maanantai 9. lokakuuta 2017

Ensimmäinen estevalmennus

Eilen olin mun elämäni ensimmäisessä valmennuksessa. Oon harrastanut viikkotunneilla ilman suurempia taukoja vuodesta 2011 ja nyt vasta osallistuin ensimmäiseen valmennukseen ja katsomossakin olen ollut vain kerran pari vuotta takaperin, ellei lasketa Hevosmessujen klinikoita. Nyt sitten osallistuin estevalmennukseen ja voi olla, että tästä tulee suhteellisen säännöllistäkin - ei sitä koskaan tiedä. Ratsuvalinta eiliselle saattoi olla hieman yllättävä ja itsekin yllätyin mitä tuli päätettyä. Oli muuten aikamoista luksusta, kun oli vain neljä ratsukkoa. Olen tottunut vasta ihan viime aikoina siihen, että tunnilla on kuusi ratsukkoa entisen seitsemän sijaan ja pienet ryhmät ovat olleet mulle aina jotain erikoista. Niin ja näin alkuun olisi hyvä varoittaa mun järkyttävästä istunnasta - megaloikat ei oo itsellä ihan vielä hallinnassa... :'D Mutta, nyt asiaan!
Kuvista kiitos Petralle ja Iitalle!
Olin tallilla aika ajoissa siihen nähden, että ponini oli loimitettuna tallissa. Macy oli siis ollut aamun ensimmäisessä estevalmennuksessa, joten se oli puhdas. Tottumuksesta kuitenkin harjasin sen nopeasti läpi ennen varustamista. Naureskelin siinä sitten samaan valmennukseen tulevalle kaverilleni, että ihan varmasti se keksii jotakin mun pään menoksi, kun on näinkin kiltti. Poni ei siis liikauttanut jalkaansa kertaakaan varustuksen aikana, eikä hammaskalustoakaan esitelty. Poni oli nopeasti valmis, joten lähdimme maneesia kohti.
Macy liikkui alkukäynneissä aika hitaasti, mutta oikeastaan heti ottaessani ohjat tuntumalle alkoi se hieman liikkumaan reippaammin. Alkuverkka otettiin keskiympyrällä kahden puomin kanssa. Alkuun ihan vain ravattiin puomeja keskittyen taivutukseen. Macy ei ravipuomeista tuntunut välittävän ja menikin todella kauan, että se alkoi löytämään sitä reippaampaa ravia. Se hidasti aina ennen puomia, joten sain todellakin olla tarkkana. Sitten siirryttiin aina uralla muutaman askeleen ajaksi käyntiin jatkaen muuten samaa keskiympyrää. Tässä vaiheessa Macy alkoi vasta liikkumaan paremmin ja työskentely muuttui mukavammaksi. Laukkaverkassa tultiin kolmikaarisella kahta puomia, joilla vaihdettiin laukka. Me tehtiin Macyn kanssa vaihto ravin kautta Marjon ohjeistuksesta. Poni tuntui hyvältä ja odotin valmennukselta paljon.
Alettiin sitten ottamaan ensimmäisiä hyppyjä. Pituushalkaisijalla CIL oli pysty-puomi-okseri -linja ja aloitimme ensin tästä pystystä, jota tultiin pari kertaa ristikkona oikeassa laukassa. Lähestyminen tehtiin siten, että käännettiin kentän poikki hieman I:n jälkeen, ylitettiin puomi ja neljällä askeleella lähestyttiin ristikolle. Tuo neljä askelta kuulosti mun korvaan paljolta, mutta kun Macyn käänsin linjalle niin epäluulot kaikkosivat: väli olisi juuri sopiva meille. Poni hyppäsi hyvin ja sen selässä kaikki tuntui jotenkin pelottavan tutulta. Parin hypyn jälkeen este korotettiin pystyksi ja jatkoimme edelleen sitä hyvää linjaamme! Mun ongelmana oli edelleen mun lysyyn painuvat hartiat. Pakko päästä siitä eroon tällä kaudella :D
Otettiin seuraavat hypyt sitten okserille, samaan tapaan kuin pystyllekin: vasemmassa laukassa puomi, neljä laukkaa, okseri. Ihan tavallinen okseri kyseessä ja me stopattiin siihen. Tavallaan ei yllättänyt ja päädyttiin Marjon kanssa siihen, että otan puomin ja okserin välin viidellä askeleella. Toisellakin kerralla kiellettiin, mutta kolmannella päästiin sitten yli. Macy ansaitsikin sitten suuret kehut sen jälkeen, vaikka loikka oli kyllä kirjaimellisesti loikka. Eipähän ainakaan kolissut puomit...
Seuraavaksi tultiinkin sitten koko linjaa pariin kertaan lisäten siihen myös lävistäjällä EM ollut pysty, joka oli aivan lävistäjän alussa eli lähestyminen oli todella lyhyt. Linja meni superhyvin, saatiin hyvät neljä ja viisi askelta väleihin. Eikä lävistäjän pystyllekään ollut ongelmia, mutta sen jälkeen oli vähän jarruissa vikaa. Toisella kerralla jatkettiin samaa hyvää linjaa, mietin jo hetken, että onko tää kaikki oikeasti muka näin helppoa!
Noh, ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Meillä oli M-kulmassa viistosti matolaatikkopysty. Macy oli tässä vaiheessa päässyt hyytymään välikäyntien vuoksi, joten jouduin patistelemaan sitä jonkinverran eteenpäin. Mutta matolaatikot oli liian pelottavia, joten poni jäi pomppimaan jo kauas. Käytiin sitten tekemässä lähempää tuttavuutta niiden kanssa ennen kuin yritettiin uudelleen. Matolaatikoilta jatkettiin sitten suoraan tutulle lävistäjän pystylle, joka oli jostakin syystä tästä suunnasta pelottavampi - varmaan sen vuoksi, koska sitä oltiin korotettu jonkin verran.
Mutta vielä pelottavammaksi Macy koki tavallisen okserin B:n kohdalla, jolle oli pitkä lähestyminen. Muilla okserin alla oli vielä pressu, mutta Marjo otti sen mun ja Macyn tullessa pois kokonaan. Silti poni kyttäsi estettä jo kaukaa, eikä laukalla päästyä kuin parin kolmen metrin päähän esteestä. Kävellen käytiin sitten katsomassa estettä ja toiselle kerralle otin vähän lyhyemmän lähestymisen, mutta tälläkään kerralla ei yli menty, vaikka ihan esteelle asti päästiinkin. Kolmannella kerralla otin vielä lyhyemmän lähestymisen ja sitten päästiin yli. Aika pohjaanhan siihen tultiin ja aikamoisella ilmavaralla, mutta yli kuitenkin. Macy ansaitsikin kunnon taputukset ja tulinkin heti toisen kerran perään, jolloin päästiin ensimmäisellä yli.
Ostaisin uimalasit ja räpylät, kiitos!
Huono laatu, mutta piti rajailla oikein huolella, sillä kuvasta vei huomattavan alan jonkun pää :'D
Tultiin loppuun sitten pientä ja simppeliä rataa. Mukaan ei otettu lainkaan matopystyä eikä myöskään pitkän lähestymisen okseria, vaan rata oli koottu pituushalkaisijan pysty-puomi-okseri -linjasta, lyhyen lähestymisen pystystä sekä kolmikaarisen puomeista. Estekorkeus oli suunnilleen 70-80 senttiä, eli ei mikään hirmuisen iso. Rata alkoi siten, että aloitettiin oikeassa laukassa kolmikaarinen. Kolmikaarisen jälkeen jatkettiin lyhyen lähestymisen pystylle, jonka jälkeen pituushalkaisijan linjalle. Linjalta jatkettiin vasempaan laukkaan ja kolmikaarinen. Ei mikään järin vaikea tehtävä siis. Tulimme suosiolla Macyn kanssa viimeisinä, sillä tiesin muiden suorittavan tasaisen varmasti ja Macyn ottavan aika varmasti ainakin yhden kiellon jollekin esteelle. Ensimmäinen kolmikaarinen sujui hyvin, ei mitään ongelmaa. Mutta pystylle Macy stoppasi kaksikin kertaa. Tuttu estekin, eli taisi olla vain väsymystä ilmassa. Esteen yli päästyämme poni kuitenkin painoi kaasu pohjassa eteenpäin, joten saatuani laukan vaihdettua tein voltin päästäkseni sopivaan rytmiin ennen linjaa. Linjan kanssa ei ollut mitään ongelmaa ja Macy tuntui oikein imevän okserille. Kolmikaarinen sujui taas hyvin ja kiitinkin suorituksen jälkeen ponia oikein urakalla. Tulin vielä yksittäisenä tuon lävistäjän pystyn ja poni meni yli mukisematta!
Vaikka tuo ei mennyt onnistuneimpiin estetunteihin, niin kyllä olin tyytyväinen! Varsinainen tavoite, eli kyydissä pysyminen, täyttyi ja pääsinpähän taas vähän enemmän jutun juonesta kiinni.
Valkan jälkeinen rapsutushetki
Lopputunnista tuli puheeksi tulevat valmennukset. Saatoin ehkä luvata meneväni uudestaankin. Ja kyllä - Macyllä ;)

2 kommenttia:

  1. Voi että, tämä Macy on ihan syötävän söpö! *_* Aivan ihana!
    Tosi hienoa, että yritit rohkeasti uudelleen muutamista kielloista huolimatta, minä pukkaan itse menemään vähän lukkoon, jos hevonen alkaa niskuroida lähestymisissä- ja ei se sitten ainakaan hyppää, kun minä jo ajattelen valmiiksi, ettei se kuitenkaan mene yli :P Ehkä se täällä Hingunniemessä vähän helpottaa ja löydän vähän lisää itsevarmuutta esteille :)
    Olisipa ollut kiva nähdä Macystä vähän liikkuvaa kuvaa, toivottavasti saisit ensi valmennukseen mukaan myös videolle kuvaajan! :) Tsemppiä kovasti treeniin, teissä on kyllä ainekset vaikka mihin- kuka tietää, mihin te yllättekään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Macy on kyllä aivan huippu!
      Tosta radasta löytyy itseasiassa Instagramin puolelta (@team_fiksut) videoklippiä radasta. Sain sen jälkikäteen postauksen julkaisun jälkeen pienenä yllätyksenä, joten en sitten lisännyt sitä tähän. Saa käydä katsomassa, mikäli kiinnostaa! :)

      Tsemppiä sullekin! Treeniä vaan, niin pääsee noista lukoista eroon. Itselle on ominaista saada hengenahdistuksia välillä johtuen kielloista, mutta ne ilmenevät vasta suorituksen jälkeen. Koko suoritus mennään täydellä voimalla ja sitten kun käyntiin siirtyy niin saa jo pelätä, että tuleeko paniikkikohtaus! :D
      Ja kiitoksia paljon, se jääkin nähtäväksi mitä mun ja Macyn tulevaisuus tuo tullessaan.. ;)

      Poista