lauantai 18. marraskuuta 2017

Mitä jatkossa?

Tää alko kun mä olin vasta kolmetoista ja ilman sua mun elämä ois ihan jotain toista
En varmasti ole ainut, joka on huomannut blogien suosion hiipuneen ihan suosituimpia bloggaajia myöden. Suurin osa on siirtynyt päivittelemään kuulumisiaan Instagramiin, jota pystyy päivittämään nopeasti ja helposti - ja ennen kaikkea välittömästi. Se on myös nuorten yksi eniten käytettäviä sovelluksia ja luonnollisesti sitä kautta saadaan enemmän seuraajia. Pitkiä blogipostauksia ei jakseta nykyään oikein lukea.
Itse kuulun myös tähän joukkoon. Luen kyllä edelleen blogeja, mutta kuten varmasti kaikki ovat huomanneet, on kirjoitustahtini hidastunut huomattavasti. Tänä vuonna olen julkaissut 31 postausta. Edellisestä postauksesta on kuukausi ja sekin oli puhelimen tyhjennys, mikä ei vaadi julkaisijalta juuri mitään. Miten tähän on mun kohdallani päädytty?
Olen aina ollut suhteellisen aktiivinen kirjoittaja, ottaen huomioon, että olen "pelkkä" ratsastuskoululainen. Olen pyrkinyt julkaisemaan vähintään postauksen viikossa eli nelisen postausta kuukaudessa. Viime vuonna se toteutuikin ja julkaisin keskimäärin viitisen postausta kuussa, huhtikuussa peräti yhdeksän. Blogi tuntui elävän kulta-aikaansa ja olin hyvä kirjoittaja. Nautin kirjoittamisesta.
Kaikki alamäki, jos niin voi sanoa, alkoi tammikuussa. Mitä silloin tapahtui? Aloitin harjoittelun. Tiesin sen rajoittavan jonkin verran blogiin kirjoittamista ja hevosharrastusta ja yritinkin päivitellä aina silloin tällöin. Helmikuu oli ensimmäinen kuukausi koko "blogiurani" aikana, jolloin ei tullut ainuttakaan postausta. Kesäkuulle pieni tsemppi päälle, mutta se ei kauan kestänyt.
Miten sitten jatkossa? Ajattelin pistää blogin tauolle. Olen tämän viikon ajan miettinyt asiaa oikein kunnolla, sillä mun motivaatio blogin kirjoittamiseen on ollut todella heikoilla jäillä. En ole edellisen postauksen jälkeen edes avannut Bloggeria, vaan olen päivittänyt kaiken hevosiin liittyvän Instagramiin. Se tuntuu, kuten alussa mainitsin, nopealta ja helpolta. En tiedä herääkö blogi koskaan takaisin eloon, voi olla, mutta tällä hetkellä se ei tunnu asialta, mikä pitäisi päättää. Mahdollisesti voisin päivitellä joistain isoista jutuista, mikäli niitä on tulossa, mutta ainakin tällä tietoa vetäydyn "määrittelemättömän mittaiselle tauolle", joka tuntuu olevan tällä hetkellä pinnalla.
Olen kirjoittanut blogia säännöllisesti ja tunnollisesti toukokuusta 2013 ja kertaakaan en ole edes harkinnut lopettamista tai blogitaukoa. Toki huonojakin hetkiä on ollut, mutta niistä huolimatta olen kirjoittanut. En sanoisi, että se olisi ollut pakkopullaa, mutta huomasin yhdisteleväni useamman tunnin yhteen postaukseen. Ja nyt en ole kirjoittanut tunneista lokakuun alun jälkeen blogin puolelle lainkaan.
Kerrotaan kuitenkin kuulumiset estevalmennuksen jälkeisistä tunneista nopeasti tiivistettynä. Olen ratsastanut kuudesti. Valmennuksen jälkeisestä tunnista taisin puhelimen tyhjennyksen alussa kertoa parilla lauseella, mutta menin tosiaan Laurilla koulua. Meni ihan siedettävästi, ei ehkä parhaita tunteja, muttei tosiaan huonoinkaan. Syyslomaviikolla menin puomeja/kavaletteja Mintyllä. Poni oli hidas ja syttyi kunnolla vasta päästessämme kavaleteille. Pieni pettymys oli, mutta poni oli mennyt jo yhden tunnin alle, joten veikkaan sen vaikuttaneen.
Syysloman jälkeisellä viikolla kävin ratsastamassa kahdesti. Vakiotunnilla menin Lätyllä koulua. Lätty oli todella kiva ja liikkui alusta asti itse. Saatiin tosi kivojakin pätkiä aikaiseksi, vaikka ruuna meinasikin yrittää saada mut alas säikkymällä omiaan. Perjantaina hyppäsin sitten Makkaralla ja.. Noh, poni oli oma itsensä. Hidas kuin mikä ja olin todella väsynyt jo tunnin puolivälissä. Tällöinkin meinasin päästä maistelemaan hiekkaa ponin säikkyessä kaikkea opettajasta tötsiin. Rohkenin kuitenkin menemään loppukäynnit ilman satulaa ja muutamista tanssiliikkeistä huolimatta pysyin kyydissä.
Seuraavalla kerralla hyppäsinkin jälleen Macyllä. Hypättiin neloissarjaa ja jostain syystä en pelännyt sitä yhtään, vaikka sarjaesteisiin suhtaudunkin pienellä jännityksensekaisella varauksella. Macy ei kieltänyt kertaakaan, vaikka kuski ei aina mukana menossa meinannutkaan pysyä ja ylitettiin helposti noin 80 sentin neloissarja. Alkuun poni oli hidas, mutta kun sain sen liikkumaan niin se ei sitten kuunnellutkaan jarrua edes puomeilla.
Tämän viikon maanantaina olin sitten viikon tauon jälkeen tunnilla ja menin Delhillä. Pappa olikin yllättävän kiva ja etenkin alussa liikkui todella kivasti! Aiheena meillä oli vastalaukat ja vanhus yritti viedäkin mua. Ikä ei ainakaan paina ja jouduin työstämään laukkaa todella paljon. Vastalaukat kuitenkin sujuivat todella hyvin, mutta viimeiseen laukkatehtävään (joka sisälsi laukka-käynti-laukka -siirtymiä) poni uuvahti. Ajattelin pahempaa, mutta pappa yllätti positiivisesti!
Ja huomenna. Huomenna on sitten kisapäivä. Hieman jännityksensekaisin fiiliksin oon menossa, sillä vaikka luokat ovat ehkäpä naurettavan helpot (40cm ja 60cm) on ponivalinta aika yllättävä. Valitsin tällä kertaa nimittäin Macyn. Marjo sitä mulle suositteli ja pitkän epäröinnin jälkeen valitsin sen. En uskaltanut tuota 80cm luokkaa startata, sillä haluan vielä enemmän varmuutta mun ja Macyn yhteistyöhön. Ensimmäisessä luokassa kaikki puhtaan radan suorittaneet palkitaan ja uskon, että sen selviämme ilman kieltoja. Tuo 60cm luokka hieman jo hirvittää, mutta yritetään pärjätä! :D

Jatkossa mun (ja myös Lotan) kuulumisia pystyy seuraamaan Instagramissa @team_fiksut :)

lauantai 14. lokakuuta 2017

Arkikuulumisia [Puhelimen tyhjennys]

Tämän viikon maanantain tunnista lyhyesti: koulutunti Laurilla, tehtiin aika pitkälti siirtymisiä ja väistöjä. Lauri oli aika ok ratsastaa - liikkui eteen, muttei kuitenkaan ollut ohjan ja pohkeen välissä. Omaa postausta en tunnista tee tällä kertaa :)

Tässä onkin mennyt jo pidemmän aikaa ilman, että olen kertonut mun tavallisen arjen kuulumisia. Viimeksi kerroin Tallinnan visiitistä ja Weekendeistä ja niiden jälkeen onkin alkanut tavallinen arki.
En muista olenko kertonutkaan, että mulla on ammatilliset opinnot jo kasassa. Jäljellä onkin enää vain tuo lukiopuoli ja sekin on jo puoliksi tehty tämänkin vuoden osalta. Syyskuussa oli jo äidinkielen ja lyhyen matematiikan kirjoitukset, jotka menivät ihan ok. Äidinkieli ainakin olisi voinut mennä paremminkin, matematiikka taas... Noh, meni miten meni :D Ensimmäinen tarkistus tehtiin kuulemma todella tiukalla arvostelulla, joten toivon mukaan noiden äidinkielen pisteiden pitäisi nousta. Matematiikassa mun ainut toivoni taitaa olla pisterajojen raju lasku. Jos olit äidinkielen ja/tai lyhyen matematiikan kirjoituksissa tänä syksynä, niin voit kertoa omista kokemuksista kommenteissa!
Tällä hetkellä mulla onkin sitten 12 tuntia viikossa koulua, englantia ja psykologiaa, joista mulla onkin kirjoitukset ensi keväänä. Hieman jänskättää, sillä etenkin psykologia on mulle todella haastava aine - näistä neljästä ylivoimaisesti vaikein. Toivottavasti nekin menevät loppupeleissä hyvin!

