloin menin Laurilla lähes jokaisen estetunnin. Kun oltiin hypätty ristikkoa molempiin suuntiin, siirryttiin L-päätyyn ja siellä olevien kahden pystyn pariin. Pystyt olivat siis vinosti kulmissa ja niiden väliin tuli noin neljä laukkaa. Tultiin Laurin kanssa kaiketi jokaisella kerralla tämä viidella askeleella, sillä ponin laukka ei ole mikään hirmuisen pitkä ja pidättelin ponia aika paljon. Ei kuitenkaan mitään ongelmaa tässä tehtävässä, joten siirryttiin seuraavaan. Loiva kiemura, jonka alussa, H:ssa, suht ison näköinen lankkueste ja lopussa, E:ssä, pysty, jonka alla oli jumppapallo. Tultiin lankulle todella pohjaan, mikä ei yllättänyt ollenkaan - tie oli nimittäin todella lyhyt, joten en kerennyt juurikaan pyytämään kääntymisen jälkeen eteenpäin. Yli kuitenkin päästiin ja jatkettiin pallolle, jonka kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Olin verkan jälkeen käynyt kiertämässä ponin kanssa haastavimmat esteet, vesimaton ja pallon, ja palloa Lauri olisi halunnut jopa potkia - ainakin siihen malliin nousi kavio ja korvat niin hörössä kuin mahdollista.

Sitten päästiin ehdottomasti tunnin yhteen haastavimpaan tehtävään, tai ainakin mulle haastavimpaan. Pituushalkaisijalla oli S:stä lähestyttävä kapea ja harmaa pysty, jolta jatkettiin vasemmalle. Päädystä tultiin sitten vesimatolle. Kapeat esteet eivät ikinä ole olleet mun lemppareita, eikä tilanne muuttunut miksikään tällä tunnilla. Tultiin todella, todella pohjaan ja hypättiin lähes paikoiltamme. Puomihan siitä matkaan lähti, mutta eipä siinä mitään - matka jatkui! Vesimatolle ei ollut yhtään mitään ongelmaa, vaikka sitä itse hieman jännitinkin. Itse mietin, että olisiko kapealle pohjaan tulo voinut johtua hieman hämärähköstä maneesista ja harmaasta puomista sillä se ei ollut mikään hirmuisen iso, ja lankullekin tultiin hitaammin. Tiedä sitten.
Rata vaikutti alkuun todella sekavalta, mutta pari sellaista nähtyäni se olikin yhtäkkiä helpon näköinen. Ensimmäisenä oikeassa laukassa päädyn pystyt, siitä sitten kapealle ja vasemmalle. Päädystä sitten loivalle kiemuralle eli lankku ja pallo. Pallon jälkeen suhteellisen tiukka tie päädyn pystyille, joilta jatkettiin tiukalla tiellä ristikolle ja siitä 3-4 laukkaa pystyn ja portin sarjalle. Seuraavana vesimatto ja siitä keskiympyrän kaarta pitkin ristikolle ja jatketaan lankulle. Noh, rata ei alkanut kovinkaan hyvin. Jäin turhaan himmailemaan, joten kiellettiin heti ensimmäiselle esteelle. Tässä vaiheessa mua vain alkoi naurattamaan, koska tiesin heti missä mättäsi. Uusi yritys ja siinä laukkaa nostaessa vitsailinkin, että "mähän sanoin et en tiiä haluanko mennä". Pääty meni ihan ok, mutta kadotin muistaakseni ensimmäisen esteen jälkeen jalustimen. Ennen kapeaa mulle iski sitten paniikki, sillä ilman jalustinta en olisi halunnut lähteä hyppäämään sitä estettä. Lauri sitten fiksusti(ko) kielsi kiltisti siihen ja sain napattua jalustimen mukaan. Matkassa en sitä saanut mukaan, sillä se oli kannuksessa kiinni.
