torstai 31. elokuuta 2017

"Tarviinko mä turvaliiviä?"

Nopeasti kirjoitettu vilkaisu kahteen edelliseen tuntiin

Kuka yllättyy sanoessani, että olin tallilla viime viikon maanantaina kymmenen minuuttia ennen tunnin alkua? Varmasti ei kukaan. Vitsailinkin siinä heti talliin tullessani, että ensi viikolla tulen varmaan viittä vaille... :D Minun onneni, että tunnin hevonen oli jo sisällä ja mennyt vielä yhden tunninkin jo aikaisemmin, joten nopea harjaus riitti. Ratsukseni sain Lätyn - ensimmäistä kertaa koulutunnille sitten helmikuun 2015. Tämänkin muistin väärin, muistin että edellinen kerta olisi ollut marraskuussa 2014, mutta vähän meni hutiin tämä veikkaus :D
Lätty oli nopeasti harjattu, mutta harmaita hiuksia aiheutti satula. Mietin tovin, että missä on Lätyn koulusatula, kun estesatula on paikallaan. Lopulta tein johtopäätöksen, että koulusatula on kyllä paikallaan, mutta ilman satulahuopaa. Siinä kelloa katsoessani totesin, että tunti mennäänkin sitten estesatulalla, vajaassa viidessä minuutissa en nimittäin kerkeäisi etsimään oikeanlaista huopaa ja laittamaan sitä satulaan, varustamaan hevosta ja kävellä kentälle. Sanoinkin siinä tuntikaverille, että koulutunnin voin mennä estesatulalla, mutta estetuntia en voi mennä koulusatulalla - se on meinaan aikas mielenkiintoista...
Kesä 2016
Yritin heti alkuun saada Lätyn liikkumaan eteenpäin, sillä tiesin ruunan yrittävän jumahtamista verkan aikana, ellen ratsastaisi alusta saakka. Sainkin Lätyn liikkumaan ihan kivasti, kun kyseessä on Lätty, mutten nuolaissut vielä. Alettiin aika nopeasti tulemaan pohkeenväistöjä pituushalkaisijalta uralle ja päädyssä laukkavoltti. Eihän ne väistöt mitenkään järin hyvin menneet: Lätyn ravi oli oikeasti isoa, enkä pystynyt istumaan siellä kunnolla. Totesin myös Marjolle, että pohkeenväistö keventäenkin on mulle todella hankalaa. Otin jalustimetkin ihan testimielessä pois jaloista, sillä muistelin ratsastukseni muuttuvan paremmaksi jos otan ne pois. Ei auttanut juurikaan, sain vain entistä pahemmin sekaisin menneen vatsan. Laukka tuntui todella hitaalta Makkaran jälkeen ja sitä se oikeasti olinkin. Mun piti puskea hevosta eteenpäin, jotta se liikkui.
Jos jotakin hyvää tunnissa oli ennen varsinaista laukkatehtävää, niin avotaivutukset. Jostakin syystä ne sujuivat yllättävän hyvin! Marjo kehoitti kesken avotehtävän ottamaan reipasta laukkaa ympäri kenttää, mutta ensinnäkään hevosta ei paljon innostanut vaikka olisi saanut mennä periaatteessa niin lujaa kuin lystäsi ja toiseksi musta tuntui, ettei me mahduttu tekemään mitään ponien seassa. Aikaisemmin Lätty on kyllä laukannut ihan mielellään, mutta nyt se oli kuulemma edellisenä torstainakin ollut normaaliakin tahmeampi. Tiedä sitten mikä oli saanut ruunalle palkokasvin sieraimeen.
Laukkatehtävänä meillä oli loiva kiemura. Kiemuran alkuosa tultiin normaalisti ja loppuosa vastalaukassa, eli laukkaa ei vaihdettu. Toisella pitkällä sivulla laukattiin ihan tavallisesti uraa pitkin asettaen ulos. Tässä vaiheessa Lätty alkoi vasta liikkumaan ja saimmekin todella kivoja kiemuroita aikaiseksi. Vasemmassa kierroksessa saatiin pari rikkoa kiemuran huipulla, mutta oikeaan kierrokseen tsemppasin itsekin ja saatiin ehjät suoritukset. Loppuraveissa Lätty tuntuikin todella kivalta - kuten aina, tuntuu, että ruuna pääsee vauhtiin vasta loppuraveissa ja -käynneissä...