Ja kuten arvata saattaakin, on keväällä sitten valmistujaiset tiedossa ja musta tulee virallisesti ylioppilas (toivon mukaan) sekä vastaanottovirkailija. Keväällä viimeistään olisi myös tiedettävä ensi vuoden kuvioista: mihin kouluun haen vai haenko ollenkaan. Mulle on harvinaista stressata asioita etukäteen ja esimerkiksi 9. luokan yhteishaussa päätin lopullisen hakujärjestyksen vasta hakuhetkellä, enkä jotenkaan osannut ajatella asiaa sen kummemmin. Nyt olen stressannut asiaa koko syksyn ja vasta nyt alkaa olemaan asiat edes hieman selventyneet. Vielä tässä olisi sellaiset puolisen vuotta hakuihin, eli stressiä on tiedossa niiltäkin osin vielä lisää - aivan kuin kirjoitukset ei sitä aiheuttaisi jo ihan tarpeeksi..

Mutta, puhelinkuvia olisi jälleen tarjolla ja niiden kautta pääsette syvemmin mun edellisen 3,5 kuukauden kuulumisiin! :)
1. Vähän meni lapiointihommiksikin, kun istuteltiin uusia taimia. Lapiolla kaivettiin polulle levittäytyneet taimet ja istutettiin sitten riveihin. Kaksin homma sujuikin jouhevasti, yksin tehdessä olisi mennyt paljon enemmän aikaa.
2-4. Aika yksitoikkoisia olivat mun töissä otetut kuvat. Mutta ajateltiin alkukesästä, ettei juurikaan tulla saamaan marjaa. Noh, väärin veikattu. Kyllä sitä ihan kiitettävästi tuli :D
Tässä onkin sitten mun vanhenemiseen liittyviä kuvia kollaasin verran. 6. Edellisessä puhelimen tyhjennyksessä mainitsemani syntymäpäiväkakku, joka ostettiin töihin. Kyllä tuolla saikin aikaan kahden hengen kekkerit!
7-8. Tässä onkin sitten pari kuvatodistetta mun siskojen yllätyksestä elokuun puolivälissä, jonka he toteuttivat vanhempieni kanssa. Olin suunnitellut meneväni kuvaamaan Keuruun kenttäkisojen koulu- ja esteosuudet, mutta hieman yllättäen sainkin viestin, missä luki listaa mitä pakata mukaan. Ja näin lähdimmekin siskosten, toisen siskoni miehen ja viiden koiran kanssa Ruovedelle mökille. Mulle järkättyjä tehtäviä, saunomista, hyvää ruokaa ja juomaakin - hyvää seuraa unohtamatta!
9-10. Pari kuvaa mun viralliselta syntymäpäivältä, joka tosiaan kului rippijuhlissa.
11. Muistaakseni viikko täysi-ikäistymiseni jälkeen lähdin sitten osan viime vuoden leiriporukan kanssa viettämään iltaa. Hyvää ruokaa ja seuraa tällöinkin! Ja tuli heitettyä talviturkkikin ensimmäistä kertaa noin aikaisin sitten kesän 2014 ;)
12-13. Juuri ennen leirille lähtöä olin pari päivää Keuruulla. Käytiin kaverin kanssa sitten myös yöuinnilla ja voin sanoa, että noin lähempänä keskiyötä oli vesi aivan järkyttävän kylmää :D
14-15. Oltiin mansikkamaalta tutun työkaverin kanssa myös tutun rippijuhlissa töissä, katsomassa vähän tarjottavien perään ettei pääkokin ihan yksin tarvitse juoksennella koko aikaa paikasta toiseen.
16-18. Sitten päästäänkin leirin alkamispäivään! Lounaaksi söin junassa patongin, Helsingin rautatieasemalla kerkesin kävellä laituria pitkin viitisen metriä ennen kuin yhdestä kassista meni hihna poikki ja jouduin tekemään hätäviritelmän, seuraavassa junassa tarkistettiin sitten saiko läppäri osumaa ja kyllä se ihan hieman sai yhteen kulmaan. Naureskeltiin myös meidän tavaramäärälle Lotan kanssa: kuvassa tosiaan iso matkalaukku ja sen takana oleva reppu on Lotan ja muut kassit mun :'D
19. Leirin ajan oli todella hieno keli, mutta päätöspäivänä alkoi Savonlinnassa jytisemään ja Parikkalassa jouduttiin vaihtamaan junaa kiireessä ja kaatosateessa.
20. Oltiin sovittu työkaverin kanssa, että mennään syömään mun ajokokeen jälkeen - kävi miten kävi. Noh, eipä se mennyt silloin läpi, joten "juhla-ateria" muuttui lohtuateriaksi :'D
21. Mutta inssi tosiaan meni läpi toisella yrittämällä kolme viikkoa myöhemmin! Inssi sattui olemaan eri aikaisemman loman vuoksi, liekö se sitten syynä läpipääsyyn ;)
38. Mulla on oikomishoidot aika loppusuoralla, mutta vielä on edessä yksi isompi juttu. Mulla on nimittäin yksi poskihammas puhkeamatta (tämän vuoksi multa poistettiin myös viisuri 1,5 vuotta sitten, sillä ajateltiin sen häiritsevän puhkeamista) ja sen vuoksi sen "vastinpari" on puhjennut sitten liikaa. Kävin sitten jokinaika sitten TAYS:n Coxalla katsomassa tilannetta ja sovittiin, että poistetaan sekä ylipuhjennut että puhkeamaton hammas. Eli leikkaus olisi jälleen edessä aikalailla tasan kolmen viikon päästä! Jos joku ei siis tiedä, niin mun oikomishoito alkoi noin 10 vuotta sitten sillä, että multa leikattiin kahdesti hampaita pois. Viisurikin leikattiin 1,5 vuotta sitten puudutuksessa, eli tämä olisi mun neljäs leikkaus.
42. Ehdottomasti yksi tämän syksyn parhaimmista kappaleista, jos et ole kuunnellut niin suosittelen kuuntelemaan :)
Ja tässä vielä neljä muuta tämän syksyn suosikkia. Antti Tuiskulta tuli varmaan tämän vuoden kovin albumijulkaisu jokin aika sitten ja sitä on ainakin omasta mielestäni vaikea lähteä kenenkään haastamaan :)

maanantai 9. lokakuuta 2017

Ensimmäinen estevalmennus

Eilen olin mun elämäni ensimmäisessä valmennuksessa. Oon harrastanut viikkotunneilla ilman suurempia taukoja vuodesta 2011 ja nyt vasta osallistuin ensimmäiseen valmennukseen ja katsomossakin olen ollut vain kerran pari vuotta takaperin, ellei lasketa Hevosmessujen klinikoita. Nyt sitten osallistuin estevalmennukseen ja voi olla, että tästä tulee suhteellisen säännöllistäkin - ei sitä koskaan tiedä. Ratsuvalinta eiliselle saattoi olla hieman yllättävä ja itsekin yllätyin mitä tuli päätettyä. Oli muuten aikamoista luksusta, kun oli vain neljä ratsukkoa. Olen tottunut vasta ihan viime aikoina siihen, että tunnilla on kuusi ratsukkoa entisen seitsemän sijaan ja pienet ryhmät ovat olleet mulle aina jotain erikoista. Niin ja näin alkuun olisi hyvä varoittaa mun järkyttävästä istunnasta - megaloikat ei oo itsellä ihan vielä hallinnassa... :'D Mutta, nyt asiaan!
Kuvista kiitos Petralle ja Iitalle!
Olin tallilla aika ajoissa siihen nähden, että ponini oli loimitettuna tallissa. Macy oli siis ollut aamun ensimmäisessä estevalmennuksessa, joten se oli puhdas. Tottumuksesta kuitenkin harjasin sen nopeasti läpi ennen varustamista. Naureskelin siinä sitten samaan valmennukseen tulevalle kaverilleni, että ihan varmasti se keksii jotakin mun pään menoksi, kun on näinkin kiltti. Poni ei siis liikauttanut jalkaansa kertaakaan varustuksen aikana, eikä hammaskalustoakaan esitelty. Poni oli nopeasti valmis, joten lähdimme maneesia kohti.
Macy liikkui alkukäynneissä aika hitaasti, mutta oikeastaan heti ottaessani ohjat tuntumalle alkoi se hieman liikkumaan reippaammin. Alkuverkka otettiin keskiympyrällä kahden puomin kanssa. Alkuun ihan vain ravattiin puomeja keskittyen taivutukseen. Macy ei ravipuomeista tuntunut välittävän ja menikin todella kauan, että se alkoi löytämään sitä reippaampaa ravia. Se hidasti aina ennen puomia, joten sain todellakin olla tarkkana. Sitten siirryttiin aina uralla muutaman askeleen ajaksi käyntiin jatkaen muuten samaa keskiympyrää. Tässä vaiheessa Macy alkoi vasta liikkumaan paremmin ja työskentely muuttui mukavammaksi. Laukkaverkassa tultiin kolmikaarisella kahta puomia, joilla vaihdettiin laukka. Me tehtiin Macyn kanssa vaihto ravin kautta Marjon ohjeistuksesta. Poni tuntui hyvältä ja odotin valmennukselta paljon.
Alettiin sitten ottamaan ensimmäisiä hyppyjä. Pituushalkaisijalla CIL oli pysty-puomi-okseri -linja ja aloitimme ensin tästä pystystä, jota tultiin pari kertaa ristikkona oikeassa laukassa. Lähestyminen tehtiin siten, että käännettiin kentän poikki hieman I:n jälkeen, ylitettiin puomi ja neljällä askeleella lähestyttiin ristikolle. Tuo neljä askelta kuulosti mun korvaan paljolta, mutta kun Macyn käänsin linjalle niin epäluulot kaikkosivat: väli olisi juuri sopiva meille. Poni hyppäsi hyvin ja sen selässä kaikki tuntui jotenkin pelottavan tutulta. Parin hypyn jälkeen este korotettiin pystyksi ja jatkoimme edelleen sitä hyvää linjaamme! Mun ongelmana oli edelleen mun lysyyn painuvat hartiat. Pakko päästä siitä eroon tällä kaudella :D
Otettiin seuraavat hypyt sitten okserille, samaan tapaan kuin pystyllekin: vasemmassa laukassa puomi, neljä laukkaa, okseri. Ihan tavallinen okseri kyseessä ja me stopattiin siihen. Tavallaan ei yllättänyt ja päädyttiin Marjon kanssa siihen, että otan puomin ja okserin välin viidellä askeleella. Toisellakin kerralla kiellettiin, mutta kolmannella päästiin sitten yli. Macy ansaitsikin sitten suuret kehut sen jälkeen, vaikka loikka oli kyllä kirjaimellisesti loikka. Eipähän ainakaan kolissut puomit...
Seuraavaksi tultiinkin sitten koko linjaa pariin kertaan lisäten siihen myös lävistäjällä EM ollut pysty, joka oli aivan lävistäjän alussa eli lähestyminen oli todella lyhyt. Linja meni superhyvin, saatiin hyvät neljä ja viisi askelta väleihin. Eikä lävistäjän pystyllekään ollut ongelmia, mutta sen jälkeen oli vähän jarruissa vikaa. Toisella kerralla jatkettiin samaa hyvää linjaa, mietin jo hetken, että onko tää kaikki oikeasti muka näin helppoa!
Noh, ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Meillä oli M-kulmassa viistosti matolaatikkopysty. Macy oli tässä vaiheessa päässyt hyytymään välikäyntien vuoksi, joten jouduin patistelemaan sitä jonkinverran eteenpäin. Mutta matolaatikot oli liian pelottavia, joten poni jäi pomppimaan jo kauas. Käytiin sitten tekemässä lähempää tuttavuutta niiden kanssa ennen kuin yritettiin uudelleen. Matolaatikoilta jatkettiin sitten suoraan tutulle lävistäjän pystylle, joka oli jostakin syystä tästä suunnasta pelottavampi - varmaan sen vuoksi, koska sitä oltiin korotettu jonkin verran.
Mutta vielä pelottavammaksi Macy koki tavallisen okserin B:n kohdalla, jolle oli pitkä lähestyminen. Muilla okserin alla oli vielä pressu, mutta Marjo otti sen mun ja Macyn tullessa pois kokonaan. Silti poni kyttäsi estettä jo kaukaa, eikä laukalla päästyä kuin parin kolmen metrin päähän esteestä. Kävellen käytiin sitten katsomassa estettä ja toiselle kerralle otin vähän lyhyemmän lähestymisen, mutta tälläkään kerralla ei yli menty, vaikka ihan esteelle asti päästiinkin. Kolmannella kerralla otin vielä lyhyemmän lähestymisen ja sitten päästiin yli. Aika pohjaanhan siihen tultiin ja aikamoisella ilmavaralla, mutta yli kuitenkin. Macy ansaitsikin kunnon taputukset ja tulinkin heti toisen kerran perään, jolloin päästiin ensimmäisellä yli.
Ostaisin uimalasit ja räpylät, kiitos!
Huono laatu, mutta piti rajailla oikein huolella, sillä kuvasta vei huomattavan alan jonkun pää :'D
Tultiin loppuun sitten pientä ja simppeliä rataa. Mukaan ei otettu lainkaan matopystyä eikä myöskään pitkän lähestymisen okseria, vaan rata oli koottu pituushalkaisijan pysty-puomi-okseri -linjasta, lyhyen lähestymisen pystystä sekä kolmikaarisen puomeista. Estekorkeus oli suunnilleen 70-80 senttiä, eli ei mikään hirmuisen iso. Rata alkoi siten, että aloitettiin oikeassa laukassa kolmikaarinen. Kolmikaarisen jälkeen jatkettiin lyhyen lähestymisen pystylle, jonka jälkeen pituushalkaisijan linjalle. Linjalta jatkettiin vasempaan laukkaan ja kolmikaarinen. Ei mikään järin vaikea tehtävä siis. Tulimme suosiolla Macyn kanssa viimeisinä, sillä tiesin muiden suorittavan tasaisen varmasti ja Macyn ottavan aika varmasti ainakin yhden kiellon jollekin esteelle. Ensimmäinen kolmikaarinen sujui hyvin, ei mitään ongelmaa. Mutta pystylle Macy stoppasi kaksikin kertaa. Tuttu estekin, eli taisi olla vain väsymystä ilmassa. Esteen yli päästyämme poni kuitenkin painoi kaasu pohjassa eteenpäin, joten saatuani laukan vaihdettua tein voltin päästäkseni sopivaan rytmiin ennen linjaa. Linjan kanssa ei ollut mitään ongelmaa ja Macy tuntui oikein imevän okserille. Kolmikaarinen sujui taas hyvin ja kiitinkin suorituksen jälkeen ponia oikein urakalla. Tulin vielä yksittäisenä tuon lävistäjän pystyn ja poni meni yli mukisematta!
Vaikka tuo ei mennyt onnistuneimpiin estetunteihin, niin kyllä olin tyytyväinen! Varsinainen tavoite, eli kyydissä pysyminen, täyttyi ja pääsinpähän taas vähän enemmän jutun juonesta kiinni.
Valkan jälkeinen rapsutushetki
Lopputunnista tuli puheeksi tulevat valmennukset. Saatoin ehkä luvata meneväni uudestaankin. Ja kyllä - Macyllä ;)

lauantai 7. lokakuuta 2017

Positiivisia yllätyksiä kertaa kolme

Milloinkahan sitä oikein oppisi olemaan ajoissa? Niinpä tällä kertaa peräti kolmen tunnin kooste...

Kaksi viikkoa sitten perjantaina (22.9.) mulla oli rästitunti siltä viikolta, kun olin sairaana. Sain seurakseni Netan, joka myös kuvasi muutaman videoklipin tunnista. Olin todella ajoissa paikalla, ehkä puolisen tuntia ennen tunnin alkua. Mulle oli laitettu pitkästä aikaa Seppo, jolla olinkin mennyt viimeksi reilu vuosi sitten koulutunnilla ja hypännyt olen sillä viimeksi muistaakseni 2015 estemestaruuksissa. Eli aikaa edellisestä hyppykerrasta oli kulunut! Siinä odotellessa käytiin napsimassa hevosia sisälle ja itse otin Rutun. Vaikka tämän syksyn tunneilla en olekaan mennyt sillä ja kaikki tunnit ovat yllättäneet positiivisesti, on Ruttu edelleen mun suosikkini - siitä ei pääse eroon ihan äkkiä.

Voin sanoa ihan käsi sydämellä, että Seppo tuntui todella oudolta. Se kyllä liikkui heti tunnin alusta hyvin eteenpäin, eli mun ei juurikaan tarvinnut alkaa kaivamaan sitä eteenpäinpyrkimystä. Olin aika hukassa ruunan pitkän kaulan kanssa ja tuntui muutenkin oudolta olla neljän ihmisen tunnilla. Jakauduimme sitten alkuverkkojen jälkeen kahdelle pääty-ympyrälle ottamaan hyppyjä ristikolle. Mulla meni muutama kierros päästä jyvälle Sepon hyppyyn. Kuitenkin kun löysin sen hyvän rytmin, alkoi hypytkin paranemaan huomattavasti. Seppo tuntui todella kivalta pitkästä aikaa!
Tunnin teemana oli leikkimieliset kisat. Eli jokainen tehtävä sisälsi pienen kisan, missä hävinnyt ratsastaja joutui tekemään hieman "oheisliikuntaa". Ensimmäisenä tehtävänä oli laukkojen vaihtaminen ja se on myös videon ensimmäisessä klipissä. Tulimme siis loivalla kiemuralla olevat kaksi estettä: ensimmäinen este tultiin oikeassa laukassa ja toinen vasemmassa, jolta piti vielä saada laukka vaihdettua oikeaan. Jos laukka ei vaihtunut, vaihdettiin laukka käynnin kautta ja ratsukolle tuli yksi piste ja eniten pisteitä kerännyt joutuisi tekemään oheisliikuntaa. Esteitä nostettiin jokaiselle neljälle kierrokselle. Tiesin heti olevani hieman ehkä pulassa, sillä laukanvaihdot esteenpäällä ovat mulle ajoittain haasteellisia ja muistelin tämän näkyvän erityisesti Sepon kanssa. Ensimmäinen este muotoutuikin meidän pulmakiveksi ja saimme yhden ainoan onnistuneen suorituksen vaihtoineen. Mun pistesaldoksi muotoutuikin kolme pistettä, kuten eräälle toisellekin ratsastajalle. Me kaksi sitten pääsimme tekemään niin sanottua vuorikiipeilijää, josta löytyykin lyhyt pätkä hevosinstagramin puolelta.

Seuraavaksi alettiin tulemaan askeleidenlaskua. Jännitin tätä jotenkin todella paljon, en tiedä miksi. Kaikki laskutehtävät näkyvät videolla. Aloitettiin tulemalla vasemmassa kierroksessa pitkällä lähestymisellä lävistäjällä olevaa pystyä, joka oli lopulta noin 80 senttinen. Askeleet piti aloittaa niin, että hyppyyn lähdettiin kuudennen askeleen jälkeen. Tämä kuitenkin sujui todella hyvin ja sain kaikilla kierroksilla laskettua oikein!
Toinen laskemistehtävä oli suhteutetulle okseri-pysty -linjalle, johon piti saada kuusi askelta. Väli näytti todella pitkältä ja mua jotenkin pelotti mennä reippaassa laukassa okserille, vaikka vauhti ei videolta katsottuna ollut lainkaan kova. Videon kolmannessa klipissä näkyykin, kuinka aloin himmaamaan eikä askel sitten enää sopinutkaan okserille, jolloin jouduin pyytämään Seppoa hurjan paljon eteenpäin, jotta se kuusi askelta saatiin venytettyä. Pari kertaa tulikin todettua, että Seppo pelastaa kyllä hurjan paljon ratsastajan virheitä - esimerkiksi tuo venytetyn kuuden askeleen pystylle hyppy lähti todella, todella kaukaa. Mutta - ei virhepisteitä, joten ei tarvinnut tässäkään tehdä oheisliikuntaa!
Samalla tavalla toteutettiin viimeinen hyppy oikeassa kierroksessa lävistäjällä. Pitkä lähestyminen ja kuusi viimeistä askelta piti laskea ääneen. Hyppy lähti todella kaukaa ja huomasin sen itsekin laskiessani: jos kuuntelee videota, niin sen huomaa mun äänenpainostani :'D Tuota samaa tapahtui pari kertaa muutenkin tunnin aikana ja muutenkin sitä välillä tapahtuu, eli ei ole uusi juttu tuo.


Lähes kaksi viikkoa sitten maanantaina (25.9.) olin sitten vakiotunnilla. Mun piti pari kertaa katsoa listaa uusiksi, että näinkö nyt aivan oikein: puomitunti ja Liekki. Noh, kyllä näin. Liekkihän ei kuulu mun suosikkihevosiini lainkaan, mutta odotin silti jotakin, sillä mulle on käynyt joka tunnilla niin, että en ole odottanut juuri mitään, mutta sitten hevonen onkin yllättänyt positiivisesti. Aika ristiriitaiset fiilikset silti oli! Olin kuitenkin tyytyväinen, että tunti mentiin kentällä: maneesissa meillä ei ole Liekin kanssa sujunut ikinä, mutta kentällä ihan siedettävästi.
Aloitettiin sitten verryttely niin, että tehtiin pitkien sivujen alkuun ja loppuun ravivoltit. Liekki tuntui isolta ja voltit kamalan pieniltä ja etenkin yhdellä voltilla oli taivuttaminen oikein työn ja tuskan takana. Hevosen notkeus oli verrattavissa rautakankeen. Pikkuhiljaa päästiin kuitenkin parempaan!

Keräännyttiin sitten pääty-ympyrälle tulemaan ravipuomeja, päätyyn tehtiin myös laukkavoltti. Harvoin olen törmännyt hevoseen, joka innostuu jo puomeista niin paljon kuin Liekki. Heti kun suoristin ravipuomeille alkoi se kiihdyttämään tahtia ja puri kuolaimeen kiinni. Alkuun menikin aika kauan, että sain sen takaisin sopivaan tahtiin. Kierros kierrokselta kuitenkin parani ja olin yllättävän tyytyväinenkin! Laukkavoltti meni vähän niin ja näin: Liekin laukka on aika isoa ja pienelle voltille se on ainakin itselle todella haastavaa. Lisäksi kun tunnilla on neljä ponia niin homma vaikeutuu entisestään.. :D
Sitten alettiin tulemaan samaiset puomit laukassa. Ja ensimmäinen kerta meni kyllä niin plörinäksi kuin vain mahdollista! Tiesin, ettei laukkapuomit ole Liekin vahvuuksia, mutta kyllä alkoi väkisinkin naurattamaan Liekin räpellys. Muutaman kerran tultiin näin ja saatiin pari ihan onnistunuttakin suoritusta. Kun oltiin molempiin suuntiin tehty ravipuomeja sekä ravissa, että laukassa, pidettiin välikäynnit.

Tästä eteenpäin en enää muista tehtäviä kunnolla, mutta yksi mainitsemisen arvoinen tehtävä oli Hannunvaakuna. Jos joku ei siis kuviota tiedä, niin tässä uramme jokaisella sivulla siirtyi uran sisäpuolelle ja jokaiseen kulmaan tehtiin voltit ulospäin. Kuvio näytti siis aikalailla tältä, meillä oli myös puomit toisenkin päädyn volteilla. Aloitettiin tehtävä niin, että pitkät suorat mentiin vastalaukassa, voltit ja puomit taas ravissa. Vähän olin skeptinen vastalaukoissa, sillä viimeksi kun vastalaukkoja Liekin kanssa tein suoralla uralla, ne menivät aivan päin prinkkalaa. Mutta nyt Liekki yllätti! Joka kerralla se nosti vastalaukan yhtään epäröimättä. Voltitkin sujuivat yllättävän hyvin, kunnes myös voltit ja puomit piti tulla laukassa. Enhän minä saanut pienehköllä voltilla mitään laukkaa pysymään yllä noin isolaukkaisella hevosella, joten muutaman kierroksen säätämisen jälkeen päädyttiin siihen lopputulokseen, että jatkan alkuperäisellä kaavalla: suorat laukalla, päädyn voltit ja puomit ravissa. Tunti oli todella onnistunut ja molemmat olivat hikisiä jo tunnin puolivälissä :D
Tämän viikon maanantaina olinkin sitten ensimmäistä kertaa ihan yksin liikenteessä tallimatkan. Aikaisemmin siis mulla on ollut kyyditsijä, joka on sitten käynyt tunnin aikana kaupassa sun muuta, mutta tällä viikolla meni aikataulut niin tiukille, että lähdin yksin. Olinkin sitten sopivan ajoissa, mutta hevoseni oli jälleen tunnilla jo valmiiksi. Naureskelinkin siinä sitten, että miten voi olla mahdollista, että aina kun olen ajoissa niin mun ei tarvitse laittaa hevosta kuntoon ja kun tulen viime tingassa on hevonen niin kurainen kuin vain mahdollista. Meillä oli tiedossa estetunti ja mulle oli laitettu Macy. Hieman pohdiskelin siinä esteitä kasatessa, että tuleekohan sitä maisteltua hiekkaa tänään.
Kentällä nousin sitten Macyn kyytiin ja siirryin maneesiin. Alkuun Macy tuntui kovinkin hitaalta, etenkin ravissa, mutta pikkuhiljaa alkoi siitä löytymään sitä reippautta. Oon huomannut, että Macy syttyy kunnolla vasta, kun on saatu laukkaa hieman alle. Niin kävi tälläkin kertaa. Laukkaverryttely tehtiin kahdeksikolla, jolla vaihdettiin laukkaa aina puomilla. Voin suoraan sanoa, että laukat eivät vaihtuneet kertaakaan! :D Muutaman kerran vaihtui edestä, mutta takaa ei kertaakaan. Mutta se ei yllättänyt lainkaan itseäni. Varsinainen työskentely aloitettiin kavalettitehtävällä: tehtävään tultiin oikeassa laukassa ja hieman ennen M-kulmaa käännettiin lävistäjän mukaisesti kavaletille, jonka jälkeen kaarrettiin vasemmalle uralle kiertäen kahdeksikkotehtävässä ollut puomi. Jatkettiin päätyyn ja tultiin H-kulmaan samalla tavalla asetettu kavaletti kiertäen kahdeksikkotehtävän puomi ja kaartaen oikealle. Tavallaan kuvio muodosti eräänlaisen kahdeksikon siis. Macy tuntui superhyvältä, mitä nyt kiihdytteli välillä, mutta jo parin kerran jälkeen totesin Marjolle, että ihan kuin olisin hypännyt sillä aina ilmän mitään 1,5 vuoden taukoa! Tehtiin tehtävä vielä toiseenkin suuntaan ilman mitään ongelmia. Poni tuntui hyvältä, joten mulla oli aika hyvä luotto lopputuntiinkin.