Uudella yrittämällä päästiin sitten yli ja jatkamaan rataa. Lankku meni hyvin, vaikka pelkäsin vauhtia olevan liikaa kaarteeseen. Pallolle ei taaskaan mitään ongelmaa ja sain hyvin käännettyä tiukan tien päädyn pystyille ja niiltä kohti ristikkoa ja sarjaa. Sarjan ensimmäisellä kuitenkin tuli kielto, jota ihmettelen hieman. Vauhtia oli ihan ok ja este oli ehkä korkeintaan 60 senttinen, tuskin sitäkään. Ei muuta kuin uutta yritystä, joka sekin päättyi kieltoon ja hieman jopa ärähdin ponille. Kolmannella kerralla myös kielto, tosin vähän ärhäkämpi sellainen ja hetken jo mietin, että hiekanmaistelua tiedossa. Jotenkin onnistuin pysymään siellä kyydissä, vaikka istuin jossain aivan muualla kuin satulassa. Neljännellä kerralla päästiin sitten yli jatkamaan vesimatolle. Loppuradassa ei ollut mitään ongelmaa, ainoastaan lankun jälkeen poni lähti sivulle heti kun kaviot maata koskettivat. Noh, kyydissä pysyttiin ja vähän naureskellen kirosin ponia :D Tulin sitten tunnin loppuun vielä ristikon ja sarjan yksittäisenä ilman mitään ongelmaa. Tiedä sitten mikä päähänpisto ponille tuli radan aikana.

Seuraava tunti on mulle vielä täysi kysymysmerkki. En pääse nyt ainakaan seuraavaan kolmeen viikkoon taaskaan hevosen selkään, sillä olen juuri tuntien aikaan töissä. Ihan ilman hevosia en kuitenkaan jää, sillä hevosmessut kutsuvat reilun parin viikon päästä! Tavoitteena olisi olla molemmat päivät, mutta katsotaan nyt miten käy! :)
Muita tulossa hevosmessuille?

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Long time no see [wanhat, ratsastusta...]

Hupsista, blogi on jäänyt hieman täysin muun elämän varjoon. Monta kertaa mun on pitänyt avata Blogger, mutta todennut sitten, että olisi muutakin tekemistä. Ikinä mulla ei ole ollut kahden kuukauden taukoa bloggaamisesta, vaan aina on tullut vähintään kerran kuussa postausta. Tällä hetkellä sairastelen kotona joka keväistä flunssaani, joka ei millään tunnu laantuvan. Harjoittelua Jyväskylässä on kulunut nyt suunnilleen puolet ja en ole hetkeäkään katunut tuonne lähtemistä. Nämä kuluneet 2 kuukautta ovat vahvistaneet sen, että alavalinta on osunut nappiin, vaikka vähän epämääräisesti sen pari vuotta sitten valitsinkin. Työporukka on aivan mahtava ja vaikka epäröinkin vielä muutamia asioita työssä, olen oppinut todella paljon kaikkea uutta. Ja seuraavat 2,5 kuukautta tuovat vielä paljon uutta!
Mun on pitänyt käydä kuvaamassakin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Parit ravit olen unohtanut täysin, mutta muuten ei ole työvuorot osuneet yksiin kisojen kanssa. Alkuvuosi on muutenkin ollut aikamoista ryöpytystä, kun palloilin monta kertaa kodin ja Jyväskylän välillä wanhojen tanssien takia. Kun ne oli tanssittu, sain hieman hengittää: enää ei tarvinnut parin päivän välein matkustaa junalla tai bussilla, vaan saatan tehdä 5-6 päivän työputkia pitäen sitten pidempiä vapaita. Wanhoista puheenollen, tässä olisi muutama kuva meidän päivästä. Suttasin kuvista muiden henkilöiden naamat, sillä olettaisin, etteivät he halua naamojansa tänne. Wanhojen päivä oli meillä todella pitkä, herätys soi mulla 4.50 ja kuudelta istuin jo kampaajalla. Sieltä sitten meikkiin ja yhdeksältä koululla ensimmäisen tanssin alkaessa kello 10. Vierailimme sitten kouluilla ja vanhainkodeissa ruokailun jälkeen ja illan tanssit alkoivat iltakuudelta. Jatkoilta pääsin kotiin aamuyöstä ja nukahdin joskus kolmen aikoihin. Aivan mahtava päivä ja porukka meillä, voisin elää sen mikä tahansa päivä uudestaan!
Mekko on hankittu Muotitalo Tyynelästä Tampereelta ja se oli ensimmäinen, minkä laitoin päälleni liikkeessä. Olin myös ensimmäinen, joka tätä mekkoa sovitti, sillä se oli tullut liikkeeseen edellisenä päivänä! :)
Olen käynyt kolmesti ratsastamassa edellisen postauksen jälkeen ja kaikki ovat olleet estetunteja. Ensimmäinen näistä oli maanantaina 23. tammikuuta ja siitä olinkin aloitellut jo jonkinlaisen postauksen kirjoittamista. Se oli kuitenkin jäänyt kesken, joten tähän tulee nyt sekä sitä jo aloitettua että uutta, ulkomuistinvaraista, tekstiä. Muutaman päivän vapaiden aiheuttama hymy hyytyi hieman hevosen nimen nähdessäni. Mussu. Jos joku ei tiedä tai muista, niin tipuin Mussulta vähän pahemmin tuossa pari vuotta sitten estetunnilla ja sen jälkeen olen hieman ehkä pelännyt sitä. Ensimmäinen askel pelon voittamiseen otettiin jo reilu vuosi sitten puomitunnilla ja nyt oli sitten estetunnin vuoro. Olin hieman myöhässä tallilla, mutta poni oli loimitettuna tallissa, joten mun ei tarvinnut tehdä juuri mitään. Jotain henkistä kasvua on ilmeisesti mulla tapahtunut, sillä maneesiin päästessäni en jännittänyt enää läheskään niin paljon mitä tallissa. Tosin ensimmäinen "mitä tästä nyt oikein tulee"-fiilis tuli selkäännousussa, kun meinasin ponnistaa ponin yli... Juu, hieman tuntui poni pieneltä Rutun jälkeen :D
En tuntenut oloani lainkaan mukavaksi Mussun selässä. Poni oli todella hidas, enkä saanut sitä varsinkaan ravissa liikkumaan yhtään mitenkään fiksusti. Laukassa käytin sitten raippaa pariin kertaan ja kyllä silloin pari pukkia tuli kokeiltua, mutta se sai mut vain entistä sinnikkäämmäksi. Pikkuhiljaa alkoi poni liikkumaan paremmin, mutta olo oli kyllä ihan kuollut. Mussun laukka on sellainen, missä en oikein pysty istumaan kunnolla. Aloiteltiin hyppääminen sitten ihan tavallisella ristikolla ja voin sanoa, että ensimmäistä hyppyä jännitin todella paljon. Mulla kesti todella kauan löytää oikeanlainen rytmi Mussun kanssa hyppäämiseen, mutta pikkuhiljaa aloin löytämään sitä. Hypättiin pariakin erilaista rataa, jotka sujuivat yllättävän hyvin. Uusintarataa mennessä uskalsin pyytää ponia hyvin eteenkin, vaikka kieltämättä vähän tutisi jalat siinä vauhdissa. Loppuraveissa sain tehdä reippaasti pidätteitä Mussun vain paahtaessa eteenpäin. Pari kertaa meinasin tipahtaa, mutta sain kammettua itseni kyytiin. Taas tuli todettua, että Makkara on todellakin parantanut mun tasapainoani!
(C) Pinja N. / Minka P.
Seuraava tunti oli jälleen seuraavalla viikolla, maanantaina 30. tammikuuta. Tämäkin oli estetunti ja tällä kertaa Rutun kanssa! Ruttu oli hirmuenerginen ja kiva ratsastaa alusta saakka, eikä siitä todellakaan huomannut, että se oli ollut jo edellisellä tunnilla. Sain pidätellä sitä koko tunnin ajan aika reippaasti, ettei ihan rymäytettäisi esteiden sekaan. Korkeutta ei esteillä ollut juurikaan, mutta tiukkoja teitä sitäkin enemmän. Osa syynä oli myös se, ettei mulla ollut turvaliiviä. Mun luotto Ruttuun on 110%:sta, mutta tuolla tunnilla se horjui aavistuksen juurikin tuon vauhdin suhteen. Mitään katastrofaalista ei kuitenkaan tapahtunut, vaan selvisimme hengissä. Uusintaradalla tiukalla lähestymisellä ollut ristikko oli Rutulle liikaa ja molemmilla kierroksilla kiellettiin sille. Ristikko ei siis ollut mitenkään suuri, vaan sen yli olisi voinut hevonen vaikka astua. Toisella kerralla sitten jo suutahdin ja kolisutettiin sitten puomeja oikein urakalla vaatiessani Ruttua ylittämään esteen vaikka takaperin.
Viimeisin tunti oli perjantaina 24. helmikuuta eli kolmisen viikkoa myöhemmin. Tämäkin oli estetunti, jonka menin Makkaralla. Huomasin sitten jo maneesiin saapuessamme, että tänään on Makkaralla vauhtipäivä, mahdollisesti myös "kyttään kaikkea mahdollista"-päivä, sillä poni ravasi uralla taluttaessani sitä. Ravissa Makkara oli kuitenkin aivan mahdoton, täysin pohkeen takana. Välillä se liikkui reippaasti, mutta se oli todella hallitsematonta. Vasta kun saatiin mukaan laukka, alkoi meno olla mukavampaa. Toisella pitkällä sivulla meillä oli kolmen ristikon jumppis ja okseri. Ensin nämä olivat kuitenkin puomeina, joita sitten tultiin laukassa. Makkara ampaisi kuin tykinsuusta kääntäessäni sen puomilinjalle ja meillä olikin askeleet vähän hakusessa. Voisi sanoa, että poni vei mua ihan 6-0. Pikkuhiljaa aloin löytämään sitä rytmiä hevoseen ja aloin myös nauttimaan siitä, että hevonen liikkuu kerrankin eteenpäin. Kun puomit sitten nostettiin kannattimilleen, iski muhun rimakauhu. Poni meni todella lujaa ja jokaisella kierroksella valittelin, kuinka isolta jumppiksen viimeinen este, eli okseri, näytti. Todellisuudessa este oli ehkä 70 senttinen. Mun ongelmaksi kehkeytyi kuitenkin se, etten noussut pystyyn hypyn jälkeen tarpeeksi nopeasti. Se on mulla ongelmana aika pitkälti vain Makkaran kanssa, jolla on mulle tosi haastava hyppy. Siihen kun lisätään se, että Makkara tuppaa kääntymään äkkiä esteen jälkeen niin ei hyvä heilu. Mun tasapaino heittelikin jonkinverran, ja lopulta sain ohjeeksi kääntää Makkaran heti hypyn jälkeen pienelle voltille, jotta saisin ensinnäkin ponia vähän paremmin hallintaan. Hieman tutisi jalat tunnin jälkeen! :D
Seuraava tunti venyy jälleen tuonne parin viikon päähän, viikolle 12, jolloin mulla on vapaat sopivasti tuntia ajatellen. Hevosmessuille Tampereelle olisin myös luultavasti tulossa, mutta sen näkee sitten kun saan työvuorolistat sille ajanjaksolle. Katsellaan sitten uudestaan blogijuttuja, kun mulla jotakin kirjoitettavaa on :)