Tämän viikon maanantaina olin sitten taas todella ajoissa, sillä tulin pitkästä aikaa bussilla, joten olin tallilla jo ennen viittä. Tällä kertaa ponini oli jo tunnilla ja mutisinkin siinä, että silloin kun olen ajoissa, on poni tunnilla ja kun viime tipassa niin tarhan perimmässä nurkassa. Joka tapauksessa, kerkesin hyvin seuraamaan edellistä tuntia, hakemaan muun porukan kanssa tammat laitumelta ja juttelemaan paremmin tallikavereiden kanssa. Viisi minuuttia ennen tunnin alkua laitoin kypärän päähän, kengät kannusten kera jalkaan ja nappasin raipan matkaani. Kentällä nousin Mussun kyytiin ja edessä oli puomitunti ja otsikko liittyykin juuri tähän: kysyin ennen tunnin alkua Marjolta, että mahdankohan tarvita turvaliiviä kuten edelliskerralla. Voin sanoa, etten ollut mitenkään hyvillä fiiliksillä lähdössä liikkeelle. Jännitys jäyti edelleen, vaikka olen hypännytkin ponilla kerran. Kaiken lisäksi Mussu tuntui todella pieneltä suuren Lätyn jälkeen ja naureskelinkin, että mulla on joka toinen viikko poni ja joka toinen viikko hevonen :D
Kesä 2016
Mussa herätti ihmetystä, että Mussu liikkui alkuverkan aikana koko ajan eteenpäin, vaikka se oli juuri edellisellä tunnilla mennyt etupainoisena ja todella hitaana, eikä meidän edelliset tunnitkaan mitään kovin onnistuneita ole olleet. Olin aivan hukassa alkuun, sillä tuntui, että ponin kaula oli kymmenen senttiä pitkä. Normaalisti ihmiset voivottelevat hevosten kaulan olevan pitkä, Mussun kanssa tilanne on täysin päinvastainen! Mussu kuitenkin tuntui pelottavan hyvältä ja aloin olemaan hieman toiveikas. Käynnissä Mussu alkoi myötäämäänkin hetkellisesti, ei pitkiksi ajoiksi vaan lyhyitä pätkiä kerrallaan. Aloimme ensimmäisenä tulemaan ihan simppelin oloista puomitehtävää, joka kuitenkin osoittautui yllättävän haastavaksi! Laitan ensimmäiseksi kuvan puomien sijainnista, sillä paria tehtävää on hieman vaikea selittää ilman havainnollistavaa kuvaa :')
Elikkäs. Ensimmäisenä tultiin ihan tavallisesti ravissa pituushalkaisijalla olevat kolme puomia vasemmassa kierroksessa, joilta jatkettiin oikealle ja puolirataleikkaalla neljän vinosti olevan puomin yli. Emme menneet aivan C-päätyyn saakka, vaan käännyimme kentän poikki oikeastaan heti, kun pääsimme puomeilta uralle. Mussu liikkui ihan ok, välillä tuppasi vauhti hidastumaan mutta pääosin ruuna liikkui kivasti eteenpäin. Vinopuomit aiheuttivat mulle pientä päänraapimista, sillä välit tuntuivat välillä todella ahtailta jopa tunnin poneille, saatika tunnilla oleville Liekille ja Sepolle. Pikkuhiljaa se alkoikin sujumaan ja saatoin olle tyytyväinen. Vaihdettiin tehtävää: oikeassa laukassa C-päädyn kolme puomia, josta sitten kentän poikki kahdelle puomille, joilla laukanvaihto. Päädystä tullaan R-sivun puoleiset kaksi puomia, joiden jälkeen tehtävä uusiksi. Uuden kierroksen aloitus oli pientä sähläystä, sillä osa tuntui jatkavan puomien jälkeen laukkaa päätyyn vaihtaen siellä vasta laukan, kun taas ainakin minä tein niin, että siirsin puomin jälkeen heti raviin, käänsin vasemmalle ja nostin oikean laukan. Laukkapuomit olivat Mussulle aika haastavia, mutta saatiin lopulta onnistuneitakin suorituksia. Ainuttakaan laukanvaihtoa ei tosin saatu aikaiseksi, mutta se ei varsinaisesti yllättänyt - eipä onnistuneet edelliselläkään puomitunnilla Mussun kanssa.

Marjo sitten päätti treenata meidän kanssa vielä puomeille lähestymistäkin. Jatkettiin noilla kahdella puomilla, joilla edellisessä tehtävässä vaihdettiin kierrossuunta oikeasta vasemmaksi. Ensimmäisellä kerralla Mussu meni aivan banaanina puomien vasenta reunaa, ajatteli kai suunnan vaihtuvan. Toisella mentiin jo paremmin ja kolmannella taidettiin olla jo keskellä puomeja ja suorana. Pikkuhiljaa alettiin saamaan myös askeleet osumaan kohdilleen, eikä vain vähän sinnepäin. Puomien ulkopuolella työstin sitten laukkaa vähän paremmaksi ja huomasin jälleen oman istunnan kehityksen. Tultiin myös vasemmassa laukassa samaa ja Mussu tuntui jo oikeasti hyvältä: se laukkasi hyvin eteen ja ainakin ikkunoista peilikuvaa katsoessa myös näytti ihan kivalta.
Toisiksi viimeisessä tehtävässä tapahtui sitten se, mitä olin koko tunnin jännittänyt: Marjo nosti päädyn puomit kannattimilleen ja näin saimme kolmen kavaletin innarin tehtäväämme. Se, että olin hypännyt tippumatta 60-70 sentin uusintaradan Mussulla tunnilla ei tarkoittanut, että olisin rento sen kanssa hypätessä - vaikka kyseessä olisi kuinka pienet kavaletit. Jatkettiin vähän samaan tyyliin puomeja kuin alkutunnista: tultiin laukassa puolirataleikkaa vinopuomit, josta jatkettiin kavaleteille. Mussun kanssa haastetta toi lyhyt aika reagoida laukanvaihtoon puomien ja kavalettien välissä. Sen kanssa nimittäin täytyy saada oikeasti reipas laukka hypätessä, jotta hypyistä tulee siedettäviä ja nyt en kerennyt saada laukkaa aktiiviseksi ennen innaria. Ensimmäinen ylitys oli vähintäänkin mielenkiintoinen ja aloin nauramaan kesken suorituksen. Kierros kierrokselta rentouduin ja viimeisellä kerralla saatiin suoritus, jolloin puomit eivät kolisseet kertaakaan. Poni ansaitsikin kunnon taputukset, sillä se teki selvästi parhaansa, mutta kuski jännityksineen meni ja pilasi sen suoritukset. Marjo ilmeisesti oli kuitenkin tyytyväinen, että oli saanut mut hyppäämään, vaikkakaan täysin siistiä ratsastustahan se ei ollut.

Pelot on tehty voitettaviksi ja mun mielessä kävi jo ajatus, että haluaisin oikeasti nähdä mihin mun ja Mussun yhteistyö sileällä oikein etenisi. Tuntui niin hyvältä huomata, että on jotenkin kehittynyt ratsastuksessa: Mussu ei nimittäin ole helpoimmasta päästä, vaikka se kelpo lastenratsu onkin, sillä se on hurjan etupainoinen tapaus. Mun tunninjälkeiset fiilikset olivatkin todella hyvät! Siinä ja siinä, että onko poni jo liian pieni mulle, mutta alas tullessani jalustimia vilkaistessa ne olivat juuri sopivalla korkeudella, eivätkä jalustimet tuntuneet edes lyhyiltä selkään.
Ensi maanantaina en pääsekään tunnille autokoulujuttujen takia, joten käyn sen tunnin jo etukäteen. Nimittäin tänään torstaina. Kyseessä on muistaakseni estetunti ja saan (toivottavasti) kuviakin, joten vähän kauhunsekaisin fiiliksin olen menossa... :'D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti