keskiviikko 31. elokuuta 2016

Vielä tarkenee

Kuvituskuvina kuvia viime syksyltä
Se on ilmeisesti syksy jo - tai ainakin tulossa kovaa vauhtia. Kouluun menin ihan hyvällä fiiliksellä, mukava saada elämään taas se tietty rytmi, jonka koulu tuo mukanaan. Ja tietysti oli kiva nähdä niitäkin kavereita, joita ei ole kesänä juurikaan nähnyt sekä nähdä, keitä uusia opiskelijoita oikein tuli taloon! Ainakin oman linjan ykkösten kanssa tullaan olemaan aika paljon tekemisissä myöhemmin syksyllä. Ihme kyllä, suurin stressi on pysynyt vielä kaukana. Lukio aiheutti mulle pientä stressiä, mutta se hälveni todella nopeasti. Jonkinverran päänvaivaa on aiheuttanut myös ammattipuolen tunnit, sillä meillä on käynnissä pari isompaa projektia.

No mitä muuta mulle kuuluu? Mun kesätyöt loppui tältä kesältä koulun alkua edeltäneellä viikolla ja yllättävän lyhyeksi työjakso jäikin päivien määrässä. Noin pari kuukautta sitten voivottelin koko kesän jatkunutta flunssaa, joka helpotti oikeastaan täysin viimeistään Nurmijärvelle lähtiessä. Ennen leiriä aloin jostain syystä yskimään, tosin vain muutamia kertoja päivässä. Leirin edetessä se yleistyi ja nyt olen leirin jälkeen yskinyt keuhkoni pihalle, oltiin sitten töissä, koulussa tai kotona. Välillä se helpottaa, mutta tulee sitten takaisin. Nukkuessa en kuulemma juurikaan yski, vain hereillä ollessani. Taitaa tulla piakoin reissua terveydenhoitajalle, ellei tämä nyt mene ohi.
Ja se jokaisen loman jälkeinen ongelma: unirytmi. Voin suoraan myöntää, että unirytmini on leirin jälkeen mennyt aivan sekaisin. Valvoinhan minä jo kesäkuussa töistä huolimatta pidempään kuin kouluarkena, mutta leirin jälkeen tilanne räjähti. Eksyn Youtubeen keskiyön kieppeillä ja seuraavan kerran katsoessani kelloa huomaankin sen olevan lähempänä kahta, kerran tajusin olevani hereillä vielä neljän aikoihin... Ei auttaneet työvuorotkaan, vaan kukuin joka tapauksessa hereillä myöhään ja sitten nuokuttiin mansikkariveissä. Musiikin kuunteleminen pelasti jonkinverran, mutta sitä kikkaa ei oikein voi käyttää koulussa. Yllättävän pirteänä olen kyllä pysynyt, vaikka muutamana päivänä olen meinannut nukahtaa kesken tunnin...
Viime viikolla olin kolme päivää ihan kunnolla töissä koulun kautta viime vuotiseen tapaan. Tänä vuonna järjestettiin kolmatta kertaa sama ruokatapahtuma, missä olimme viime vuonnakin koulun kautta hommissa. Meininki oli hieman erilainen kuin viime vuonna, erityisesti oman osaamisen osalta, eikä kolmannen päivän myrskystä johtunut sähköttömyyskään haitannut menoa vaan toi kunnon lisäboostia kaikkiin. Heti ensimmäisenä päivänä opin hirmuisesti uutta ja porukka selvästi halusi ohjeistaa opiskelijoita! Sain hurjasti positiivista palautetta ja mieluusti olisi sekä tapahtuman järjestäjä että tapahtumapaikka ottamassa minut työharjoitteluun. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Ensi vuonna olisi mahdollisuus tapahtuman puolesta mennä uudelleen, saa nähdä löydänkö itseni tuttu essu päällä samoista kuvioista vuoden päästäkin.
Musta tuntuu, ettei mulla varsinaisesti oo mitään kunnon sanottavaa. Mun arjessa ei ole tapahtunut vielä oikeastaan mitään erikoista - aivan tavallista opiskelija-arkea. Veikkaan, että kunnon hullunmylly alkaa marraskuussa. Kuten vihjailin pari postausta aikaisemmin, joudun jäämään ainakin säännöllisiltä tunneilta pois syyskauden kuudelta viimeiseltä viikolta. Syy on selkeä, sillä olen lähdössä työssäoppiin toiselle paikkakunnalle - enkä ihan naapurikuntaan, vaan luultavimmin vajaan parin tunnin ajomatkan päähän. Tämä on vasta alustavaa suunnittelua, mutta opettajan kanssa puhuttuani koulun alettua tultiin siihen päätökseen, että olisi järkevää lähteä sinne suunnille. Huomenna jutellaan ryhmänohjaajan kanssa tarkemmin asiasta, ehkä silloin ollaan monta asiaa viisaampia. Sen tarkemmin en nyt puhu asiasta, paikkaa kun ei ole vielä kysyttykään, mutta opettajan kertoman mukaan vaikuttaa todella passelilta paikalta, joka on mielellään ottanut harjoittelijoita. Aikamoinen rahareikähän se kuusiviikkoinen tulee luultavasti olemaan, mutta eiköhän siitäkin selviä! Blogin tilanne on vielä todella suuri kysymysmerkki siltä ajanjaksolta, mutta enköhän jotakin keksi. Itse asiassa voitte kommentoida postausehdotuksia pitkin syksyä, mitä voisin mahdollisesti tehdä työssäopin aikana! :)
Miten syksyn arki on lähtenyt rullaamaan? Uusi koulu? Uusia aineita?

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Miten kesän ämpärilistalle kävi?

Toukokuun lopussa tein ensimmäistä kertaa Summer Bucket Listin. Kyseinen lista oli aika helppo, eikä sisältänyt mitään erityisen vaikeaa - kunhan itse vain viitsi tehdä listan eteen jotakin. Osa jäi valitettavasti toteuttamatta, mutta eikös niitä aina jää? Tiedä sitten, mutta olen loppujen lopuksi tyytyväinen miten hyvin kohdat toteutuivat. Listahan sisälsi yhteensä yksitoista kohtaa eri aihealueilta. Koko kesänä en varsinaisesti edes miettinyt listaa, vasta ennen koulujen alkua aloin miettimään, että mitähän sitä on tullut tehtyä. Mutta katsotaanpa miten mun kävi! :D
1. Vietä huikea leiriviikko
Tämän kohdan onnistuminen oli varmaa jo kirjoittaessani tätä listaa toukokuussa. Leiri oli ehdottomasti onnistunut. Harvemmin ratsastusleirit epäonnistuu - ainakaan mulla ei oo oikein kokemusta sellaisesta. Sain leirillä paljon uusia kavereita ja rutkasti uusia muistoja, joita en unohda vaikka olisi vanhana dementia. Mä en vain löydä sanoja kuvaamaan sitä viikkoa! :D

2. Vietä mukavat 3 viikkoa päiväkodissa
Nuo kolme viikkoa olivat parhaat tekemäni työviikot ikinä. Kolmena kesänä olen ollut kesätöissä ja kyllä päiväkotiajat vie voiton ylivoimaisesti. Se tietty rutiini jäi heti mieleen ja osasin toimia paljon rohkeammin lasten kanssa päivien edetessä. Harmitti aivan älyttömästi, kun olin 2-3 päivää saikulla töiden aikaan, olisin mieluusti ollut nekin päivät lasten kanssa. Ja vaikka yksi seitsemän aamukin mahtui joukkoon, niin oli mukavaa vain olla kahden vanhemman lapsen kanssa ennen muiden tuloa - vaikka se herääminen hieman sapettikin alkuun.
3. Käy kuvaamassa jotkin kisat
Säikähdin alkuun, kun kesäkuulle suunnittelemani Keuruun kenttikset muuttuivat yksipäiväisiksi juuri sille päivälle, jolloin olisin töissä. Varavaihtoehtona olleet ravitkin jouduin jättämään väliin sairastumisen vuoksi, jolloin luonnollisesti työtkin jäivät siltä viikonlopulta tekemättä. Onneksi pelastava enkelini Lotta ehdotti, että mennään kuvaamaan Laaksolle. Ja mehän mentiin! Oli mukavaa päästä ihan vieraaseen ympäristöön kuvaamaan isommillakin ympyröillä kisanneita ratsukoita, joita oli seurannut Instagramin välityksellä. Pari viikkoa sitten piti käydä myös Keuruun kenttiksissä, mutta sää oli niin huono, että jätin sitten väliin.
4. Näe kaukanakin asuvia kavereita
Pääsin reissaamaankin, sillä käväisin tosiaan Nurmijärvellä ennen leiriä. Olin kaksi yötä Lotalla ja saapumispäivänä lähdimme Järvenpäähän, jossa näimme Juuliaa. Alisa ja Janina eivät harmi kyllä päässeet mukaan meidän Pokemon Go -jahtiin. Hannaa en valitettavasti kerennyt käydä moikkaamassa.
5. Kuvaa niin paljon kuin mahdollista
Tuota noin.... Pakko myöntää, että jopa leirillä kuvasin hävettävän vähän. Viime vuonna kuvia kertyi vajaat 3000 kappaletta ja nyt niitä oli ainakin puolet vähemmän. Eipä sitä tullut kotonakaan tartuttua kameraan mitenkään hirmuisen usein.

6. Pidä blogi hengissä
Ihme kyllä, blogi oli aktiivinen kesän ajan. Joka viikko tuli joku postaus ja yleensä ihan asiaa eikä mitään liibalaabaa kuten viime vuonna. Tai mielipideasiahan se on, mutta mielestäni onnistuin tässä paremmin kuin viime vuonna. Miten on, onnistuinko vai en?
(C) Fanni
7. Ratsasta hevosella, jolla et ole ikinä ratsastanut tai ratsastanut pitkään aikaan
Ajattelin ensin, että tämä on vaikeakin toteuttaa, mutta mitä vielä! Leirillä pääsinkin yllättävän monen hevosen selkään - viime vuonna menin neljällä hevosella, tänä vuonna seitsemällä - ja niihin lukeutui kaksi hevosta, jotka täyttivät kriteerit: Liekki ja Minty. Kesäkuun vakiotunnilla taas menin Nemolla, jolla en myöskään ollut mennyt pitkään aikaan. Minty yllätti minut täysin, sillä en ollut ajatellut pääseväni sen selkään vielä pitkiin aikoihin. Nyt tallissa on enää yksi tuntihevonen, jolla en ole mennyt ja ihmettelen suuresti, jos mulle se laitetaan! :D
Tästä kuvasta näkee ihanasti ton mun palamisrajan, jos katsoo tarkasti (C) Fanni
8. Älä pala
Tää sujui hyvin alkukesän. Sitten tuli se työpäivä viikkoa ennen leirin alkua, kun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja oli pakko ottaa huppari pois ja vaihtaa lökärit ohuempiin ja lyhyempiin housuihin. Stressasin koko lopputyöpäivän, eli noin kaksi tuntia, ettei käsivarret vain palaisi - olinhan unohtanut aurinkorasvan kotiin, sillä normaalisti pidän hupparia päällä, vaikka kuinka porottaisi. Kotiin päästessä todellisuus iski: en suinkaan ollut palanut käsivarsistani vaan pohkeista. Kyllä, se paikka, minkä en kuvitellut palavan. Kysyin äidiltänikin, että olinko ikinä palanut jaloista enkä saanut mitenkään varmaa vastausta. Yleensä palan nimittäin kaulasta, niskasta, naamasta tai käsivarsista, joten pohkeiden palaminen yllätti kaikki. En muista kesää, jolloin olisin säästynyt palamatta ja veikkaan, että sitä saa odottaa vielä kauan...

9. Käy lenkillä tai urheile muuten vähintään kerran viikossa
Ihan kesän alussa ja saikkuillessa en liikkunut kotoa mihkään, olisiko liikkumisen suhteen jäänyt kaksi viikkoa siis yhteensä? Muuten liikuin kyllä joko työmatkoja, töissä tai reissatessa/leireillessä. Nyt koulun alkaessa olen usein kävellyt keskustassa lyhyen lenkin odotellessani kotiinpääsyä, tälläkin viikolla muistaakseni kaksi vai kolme lenkkiä.

10. Leivo
No ei tullut leivottua ei - yksin nimittäin. Äitiäni autoin muutamassakin leipomuksessa kesän aikana, mutta se oli aivan minimihommaa, tein suunnilleen yhden homman ja siihen se jäi. Yksin leipominen on paljon mukavampaa :D

11. Tee lukijoiden toivoma postaus
En saanut mitään postaustoiveita, joten luonnollisesti tämä kohta jäi toteuttamatta.
Mitä teidän kesänne piti sisällään?

lauantai 20. elokuuta 2016

Missä tän ponin kyljet on?!

En vaan malta luopua näistä leirikuvista :') (C) Fanni
Kesä alkaa olemaan takana ja sen on huomannut myös blogin puolella. Koulun alettua en ole kerennyt tekemään blogijuttuja, sillä koulussa oli käynnissä pari isompaakin juttua jo heti ensimmäisinä päivinä. Rytmit on vielä hieman hakusessa ja etenkin tällä viikolla oon nuokkunut niin tunneilla kuin kotonakin. Sinäänsä huvittavaa, sillä olin kuitenkin lähes koko kesän töissä heräten viimeistään ennen seitsemää. Leirillä herätys soi viimeisen kerran kahdeksan jälkeen ja kotonakin vanhempieni lähtiessä töihin herätys soi viimeistään kymmeneltä, yleensä puoli kymmenen, etten nukkuisi koko päivää. Niinä aamuina, kun kotona oli joku muukin kuin veljeni, niin nukuttiin myöhään, mutta ne jäivät todella vähiin. Eli aivan sekaisin ei unirytmin pitäisi sen puolesta olla, mutta silti se vain on.
Mutta mun arkikuulumisia sitten myöhemmin. Täällä alkoi nimittäin tuntikausi tällä viikolla ja omaan tuntiini on tullut pieni muutos, ikään kuin paluu mun ensimmäiseen kevääseen Ponilaaksossa. Ratsastan nimittäin nykyään torstaisin, suunnilleen samaan aikaankin kuin 2,5 vuotta sitten. Viimeiset kaksi vuotta olen käynyt perjantaisin, joten meillä on koko perheellä hieman viikkorytmi mennyt sekaisin. Olin perjantaina todella väsynyt koulussa, sillä tallipäivien jälkeen olen todella väsynyt. Muita varsinaisia muutoksia mun talleiluun ei ole tullut - paitsi se, että syyskauden kuusi viimeistä viikkoa olen luultavasti kokonaan poissa hevosen selästä. Tää ei oo mikään 100%:n varma juttu, mutta kaikkeen pitää varautua. Epävarmuuden takia en ala tässä vielä sen kummemmin kertomaan, se kun ei ole kaikista ajankohtaisin asia tällä hetkellä. Ensi viikon tuntikin on kysymysmerkki, sillä mulla on työvuoro torstai-iltana. Hienosti alan keräämään rästejä heti tuntikauden alkuun :D

Torstaina tulin tallille hieman yli puoli eli suhteellisen ajoissa. Kävin nopeasti katsomassa tuntilistaa, niin nopeasti että tammalaitumelle lähtiessä en ollut enää varma kellä menisin. Kovasti muistelin listassa lukeneen Minty, mutten ollut täysin varma asiasta. Nappasin tammalaitumelta Varsan eli nuoren lämminveritamman naruun viime vuotisen tuntikaverini napatessa Mintyn. Varsa oli todella kivan oloinen, en sen kanssa ollut ollut tekemisissä aikaisemmin - katsellut vain kauempaa. Ajattelin ensin, että nopeasti nappaamani naru oli liian lyhyt, mutta hengissä selvittiin talliin. Näin jälkikäteen mietittynä huvittaa, sillä leirillä muistelen sanoneeni, etten tahdo hakea Varsaa laitumelta... :D
Harjasin sitten Mintyn ja olin alkuun ihan hukassa, sillä ponilla oli vaihtunut micklemit enkkusuitsiin ja lisäksi satulakin oli uusi. Ihan ajoissa kyllä oltiin kentällä eli ihan metsiin ei vielä tässä vaiheessa ollut mennyt. Alkukäynneissä kauhistelin ponin pienuutta - en nimittäin lainkaan muistanut, että Minty oli niin pieni! Ravia alettiin ottamaan kahdeksikolla ja se oli alkuun todella tahmeaa. Minty ei myöskään taipunut vasemmalle oikeastaan ollenkaan ja meinasin jo turhautua - ennätysnopeasti, tuntia oli mennyt ehkä korkeintaan kymmenen minuuttia, jos sitäkään. Jossakin vaiheessa istuin sitten harjoitusraviin, jolloin sain paremmin taivutettua ponia sisäpohkeella. Nostin kuitenkin polveani aina pohjetta käyttäessä, joka johti siihen, että jalustin tipahti vähän väliä. Laukkaa otettiin maneesissa, sillä voimakas sadekuuro tuli päälle. Mintyn laukka on mukava istua, mutta oltiin molemmat väsyneitä - maneesissa oli nimittäin aika trooppinen ilma. Täten laukka tipahti muutaman kerran ja jouduin nostamaan sen uudelleen. Laukkojen jälkeen päädyin sitten lyhentämään jalustinta reiällä ja homma helpottui heti.
(C) Fanni?
Tunti pidettiin aika helppona. Tehtiin lähinnä perusjuttuja, mutta tunkkainen maneesi ja "uusi" poni aiheuttivat mulle lisävaikeutta. Aloitettiin vasempaan kierrokseen väistötehtävällä. Pitkän sivu alussa alettiin tekemään pohkeenväistöä uralla jatkaen sivun puoleen väliin saakka, jolloin siirrettiin hevoset suoristamatta raviin jatkaen väistöä. Kulmaan tehtiin väistön jälkeen voltti ja toiselle pitkälle sivulle askeleenpidennys ravissa. Väistöissä meillä oli alkuun pientä ongelmaa, sillä lähinnä poni kulki suoraa uraa kaula vinkuralla. Pikkuhiljaa aloin löytämään oikeat nappulat väistöihin. Siirtyminen raviin oli haastava, mutta toistojen edetessä alkoi sekin sujumaan. Askeleenpidennykset epäonnistuivat täysin, oltiin molemmat edelleen niin väsyksissä, että homma jäi täysin puolitiehen. Lisäksi satula oli valahtanut hieman eteenpäin - mietinkin, että onko poni oikeasti näin etupainoinen vai onko satula vain valunut kun istuminen satulassa tuntui niin oudolta. Toiseen suuntaan askeleenpidennyksen tilalle otettiin laukkaa mukaan. Tehtiin väistöä käynnissä puolen sivun verran ja tämän jälkeen hetki ravissa, jonka jälkeen nostettiin laukka. Laukattiin heti kulmaan voltti ja takaisin käyntiin ja toiselle sivulle sama. Tehtävä ei sujunut oikeastaan ollenkaan. Laukat ei meinanneet nousta ollenkaan ja kun nousi, niin se tyssäsi aika äkkiä. Muutama ihan siedettävä pätkä saatiin ja mua lähinnä vain nauratti, kun ei tuntunut onnistuvan ollenkaan. Jäätiin sitten laukkaamaan koko uraa ja menin oikeastaan koko ajan Laurin tai Sepon perässä, jotka olivatkin hyviä vetohevosia. Vaihdettiin suuntaa lävistäjällä laukassa ja se tulikin ihan kivasti, hieman ehkä turhan aikaisin tuli siirtyminen raviin.

Välikäyntien aikana siirsinkin satulaa taaksepäin ja kiristin vyötä vielä yhdellä reiällä. Jalustimetkin lyhenivät vielä kerran ja vasta tässä vaiheessa sain sopivan tuen jalalle ja löysin Mintyn kyljet. Mintykin piristyi ihan yllättäen, enkä tiedä oliko se hyvä vai huono puoli. Tehtävänä oli vielä nimittäin tulla vasemmassa kierroksessa väistöä loivan kiemuran mukaan ravissa, tehdä päätyyn voltti laukassa ja tehdä toiselle pitkälle sivulle laukkapidennys ja laukkavoltti kulmaan. Tässä tehtävässä laukka oli se kaikkein onnistunein osuus, vaikka pitkän sivun laukkavoltti epäonnistuikin alkuun aina. Väistö uralta pois sujui hyvin, mutta takaisin uralle ei päästy kertaakaan. Kuten sanoin, niin laukka oli onnistunein asia tehtävässä. Se nousi heti ja se myös pysyi laukkana. Askel piteni ihan kivasti, mutta lyhentyminen ei kunnolla onnistunut, vaan laukka tipahti aika herkästi raville. Otin vielä tehtävän jälkeen pari väistöä uran sisäpuolelta uralle ja ne sujuivat sitten jo ihan kivasti. Huomasi, että ratsastamisesta on taas pientä taukoa - ja että maneesissa oli aikas lämmin -, sillä olin ihan loppu tunnin jälkeen ja satulasta tultiin alas vapaalla tyylillä takapuoli maahan tömähtäen. En siis saanut nostettua jalkaa takakaaren yli kunnolla ja jäin pariksi sekunniksi roikkumaan kyljelle ennen kuin tipahdin alas, luonnollisesti ottaen kädellä ensimmäisenä vastaan. Mitään ei onneksi sattunut ja Mintykin vain ihmetteli vierestä. Itseäkin nauratti tilanne. Porukka on tottunut kyllä siihen, että en "pääse" satulasta alas, mutta ikinä en oo kyllä näin laskeutunut.... :D
Pieni takaisinheitto toukokuuhun 2014 ja nelivuotiaaseen Mintyyn
Huomasin muutaman istuntaan liittyvän asiankin tuossa tunnilla. Ensinnäkin mun käsien asento. Vaikka ne nyt seilaavat ajoittain väärällä puolella sun muuta, niin nyt ne oli pääosin ylhäällä ja ranne suorana. Tähän saattaa olla syynä se, että poni on hieman etupainoinen. Toinen kohta oli mun jalat. Jalustinten ollessa oikeasti sopivan mittaiset, pysyi mun jalka vakaana ja ratsastus oli huomattavasti helpompaa. Varpaat osoitti suunnilleen oikeaan suuntaankin ja polvi pysyi alhaalla. Kolmantena kohtana mun yläselkä. Vaikka tarviin vielä paljon työtä ryhdin suhteen, niin nyt vaikutti jo paljon paremmalta. Marjo on ties kuinka pitkään muistutellut siitä, että mun täytyy pitää yläselkä jäntevänä eikä lähteä ratsastamaan laukkaa sillä, vaan lantiolla. Oon pikkuhiljaa päässyt etenemään tässä ja nyt torstaina en muista yläselän tehneen oikeastaan mitään ylimääräistä. Askel kerrallaan, eikö niin?

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Satunnaisia leirikuvia

Nyt heitetään pieni throwback parin viikon takaiseen leiriin niin sanottujen vapaa-ajan kuvien kanssa. Tuokaan ei ehkä ole oikea sana, sillä mukana on myös tunneilta kuvia - tosin ei sellaisia "kunnon" ratsastuskuvia. Kuvia ei kertynyt ihan niin paljoa kuin viime vuonna ja osa näistä onkin muiden kuin minun ottamiani. Kuvia löytyy vähän kaikenlaisia ja niitä olisi ollut vielä vaikka kuinka ja paljon lisääkin - etenkin yöltä - mutta päätin pysyä asiallisissa kuvissa, enkä julkaista mitään kasvokuvien parhaimmistoa.
Löytyykö kuvista suosikkia?
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13. (C) Fanni
14. (C) Fanni
15. (C) Jenna
16. (C) Fanni
17. (C) Fanni

lauantai 6. elokuuta 2016

Elämys nimeltä ahaa

Kovin kauaa en malttanut pysyä poissa tallilta leirin jälkeen, sillä olin leirin aikana sopinut Marjon kanssa rästitunnin tämän viikon maanantaille. Toukokuulta (muistaakseni) mulle oli jäänyt rästiin yksi tunti, joka minun oli mahdollista suorittaa juhannusviikolla. Olin kuitenkin töissä, joten tunti oli jälleen siirtynyt. Ajattelin tulevani todella myöhässä tallille, mutta ilokseni huomasin, että hevoseni oli jo valmiina tunnilla. Ainut vain, että mun tarvitsi ottaa vain satula tallista. Kävin juttelemassa nopeasti Marjon kanssa ja sovittiin, että voisin muiden tapaan mennä kangilla tai sitten ihan nivelillä, miten itse vain tahdoinkaan. Päädyin kuitenkin menemään nivelillä, koska en löytänyt sopivia kankia. Kannuksia en kuitenkaan jaksanut enää alkaa ottamaan pois, joten hieman kysymysmerkkinä lähdin satulan kanssa tallista. Eipä siinä mitään - enköhän malta odottaa seuraavaan kankituntiin, kun edellisestä on juuri "toivuttu"! :D
Milloinkohan oppisin ratsastamaan oikeasti sopivilla jalustimilla... Kaikki kuvat (C) Vekku
Satuloin hevosen ja nousin kyytiin maneesissa, josta jatkettiin kentälle. Tässä vaiheessa mun olisi pitänyt tajuta ottaa suojat Sepon jaloista pois, oli nimittäin "ihana" pesuhetki ennen kuin lähdin kotiin... Joka tapauksessa, Seppo tuntui heti alkuun kamalan pitkäkaulaiselta ja mulla menikin hetki totutella ruunalla ratsastamiseen. Yllätyin positiivisesti, kun Seppo myötäsi hieman niskastaan työskentelyn alkaessa alkuverryttelyjen jälkeen avotaivutuksilla käynnissä ja laukkavoltilla. Eihän se nyt koko tuntia pyöreämpänä liikkunut, se on aika harvinaista herkkua mulle näin hetkellisestikin. Seppo liikkui ihan mukavasti ja avotaivutuksetkin onnistuivat, vaikka tuppasin pitää kulmauksen turhan jyrkkänä alkuun. Laukassa yritin keskittyä niin hyvin kuin pystyin siihen, että ratsastaisin laukkaa lantiolla enkä yläselällä - se kun elää ajoittain ihan omaa elämäänsä. Ajoittain onnistuinkin ihan hyvin, vaikken ollutkaan täysin tyytyväinen. Raviavotkin sujuivat kivasti ilman mitään suurempia ongelmia, mutta auta armias kun käskyksi tuli laukata pitkä sivu avomaisesti! Vasempaan kierrokseen ei siitä meinannut tulla yhtään mitään, meinasin jo turhautua asiasta. Välikäyntien jälkeen vaihdettiin suuntaa ja tultiin samaa avotehtävää. Käynnissä ja ravissa avot sujuivat hyvin, mutta askellajin muuttuessa laukaksi ajattelin hetken leikin jättämistä kesken. Alkuun ei sujunut lainkaan tähänkään kierrokseen, mutta viimeiselle kerralle pusersin sieltä pienen pätkän avoa. Se oli siis todella lyhyt matka, ehkä kahden kirjaimen väli jos sitäkään. Olin kuitenkin tyytyväinen, sillä sain tehtyä vaaditun asian.
Tultiin vielä kolmikaarisella laukkatehtävää oikeassa kierroksessa. Nostettiin päädyssä laukka ja ensimmäisen kaaren jälkeen pituushalkaisijalle käyntiin. Uusi laukka ja jälleen käyntiin pituushalkaisijalla. Vielä laukannosto ja jatkettiinkin sitten pitkä sivu laukassa, mikäli tilaa vain oli. Seppo nosti hyvin laukat suoraan käynnistä, itse asiassa taisin jopa hieman säikähtää kun nostot tulivat oikeasti käynnistä eikä vasta miljoonan raviaskeleen jälkeen. Ainut mikä jäi harmittamaan oli siirtymiset käyntiin. Laukka oli sopivan hidasta, pohje oli lähellä ja silti Seppo sai sinne ne raviaskeleet, eikä aina edes malttanut siirtyä käyntiin. Noh, koulutunnit harvoin onnistuvat osaltani täydellisesti, joten pitihän siellä jotain epäonnistakin olla mukana! Koin kuitenkin jotain ahaa-elämystä, mitä tuli Sepon ratsastettavuuteen. Vielä tosiaan kun nuo jalustimet (ja ryhdin) handlaisi niin kaikki olisi suhteellisen hyvin.
Nämä viimeiset kuvat onkin jo sitten loppuraveista
Pitää oikeasti tehdä tuolle ryhdille jotain, se on nimittäin aika kamala.
Tällä kertaa hieman lyhyempää tuntisepustusta, toivottavasti tästä sai selkoa, että mitä tehtiin.. Nyt tässä tulee jälleen taukoa ratsastukseen, sillä tunnit alkavat reilun viikon päästä eli 15.8. Oma tuntipäiväni on vielä hieman kysymysmerkki. Toivoin torstaita ja perjantaita, mutta varmaksi ei osattu sanoa mitään. Mahdollisesti saatan alkaa käyttämään bussiakin pääosin kulkemisessa, mikä ei sinäänsä ole harmittava asia - ainut vain, että joudun raahaamaan kouluun "kaikki" tallilla käyttämäni tavarat. Ei siinä mitään, tuttua puuhaa reilun parin vuoden takaa ja nyt kun ei tarvitse kulkea kouluunkaan bussilla, niin homma helpottuu huomattavasti. Joka tapauksessa, syksyllä puhaltaa uudet tuulet eräällä tavalla, josta kuitenkin lisää myöhemmin mikäli koen tarpeelliseksi infota aiheesta :)

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Ponilaakson possuWORMulat 2016

Kaksitoista leiriläistä, kymmenittäin sos-lausahduksia, neljä tippumista, aivan liikaa herkkuja ja kova yritys tehdä kouluratsastajasta esteratsastaja.
Paras (melkein joesta suoraan tullut) porukka ikinä ♥
Tuohon ylläolevaan on tiivistetty meidän viime viikkoinen leiriviikko. Tällä kertaa leiri oli ehkä hieman koulupainotteisempi mitä viime vuonna, tosin sehän ei minua haitannut lainkaan! Laitan tähän alkuun saman tekstin, jonka kirjoitin perjantaina Facebookiin: "En olis sillon puoli vuotta sitten porukkaa alkaessa kasaamaan arvannut, että tästä porukasta tulis näin rakas mitä tuli. Ikähaitari ei haitannut yhtään ja varmasti tää porukan sennu nuortu porukan nuorimpien tasolle. Ootte possuWORMulat ihan parhaita, mulle rakkaita ja mitä vielä. Kauhee ikävä jo nyt, vaikkei olla oltu erossa ees puolta vuorokautta ♥ Tilanne taitaa olla erittäin SOS!". Tuo pätkä tiivistää kaiken oleellisimman leiristä, joten siirrytään suoraan asiaan. Tunnit meillä sijoittuivat saapumisiltaa lukuunottamatta 9.30-11.30 ja 15.00-17.00 välille. Postaukset teen samalla tavalla kuin viime vuonnakin, eli myöhemmin teen vielä kuvapainotteisemman postauksen. Viime vuodesta poiketen julkaisen leirivideon jo heti tässä, sillä intouduin tekemään sekä ääni- että leirivideon mahdollisimman pian. Leirivideo pamahti Youtubeen viime yönä, ja laitan sen tähän heti alkuun.
HD erittäin suositeltava valinta!
Saapumispäivä - sunnuntai 24. heinäkuuta
Meillä oli kunnon keskustelut Lotan kanssa, sillä pyrimme tulemaan paikalle suunnilleen samoihin aikoihin. Lopulta olin itse hieman ennen Lottaa paikalla, noin kolmen maissa. Paikalla oli jo osa porukasta - Johanna, Jane, Fanni ja Klaudia. Veimme tavaramme vapaaseen huoneeseen - joka itse asiassa oli sama, missä olin kaksi vuotta sitten - jonka jälkeen kierrätin Lotan nopeasti tallialueella. Siltikin meille jäi aikaa, joten juteltiin siinä sitten tovi ja vaihdettiin ratsastusvaatteisiin. Vintin edustalla sitten puhuttiin Marjon ja Kirstin kanssa nopeasti leiristä ja jaettiin hevoset. Salaa toivoin Ruttua, olihan edellisestä tunnista aikaa ties kuinka pitkän aikaa. Aloin jo hieman arvelemaan hevosta Marjon virnistellessä mulle kulmiensa alta. Ja sieltä se pamahti: "Senja saa Jääkaapin". Muutama silmien pyöräytys riitti aivan varmasti kertomaan mun mielipiteen asiasta.
Toinen ryhmä ratsasti ensin ja kuvasin parikymmentä minuuttia heidän tuntiaan, jonka jälkeen lähdimme Lotan kanssa hakemaan hevosia. Molempien hevoset olivat joen toisella puolella, joten aikaa oli parempi ottaa hieman ylimääräistä. Mister oli lähestulkoon täysin puhdas, joten hoitamisessa ei kauaa mennyt.
Kuva torstain ratatunnilta, jolloin en itse Misterillä mennyt.
Tunti oli poikkeuksellisesti puomitunti. Mitään materiaaleja en onneksi saanut, joten aika pitkälti mennään muistin varassa. Jo alkuverryttelyn aikana yritin saada Misterin liikkumaan kunnolla. Laukka oli taas sitä ruunalle tyypillistä räpellystä. Alkuverkkojen jälkeen alettiin tulemaan ensimmäistä tehtävää. Tultiin oikeassa kierroksessa käynnissä pituushalkaisijalle C-päädystä ja alettiin tekemään pohkeenväistöä kohti R-kirjainta. Uralla laukannosto ja pääty-ympyrä, jolla oli yksi puomi. Väistöt olivat alkuun todella hankalia Misterin jäädessä turhan hitaaksi. En meinannut mitenkään löytää sopivaa otetta hevoseen. Laukka nousi ja pyöri aika kivasti, vaikkei se ehkä ollutkaan mitään kaikkein mukavinta istua. Ravissa väistöt olivat vielä haastavampia, mutta laukka rullasi tässä vaiheessa jo todella kivasti, eikä ollut mitään ihmeellistä räpellystä koko aikaa. Toiseen suuntaan tehtiin sama tehtävä, mutta ensimmäisen kierroksen jälkeen pienennettiin pääty-ympyrä voltiksi, jolla oli kaksi puomia suhteellisen lähellä toisiaan. Sai siis olla todella tarkkana pohkeen ja ohjan kanssa, jotta pääsisi molempien puomien yli laukassa. Tehtävä suoritettiin kuitenkin tasaisen varmasti meidän osaltamme, joten olin todella tyytyväinen.

Seuraava tehtävä oli astetta haastavampi - luonnollisesti. Tultiin pituushalkaisijalle L-päädystä kevyessä ravissa ylittäen kuusi ravipuomia. Jatkettiin suoraa uraa päätyyn jatkaen vasemmalle hieman uran sisäpuolelle nostaen laukka. Tehtiin vastakaarto S-kirjaimen kohdalla viistosti olevan puomin yli vaihtaen laukka ja jatkaen päädyn läpi R-kirjaimeen, josta käännettiin kohti E-kirjainta ylittäen neljällä lyhyellä laukalla kaksi maapuomia. Ravipuomit olivat helppoja meille, niissä ei ollut ongelmaa ja puomit kolisivat yllättävän vähän. Laukka nousi hyvin, mutta laukanvaihdoissa oli pientä ongelmaa. Ei saatu kaiketi ainuttakaan puhdasta vaihtoa, yksi oli todella lähellä. Laukkaa en seuraaville puomeille alkanut juurikaan lyhentämään, vaan menin pääosin kolmella askeleella - tavoite oli pitää hevonen vain liikkeessä ja tässä onnistuinkin aika hyvin.
Viimeisenä tultiin askeltenlaskutehtävää. Tällä kertaa aloin vaatimaan lyhyempää askelta kunnolla, sillä Mister liikkui oikeasti kunnolla eteen eikä mun täten tarvinnut vaatia sitä liikkumaan jatkuvasti. Meillä oli kaksi puomia B-S -linjalla neljän askeleen laukkavälillä. Ennen ensimmäistä puomia piti laskea kolme viimeistä askelta ääneen ja lyhentää askel niin, että puomien väliin saa sen neljä askelta. Mulla oli alkuun vaikeuksia aloittaa laskeminen kolme askelta ennen puomia, vaan aloitin laskemisen usein neljä askelta ennen. Tällöin aloin tuuppaamaan ja puomien väliin tuli kolme askelta. Kun aloin laskemaan oikeasta paikkaa, tuli puomien väliinkin se neljä askelta. Mister liikkui tässä vaiheessa oikeasti kunnolla ja sain jopa pidättää sitä. Tunnin saldo: yksi kurkipotku/pukki, nolla kuvaa ja uhkaus saada Mister koko loppuviikoksi.

Illalla käytiin uimassa - heitin muuten sen talviturkin vihdoinkin - ja pelleiltiin maneesissa ja leirivintillä. Aikamoista materiaalia tallentuikin muistikortille, jopa sellaista mitä ei todellakaan kehtaa laittaa edes äänivideoon. Valot sammutettiin joskus kahden jälkeen ja muutenkin porukka oli sellainen, jonka kanssa olisin viettänyt koko elämäni - niin hyvin tultiin me uudetkin juttuun vanhan porukan kanssa.

Ensimmäinen päivä - maanantai 25. heinäkuuta
Heti ensimmäisenä aamuna opin siihen tiettyyn rutiiniin: herätys kahdeksan maissa, hieman löhöilyä ja heräilyä sängyssä, ennen puolta kulmahuoneen tyttöjen herätys ehkä sillä karmeimmalla mahdollisella tavalla mitä keksin - valojen sytyttämisellä, kattiloita ei valitettavasti löytynyt vintistä - ja puolelta aamupalalle. Itse asiassa ensimmäinen herätys soi koko viikon ajan seitsemältä, johon ainakin itse heräsin yhtä aamua lukuunottamatta aina. Jos ja kun torkahti, niin seuraavana herättiin hieman ennen kahdeksaa kahden päiväleiriläisen tuloon.
Päivän ensimmäinen tunti oli istuntatunti ja olin ihan mielissäni saatuani sille tunnille Patun. Oon pari aikaisempaakin istuntatuntia mennyt sillä tuntikaudella ja tykkään ponin herkkyydestä. Alkuverkkojen jälkeen keräännyttiin keskiympyrälle, jolla alettiin katsomaan meidän istuntaa ensin käynnissä. Patuhan vaatii todella paljon liikkuakseen oikeasti hyvin, sen olen todennut monesti täällä blogissakin. Ja kuten arvata saattaakin, saimme jälleen Marjolta tukiopetusta. Tiedän, miten Patua täytyy ratsastaa - niin monesti mulle on se kädestä pitäen näytetty - mutten osaa toteuttaa sitä. Hieman ehkä turhauttavaa. Mitään erikoista ei tunnilla tehty vaan perehdyttiin juurikin ratsastajan istuntaan, jossa ainakin itsellä on hirmuisesti vielä korjattavaa. Esimerkiksi mun jalka oli liian edessä, ja manasinkin sitä, kuinka uusi asento ottaa hirveästi tuohon mun lonkkaani. Ihan kuin suonta olisi vetänyt! Mentiin myös ilman jalustimia, mutta itse jäin tuolloin lähinnä pyörimään keskiympyrän keskelle, sillä lonkka otti tästäkin nokkiinsa. Lisäksi jännitin omaa jalkaa, joka vielä pahensi lonkan kipua. Lopputunnista Patu alkoi hieman hyytymään, joten koko kenttää laukatessa menin mielummin kevyessä istunnassa kuin satulassa istuen.
Jotain positiivista - meno näyttää paljon paremmalta istunnan osalta kuin vajaa kolme vuotta sitten!
Tuntien jälkeen hengähdettiin hetki vintillä ennen kuin lähdettiin Lotan kanssa kuvaamaan tarhailevia hevosia. Pari päivää pientä ihmetystä/naureskelua aiheutti Katin epämääräinen riekkuminen tarhassa, sillä naapuritarhaan laitettiin erään leiriläisen oma poni. Katihan ei normaalisti juurikaan edes ravaa tarhassa, mutta nyt sieltä tuli vähän kaikkea.

Illalla oli sitten ensimmäiset estetunnit. Marjo oli laittanut mulle Rutun, joten tiesin tunnista tulevan hyvä. Ja Ruttu olikin todella kiva! Se oli alkuun hieman turhan hidas lämpimän ilman takia, mutta kunhan päästiin kunnolla hyppäämisen makuun niin alkoi sekin piristymään. Aloitettiin ihan tavalliselta ristikolta, jota hypättiin kahdeksikolla vaihtaen jokaisen hypyn jälkeen suuntaa. Ensimmäisellä hypyllä laukka ei vaihtunut, en antanut tarpeeksi selkeitä apuja. Tämän jälkeen tehtävä alkoi rullaamaan paremmin. Ristikko nostettiin pystyksi ja tultiin lävistäjällä pitkä lähestyminen E-kirjaimen tietämillä olevalle pystylle, jolta jatkettiin edellisessä tehtävässä olleelle ristikolle. Ruttu liikkui ihan kivasti, ensimmäisellä kerralla tosin himmailin aivan turhaan, jolloin ensimmäisen pystyn puomi tippui. Toisella kerralla uskalsin sitten antaa hevosen mennä eteen.
Välikäyntien jälkeen vaihdettiin tehtävää. Tultiin pituushalkaisijalla viiden askeleen pysty-okseri -linja, kuuden lyhyen askeleen pysty-portti -linja ja viiden vai kuuden askeleen pysty-pysty -linja. Jokainen tultiin kertaalleen yksittäisenä. Pysty-okseri -linja sujui kivasti ja saatiin se vaadittu askelmäärä, pysty-portti -linjalle saatiin viisi sujuvaa askelta, joten ei alettu sitten tulemaan uudelleen. Pysty-pysty -linjan tulin pariin otteeseen, sillä siihen olisi jo ensimmäisellä kerralla ollut mahdollisuus saada sujuvasti yksi askel lisää - tajusin sen itsekin heti ensimmäisen kerran jälkeen. Missään näistä ei ollut mitään suurempaa ongelmaa.
Seuraavaksi tultiin pieni rata. Tultiin pituushalkaisijalle ylittäen pysty ja jatkaen suoraan okserille. Päädyssä vasemmalle ja linjaus portti-pysty -linjalle. Päädyssä jälleen vasemmalle ja pääty-ympyrälle ylittäen pysty. Jälleen pituushalkaisijalle ja pysty-pysty -linjalle. Radassa ei ollut mitään ongelmaa ja se oli todella sujuva.
Toinen päivä - tiistai 26. heinäkuuta
Edelliseltä aamulta tutut aamurutiinit ja sitten tunnille. Oltiin jälkimmäinen ryhmä ja tunnin aiheena oli lyhennykset ja pidennykset. Katsottiin Lotan kanssa meidän huoneen ikkunasta vaatteita vaihtaessa, että tammoja viedään laitumelle ja että Liekki ja Minty puuttuu letkasta. Totesin siinä sitten, että menen aivan varmasti Liekillä. No, arvaatteko mikä hevonen mulle oli laitettu? No Liekki. Mua hieman nauratti "ajatustenlukemiseni", mutta toisaalta en ollut lainkaan innoissani. Olin mennyt Liekillä kahdesti aikaisemminkin, eikä se lukeutunut suosikkeihini. Tunti kuitenkin osoitti, että Liekki on puolessatoista vuodessa mennyt aivan hurjasti eteenpäin - kuten aivan varmasti minäkin. Osasin nimittäin ratsastaa sitä edes jotenkin ja hallita jopa sitä mulle vaikeaa laukkaa paremmin! Työskenneltiin oikeastaan koko tunti kolmikaarisella. Tykkäsin hirmuisesti tehtävistäkin! Tuli huomattua, kuinka oma keho on huiman paljon paremmin hallinnassa: ravi oli huomattavasti helpompi istua ja jalatkin osoittivat lähes kokoajan menosuuntaan eivätkä jonnekin muualle.
Alkuverkkojen jälkeen alettiin tulemaan kolmikaarista käynnissä. Tötsien kohdalla - eli toisen kaaren huipulla ja ensimmäisen sekä toisen kaaren jälkeen - tehtiin sulkutaivutusmainen käännös muutaman askeleen verran. Viimeisellä kaarella nostettiin laukka. Liekki oli todella helpon ja mukavan oloinen ratsastaa, vaikka se tietty keveys jäikin kauas. Tehtiin ravissa sama homma ja Liekki tuntui edelleen kivalta ratsastaa. En arvannut lainkaan, että sen kanssa voisi olla noin helppo työskennellä - viimeksi kun saatiin juuri ja juuri laukka nousemaan.

Tultiin myös lävistäjällä temponlisäystä. Se ei ole ollut oikein vahvuuteni ja alan aina hölskymään satulassa jalustinten irrotessa päkiältä. Niin kävi tälläkin kertaa, mutten antanut näiden häiritä. Laukkapidennyksiä otettiin toisella pitkällä sivulla ja ai että miten mukavaa Liekin kanssa oli näitä tehdä! Se pidensi askeltaan lähes ajatuksesta ja lyhennykseen tarvitsi tehdä vain muutama puolipidäte ja tarvittaessa voltti tai pääty-ympyrä.
Laukkajuttuja jatkettiin vielä leikkimielisellä kisalla. Marjo laittoi pitkälle sivulle kaksi puomia, suunnilleen H- ja E-kirjaimiin, ehkä hieman lyhyemmälläkin välillä. Meidän piti saada mahdollisimman paljon askeleita mahtumaan tähän väliin. Voittaja eli eniten askeleita saanut heitettäisiin ojaan (don't worry, kukaan ei sinne ojaan loppujen lopuksi lentänyt). Saatiin Liekin kanssa väliin yhdeksän laukkaa, mutta sovittiin sitten koko porukka, että lisätään tähän vielä yksi askel tasoitukseksi. Meidän ryhmän voittajaksi selviytyi Mussu ratsastajineen 13 askeleella, toisen ryhmän voittajasta mulla ei oo mitään muistikuvaa.
Kattokaas tota nilkkaa! Mitä sille on tapahtunut? :D Ajoittain osoittaa jopa oikeaan suuntaan.
Illalla meillä piti olla kankitunti, mutta siirrettiin se toiselle päivälle. Täten tiistai-ilta kului ilman satulaa hyppäämisen parissa. Meidän ryhmä hyppäsi ensin ja menin Rutulla, jonka selkään pääsin juuri ja juuri jakkaralta... Aloitettiin ensin aivan tavallisilla leikeillä: vanha tuttu seuraa johtajaa alkuverryttelyksi (pääsin loistamaan mielikuvituksettomuudellani), hieman etanaa ja rakettia (kuka keksi laittaa mut sekä Lotan ja Sepon pariksi? Kumpikaan uskaltanut laukata lujaa :D) ja mulle uutta prinssi ja prinsessa -leikkiä. Lotta ja Seppo olivat tosiaan mun ja Rutun parina. Prinssi ja prinsessa meni aika mielenkiintoiseksi, sillä Ruttu luimisteli jatkuvasti Sepolle, jolloin pelkäsin koko ajan ruunien alkavan potkimaan toisiaan. Minun ollessani prinsessa, täytyi prinsessan mennä naisten satulassa ja pitää paria kädestä. Vanha tuttu naisten satula viime joulukuulta - ja jälleen vaikeuksia päästä liikkeelle. Kun etenimme, etenimme hitaasti ja tyssäsimme hetken kuluttua. Kun yritettiin päästä uudelleen liikkeelle, lähti Ruttu sivulle ja olin tippua hevosten väliin - jolloin vatsalihasten uhalla piti päästää Lotan kädestä irti. Noh, loppuun päästiin ja jouduttiin tekemään niitä vatsalihaksia :D Etana ja raketti taas, noh - siitä sanon sen verran, että hitaasti ja oikoen taidettiin mennä!

Mutta se hyppääminen! Tiesin hyvin, että Ruttu vetää päätä alas ilman satulaa hypätessä - vetäähän se jo laukatessakin hieman. Enemmän mua jännitti se, että lähteekö hevonen alta ja pysynkö ylipäätään kyydissä. No mitä vielä, mulle ei tullut ollenkaan fiilistä, että tippuisin. Ei koko tunnin aikana! Ensimmäistä kertaa ilman toista kättä hypätessä en tosin itse nähnyt lainkaan paikkaa, jolloin en kerennyt hyppyyn mukaan, mutta en ollut lähelläkään tippua. Hyppy hypyltä aloin varmistumaan hypyissä ja olin haljeta innosta, kun aloitettiin pariesteratsastus niillä kolmella esteellä, mitä kentällä oli. Viime vuotinen pariesteratsastusrata jäi multa väliin tippumisen tuoman "paniikin" takia, jos niin voi sanoa, joten halusin ehdottomasti päästä kokeilemaan sitä. Ja sehän sujui hienosti! Vaikka Lotta ja Seppo tulivat takana aika hitaasti meihin verrattuna, niin sain pidettyä Rutun sopivassa tahdissa. Estekorkeushan oli ehkä korkeintaan 50 senttiä, mikä oli ehkä ihan hyvä asia.
Toisella kierroksella Lotta meni ensimmäisenä ja hypättiin ympyrällä oleva ristikko kahdesti. Toista kertaa ristikkoa ylittäessä Seppo tiputti toisen puomin - ja kuvista katsottuani Ruttu meinasi tiputtaa sen toisen... Noh, pikkuvikoja. Oltiin kuitenkin tyytyväisiä jokaiseen hyppyyn, sillä hyppäsihän Lotta ensimmäistä kertaa ilman satulaa ja itsellä jonkinlainen pelko ilman satulaa menemiseen.
Ensimmäiset tippumisetkin olivat tiistaina. Meidän ilman satulaa -tunnilla Klaudia liusui alas Räpän selästä naisten satulassa mentäessä - tätä ei kuitenkaan voinut laskea edes tippumiseksi. Toisessa ryhmässä Jane sitten tippui Delhin kieltäessä esteelle.
Molemmilla lempihevoset tallilta ratsuinaan ♥
Mun reidet ja pohkeet kuorruttautui aika kivasti Rutun karvoista ja näköjään niiden (tai palaneiden pohkeideni) ihmettelystä oli otettu oikein kuvakin :D Huomatkaa muuten kuinka vaalea iho mulla on....
Kolmas päivä - keskiviikko 27. heinäkuuta
Aamulla meillä oli maastot. Meidän ryhmä meni ensimmäisenä ja jouduin hieman hieraisemaan silmiäni listaa katsoessani. Mulle oli nimittäin laitettu Minty. Kun tajusin asian, niin olin todella mielissäni. Salaa olen nimittäin haaveillut Mintyllä ratsastamisesta siitä asti, kun näin ponin ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten. Minty oli todella kivantuntuinen ja oli todella nätisti maastossa, vaikka kuulemma ponilla ei oltu ryhmämaastoja hirveäsi menty. Mua varoiteltiin myös mahdollisista pukeista, mutta mitään ei tamma edes yrittänyt. Alkuun olisi Minty tahtonut mennä koko ajan Nemon takapuolessa ja jos olisi kuvattu tätä reissua, niin videoilla olisi kuulunut kokoajan "soojaa, ei mikään kiire, odota" -settiä. Laukassakin Minty pysyi todella hyvin käsissä ja todellakin tykkäsin mennä sillä! Se tuntui sopivan omaan käteeni todella hyvin ja tallille palatessa taisin hymyillä kuin Naantalin aurinko. Ehdottomasti menisin uudestaankin ja Minty kiilasi kyllä korkealle lempihevosten listalla!
Illalla meillä oli kankitunti, jolle olin toivonut Delhiä. Delhin myös sain ja harjasin sen pikaisesti, olihan sillä ratsastettu rennosti ennen meidän tunnin alkua erään lapsen toimesta. Sillä tunnilla Delhiltä ei vaadittu oikeastaan mitään, joten arvelin Delhin liikkuvan ihan kivasti. Kanget laitoin vasta kentällä, sillä Delhille laitettiin Patulla olleet kanget. Muistin aika hyvin viime vuodelta miten kanget laitettiin, pyysin kentän laidalla olleen Ellan varmuudeksi tarkistamaan ne. Delhi liikkui alusta asti aika kivasti, ottaen huomioon tietenkin todellä lämmin ilma. Tehtiin oikeastaan pelkästään avoja ja sulkuja viime vuoden tapaan sekä käynnissä että ravissa. Huomasin aika äkkiä, että meno oli paljon parempaa kuin vuosi sitten. Uskalsin ottaa paremmin tuntumaa kangellakin eikä se roikkunut aivan löysällä. Kovin tiukalla en kankea kuitenkaan pitänyt tai tehnyt sillä mitään, sillä huomasin Delhin hidastavan todella herkästi käyntiin tai kokonaan seis mikäli kangella teki vähänkään liikaa.
Muuten tämä on todella huono kuva, mutta tästä näkee mun istunnan parhaiten.
Viime vuoden kankitunnilta kuva vertailun vuoksi, (C) Pinja N. Jos ei muuta muutosta ole tapahtunut, niin ratsastaja on näköjään saanut pari kiloa lisää... :D
Neljäs päivä - torstai 28. heinäkuuta
Torstai oli meillä varsinainen estepäivä, sillä päivän kaikki tunnit olivat estetunteja. Aamulla meillä oli erikoisesteitä, ja meidän ryhmä oli jälkimmäisenä. Ensimmäisessä ryhmässä nähtiin kaksi tippumista, kun Johanna tippui Mussulta ja eräs toinen leiriläinen Nemolta. Molemmat taisivat jättää tunnin lopulta kesken, toinen taas ei ratsastanut loppuleiristä enää ollenkaan. Itse sain erikoisestetunnille Makkaran. En pomppinut riemusta, mutten ollu pettynytkään. Eniten mietitytti, että jaksaako Makkara näillä ilmoilla kaksi tuntia putkeen. Hyvin jaksoi, vaikka sainkin korottaa ääntäni muutamaankin otteeseen eikä raippakaan mitenkään turha väline ollut. Tasapainoa koeteltiin jälleen kiitettävästi, sillä oltiin lopputunnista menossa ponin kanssa eri suuntiin. Makkara hyppäsi todella kivasti jokaisen esteen, eikä kyttäillyt lainkaan. Trippelille tuin aika reippaasti ulkopohkeella aivan varmuuden vuoksi, mutta Makkara hyppäsi mukisemata kaiken.
Ihan noin pitkällä ohjalla en ratsastanut - tämä on siis tilannekuva pukin jälkeen. Mutta kyllä se asettava ohja näköjän löytyy ;)
Illalla meillä oli ratatunti, jolla hypättiin siis leirikisojen rata. Rata koostui kahdesta okserista, portista, kahden pystyn sarjasta ja yksittäisestä pystystä, johon laitoimme leirikisoihin vielä renkaat. Verkattiin vähän kisaverkkatyyliin niin sileällä kuin esteilläkin. Hypättiin jokainen pari kolme kertaa verkkaesteenä ollut portti ja mato-okseri sekä pariin kertaan vielä sarja, sillä niitä emme olleet hypänneet koko viikolla. Ruttu hyppäsi hyvin ja näin paikatkin suhteellisen helposti. Alettiin sitten heti tulemaan radat, sekä perusrata että uusinta. Omalta osalta molemmat menivät todella hyvin ilman mitään ongelmaa. Rutun kanssa työskentely oli niin saumatonta, ettei siitä löydy mitään sanottavaakaan!
Tuntien ja hevosten sisälle haun jälkeen lähdettiinkin sitten mökille. Mökillä on jotenkin aivan eri tunnelmansa uida ja saunoa, en tiedä mikä siitä tekee niin erilaista. Kaikki viihtyivät paikalla noin pari tuntia, vaikka vain noin puolet uivat ja saunoivat. Otin itse kamerankin mukaan ja oli aika mielenkiintoista nähä, mitä Fanni ja Johanna olivat kuvanneet sillä silloin, kun eivät olleet uimassa tai saunassa. Mökillä saimme päätettyä myös leirinimemme niistä lukuisista vaihtoehdoista mitä olimme keksineet. Palattuamme takaisin tallille, vaihdoimme vaatteet ja käytiin ottamassa ryhmäkuvat ja tekemässä rataan hieman parannuksia - vaihdettiin esimerkiksi yhteen esteeseen kokonaan puomit, lisättiin renkaat ja Ponilaakso-lankku.

Viides päivä - perjantai 29. heinäkuuta
Aamulla oli ehkä hieman haikeat fiilikset, olihan viimeinen leiripäivä. Marjo oli multa ratatunnilla kysynyt, että joko mua jännittää leirikisat. Oon varmaan niin selvä kisajännittäjä, että jo leirikisoista kysytään että jännitänkö :D Silloin ei jännittänyt, mutta laittaessani hevosta syöksyi jännitys isona päälle. Verkassa otin vain yhdet hypyt rengaspystylle ja mato-okserille, sillä hyppäisin oman korkeuteni kokoiset verkkaesteet ennen omaa suoritusta. Pienemmille, 70-80 sentin esteille verkkahypyt sujuivat todella hyvin, mutta auta armias kun pääsin hyppäämään ne 80-90 sentin esteet! Rengasesteelle tultiin jatkuvasti pohjaan ja otettiin kahdesti puomikin. Meinasin oikeasti jättää leikin kesken jo tässä vaiheessa, sillä mulle tuli fiilis, ettei radasta tule yhtään mitään. Tultiin pelkästään rengaspysty varmaan viidesti Marjon pyynnöstä ennen kuin pääsin mato-okserille. Se sentään sujui mutta silti olin todella epävarma rataa aloittaessani. Ensimmäisenä mato-okseri pitkän sivun keskellä, sitten askeleen sarja lävistäjällä HB. Tähän asti sujui hyvin, mutta viistosti E-kulmassa ollut rengaspysty romutti mun itseluottamuksen loppuradaksi. Paikka oli ihan ok, mutta puomi tipahti kuitenkin - epäonninen puomi Marjon sanoin. H-kulmassa vinosti ollut portti hyvin, samoin mato-okseri toiseen suuntaan. Käänsin ehkä turhan tiukan kurvin lävistäjälle EM, sillä käänsin jo ennen rengaspystyä, enkä täten mennyt kulmaan asti. Mitähän oikein ajattelin tuolloin, sillä lävistäjällä oli aika massiivinen okseri. Aloin sitten tuuppaamaan kunnolla, jolloin melkeinpä rysäytettiin täysin okseria päin... Sarja vielä ja sitten perusrata oli ohi. Se oli kamalin koskaan ratsastamani rata. Odotin uuden lähtömerkin ja ratsastin vielä uusinnan. Mato-okseri, sarja, portti ja lävistäjän okseri. Tiputettiin uusinnassakin puomi, ja olin radan jälkeen todella pettynyt itseeni eikä itku ollut kaukana. Loppuraveissa manasin Marjolle leirikisakirousta, sillä muuten Rutun kanssa hyppäämäni 80-90 -radat ovat olleet sujuvia - niin tunneilla kuin kunnon kisoissakin. Vaikka perusradan aikamme oli ollut ylivoimaisesti nopein, niin se ei todellakaan lämmittänyt mun sydäntä.
Havainnollistava kuva siitä, mistä ei toellakaan hypätä okseria. Milloinhan oppisin olemaan tuuppaamatta hevosta esteelle?
Arvatkaapa kuka poisti videon vahingossa puhelimella ja joutui lataamaan sen uudestaan..?
Vieläkään en ole sulattanut noita kahta - tai siis kolmea - puomia kisaradalta. Aikaisemmin illalla katsoin ensimmäistä kertaa videot ja kuten tekin saatoitte huomata, niin rengaspystyllä Rutun takakaviot hipaisivat puomin alas. Tuo yöokseri taas tuntui aiheuttavan oikein kunnolla ongelmia: perusradalla tuuppasin liian pohjaan, jolloin rysäytettiin kunnolla päin. Uusinnassa taas... Noh, en tiedä mitä siinä oikein tapahtui.
Joka tapauksessa tuo viikko oli elämäni paras viikko. Kaikki tulivat toimeen keskenään, huumori synkkasi kaikkien kanssa eikä suuri ikähaitari haitannut lainkaan. Muistikortille tallentui vaikka ja mitä typerää ja ei niin typerää materiaalia ja jotenkin musta tuntuu, että kokoamallani äänivideolla on äänessä ehkä  viisi henkilöä... :D Noh, mitäs tuosta. Pääasia, etä kaikilla oli hauskaa!