Rästitunnilla jälleen

Maanantaina mulla oli rästitunti. Olin paikalla sen verran ajoissa, että viimeisten tuntien hevosjakoja vasta tehtiin. Mulle oli kuitenkin laitettu jo Makkara, mutta koska listat olivat vasta tekeillä ja suurimmalta osalta ryhmän ratsastajista puuttui ratsut niin mun hevonen vaihdettiin - tosin pidemmän pohdinnan jälkeen. Lopulta päädyttiin Patuun, jolla en ollut ikinä aikaisemmin hypännyt, joskin olin aika epäileväinen. En nyt sanoisi, että olisin pelännyt mahdollista tippumista - olinhan nähnyt monestikin, kuinka ponin kieltäessä kokenutkin ratsastaja pääsee maistelemaan hiekkaa - mutta en sitä todellakaan toivonut. Mulla oli jälleen aikaa ja vaikka musta tuntui, että kuraisen ponin harjaamiseen meni paljon aikaa niin olin silti ajallaan valmis. Nousin sitten kentällä tuttuun tapaan jakkaralta ponin kyytiin ja piti hieman hymähtää kun jalustimet sai kerrankin olla lyhyet. Tunti oli jälleen uuden opettajan pitämä ja nyt osasin varautua, että millaisia tehtäviä sieltä mahdollisesti tulee.

Kuva vuoden 2015 leiriltä

Alkuverkka mentiin tyypilliseen tapaan vapaasti puomeja ylitellen. Patu tuntui todella kivalta, liikkui hurjan mukavasti eteenpäin. Laukassa mun oli pakko todeta ääneen, että kuinka mukava laukka Patulla on! Sen jotenkin aina unohtaa muilla hevosilla mennessä - todella tasainen ja helposti säädeltävissä. Laukkaverkka venyi aika pitkäksi ja ainakin minä väsyin lähes täysin, jolloin en jaksanut pyytää ponia eteen. Heti kun siirsin ponin käyntiin tehtävän selostuksen ajaksi, annoin ponille pitkät ohjat. Näin tein aina kun käveltiin. Ensimmäisenä tultiin pituushalkaisijalla kahden ravipuomin "sarja", jonka jälkeen nostettiin laukka ja hypättiin ristikko. Patu oli kovasti nostamassa ravin sijaan laukkaa, jolloin jännityin itse enkä täten uskaltanut antaa ponin edetä reippaassa laukassa. Tultiinkin aika pohjaan monta kertaa tunnin aikana juuri tästä syystä. Kerran pituushalkaisijan ristikolla olin jälleen tuuppaamassa esteelle ja lähdössä aikaisemmin hyppyyn, jolloin mukautuminen ponin hyppyyn oli aikas mielenkiintoisen näköinen - ihme, ettei tullut testailtua laskeutumistaitoja.

Jälleen havainnollistava kuva, nämä helpottavat kummasti tehtävien ymmärtämistä. Tässä siis numeroitu menemämme rata, tehtäväkuvauksissa käytän esteiden numeroita niin, että numero on hyppysuunnasta katsottuna esteen oikealla puolella (esim. este 1 hypättiin L-päädystä).

Kun oltiin saatu jo tuntumaa hyppyihin, alettiin tulemaan paria ristikkoa vinosti. Aloitettiin helpolla: tultiin lävistäjällä ensimmäinen ristikko suoralla lähestymisellä ja lävistäjän lopussa oleva ristikko vinosti. Askelväli mulla ja Patulla taisi olla 6-7 laukkaa, vaihteli aika paljon riippuen siitä, kuinka paljon uskalsin ponin antaa edetä. Tehtiin tämä kertaalleen molempiin suuntiin, jonka jälkeen tultiin pitkän sivun esteet suoralla linjalla niin, että ensimmäinen este hypättiin vinosti. Patu hyppäsi hyvin, tosin toin sen jälleen liian pohjaan. Aloin kuitenkin pikkuhiljaa hahmottamaan sen, miten ponia ratsastettiin. Patusta tuntui löytyvän mulle aivan uusi puoli tunnin aikana.

Alettiin tulemaan sitten yllä olevan piirroksen rataa. Aloitin radan vasemmassa kierroksessa. Ensimmäisenä oli ristikko ja 6-7 laukan päässä noin 70-80 senttinen pysty. Tästä kaarrettiin oikealle lävistäjälle, jonka ensimmäinen este eli ristikko hypättiin viistosti. Radan neljäs este oli samankokoinen pysty mitä aikaisempikin. Laukattiin päädyn läpi uudelle lävistäjälle, joka alkoi samankokoisella pystyllä ja päättyi vinosti hypättävään ristikkoon. Loppuun vielä pituushalkaisija. Jännitin todella paljon pystyjä, joten uskalsin antaa Patun mennä kunnolla eteen vasta kolmannen esteen jälkeen. Radan jälkeen huokaisin kunnolla ja kehuin ponia ihan kunnolla. Tunnuin tajuavan vihdoinkin, että miten oikeasti ratsastetaan. Ratsastaminen oli helppoa ja ensimmäistä kertaa syyskaudella nautin aidosti hyppäämisestä - ei sillä, etten olisi nauttinut Makkaralla ja Laurillakin hyppäämisestä, nyt se ilo oli aitoa ja tuli täysin sydämestä.

Tunnin loppuun tultiin radan kuusi viimeistä estettä uudelleen eli esteet 3-8. Rata alkoi todella hyvin, mutta kaarsin vitoselle liian aikaisin, jolloin poni kielsi. Kielto ei ollut ollenkaan raju ja täysin minun vikani (pakko kommentoida, että periaatteessa esteestä olisi päässyt yli, mutta ymmärrän kuitenkin miksi poni kielsi). Uusi yritys ja helposti yli. Olin todella tyytyväinen poniin ja annoin sen hymyssä suin seuraavalle ratsastajalle. Todellakin haluaisin hypätä uudelleenkin!

Tänään sitten vakiotunnille. Mulla on muutenkin syksy aikamoista pohdintaa hevosrintamalla. Puhuin aikaisemmin syksyllä, että olisin lähdössä kauemmas työssäoppiin marraskuussa, mutta suunnitelma muuttui ja lähden kauemmas vasta tammikuussa. Työssäoppiin menen kuitenkin myös marraskuussa, mutta pysyn paikkakunnalla. Lähinnä kisapuolen pohdintoja, niistä sitten tarkemmin kun asia on ajankohtainen. Kevään tunnit ovat myös kysymysmerkki, paljon tulen kuitenkin kotiinkin käymään (lähinnä pakollisen lukiojutun vuoksi, helmikuun lopussa onneksi sekin helpottaa) että käynkö tallilla sitten siinä samalla vai miten. Paljon riippuu myös siitä, että mihin kaupunkiin menen työssäoppiin - kaksi vaihtoehtoa on, molemmat tuttuja paikkoja ja suhteellisen lähellä. Saa nähdä miten käy.... :)