torstai 17. syyskuuta 2015

Superponi, superfiilis

Taas tuli huomaamatta taukoa. Syy taukoon ja viime viikon tuntipostauksen uupumiseen on simppeli: tunnin siirto. Mun perjantain tunti siis siirrettiin viime viikolta eiliselle eli keskiviikkoon. Syitä en ala täällä sen kummemmin kertomaan, mutta se nyt ei ole tässä edes oleellista. Eilen siis liikuntatunnin jälkeen vaihdoin pukkarissa tallivaatteet ja matkasin suoraan bussilla tallille, jossa sitten söin koululta ostetun sämpylän (joka muuten meinasi tulla syödyksi Källin toimesta...).  Mulla olikin tällä kertaa kunnolla aikaa, sillä olin tallilla jo ennen viittä kun tuntini alkoi kuudelta. Listassa luki Seppo, mutta menin kysymään Marjolta vaihtoa - mulle oli meinaan luvattu Delhi, jonka Marjo oli tietysti vajaassa kahdessa viikossa unohtanut. Ihan ymmärrettävää kun päivittäin pitää sen 2-4 tuntia.

Tälläkin kertaa vain puhelinkuva ennen tunnin alkua erittäin innokkaasta ponista..
Delhi oli käytävällä tyypillisen tympääntynyt itsensä: sitä ei kiinnostanut mikään, eikä korvat liikahtaneetkaan vaikka pihalla meni traktori. Tässä vaiheessa mulle tuli fiilis, että tunnista ei tule yhtikäs mitään. Vielä mitä: sanoin varmaan ensimmäistä kertaa ikinä alkuverkan jälkeen, että tää poni tuntuu tosi kivalta ratsastaa! Varsinaisen työskentelyn alkaessa Delhi tuntui todella kivalta, ja selkään tuntui täysin samalta kuin leirin kankitunnilla. Delhi oli kuulolla hyvin ja se oli todella miellyttävä ratsastaa. Koko tunti oltiin pääosin ympyrällä ja aloitettiinkin avotaivutuksilla. Ennen ensimmäistä puomia askeleen lyhennys ja käyntiavoa aina ensimmäiseltä puomilta jälkimmäiselle. Puomit oli sijoitettu uran sisäpuolelle vinosti kulman suuntaan. Avon jälkeen nostettiin ravi ja tehtiin voltti ympyrän ulkopuolelle keskihalkaisijalla. Ensin tehtiin tehtävää vasempaan kierrokseen ja heti ensimmäisillä avoilla Delhi alkoi hakeutua ohjalle. Ravi olisi saanut olla vähän aktiivisempaa ja mun ikuisella pulmakivellä, voltilla, olisi voinut taivuttaa enemmän. Kierros kierrokselta kuitenkin parani molemmat. Alettiin tekemään avotaivutuskin ravissa ja tässä kohdalla tehtävä pissi... Raviavotaivutukset eivät ikinä ole olleet mun vahvuus edes uralla, joten ympyrällä ne tuntuivat vielä hankalemmilta. Kyllä sieltä jonkinlaista avoa tuli, mutta ravi olisi tässäkin voinut olla aktiivisempaa.

Oikeaan kierrokseen tehtävä ei sujunut läheskään noin hyvin. Muoto hävisi ja kaikki oli muutenkin vaikeampaa. Tehtiin muuten sama tehtävä, mutta avon jälkeen nostettiin laukka ja laukattiin voltille asti. Laukka oli todella tahmeaa ja sainkin muistutella laukasta useamman kerran. Voltilla sain hakea taas sitä taivutusta tovin ja raviavokin meni aivan penkin alle. Silti tuntui, että mun ja Delhin yhteistyö sujui kerrankin hyvin aikaisempiin kertoihin nähden. Otettiin sitten ympyrällä vielä laukkaa, jolloin yritin saada Delhiä paremmin ohjalle. Onnistuinkin siinä jotenkuten, sillä loppujen lopuksi laukka oli rauhallista ja sitä pystyi hieman säätelemäänkin. Ravissa jatkoin samalla kaavalla, yrittäen samalla pitää ravin aktiivisena. Tää oli yllättävän vaikeaa, sillä moneen asiaan keskittyminen samaan aikaan ei ole mun vahvinta alaa. Lopulta löysin ne oikeat nappulat ja poni alkoi käyttämään takapäätään aktiivisemmin.

Välikäyntien jälkeen alettiin tekemään alkuun monimutkaiselta vaikuttanutta tehtävää. L-päädystä käännyttiin keskihalkaisijalle ja nostettiin laukka. Tehtiin laukkavoltti seinän suuntaan B-kirjaimessa ja jatkettiin keskihalkaisijaa laukassa tehden toinen voltti M-kirjaimeen. Päädyssä laukanvaihto ravin kautta ja voltit uralta keskelle H- ja E-kirjaimiin. Näiden väliin tehtiin temponlisäys. Laukkavoltit tuotti yllättävän paljon päänvaivaa. Alkuun ne sujui todella hyvin, mutta tehtävän edetessä alkoi Delhi hyytymään, jolloin laukan ylläpito vaikeutui. Vasempaan Delhi taipui todella huonosti, joten sain tehdä siinäkin kohdassa paljon töitä saadakseni ruunan taipumaan. Yleisesti ottaen tehtävä meni ihan kivasti. Loppuun otettiin vielä keskiravia/askeleenpidennystä lävistäjällä ja Delhi menikin todella kivasti! Ei tietoakaan tahtirikosta laukalle, vaan askellajina pysyi varma ravi. Loppuun olisin voinut ratsastaa paremmin, mutta paljon tyytyväisempi olin kuin kankitunnilla. Toivottavasti samanlainen fiilis on vielä kahden kuukauden päästäkin!

Mulla on myös huomenna tunti ja kyseessä onkin estetunti. Saa nähdä miten se sujuu, ja mikä mahtaa olla hevonen. Tunne jostain "kamalasta" hevosesta on kova, mutta toisaalta taas ei. Noh, se nähdään huomenna..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti