lauantai 3. syyskuuta 2016

Todellinen kilpa-auto

Torstaina pääsin "pitkästä" aikaa taas ratsastamaan, Ajattelin olevani jälleen hieman myöhässä, mutta olinkin valmis aivan ajoissa. Listalla nimeni kohdalla luki Lauri ja kentällä näytti olevan esteitä. Siitä olikin vierähtänyt tovi, kun olin hypännyt Laurilla viimeksi. Poni oli jälleen yllättävän kiva hoitaa, tietysti piti vähän kaviota puhdistaessa kokeilla, että pystyykö ihminen pitämään siitä kaviosta kiinni jos vähän kiskoo, mutta muuten ruuna oli lauhkea kuin lammas. Laurin selkään oli jotenkin tuttua kavuta turvaliivi päällä, meninhän lähes kaikki estetunnit Laurilla ensimmäisenä keväänäni Ponilaaksossa. Sen kevään jälkeen en esteiden merkeissä ollutkaan Laurin kyytiin kiivennyt!
Kaikki tämän postauksen kuvat (C) Silja
Ravissa Lauri tuntui hieman hitaalta, muttei kuitenkaan liian. Se liikkui kohtuu hyvin, eikä sitä tarvinnut jokaisella askeleella pyytää eteenpäin. Tultiin heti ravissa puomeja: C-päädyssä oli yksi puomi ravivoltilla ja maneesinpuoleisella pitkällä sivulla oli kaksi puomia suhteutetulla linjalla. Alkuun mulla oli hankaluuksia saada ponia kääntymään puomilinjalle - voltille Lauri kääntyi kyllä hyvin -, mutta parin kierroksen jälkeen alkoi sujumaan. Tultiin samoja puomeja vielä laukassa molempiin suuntiin, ensin seitsemällä askeleella ja sitten kuudella. Seitsemällä askeleella meni todella kivasti, mutta kuudella Lauri joutui venyttämään jälkimmäisellä puomilla todella kaukaa päästäkseen yli. Jo ennen ensimmäistä puomia mun olisi pitänyt antaa ponin mennä eteen, eikä jäädä himmaamaan.
Aloitettiin hyppääminen oikeassa kierroksessa. Tultiin samaa linjaa niin, että jälkimmäinen puomi oli ristikkona. Linjan puolivälissä piti siirtyä raviin ja hypätä este ravissa. Sanon suoraan, että vihaan ravihyppyjä. En vain jotenkin pääse niihin mukaan. Niin kävi tälläkin kertaa ja ensimmäiset hypyt olivatkin aika mielenkiintoisia. Lauri oli kovasti menossa ja yllätyksekseni sainkin tehdä töitä saadakseni hevosen ravaamaan esteelle, joka nousi kierros kierrokselta. Ravi parani kyllä, mutta oma ratsastus ei niinkään.
Tämän jälkeen vaihdettiin toisen pitkän sivun yksittäiselle pystylle ensin laukassa. Lauri liikkui todella kivasti ja pystyinkin siis keskittymään täysin omaan ratsastukseeni. Toisella kerralla Marjo käski meidän tulla este ravissa. Katsoin hieman pitkään silmät suurina estettä, sillä se ei ollut ihan mikään pieni, 50 sentin pysty. Epäluuloista huolimatta päästiin Laurinkin kanssa siitä yli. Kolmannella kerralla tultiin jälleen laukassa ilman mitään ongelmaa.
Käveltiin hetki Marjon kertoessa seuraavaa tehtävää, joka oli neljän hypyn rata. Ensimmäisenä oli lävistäjällä EM askeleen sarja ja seuraavana maneesinpuoleisen sivun ristikko-pysty -linja kuudella askeleella. Lauri liikkui aivan superhyvin, eikä mun tarvinnut tehdä muuta kuin pitää ponin nuppi ylhäällä ja ohjata. Toisella kerralla ristikko nostettiin pystyksi ja jatkettiin samaa linjaa Laurin kanssa. Mun hymy oli varmasti todella leveä! Muistin nimittäin Laurin olevan hidas ja "eteenpotkittava", joten poni pääsi todellakin yllättämään.
Viimeisenä tultiin samanmittainen rata. Aloitettiin maneesinpuoleiselta pitkältä sivulta ylittäen oikeassa kierroksessa pysty, kaartaen viidellä askeleella lyhyellä lävistäjällä olevalle ristikolle ja päädyn kautta pysty-pysty -linjalle maneesinpuoleisella sivulla. Päätin käyttää ponin energisyyttä hyväkseni odotellessani omaa hyppyvuoroani ja työskentelin ympyröillä ja volteilla harjoitusravissa. Lauri tuntui todella hyvältä ja ajoittain myötäsi niskastaan hetkellisesti. Pieni koulutuuppailu ei väsyttänyt ponia ja se oli edelleen yhtä reipas kuin hetkeä aikaisemmin. Ensimmäiseltä esteeltä tuli puomi mukaan, sillä jäin himmailemaan lyhyen lähestymisen aikana. Hyvä tie ristikolle, päädyssä oikaisin hieman. Jälleen jäin himmaamaan ennen linjan ensimmäistä estettä, jolloin napattiin uudelleen puomi. Himmailu vaikeutti myös linjan jälkimmäisen esteen hyppäämistä, sillä jouduin pidentämään ponin askelta todella paljon ja nopeasti. Toisella kerralla meni hieman paremmin, mitä nyt askeleet ei linjalla sopineetkaan ihan kunnolla ja lähdettiin todella kaukaa hyppyyn radan viimeiselle esteelle. Mulla ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa kyydissä pysymisen kanssa ja pääsinkin hyppyyn hyvin mukaan.
Lauri oli todella kivaa vaihtelua estetunteihin, nyt kun olen hypännyt tämän vuoden pääosin Makkaralla ja Rutulla, pari kertaa jollain muulla. Oli myös mahtavaa huomata oma kehitys! Edellisellä kerralla mun ohjat venyivät aina Laurilla hypätessä pitkäksi ja olin liian lähellä satulaa tai painopiste satulan edessä hypyssä, nyt molemmat asiat olivat korjautuneet. Selkäänkin huomasin kuinka kivaa hyppääminen oli tajuttuani istuntamuutoksen yli kahden vuoden takaisesta.
Seuraavan kerran ratsastan muistaakseni torstaina, täytyy kylläkin varmistella mun rästipäivää - unohdin sen meinaan lähes heti kun siitä sovin... :D

Miten teillä on syksyn ratsastukset alkaneet?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti