keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Pari hiekanjyvää ja lännenratsastaja

Nyt on harjoittelu arviointia vaille taputeltu. Huikeat puoli vuotta kyllä takana, vaikka se loikin todella paljon haasteita. Junamatkustaminen ainakin on tullut tutuksi, eikä se näillä näkymin hiivu ennen kuin vasta elokuussa. Kesäsuunnitelmista voisinkin kirjoitella sitten myöhemmin, mikäli sellainen vain ihmisiä kiinnostaa!
Pistetäänpä tää kiva kuva viime kesältä tähän alkuun. Kuva: Ella (muistaakseni)
Mutta palataan nyt kuitenkin kahteen edelliseen ratsastustuntiin. Kävin ratsastamassa tosiaan 11. toukokuuta, josta mainitsinkin sen päiväisessä postauksesta. Postausta tunnista ei kuitenkaan ole vielä tullut, joten kerron tiivistettynä tuon lähes kolmen viikon takaisen tunnin kulun ja fiilikset siitä. Menin tunnin Nemolla, jolla en olekaan koulua vääntänyt lähes kolmeen vuoteen, sen jälkeen olen vain hypännyt sillä 2,5 vuotta sitten ja viime kesänä menin ilman satulaa. Olin todella myöhässä, joten sain apuja harjaamiseen. Olimme kentällä kuitenkin suht hyvissä ajoin. Pääsimme kävelemään ehkä puolisen kierrosta, jos sitäkään, kun Nemo säikähti jotakin ja pomppasi pari metriä vasemmalle. Minä itse taas säädin hyvinkin luottavaisesti jalustinta, kuten monesti yleensäkin, joten en kerennyt reagoimaan juuri ollenkaan. Sain sentään vähän tarrattua reisillä ponin kaulasta, että mätkähdys maahan oli suhteellisen kevyt. Tipahdin siis selälleni ja menetin täten lähes 2 vuotta kestäneen tippumattomuusputken. Hieman olin pöllämystynyt tilanteesta ja vielä pöllämystyneempi taisi olla Marjo, joka ei kunnolla tilannetta tälläkään kertaa nähnyt. Kuuli vain tahattomasti päästämäni kiljahduksen ja sitten olinkin jo maassa. Tiedä sitten mitä poni säikähti, mutta tässä sitä nähtiin kantapään kautta, että varmimpaankaan hevoseen ei kannata välttämättä luottaa. Tilanteesta selvittiin säikähdyksellä, vaikkakin hieman jännitin, että menikö se olkapää uudestaan rikki...

Kyseessä meillä oli siis koulu-/puomitunti. Hirmuisesti en tunnin kulusta muista, mutta toiselle pitkälle sivulle tehtiin yhteensä kolme volttia, joista ensimmäinen harjoitusravissa. Sen jälkeen tehtiin avotaivutusta ja nostettiin toiselle voltille laukka. Juuri ennen uraa siirrettiin taas raviin ja avotaivutukseen ja viimeiselle voltille jälleen laukka. Toisen pitkän sivun uran sisäpuolella oli ravipuomisarja. Mulla kesti todella pitkään saada Nemo edes hieman pohkeen eteen. Lisäksi poni oli todella jäykkä etenkin vasemmalle, minkä muistinkin entuudestaan. Lopputunnista, kun otettiin enemmän laukkaa tehtäviin mukaan, sain Nemoa todella kivasti jo eteenpäin ja aloin olemaan tyytyväisempi. Ehkä kannukset olisi voineet olla jalassa, tiedä sitten.
Tämäkin kuva viime kesältä.
Viime perjantaina oli sitten mun tän kauden päätöstunti. Meillä oli ilman satulaa -tunti, mutta tällä kertaa ei hypätty, vaikka edellinen ryhmä niin olikin tehnyt. Meidän tunnilla vain sattui olemaan poneja, joiden kanssa ei ole ihan niin mukavaa hypätä - ainakaan ilman satulaa. Tai ainakaan itse en olisi välttämättä tahtonut hypätä Katilla ensimmäistä kertaa satulatta, siitä kun on erään toisen ponin kanssa hieman huonompia muistoja... :D Menin tosiaan tunnin Katilla, jolla olen mennyt viimeksi lokakuussa 2014 koulukisoissa. Naureskelin siinä sitten tuntikaverille, että pitää käyttää jakkaraa kun en pääse edes Ballen selkään ilman. Oonhan mä keväällä 2014 mennyt Katilla ilman satulaa ja päässyt hyppäämällä kyytiin, mutta näin "vanhemmiten" on tullut kangistuttua niin paljon, ettei enää pysty.
Tunti meillä oli ihan oikeasti leikkitunti. Alkuverkkana meillä oli raippahippaa, joka olikin aika mielenkiintoista. Tarkoitus oli pysyä ihan käynnissä ja ravissa, mutta jossain vaiheessa se askellaji vaihtui laukkaan... :D Hauskaa oli kyllä, sitä ei voi kieltää missään nimessä! Tämän jälkeen kokeiltiinkin sitten lännenratsastuksesta tuttua barrel racingia. Tällä kertaa minä aloitin, sillä kerrankin tajusin miten tehtävä menee! Ja silti meinasin mennä heti toisen tolpan väärältä puolelta... Siinä meni sitten kallisarvoisia sekunteja ja muistaakseni aikamme oli 37,72 sekuntia ja nopein oli muistaakseni 34 sekuntia ja risat. Halukkaat saivat sitten kokeilla saman yhdellä kädellä ratsastaen ja kokeilin itsekin. Alku ei näyttänyt lupaavalta, mutta pikkuhiljaa Katikin alkoi tajuamaan mitä siltä pyysin. Hauskaa vaihtelua! Minäkin uskalsin tehdä tiukempiakin käännöksiä laukassa, vaikka tuo ilman satulaa meneminen vaatiikin pientä henkistä tsemppausta.

Ja vanha kunnon kuka pelkää mustaa miestä. Laukassa. Noh, mikäpä siinä. Se oli kuitenkin todella hauskaa ja vaikkei Katin kanssa oltu TOP3:ssa kummallakaan kierroksella, toisella kierroksella Rita otti meidät heti silmätikuikseen, niin se oli mahtavaa. Katikin innostui kavereiden laukatessa rinnalla ja sain pariin kertaan pidättää kunnolla - tai vastaavasti pitää tasapaino ponin stopatessa Ritan kököttäessä edessä. Kyllä se "vanhakin" nuortuu! Itse asiassa ennen tunnin alkua pari tuntikaveria kauhisteli kertoessani käyväni ajotunneilla ("ai kauhee, sähän saat kortin kohta!"). Pitäisikö se sitten ottaa kohteliaisuutena, tiedä sitten.
Ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä: etana ja raketti. Eniten rakastamani, mutta myös eniten vihaamani leikki. Rakastan sitä sen takia, että saan kokeilla kuinka lujaa sitä uskaltaa mennä ja saa pistää vatsalihaksensa kunnon treeniin saadakseen hevosen kulkemaan mahdollisimman lyhyttä laukkaa. Vihaan taas sitä juurikin sen vauhdin takia. Otettiin poni ja hevonen -parit ja mun pariksi osui Ruttu ratsastansa kanssa. Halusin olla ensin raketti, tiedä sitten miksi. Kati ei tosin ollut mikään kummoinen raketti, mutta silti musta tuntui, etten ole ilman satulaa mennyt ikinä noin lujaa :D Saatiin muistaakseni puolentoista kierroksen kuluttua Ruttu kiinni. Etanana Kati loisti, sillä meni muistaakseni yhden pitkän sivun verran Rutun saadessa meidät kiinni. Kunnon kouluponilaukkaa saatiin aikaiseksi - jestas mikä kauhea hinku iski mennä ponilla kunnon koulutunnille!

Nyt tosiaan on kesätauko. Mun kesän heppailut on aikalailla lyöty jo lukkoon, mutta sitä ei koskaan tiedä. Suunnitelmissa olisi käydä yhdellä irtotunnilla, mikäli mun kiireiseen kesään sellainen saadaan mahdutettua. Lisäksi mulla on heinäkuussa ratsastusleiri, josta en olekaan tainnut mainita täällä blogissa. Tuossa sivupalkissa se on kyllä ollut puolisen vuotta, mutta en tiedä kuinka moni sen on siitä huomannut. Paikkaa en kerro, mutta sen voin kertoa, että Ponilaakso se paikka ei ole. Muuten olisin mennytkin sinne Lotan kanssa, mutta päivät eivät osuneet lainkaan yksiin. Lotan kanssa olen siis tänäkin vuonna menossa leirille ja meillä on aivan huikea porukka tiedossa! Tästä sitten voin kertoa lähempänä leirin alkua. Tai sitten pidän jännitystä yllä varsinaiseen leiripostaukseen saakka, tiedä sitten ;)

lauantai 13. toukokuuta 2017

Punainen mökki, neljä ihmistä ja viisi koiraa

Kävin viettämässä vappuviikonlopun mökillä siskojeni, heidän äitinsä ja viiden enemmän tai vähemmän vilkkaan koiran kanssa. Otin kamerankin mukaan ja kuvasin viisikkoa jonkinverran, mutta yllättävän vähäiseksi jäi se homma. Siitä viikonlopusta en kerro sen tarkemmin, lähinnä vain juteltiin, saunottiin ja syötiin hyvin. Tuo oli tosiaan ensimmäinen kerta kun mökillä olin, mutta silti en yllättynyt oikeastaan mistään ja sanoinkin jo, että mut saa noukkia uudestaankin mukaan! Nyt tosiaan lähdin päivän varoitusajalla työputkien välissä ja lähdinkin heti samana iltana, kun kotiuduin mökiltä, Jyväskylään takaisin.
Sani, 9 vuotias nöffi-berninpaimenkoira-samojedi -sekoitus
 Luna, 2 vuotias collie-malinois-saksanpaimenkoira -sekoitus
Ukko, 4 vuotias spanielimix
Vasemmalla Siru, 9 vuotias nöffi-berninpaimenkoira-samojedi -sekoitus, ja oikealla jo ensimmäisessä kuvassa näkynyt Rita, 7 vuotias nöffimix, jossa on aika varmasti myös labradorinnoutajaa.
Yön aikana oli tullut "hieman" lunta...

torstai 11. toukokuuta 2017

Ulkokausi korkattu - ainakin hetkeksi

Hupsista. Hieman unohtui kirjoitella siitä jo lähes kahden viikon takaisesta tunnista. Noh, yhdistän tähän nyt sitten kahden viikon tunnit - vappuviikonlopun estetunnin ja viime perjantaisen kavalettitunnin! Kuvina mulla on ihan tuoreita kuvia viime perjantailta.
Vappulauantaina eli 30.4. olin siis lähes kuuden viikon tauon jälkeen hevosen selässä. Olin todella myöhässä, mutta onnekseni ponini oli jo otettu sisälle. Olin toivonut pientä ja mahdollisimman kevyttä ponia ratsuksi tuon olkapääni takia ja mulle olikin laitettu Lauri estetunnille. Harjasin ponin nopeasti ja Lauri olikin todella rasittavalla tuulella. Normaalisti olisin karjunut kunnolla sille sen kiskoessa jalkaansa pois kädestäni sun muuta, mutta tallissa oli alkeiskurssilaisiakin, joten jätin väliin. Suht hyvissä ajoin kuitenkin olin maneesilla! Lauri tuntui ihan hyvältä verkassa, aavistuksen reippaammalta kuin normaalisti.

