sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Ootko vielä hengissä ja mukana?

Kevätkausi sen kun lähenee loppuaan, sillä perjantaina oli kevään toiseksi viimeinen tunti. Pelkäsin hieman myöhästyväni, sillä pääsin töistä vasta viideltä. Hyvin kuitenkin kerittiin ja olin itse asiassa ensimmäisenä valmis jo viisi minuuttia ennen tunnin alkua. Ryhmä oli viime viikolla sopinut loppukevään tunneista ja itselle tuli pienenä "yllätyksenä", että mentiin tällä tunnilla maastoon. Sen vuoksi mulla ei ole juurikaan mitään kerrottavaa, eli postaus jää aika lyhyeksi. Tunnille mulle oli laitettu Delhi. Poni oli nopeasti harjattu ja itsekin puin vain kypärän, turvaliivin ja kengät jättäen chapsit ja kannukset talliin ja pian käveltiinkin jo kentällä. Meitä oli vetäjän lisäksi maastossa vain neljä ratsukkoa - minä Delhillä, kaksi viime kesäistä leirikaveria Sepolla ja Katilla sekä minua vuoden nuorempi tyttö Macylla. Järjestykseksi päätimme Macy, Kati, Seppo, Delhi - ihan vain siksi, että jos Delhi onkin vauhdikkaalla tuulella, niin on rauhallinen hevonen edessä hidastamassa, Seppo kun on oman kokemukseni mukaan todella rauhallinen maastossa (Maastoon sain Sepon ja se oli todella kiva, ei liian reipas muttei liian laiskakaan. Ylämäet usein rämmittiin ylös Sepon pysähtyessä mäen jyrkimmässä kohdassa, enkä voinut olla yhtään nauramatta! // 25.7.2015). Kyselin jälleen hieman etukäteen, että millainen Delhi on maastossa. Onhan se pariin kertaan ollut samaan aikaan maastossa kuin minä jollakin toisella hevosella, mutta eipä ole tullut katseltua, että millainen se on - Delhi kun on yleensä aika häntäpäässä.



Tein havainnollistavan kuvan meidän reitistä - en tiedä tekeekö tällä mitään. Olisin mieluummin laittanut Sports Trackerin päälle vauhteineen päivineen, mutta mulla ei ollut mitään taskua mihin laittaa puhelin. Viime kesänähän mulla oli puhelin chapsissa, mutta nyt kun mulla on isompi puhelin ja tiukemmat chapsit niin sitä oli turha edes kuvitella. Käteen kiinnitettävää urheilukoteloa olen vähän harkinnut ja sopiva onkin myös löytynyt. Onko kellään kokemusta niistä? Joka tapauksessa, käveltiin ehkä viitisen minuuttia, ennen kuin alettiin ravaamaan. Kuvaa kun katsoo niin lähdettiin tallilta länteen ja risteyksestä käännyttiin pohjoiseen. Vähän risteyksen jälkeen oli ensimmäinen ravipätkä ja ravailtiinkin hyvä tovi, jonka jälkeen oli hieman jyrkempi alamäki. Alamäen jälkeen oli pieni nousu, jonka puolivälissä otettiin ensimmäinen laukka. Mäki ei siis ollut kovinkaan jyrkkä. Delhiä ei kovinkaan paljon tarvinnut patistella laukkaan, pikemminkin sain pidätellä ettei mentäisi ohi Seposta. Tehtiin tuollainen silmukka, jollaa otettiin kaksi eri laukkapätkää, joista jälkimmäinen oli reippaampi. Tämän jälkeen tultiin ensimmäiseen risteykseen. Käveltiin jonkin aikaa, kunnes ravattiin taas pätkä tien reunaa. Tämän jälkeen tuli pidempi pätkä käyntiä, ennen kuin hieman ennen isoa tietä käännyttiin metsään. Ravattiin sitten pidempi pätkä, kunnes tultiin tielle. Käveltiin sitten tyypilliselle laukkasuoralle. Tällä kertaa tultiin kuitenkin eri suunnasta, jolloin laukan määrä väheni - jyrkähköön alamäkeen kun ei viitsi hirveästi laukata. Otettiin hieman rauhallisemmin ja yritin parhaani mukaan jättää hieman väliä muihin, ettei oltaisi ihan hännissä kiinni. Suoran lopulla oltiin kuitenkin jo oikeastaan Sepon rinnalla, joten sain jarrutella aika reippaasti. Loppumatka tallille sitten käveltiin.

Vaikka meillä olikin vähän rauhallisempi lenkki, niin se tuli oikeastaan todella hyvään saumaan. En olisi jaksanut mitään tehokoulutuntia ja tuo maastokin sai sopivasti mun paikat jumiin. Eilen olikin kiva olla töissä, kun reidet ja yläselän lihaksia särki.. Kesällä sitten reippaampi lenkki ;) Kuulinpa maaston jälkeen myös lauseen "Senja oli yllättävän hiljaa koko matkan", yleensä kun olen ryhmän puheliaimpia. Monta kertaa letkan etuosasta kuului otsikossakin vilahtanut kysymys, että onko Senja vielä elossa/mukana... :D Ensi viikolla sitten tosiaan on kevätkauden viimeinen tunti, joka on myös sovittu etukäteen. Silloin kavutaan hevosten selkään ilman satulaa ja kentällä on myös muutama este! Hieman jännityksellä odotan mitä tunti tulee pitämään sisällään - jospa nyt olisi alla rauhallisempi hevonen, mitä viime kesänä. Ei sillä - minähän kapuan sen hevosen selkään mikä mulle on laitettu. Toivon mukaan... Viime viikolta jäi myös yksi rästitunti, saa nähdä milloin kerkiän sen ratsastamaan.

2 kommenttia:

  1. oi, pääsisipä sitä taas itsekin pian maastoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maastoilu tuo kyllä mukavaa vastapainoa kaikelle kunnon treenaamiselle :)

      Poista