Tehtävä vaihdettiin. Tultiin vasemmassa laukassa H-kulman kavaletti, jolta jatkettiin pitkällä lähestymisellä B:n tienoilla olevalle okserille. Päädyn läpi pysty-pysty -linjalle, jonka väliin tuli muistaakseni seitsemän askelta. Vähän jännitin okseria, mutta yritin vain keskittyä siihen, että pidän sen takapuolen penkissä ja pohkeet lähellä ponia. Kavaletti meni hyvin ja sain ponin kiinnikin nopeasti ennen okseria. Okserikin ylittyi epäröimättä, mutta laukka ei vaihtunut. Tein siis päätyyn voltin ja jatkoin linjalle. Ensimmäinen pysty hyvin, mutta en laskenut askeleita keskittyessäni seuraavaan pystyyn. Ja töks, Macylle oli liikaa pystyyn kuuluva ristikko. Ylimmän puomin alla oli siis ristikko, joita se alkoi kyttäämään. Korkeus ei ollut paha, noin 70 sentin luokkaa, jonka yli Macy pääsee helpostikin. Ei muuta kuin uutta yritystä. Ja uusi kielto. Tässä vaiheessa aloin turhautumaan, sillä poni todellakin alkoi pelleilemään. Esteessä ei ollut mitään muuta erikoista kuin se ristikko. Komensin ponia sen verran reippaasti, että sain osakseni hieman pitkiäkin katseita, mutta se auttoi - pääsimme yli ja kiitin ponia. Toinen kierros: kavaletti ja okseri hyvin, linjan ensimmäiselle kielto. Toisella yli, mutta edelleenkin ristikkopysty oli Macylle liikaa ja kiellettiin jälleen sille. Tällä kertaa päästiin jo toisella yrityksellä yli.
Ennen loppuverkkoja puhuttiin Marjon kanssa sunnuntain, eli huomisen, valmennuksesta. Olin kovasti menossa, mutta hevonen oli auki. Rutulla olisin muuten tahtonut mennä, mutta sillä ei hypätä tällä hetkellä. En muista enää kumpi sen idean heitti, mutta molemmat tuntuivat olevan mielissään ajatuksesta. Menisin estevalmennukseen Macyllä. En tiedä miksi, mutta jotenkin tuo poni sytyttää kaikessa veemäisyydessään. Jos ei muuta huomenna saada aikaan, niin ainakin äksöniä! :D

torstai 21. syyskuuta 2017

Pakkopullasta innostukseen

Maanantain tunnille menin todella hyvillä mielin. Takana oli 2,5 viikon tauko ratsastuksesta ja lähes yhtä pitkä tauko hevosista muutenkin. Olin jälleen ajoissa, sillä tulin bussilla. Kerkesinkin siinä sitten auttaa ensimmäisen tunnin esteiden kasaamisessa ja puhumaan muutenkin niitä näitä muiden kanssa. Reilut puoli tuntia ennen tuntini alkua lähdin hakemaan Mussua, jolla menisin, tarhasta. Mussu sitten sieltä tarhan perältä tuli hörähtäen ja korvat hörössä portille sinne ilmestyessäni. Pikkuhiljaa mun sydän alkaa sille sulamaan, vaikka alkuun ajattelin ihan muuta. Harjasin Mussun oikein huolella ja kumisuan pyörittely sai ponin ylähuulen venymään tapiirin lailla.
Tunnin aiheena oli pohkeenväistöt. Mussu tuntui jo alussa todella hitaalta ratsastaa ja mietin jo, että mitäköhän tästä tunnista oikein tulee. Varsinainen työskentely aloitettiin ilman jalustimia. En ole parina viime vuotena oikein tykännyt ilman jalustimia menosta, mutta pyrin tekemään sitä välillä vapaaehtoisestikin. Useimmiten syynä on se, että jalustinhihnan solki painaa mua reiteen todella ikävästi. Oon yrittänyt vaikka ja mitä kikkoja, mutta aina se jotenkin osuu ja painaa. Toinen syy on se, että saan todella herkästi suonenvetoja lonkkiin. En tiedä mistä se johtuu, sillä muuten en niitä saa niihin. Jännitänkö niitä sitten niin pahasti, tiedä sitten. Nytkin sain pari kolme pelkästään vasemmassa kierroksessa.
Mutta, takaisin tehtävään. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa tekemällä tallin puoleiselle pitkälle sivulle alkuun käynnissä ja myöhemmin ravissa pohkeenväistöä takaosa uran sisäpuolella. Toiselle pitkälle sivulla tehtiin ravissa loiva kiemura, jonka huipulla tehtiin voltti oikealle. Pohkeenväistöt Mussu suoritti aika tasaisen varmasti: se oli helppo saada väistöön, mutta poni kyllästyi nopeasti, jolloin sain koko ajan muistutella takaosasta. Ravissa väistöt tuntuivat alkuun todella töksähtäviltä, mutta kerta kerralta ne tuntuivat paremmilta. Loiva kiemura sujui aika kivasti, mutta jälleen huomasin, etten taivuta tarpeeksi volteilla. Toiseen suuntaan tehtiin sama tehtävä, mutta otin tähän jalustimet takaisin. Marjo sanoikin heti tullessani ensimmäistä kertaa väistöön, että mun istunta oli heti huomattavasti parempi kun olin mennyt niinkin pitkään ilman jalustimia. Mussu tuntuikin paremmalta, mutta muistelisin oikean kierroksen muutenkin olevan sille helpompi suunta. Pitäisiköhän sitä alkaa menemään joka tunnilla alkuun ilman jalustimia? Oikeassa kierroksessa tehtiin sen verran muutosta, että loivalle kiemuralle tultiin oikeassa laukassa. Voltti tehtiin edelleen ravissa ja voltin jälkeen nostettiin vasen laukka, jonka jälkeen uralla siirtyminen raviin. Laukka sujui kyllä, mutta vasen laukka ei pysynyt kunnolla yllä uralle asti etenkään alussa.

Välikäyntien jälkeen vaihdettiin tehtävää. Tultiin vasemmassa kierroksessa pituushalkaisijalle ravissa ja alettiin X:ssä tekemään pohkeenväistöä oikealle niin, että oltiin suunnilleen R:n kohdalla uralla. Vähän ennen M:ää nostettiin laukka ja tehtiin laukkavoltti jatkaen laukkaa päädyn läpi ja pidentäen laukkaa aavistuksen pitkälle sivulle siirtäen sivun lopussa lyhyemmän laukan kautta raviin. Pohkeenväistöt olivat alkuun todella loivia, mutta päästyäni jyvälle miten Mussua ratsastetaan, aloin saamaan jyrkempääkin väistöä. R:n kohdalle ei kuitenkaan kertaakaan päästy, mutta joka kerralla parani huomattavasti. Laukkavolteilla unohdin jälleen taivuttaa kunnolla ja alkuun laukka ei meinannut edes pyöriä kunnolla vaan jouduin parilla ensimmäisellä kierroksella nostamaan päädyssä uuden laukan ponin tiputettua raville. Laukan lyhentäminen ei myöskään onnistunut juuri lainkaan, mikä harmitti mua aivan sikana. Kun olimme muutaman kierroksen tehneet, jäimme laukkaamaan koko maneesia ympäri. Mussun laukka tuntui jotenkin todella oudolta edelliskertaan nähden, mutta se saattoi johtua pohjastakin, joka on hieman erilainen kuin kentällä. Vaihdoimme suuntaa laukkalävistäjällä ja jännitin jostain syystä todella paljon sitä, että laukka tipahtaisi raville liian aikaisin. Mulla on tapana varmistella lävistäjillä laukkaa vähän ehkä liiankin hyvin ja niin myös tällä kertaa, eikä laukka tippunut yhtään liian aikaisin, vaan sain laukan ylläpidettyä lähestulkoon kulmaan saakka.
Toiseen suuntaan tehtiin täysin samaa tehtävää: väistöä vasemmalle X:stä, vähän ennen H:ta laukka ja laukkavoltti. Tähän suuntaan väistöt olivat huomattavasti haastavampia ja taisimme saada ehkä yhden onnistuneen väistön. Muuten en saanut Mussua kulkemaan suorana, vaan poni muistutti enemmän banaania. Laukka sen sijaan oli aavistuksen parempi ja pystyin jopa vähän säätämäänkin sitä, tosin jouduin tukemaan Mussua todella paljon pohkeilla laukkaa lyhentäessä. Vaihdettiin vielä kierrossuuntaa laukkalävistäjällä ja tälläkin kertaa se meni todella nappiin.

Kokonaisuutena onnistunut tunti ja veikkaan, että mun ja Mussun yhteistyö ei voi muuta kuin parantua. Tavallaan toivoisin sitä seuraavallekin koulutunnille ja uskon, että Marjo on nähnyt mun piilevän innon ponilla ratsastukseen. Vähän ehkä huvittavaa, että olen aina sanonut, etten pidä Mussusta tippaakaan ja menen sillä vain, mikäli on aivan pakko. Nykyään olen jopa innostunut nähdessäni sen nimen kohdallani tuntilistalla. Ja nimenomaan koulutunneilla, hyppäämistä sen kanssa kartan edelleen ja se on mulle asia, minkä teen vain pakosta.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Kooste Summer Bucket Lististä

Kesän alussa tein itselleni pienen Summer Bucket Listin, joka oli tehty vain suuntaa antavaksi. En siis todellakaan ottanut stressiä siitä ja monesti unohdinkin koko listan olemassaolon. Nyt kuitenkin sain vihdoin katsottua kohdat läpi ja pohdittua, että mitäs kaikkea sitä tulikaan tehtyä!

1. Tehdä töitä
Töitä tuli tosiaan tehtyä, vaikkakin vapaapäiviäkin oli rutkasti enemmän mitä esimerkiksi viime kesänä. Työpäivät eivät myöskään autokoulun takia olleet aivan täysiä, mikä jäi hieman ehkä harmittamaan. Mutta siihen nähden, että mulla oli jos jonkinlaista menoa koko kesän, tuli ihan mukava tili lopulta kerättyä :)
Juuri 18 vuotta täyttänyt! (C) Lotta
2. Juhlia 18 vuotispäivää
Noh, mitenkään hassummin päivää ei juhlittu. Päivä nimittäin kului ystäväni pikkuveljen rippijuhlissa :D Näistä juhlista en olekaan tainnut puhua kertaakaan tai julkaista muutenkaan kuvia. Olin siis osin vieraana ja osin vastaamassa valokuvista. Hauska päivä oli, mutta toisaalta myös todella raskas. Heräsimme ystäväni kanssa jo aamukuuden jälkeen ja olin ihan poikki jo neljän jälkeen. Heti kun vieraat olivat lähteneet, vaihdoin rennompiin vaatteisiin ja harkitsin jo päiväuniakin. Synttäreitä juhlittiin varsinaisesti vasta 1,5 kuukautta myöhemmin mökkireissun merkeissä todella pienellä porukalla :)

3. Saada ajokortti
Kortin saaminen venyi hieman suunnitellusta. Ensimmäinen inssi jäi todella pienestä kiinni, joten ajoluvan sain vasta leiriä seuraavalla viikolla. Sinäänsä harmillista, että meillä on ajokokeita vain torstaisin, sillä ne ovat aivan täynnä joka viikko.. Mutta lupa tuli ja varsinainen korttikin tuli postissa viikkoa myöhemmin!
Ihmettelen edelleen, että miten tuo mun istunta voi näyttää tuolta, vaikka sitä ennen olin ratsastanut vajaat 10 kertaa tämän vuoden puolella :D (C) Lotta
4. Mennä ensimmäistä kertaa leirille täysin vieraalle tallille
Check. Eikä ollut mikään turha reissu tämä! Sain paljon uusia kavereita ja ehdottomasti menisin tuolla porukalla uudestaankin. Paljon uusia juttuja ja tuntuu, että mun ratsastus on vain parantunut Vuohimäen leirin jälkeen.
5. Mennä festareille
Koettu on. Weekend Festivalin viikonloppu on yksi parhaita elämässäni ja varmasti paras tälle vuodelle! Tietysti sielläkin oli omia huonoja puoliaan, mutta pääosin koin reissun kyllä todella hyväksi.

6. Mennä piknikille
Eipä tullut mentyä, vaikka puhuttiin tästä kyllä sekä Juulian että Lotan kanssa, kuin myös työkaverinikin kanssa.

7. Mennä pitkästä aikaa huvipuistoon
Tämä koki saman kohtalon kuin piknik. Paljon puhuttiin, mutta ei saatu aikaiseksi.

8. Lukea kirjoituksiin
Suoraan sanottuna en lukenut kesän aikana kirjoituksiin kertaakaan. Aloitin opiskelun vasta koulujen alkaessa. Mullahan tosiaan tänä syksynä on äidinkieli ja lyhyt matikka, joista varsinkin jälkimmäistä pitäisi vielä treenata. Äidinkielestä on tekstitaidon koe jo takanapäin!

9. Tehdä jotakin, mitä et olisi uskonut tekeväsi
Tämä kohta ei tainnut täyttyä. En ainakaan usko niin. Vielä listaa tehdessä mun päässäni oli tähän sopiva ajatus, mutta tavallaan oli onnekasta, ettei se edennyt ajatusta pidemmälle :)
(C) Sini
10. Kokeilla jotakin uutta
Kyllä vain. Leirillä uitto oli mulle uutta, lisäksi festarivisiitti ja ensimmäinen reissu ulkomaille pääsee ehdottomasti uusien kokeilujen listaan. Niin ja käytin metroakin ensimmäistä kertaa! Moni ei tuota tuntunut uskovan, mutta ei sitä ole juurikaan Helsingissä tullut käytettyä julkisia aikaisemmin, yleensä kävellen tulee kuljettua. Metroa olen nyt käyttänyt yhteensä neljä kertaa ja uskokaa tai älkää, ratikkaakin muistan käyttäneeni yhtä monta kertaa!

11. Liikkua
Kovin paljoa ei tullut liikuttua loppupeleissä. Tietysti sitten kun johonkin lähti, esimerkiksi tuo Tallinnan reissu, niin liikuntaa tuntui saavan viikon edestä. Töissä tuli käveltyä oikeastaan koko ajan ja kyllä sitä tuli muutaman kerran lähdettyä lenkillekin.
12. Käydä raveissa
Kyllä vain! Piti käydä myös Oriveden paikallisraveissa, mutta ei tullut lähdettyä. Raveissa on vähän omanlaisensa tunnelma ja kävisin ehdottomasti useamminkin, mikäli se vain olisi mahdollista.

13. Pyyhkiä kamerasta pölyt
Kovin paljoa en tänäkään kesänä kuvaillut. Toki oli nuo kahdet juhlat, leiri ja oli kamera mulla Tallinnassakin mukana. Puoliksi suoritettu? :D

lauantai 16. syyskuuta 2017

Tasapainotreeniä

Kaksi viikkoa sitten torstaina eli 31.8. olin ihme kyllä ajoissa tallilla, tosin tilannetta helpotti myös se, että hevoseni oli jo valmiiksi tunnilla. Meillä oli edessä estetunti ja mulle oli laitettu Minty. Sain tunnilta myös kuvia ja pari videoklippiä, mutta sateen takia tunti oli maneesissa ja laatu onkin sen mukaista :'D Vähän ristiriitaisin fiiliksin lähdin tunnille, sillä Mintyllä olin mennyt viimeksi joulukuussa, jolloin fiilis oli aika ristiriitainen ennen ja jälkeen. Voisi ehkä sanoa, että olin jopa hieman pettynyt omaan ratsastukseen. Tunnista kerroinkin Marjolle, joten se toivon mukaan vaikutti vähän omaan ratsastukseenkin :D
Kuvista ja videoista kiitos Vekulle!
Kovin paljon en tunnista muista, mutta yritän parhaani mukaan kertoa. Minty tosiaan oli jo edellisellä estetunnilla, joten se oli hyvin lämmitelty jo. Muistelisin sen olleen kuitenkin hieman hidas pohkeelle, mutta Minty on muutenkin ajoittain todella hidas ratsastaa, joten yksi takana ollut tunti tähän lisättynä ei yllättänyt. Naureskelin hieman ponin pienelle koolle, sillä keventämiseen mun piti totutella hetki, vaikkei Mintyllä ja Mussulla paljoakaan kokoeroa ole. Aloitettiin aika nopeasti tulemaan tallin puoleisella pitkällä sivulla olevia kolmea puomia ravissa vasempaan kierrokseen. Minty alkoi tässä vaiheessa liikkumaan ihan kivasti ja kun tultiin samoja puomeja laukassa niin sain hieman jopa pidätellä. Oikeassa kierroksessa toisen sivun kolme laukkapuomia alkoivat olla jo aika haastavia, sillä en saanut askeleita kovin montaa kertaa osumaan kohdalleen kahden jälkimmäisen väliin. Ja kun tähän lisättiin se, että toisen puomin jälkeen piti siirtyä käyntiin ja ylittää viimeinen puomi käynnissä, oli Senja aika pulassa menevän ponin kanssa. Minty ei millään malttanut siirtyä käyntiin, joten jouduin käyttämään aika rajujakin pidätteitä välillä. Pikkuhiljaa Minty alkoi malttaa kuunnellakin. Menin myös molemmat tehtävät ilman jalustimia, jotta saisin mun jalat toimimaan - jotenkin mun on vaikea muistaa ajoittain se, että niiden jalkojen kuuluu todellakin olla pitkänä...
Aloitettiin hypyt pitkällä sivulla olevalle ristikolle vasemmassa kierroksessa. Puomi, muistaakseni kuusi laukkaa ja sitten ristikko. Minty oli hieman tasoittunut tähän mennessä, ehkä jopa hieman liikaakin, joten jouduin pyytämään sitä jonkinverran eteenpäin. Mulla kesti myös hetki tottua Mintyn isompaan hyppyyn. Sillä on todella macymäinen hyppy: enemmänkin korkea kuin laaka. Siksi sen kanssa täytyy saada enemmänkin reipas kuin hidas laukka, josta Marjo muistuttelikin mua tunnilla (kuuluu myös videolla). Pikkuhiljaa aloin päästä jutun juoneen kiinni ja saatiin jopa hyviäkin hyppyjä!
Pystyn jälkeen siirryttiinkin ensimmäiseen "tehtävään". Oikeassa kierroksessa tallin puoleisen pitkän sivun lopussa oli puomi, neljä laukkaa ja okseri. Jatkettiin päädyn läpi pysty-puomi -linjalle. En tiedä olenko maininnut, mutta mulle on tullut joku jännitys oksereita kohtaan. Nytkin ehdottomasti tunnin huonoimmat hypyt tulivat tälle okserille. En uskaltanut antaa ponin edetä, vaan jäin turhaan himmailemaan, jolloin hypyistä tuli todella kummallisia ja sain tasapainotella hypyn jälkeen. Joka kierroksella meno kuitenkin parani, joten ongelma on lähinnä mun pääni sisällä.
Viimeinen varsinainen tehtävä oli pituushalkaisijalla oleva innaritehtävä. Ensimmäisenä oli kolme puomia ja sitten ristikko. Alunperin puomien ja ristikon väli piti tulla neljällä lyhyellä askeleella, mutta kun kaikki tulivat jo ensimmäisellä kerralla kolmella, muutettiin askelväli kolmeen. Se olikin paljon parempi mulle ja Mintylle, sillä lyhyt neljä olisi aiheuttanut todella ison hypyn. Parin kierroksen jälkeen tehtävä oli puomi-kavaletti-kavaletti-ristikko ja viimeinen, videolle kuvattu kerta oli ehdottomasti paras kaikista!
Loppuun tultiin vielä ristikko - ilman jalustimia. Mä en tiedä mikä muhun on mennyt, mutta totesin heti, että en halua. Ilman jalustimia hyppääminen on kyllä ihan tuttua puuhaa, eikä mua ennen oo pelottanut estetunneilla juuri mikään, pikemminkin oon ollut enemmän sitä rämäpää tyyppiä. Nyt on etenkin viimeisen vuoden tai puolentoista aikana tullut sellainen olo, etten uskalla tehdä asioita. Kuten vaikka hypätä pientä ristikkoa (näkyy tuossa ylemmässä kuvassa) ilman jalustimia. Tulin sitten ensimmäisen kerran jalustinten kanssa ja toisella kerralla "puolipakosta" ilman. Pysyin kyydissä, ei siinä, mutta jännitys ja pelko oli niin suurta, että kun pysäytin suorituksen jälkeen ponin ottaakseni jalustimet takaisin, iski se paniikki. Vähän samanlainen kuin pari vuotta sitten estekisoissa Rutun kanssa: henki kulki vaivoin ja tuli siinä pari kyyneltäkin. Ja nimenomaan suorituksen jälkeen pysähdyksissä. Tämä onneksi meni nopeasti ohi, mutta kyllä tuo edelleenkin kalvaa mieltä. Jokin syy pitäisi tähän mun äkkinäiseen arkuuteen keksiä, niin olisi helppo sitten päästä eroonkin siitä.. :/
Mutta. Nyt olen ollut reilun viikon pois hevosten selästä. Sain veljeni syysflunssan viime viikolla ja päästäkseni varmasti terveenä kirjoituksiin jätin väliin maanantain tunnin enkä sitten uskaltautunut lähteä torstaiselle rästillekään. Tosin, kyllä siellä hiljaisessa salissa silti kuului aikamoinen niiskutus... :'D Nyt mulla on siis yksi rästitunti jälleen plakkarissa, saa nähdä milloin kerkeän sen käymään :)

torstai 31. elokuuta 2017

"Tarviinko mä turvaliiviä?"

Nopeasti kirjoitettu vilkaisu kahteen edelliseen tuntiin

Kuka yllättyy sanoessani, että olin tallilla viime viikon maanantaina kymmenen minuuttia ennen tunnin alkua? Varmasti ei kukaan. Vitsailinkin siinä heti talliin tullessani, että ensi viikolla tulen varmaan viittä vaille... :D Minun onneni, että tunnin hevonen oli jo sisällä ja mennyt vielä yhden tunninkin jo aikaisemmin, joten nopea harjaus riitti. Ratsukseni sain Lätyn - ensimmäistä kertaa koulutunnille sitten helmikuun 2015. Tämänkin muistin väärin, muistin että edellinen kerta olisi ollut marraskuussa 2014, mutta vähän meni hutiin tämä veikkaus :D
Lätty oli nopeasti harjattu, mutta harmaita hiuksia aiheutti satula. Mietin tovin, että missä on Lätyn koulusatula, kun estesatula on paikallaan. Lopulta tein johtopäätöksen, että koulusatula on kyllä paikallaan, mutta ilman satulahuopaa. Siinä kelloa katsoessani totesin, että tunti mennäänkin sitten estesatulalla, vajaassa viidessä minuutissa en nimittäin kerkeäisi etsimään oikeanlaista huopaa ja laittamaan sitä satulaan, varustamaan hevosta ja kävellä kentälle. Sanoinkin siinä tuntikaverille, että koulutunnin voin mennä estesatulalla, mutta estetuntia en voi mennä koulusatulalla - se on meinaan aikas mielenkiintoista...
Kesä 2016
Yritin heti alkuun saada Lätyn liikkumaan eteenpäin, sillä tiesin ruunan yrittävän jumahtamista verkan aikana, ellen ratsastaisi alusta saakka. Sainkin Lätyn liikkumaan ihan kivasti, kun kyseessä on Lätty, mutten nuolaissut vielä. Alettiin aika nopeasti tulemaan pohkeenväistöjä pituushalkaisijalta uralle ja päädyssä laukkavoltti. Eihän ne väistöt mitenkään järin hyvin menneet: Lätyn ravi oli oikeasti isoa, enkä pystynyt istumaan siellä kunnolla. Totesin myös Marjolle, että pohkeenväistö keventäenkin on mulle todella hankalaa. Otin jalustimetkin ihan testimielessä pois jaloista, sillä muistelin ratsastukseni muuttuvan paremmaksi jos otan ne pois. Ei auttanut juurikaan, sain vain entistä pahemmin sekaisin menneen vatsan. Laukka tuntui todella hitaalta Makkaran jälkeen ja sitä se oikeasti olinkin. Mun piti puskea hevosta eteenpäin, jotta se liikkui.
Jos jotakin hyvää tunnissa oli ennen varsinaista laukkatehtävää, niin avotaivutukset. Jostakin syystä ne sujuivat yllättävän hyvin! Marjo kehoitti kesken avotehtävän ottamaan reipasta laukkaa ympäri kenttää, mutta ensinnäkään hevosta ei paljon innostanut vaikka olisi saanut mennä periaatteessa niin lujaa kuin lystäsi ja toiseksi musta tuntui, ettei me mahduttu tekemään mitään ponien seassa. Aikaisemmin Lätty on kyllä laukannut ihan mielellään, mutta nyt se oli kuulemma edellisenä torstainakin ollut normaaliakin tahmeampi. Tiedä sitten mikä oli saanut ruunalle palkokasvin sieraimeen.
Laukkatehtävänä meillä oli loiva kiemura. Kiemuran alkuosa tultiin normaalisti ja loppuosa vastalaukassa, eli laukkaa ei vaihdettu. Toisella pitkällä sivulla laukattiin ihan tavallisesti uraa pitkin asettaen ulos. Tässä vaiheessa Lätty alkoi vasta liikkumaan ja saimmekin todella kivoja kiemuroita aikaiseksi. Vasemmassa kierroksessa saatiin pari rikkoa kiemuran huipulla, mutta oikeaan kierrokseen tsemppasin itsekin ja saatiin ehjät suoritukset. Loppuraveissa Lätty tuntuikin todella kivalta - kuten aina, tuntuu, että ruuna pääsee vauhtiin vasta loppuraveissa ja -käynneissä...

Tämän viikon maanantaina olin sitten taas todella ajoissa, sillä tulin pitkästä aikaa bussilla, joten olin tallilla jo ennen viittä. Tällä kertaa ponini oli jo tunnilla ja mutisinkin siinä, että silloin kun olen ajoissa, on poni tunnilla ja kun viime tipassa niin tarhan perimmässä nurkassa. Joka tapauksessa, kerkesin hyvin seuraamaan edellistä tuntia, hakemaan muun porukan kanssa tammat laitumelta ja juttelemaan paremmin tallikavereiden kanssa. Viisi minuuttia ennen tunnin alkua laitoin kypärän päähän, kengät kannusten kera jalkaan ja nappasin raipan matkaani. Kentällä nousin Mussun kyytiin ja edessä oli puomitunti ja otsikko liittyykin juuri tähän: kysyin ennen tunnin alkua Marjolta, että mahdankohan tarvita turvaliiviä kuten edelliskerralla. Voin sanoa, etten ollut mitenkään hyvillä fiiliksillä lähdössä liikkeelle. Jännitys jäyti edelleen, vaikka olen hypännytkin ponilla kerran. Kaiken lisäksi Mussu tuntui todella pieneltä suuren Lätyn jälkeen ja naureskelinkin, että mulla on joka toinen viikko poni ja joka toinen viikko hevonen :D
Kesä 2016
Mussa herätti ihmetystä, että Mussu liikkui alkuverkan aikana koko ajan eteenpäin, vaikka se oli juuri edellisellä tunnilla mennyt etupainoisena ja todella hitaana, eikä meidän edelliset tunnitkaan mitään kovin onnistuneita ole olleet. Olin aivan hukassa alkuun, sillä tuntui, että ponin kaula oli kymmenen senttiä pitkä. Normaalisti ihmiset voivottelevat hevosten kaulan olevan pitkä, Mussun kanssa tilanne on täysin päinvastainen! Mussu kuitenkin tuntui pelottavan hyvältä ja aloin olemaan hieman toiveikas. Käynnissä Mussu alkoi myötäämäänkin hetkellisesti, ei pitkiksi ajoiksi vaan lyhyitä pätkiä kerrallaan. Aloimme ensimmäisenä tulemaan ihan simppelin oloista puomitehtävää, joka kuitenkin osoittautui yllättävän haastavaksi! Laitan ensimmäiseksi kuvan puomien sijainnista, sillä paria tehtävää on hieman vaikea selittää ilman havainnollistavaa kuvaa :')
Elikkäs. Ensimmäisenä tultiin ihan tavallisesti ravissa pituushalkaisijalla olevat kolme puomia vasemmassa kierroksessa, joilta jatkettiin oikealle ja puolirataleikkaalla neljän vinosti olevan puomin yli. Emme menneet aivan C-päätyyn saakka, vaan käännyimme kentän poikki oikeastaan heti, kun pääsimme puomeilta uralle. Mussu liikkui ihan ok, välillä tuppasi vauhti hidastumaan mutta pääosin ruuna liikkui kivasti eteenpäin. Vinopuomit aiheuttivat mulle pientä päänraapimista, sillä välit tuntuivat välillä todella ahtailta jopa tunnin poneille, saatika tunnilla oleville Liekille ja Sepolle. Pikkuhiljaa se alkoikin sujumaan ja saatoin olle tyytyväinen. Vaihdettiin tehtävää: oikeassa laukassa C-päädyn kolme puomia, josta sitten kentän poikki kahdelle puomille, joilla laukanvaihto. Päädystä tullaan R-sivun puoleiset kaksi puomia, joiden jälkeen tehtävä uusiksi. Uuden kierroksen aloitus oli pientä sähläystä, sillä osa tuntui jatkavan puomien jälkeen laukkaa päätyyn vaihtaen siellä vasta laukan, kun taas ainakin minä tein niin, että siirsin puomin jälkeen heti raviin, käänsin vasemmalle ja nostin oikean laukan. Laukkapuomit olivat Mussulle aika haastavia, mutta saatiin lopulta onnistuneitakin suorituksia. Ainuttakaan laukanvaihtoa ei tosin saatu aikaiseksi, mutta se ei varsinaisesti yllättänyt - eipä onnistuneet edelliselläkään puomitunnilla Mussun kanssa.

Marjo sitten päätti treenata meidän kanssa vielä puomeille lähestymistäkin. Jatkettiin noilla kahdella puomilla, joilla edellisessä tehtävässä vaihdettiin kierrossuunta oikeasta vasemmaksi. Ensimmäisellä kerralla Mussu meni aivan banaanina puomien vasenta reunaa, ajatteli kai suunnan vaihtuvan. Toisella mentiin jo paremmin ja kolmannella taidettiin olla jo keskellä puomeja ja suorana. Pikkuhiljaa alettiin saamaan myös askeleet osumaan kohdilleen, eikä vain vähän sinnepäin. Puomien ulkopuolella työstin sitten laukkaa vähän paremmaksi ja huomasin jälleen oman istunnan kehityksen. Tultiin myös vasemmassa laukassa samaa ja Mussu tuntui jo oikeasti hyvältä: se laukkasi hyvin eteen ja ainakin ikkunoista peilikuvaa katsoessa myös näytti ihan kivalta.
Toisiksi viimeisessä tehtävässä tapahtui sitten se, mitä olin koko tunnin jännittänyt: Marjo nosti päädyn puomit kannattimilleen ja näin saimme kolmen kavaletin innarin tehtäväämme. Se, että olin hypännyt tippumatta 60-70 sentin uusintaradan Mussulla tunnilla ei tarkoittanut, että olisin rento sen kanssa hypätessä - vaikka kyseessä olisi kuinka pienet kavaletit. Jatkettiin vähän samaan tyyliin puomeja kuin alkutunnista: tultiin laukassa puolirataleikkaa vinopuomit, josta jatkettiin kavaleteille. Mussun kanssa haastetta toi lyhyt aika reagoida laukanvaihtoon puomien ja kavalettien välissä. Sen kanssa nimittäin täytyy saada oikeasti reipas laukka hypätessä, jotta hypyistä tulee siedettäviä ja nyt en kerennyt saada laukkaa aktiiviseksi ennen innaria. Ensimmäinen ylitys oli vähintäänkin mielenkiintoinen ja aloin nauramaan kesken suorituksen. Kierros kierrokselta rentouduin ja viimeisellä kerralla saatiin suoritus, jolloin puomit eivät kolisseet kertaakaan. Poni ansaitsikin kunnon taputukset, sillä se teki selvästi parhaansa, mutta kuski jännityksineen meni ja pilasi sen suoritukset. Marjo ilmeisesti oli kuitenkin tyytyväinen, että oli saanut mut hyppäämään, vaikkakaan täysin siistiä ratsastustahan se ei ollut.

Pelot on tehty voitettaviksi ja mun mielessä kävi jo ajatus, että haluaisin oikeasti nähdä mihin mun ja Mussun yhteistyö sileällä oikein etenisi. Tuntui niin hyvältä huomata, että on jotenkin kehittynyt ratsastuksessa: Mussu ei nimittäin ole helpoimmasta päästä, vaikka se kelpo lastenratsu onkin, sillä se on hurjan etupainoinen tapaus. Mun tunninjälkeiset fiilikset olivatkin todella hyvät! Siinä ja siinä, että onko poni jo liian pieni mulle, mutta alas tullessani jalustimia vilkaistessa ne olivat juuri sopivalla korkeudella, eivätkä jalustimet tuntuneet edes lyhyiltä selkään.
Ensi maanantaina en pääsekään tunnille autokoulujuttujen takia, joten käyn sen tunnin jo etukäteen. Nimittäin tänään torstaina. Kyseessä on muistaakseni estetunti ja saan (toivottavasti) kuviakin, joten vähän kauhunsekaisin fiiliksin olen menossa... :'D