Tulossa on seuran estemestaruudet, joten harjoittelimme niitä varten. Itse en ole tänä vuonna osallistumassa mestaruuksiin töiden vuoksi ja se harmittaa todella paljon. Maneesiin oli rakennettu yksi pysty-ristikko -linja ESH-sivulle, okseri-pysty -sarja BRM-sivulle sekä yksittäisinä keskihalkaisijan tienoille pressumuuri SM-linjalle, pysty HR-linjalle ja okseri suunnilleen maneesin keskipisteeseen EM-linjan suuntaisesti. Aloitimme hyppäämällä pariin kertaan ristikkoa yksittäisenä. Lauri oli aika hidas, mutta mun omaa varmuuttani varjosti hieman vielä kipuileva olkapää ja Laurin edelliskertainen virtaisuus. Sanoinkin kerran ääneen, että "ihan varmaan Laurista tulee samanlainen kuin viimeksi". Tuo kommentti oli vähän outo mun suustani, sillä en normaalisti tavallisesta innostumisesta saa pahempaa kammoa, vaan se vaatii jotain pahempaa, esimerkiksi tippumisen. Lauri kuitenkin oli tasaisen varma, näin siinä pilkahduksen sitä "vanhaa" Lauria, josta mulla muistikuvat oli kolmen vuoden takaa. Parin kerran jälkeen vaihdettiin suuntaa ja tultiin linja pressu-ristikko oikeasta kierroksesta aloittaen. Lauri ei kytännyt lainkaan, vaan hyppäsi varmasti yli molempiin suuntiin.
Tajusin jälkikäteen, että tässä kuvassa on kirjaimet väärissä paikoissa. Eli L ja C pitäisi olla toisinpäin, samoin R ja S.
Kun kaikki olivat pariin kertaan tulleet yllämainitut tehtävät, aloitettiin hyppäämään rataa. Ensimmäisenä ristikko, jolta jatkettiin pressulle. Päädyn kautta pystylle ja sitten pidempi laukkapätkä okserille. Jälleen ovipäätyyn, jolta jatkettiin pysty-ristikko -linjalle. Päädyn kautta sarjalle, josta jälleen pystylle ja siitä yllättävän lyhyt reitti okserille. Tämä on kuvattu tuossa ylemmässä piirroksessa, sillä tuosta selityksestä tuskin kukaan tajusi yhtikäs mitään :D Lauri starttasi tosi hitaasti, mutta toisen esteen jälkeen, kierrossuunnan muuttuessa, uskalsin terveellä kädellä muistutella raipalla vauhdista. Sen jälkeen poni muuten liikkuikin! Loppurata oli todella sujuva ja sarjakin meni heti ensimmäisellä, vaikka aavistuksen stressasin sitä. Ei korkeutta ollut kuin ehkä 60 senttiä, joka oli ihan hyvä noin pitkän tauon jälkeen. Olin todella tyytyväinen poniin! Tulimme sitten uusiksi lopputunnista vielä haluamamme esteet ja itse halusin tulla esteet 1-4. Ne sujuivatkin aavistuksen paremmin, joten tunnin saatoin lopettaa tyytyväisenä.
Näissä kahdessa kuvassa näkyy ensimmäistä kertaa täällä blogin puolella tallin tätä nykyä toisiksi nuorin hevonen, lämminveritamma Maare, jolla on ikää muistaakseni 3 vuotta. Sen paremmin en tästä tammasta tiedä.
Tässä taas ihanasta mutalammikosta (vaikka kuivaakin näyttäisi olevan vaikka kuinka paljon) nauttivat 7 vuotias Minty ja 1 vuotias Mari, joka aiheutti mussa pienen hämmästyksen pari viikkoa sitten nähdessäni hänet ensimmäistä kertaa. Tämä suomenhevostamma on Tyynen pikkusisko. Tyynen isä on Tuisku-Topi ja Marin Kihisee.
Viime perjantaina olinkin tallilla jo kolmen aikoihin. Mulla oli vapaapäivä töistä ja äidinkielentunnitkin olivat vaihtuneet etätunneiksi, joten livahdin koulun koneilta jo kahden bussilla Keuruulle. Mulla oli kamerakin mukana, joten käytin ajan hyödykseni kuvailemalla tarhailevia hevosia hetken ja auttamalla jonkinverran ensimmäisen tunnin ratsastajia, hakemassa mm. yhden pienempiä jallittavan hevosen sisälle. Vartin yli neljä lähdin hakemaan jo kavalettitunnin ratsua tarhasta. Menin siis Rutulla ja mitä olin kuvaillessa katsonut niin raudikko oli todella kurainen. Ja niin se olikin, sain pitkän aikaa pestä sienellä hevosen mutaisia jalkoja ja pyöritellä kumisualla kuivuneen mudan selän päältä. Ulkona oli jo sen verran lämmin, että jätin hupparinkin jo pois ja ratsastin t-paidalla. Mun ulkokausikin pääsi starttaamaan tuolloin - tänäkin vuonna Rutun kanssa! Ruttu tuntui isolta, mutta tutulta ja turvalliselta pidemmän poniputken jälkeen.
Liekki
Kuten arvata saattaa, meni mulla hetki tottua jälleen noin isoihin askeleihin mitä Ruttu omaa. Pikkuhiljaa aloin löytämään oikeaa rytmiä ja etenkin laukka sujui todella kivasti! Ruttu malttoi kuunnella hyvin ja sain kivan lyhyttäkin laukkaa pyydettyä. Mulla itsellä vain meinasi kunto ajoittain loppua kesken... Joka tapauksessa, aloitettiin työskentely mukavasti ravikavaleteilla. Ei siinä muuten mitään, mutta ne piti tehdä harjoitusravissa ja nousematta jalustimille. Aloitimme ensin vasemmassa kierroksessa: tulimme maneesin puoleiselle pitkälle sivulle ylittäen vähän B-kirjaimen jälkeen olleen kavaletin. Tästä kaarrettiin kohti keskihalkaisijaa, jota ennen oli toinen kavaletti. Keskihalkaisijalta, suhteellisen nopeasti tämän toisen kavaletin jälkeen, oli kolmen toiselta puolen korotetun puomin voltti. Tältä jatkettiin vielä viimeiselle kavaletille, joka oli kohti M-kirjainta. Alla on vielä piirros kavalettien sijainneista.
Tehtävä toi jonkinverran haastetta. Mun peppu ei vain pysynyt siellä satulassa, joten jossakin vaiheessa heitin jalustimet pois. Rita naureskeli, että haluan varmaan tippua, mutta päinvastoin. Mun suoriutuminen tehtävästä parani huimasti, kun mulla ei ollut sitä jalustinta mihin tukeutua. Tykkään Rutulla muutenkin mennä ilman jalustimia ja satulaa, eikä tää juurikaan tuonut mitään "uutta" siihen. Toiseenkin suuntaan menin ilman jalustimia, mutta laukan tullessa mukaan otin ne takaisin. Ja se oli ihan hyvä päätös. Tehtävään tultiin tosiaan molemmissa kierroksissa laukassa ja siirryttiin harjoitusraviin puomivoltille, jonka jälkeen poistuttiin tehtävästä laukassa. Ruttu innostui laukkakavaleteista vähän ja ravisiirtyminen venyikin aina sinne viimeiselle metrille. Vasemmassa kierroksessa aloinkin sitten tekemään tehtävän niin, että nostinkin laukan vasta viimeiselle kavaletille. Ruttu yritti tässäkin kovasti nostaa laukkaa jo ensimmäisille, mutta en antanut. Lopulta saatiin tultua koko tehtävä maltillisesti laukassa molempiin kierroksiin.
Loppuun tultiin vielä nuo keltaiset kavaletit laukassa. Oikeaan kierrokseen tuli muistaakseni toiselle kavaletille pieni kompurointi, mutta vasempaan koko linja meni hienosti.
Tänään oon jälleen menossa ratsastamaan, mutta viime viikkoisesta kelistä ei kyllä ole tietoakaan - ulkona sataa nimittäin räntää... Tuossa yhdessä välissä paistoi aurinko kirkkaastikin, mutta eipä paista enää.