"Onko tää oikee poni?!"

Kävin tuossa eilen parin viikon tauon jälkeen jälleen estetunnilla. Olin vähän myöhässä tallilla, mutta se ei loppupeleissä haitannut. Vaihdettiin vielä yhden tuntilaisen kanssa hevosia, sillä mua ei houkuttanut hyppääminen Liekillä ja toinen taas halusi mennä mielummin Liekillä kuin Laurilla. Lauri oli ollut jo yhdellä tunnilla, joten harjata sitä ei suuremmin tarvinnut. Silti mulle, yllätys yllätys, tuli kiire. Poni tuntui aivan normaalilta itseltään vielä alkukäynneissä ja osin myös ravatessa, mutta herranjestas kun laukan sain nostettua niin se oli menoa se! Sen jälkeen poni ei tuntunut ymmärtävän sanaa kävely ja ravin sijasta olisi ollut mukavampi laukata. Ei siinä voinut muuta kuin toivoa, että poni vähän tasoittuisi tunnin edetessä.

(C) Silja

No eipä tasoittunut. Verkkahyppyjä otettiin keskiympyrällä ristikolle. Tai no, ei me ihan keskellä oltu, sillä ristikko oli jossakin R:n ja B:n välissä. Poni veti semmoista vauhtia, että koko ajan piti kääntää ympyrän keskelle ja pysäyttää. Kerran sitten säikähdettiin takaviistossa näkyvää Makkaraa ja spurtattiin kunnolla pukin kera eteenpäin. Aloin oikeasti miettimään, että onko mulla varmasti se hidas ja eteenpatistettava Lauri alla, vai onko mun muistikuvat aivan vääriä lähes kolmen vuoden takaisista tunneista, jolloin menin Laurilla lähes jokaisen estetunnin. Kun oltiin hypätty ristikkoa molempiin suuntiin, siirryttiin L-päätyyn ja siellä olevien kahden pystyn pariin. Pystyt olivat siis vinosti kulmissa ja niiden väliin tuli noin neljä laukkaa. Tultiin Laurin kanssa kaiketi jokaisella kerralla tämä viidella askeleella, sillä ponin laukka ei ole mikään hirmuisen pitkä ja pidättelin ponia aika paljon. Ei kuitenkaan mitään ongelmaa tässä tehtävässä, joten siirryttiin seuraavaan. Loiva kiemura, jonka alussa, H:ssa, suht ison näköinen lankkueste ja lopussa, E:ssä, pysty, jonka alla oli jumppapallo. Tultiin lankulle todella pohjaan, mikä ei yllättänyt ollenkaan - tie oli nimittäin todella lyhyt, joten en kerennyt juurikaan pyytämään kääntymisen jälkeen eteenpäin. Yli kuitenkin päästiin ja jatkettiin pallolle, jonka kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Olin verkan jälkeen käynyt kiertämässä ponin kanssa haastavimmat esteet, vesimaton ja pallon, ja palloa Lauri olisi halunnut jopa potkia - ainakin siihen malliin nousi kavio ja korvat niin hörössä kuin mahdollista.

Sitten päästiin ehdottomasti tunnin yhteen haastavimpaan tehtävään, tai ainakin mulle haastavimpaan. Pituushalkaisijalla oli S:stä lähestyttävä kapea ja harmaa pysty, jolta jatkettiin vasemmalle. Päädystä tultiin sitten vesimatolle. Kapeat esteet eivät ikinä ole olleet mun lemppareita, eikä tilanne muuttunut miksikään tällä tunnilla. Tultiin todella, todella pohjaan ja hypättiin lähes paikoiltamme. Puomihan siitä matkaan lähti, mutta eipä siinä mitään - matka jatkui! Vesimatolle ei ollut yhtään mitään ongelmaa, vaikka sitä itse hieman jännitinkin. Itse mietin, että olisiko kapealle pohjaan tulo voinut johtua hieman hämärähköstä maneesista ja harmaasta puomista sillä se ei ollut mikään hirmuisen iso, ja lankullekin tultiin hitaammin. Tiedä sitten.

Rata vaikutti alkuun todella sekavalta, mutta pari sellaista nähtyäni se olikin yhtäkkiä helpon näköinen. Ensimmäisenä oikeassa laukassa päädyn pystyt, siitä sitten kapealle ja vasemmalle. Päädystä sitten loivalle kiemuralle eli lankku ja pallo. Pallon jälkeen suhteellisen tiukka tie päädyn pystyille, joilta jatkettiin tiukalla tiellä ristikolle ja siitä 3-4 laukkaa pystyn ja portin sarjalle. Seuraavana vesimatto ja siitä keskiympyrän kaarta pitkin ristikolle ja jatketaan lankulle. Noh, rata ei alkanut kovinkaan hyvin. Jäin turhaan himmailemaan, joten kiellettiin heti ensimmäiselle esteelle. Tässä vaiheessa mua vain alkoi naurattamaan, koska tiesin heti missä mättäsi. Uusi yritys ja siinä laukkaa nostaessa vitsailinkin, että "mähän sanoin et en tiiä haluanko mennä". Pääty meni ihan ok, mutta kadotin muistaakseni ensimmäisen esteen jälkeen jalustimen. Ennen kapeaa mulle iski sitten paniikki, sillä ilman jalustinta en olisi halunnut lähteä hyppäämään sitä estettä. Lauri sitten fiksusti(ko) kielsi kiltisti siihen ja sain napattua jalustimen mukaan. Matkassa en sitä saanut mukaan, sillä se oli kannuksessa kiinni.

Uudella yrittämällä päästiin sitten yli ja jatkamaan rataa. Lankku meni hyvin, vaikka pelkäsin vauhtia olevan liikaa kaarteeseen. Pallolle ei taaskaan mitään ongelmaa ja sain hyvin käännettyä tiukan tien päädyn pystyille ja niiltä kohti ristikkoa ja sarjaa. Sarjan ensimmäisellä kuitenkin tuli kielto, jota ihmettelen hieman. Vauhtia oli ihan ok ja este oli ehkä korkeintaan 60 senttinen, tuskin sitäkään. Ei muuta kuin uutta yritystä, joka sekin päättyi kieltoon ja hieman jopa ärähdin ponille. Kolmannella kerralla myös kielto, tosin vähän ärhäkämpi sellainen ja hetken jo mietin, että hiekanmaistelua tiedossa. Jotenkin onnistuin pysymään siellä kyydissä, vaikka istuin jossain aivan muualla kuin satulassa. Neljännellä kerralla päästiin sitten yli jatkamaan vesimatolle. Loppuradassa ei ollut mitään ongelmaa, ainoastaan lankun jälkeen poni lähti sivulle heti kun kaviot maata koskettivat. Noh, kyydissä pysyttiin ja vähän naureskellen kirosin ponia :D Tulin sitten tunnin loppuun vielä ristikon ja sarjan yksittäisenä ilman mitään ongelmaa. Tiedä sitten mikä päähänpisto ponille tuli radan aikana.

Seuraava tunti on mulle vielä täysi kysymysmerkki. En pääse nyt ainakaan seuraavaan kolmeen viikkoon taaskaan hevosen selkään, sillä olen juuri tuntien aikaan töissä. Ihan ilman hevosia en kuitenkaan jää, sillä hevosmessut kutsuvat reilun parin viikon päästä! Tavoitteena olisi olla molemmat päivät, mutta katsotaan nyt miten käy! :)

Muita tulossa hevosmessuille?