torstai 5. tammikuuta 2017

Mäyräkoiravertaus parantamassa ratsastusta?

Loma ratsastuksesta ei näköjään tee mulle hyvää. Olin vajaat neljä viikkoa pois hevosen selästä ja seuraavana päivänä mulla oli kipeenä ja jumissa niin hartiat, takareidet kuin selkäkin. Ja tämmöistä se tulee olemaan koko kevät...

Olin tiistaina tunnilla. Varsinainen tuntikausihan ei ole vielä alkanut, vaan tiistaille oli koottu kaksi rästiryhmää, aikuisten ryhmä ja nuorten ryhmä. Itse olin luonnollisesti jälkimmäisessä, vain neljästä ratsukosta koostuvassa ryhmässä, ja tuntui oudolta olla ryhmän nuorin. En muista milloin viimeksi olisin ollut ryhmän nuorin ratsastaja, varmaan menee johonkin Mikkolan aikojen yhdelle estetunnille. Ei voi muistaa. Sain kuitenkin ratsukseni Laurin ja hieman hymyilytti, sillä viime vuosikin alkoi Laurin ratsastamisella. Olin ajoissa, eikä poni näyttänyt kovinkaan likaiselta, joten sain kerrankin vain olla hetken. Lopulta, kun tunnin alkuun oli reilut parikymmentä minuuttia, nappasin mukaani harjat ja narun. Lauri tyypilliseen tapaansa ei ollut kovinkaan iloinen avatessani oven ja luimistelikin karsinan nurkasta hetken, ennen kuin kääntyi mua kohti. Vähän ehkä itsekin arkailin avatessani oven, mutta se ei kestänyt kuin pari sekuntia. Poni oli koko hoitotilanteen ajan helppo, ensimmäistä kaviota puhdistaessa piti vetäistä voimalla jalka irti otteestani kun en ollut varautunut niin voimakkaaseen liikkeeseen, oli nimittäin muistaakseni ensimmäinen kerta kun poni sai jalkansa irti otteestani sitten vuoden 2014.
Otetaanpas throwback uusien kuvien puuttuessa toukokuuhun 2014. Kauhistuttaa nuo mun jalustimet... :D (C) Sara K.
Mulle meinasi tulla kiire, kun jälleen sain rikottua chapsini. Ensimmäisen kerran se meni rikki lokakuussa ja se korjattiin kotitekoisesti, mutta nyt kotitekoinenkin viritelmä petti. Pysyi se ainakin kiinni, kun tungin rautalangan vetoketjuun, mutta sitten sitä ei myöskään pystynyt liikuttamaan mihinkään suuntaan. Olin kuitenkin valmis juuri oikealla hetkellä, joten lähdimme oikeastaan heti maneesille. Mulla ei kauaa nokka tuhissut selkään kiipeämisessä, olihan Lauri aika pienikokoinen eikä sen kanssa muutenkaan mitään ongelmaa ollut selkäännousussa. Tai sitten se johtui Marjon välipalana olleesta omenasta. Pääsinkin äkkiä jo kävelemään pitkällä ohjalla ja muutaman kierroksen jälkeen alettiinkin sitten jo ravailemaan. Lauri oli todella hidas, vaikken sitä itse alkuun huomannutkaan. Kun Marjo sitten muistutti kerran, niin kiinnitin siihen enemmän huomiota ja poni liikkuikin ihan kivasti. Laukka oli todella lyhyttä ja todella epämukavaa istua, kuten aikaisemminkin.

Aloimme aika pian tekemään ensimmäistä tehtävää loivien kiemuroiden ja volttien parissa ensin oikeaan kierrokseen. Tallin puoleiselle pitkälle sivulle tehtiin pohkeenväistöä loivalla kiemuralla ravissa ja hieman ennen kiemuran huippua siirrettiin käyntiin jatkaen väistöä. Väistön suuntaa vaihdettiin huipulla ja jatkettiin ensin käynnissä, jonka jälkeen tehtiin väistö loppuun ravissa. Toiselle pitkälle sivulle tehtiin ensin voltti, jolta jatkettiin kiemuralle. Kiemuran huipulla tehtiin voltti vasemmalle kohti seinää. Voin sanoa, että Lauri tuntui entistä tahmeammalta. Marjo vertasi sitä alkuun jopa mäyräkoiraan ja se vertaus saikin mun kädet ainakin ravissa ja käynnissä pysymään koko tunnin ajan oikealla paikallaan pois hevosen harjasta. Kulman voltti sujui alusta asti aika kivasti, mutta muuten mulla olikin hankaluuksia oikein urakalla. Kiemuran voltilla Lauri ei taipunut yhtään mihkään suuntaan eikä kuunnellut sisäpohjettakaan, jolloin oikominen ei ollut ihan vain pariakymmentä senttiä. Jossain vaiheessa sitten suutuin ponin hitauteen ja muistutin sitä raipalla. Pari kierrosta sen jälkeen poni oli säikähtävinään oven kohdalla jotakin,, mutta se ei hetkahdutanut mua suuntaan tai toiseen. Väistöt paranivat kuitenkin kierros kierrokselta, kun aloin muistamaan jälleen, että miten Lauria sitten oikein ratsastettiinkaan.
Vaihdettiin suuntaa ja jatkettiin samalla tavalla: tallin puoleiselle pitkälle sivulle väistöt, toiselle pitkälle sivulle kulmavoltti ja kiemura voltteineen. Voltit tehtiin tällä kertaa laukassa. Voltit sujuivat kivasti läpi tehtävän, mutta "tavallisen" kiemuran kanssa oli jälleen pientä ongelmaa. Kiemuran voltille Lauri nosti ensimmäisellä kerralla todella viiveellä laukan, joten tein kaksi volttia. Toisella kierroksella sitten suutuin ihan toden teolla siihen, ettei tapahtunut silloin kun avut annoin, joten muistuttelua vaati tämäkin tehtävä. Vastalauseeksi sain pukin, joka hieman hämmensi mua parin sekunnin ajan. En siellä selässä pahemmin liikahtanut, mutta olin tuntevani ihan kunnon loikan. Seuraavalla kerralla Lauri uneksi jälleen omiaan ja tällä kertaa sain pukkisarjan vastaukseksi. Jotain se Makkara on oikeastikin opettanut, sillä ensimmäinen tippumisen tunne tuli vasta silloin, kun olimme menossa seinää päin ja siitä jatkamassa eri suuntiin. Ei siinä mitään, poni hallintaan ja uusi laukannosto.

Tämän jälkeen Lauri sitten oikeasti liikkuikin ja sain pikemminkin jarrutella sitä kuin patistaa eteenpäin ja tehtävien teko helpottui huomattavasti. Alettiin kuitenkin työskentelemään aika äkkiä pysähdysten ja peruutusten parissa. Pitkille sivuille piti tehdä vähintään kaksi pysähdys-peruutus-ravi -sarjaa, pysähdyksiä sai toki tehdä enemmänkin. Pysäytys tehtiin käynnistä. Huomasin kyllä aika nopeasti miten oma keskittyminen taaksepäin liikkumiseen vaikutti poniinkin. Jos seurasin muiden suorituksia tai olin liian hidas, niin ponikin oli hidas. Ei mennyt pariakaan kierrosta, kun Lauri peruutti hyvin ja lähti raviinkin korkeintaan kahden käyntiaskeleen jälkeen, muutaman kerran suoraan peruutuksesta, joten olin todella tyytyväinen. Huomasin myös, että kehuminen todella auttoi ja kehumisen jälkeen poni vain parani! Otin myös pituushalkaisijalla kaksi viimeistä sarjaa ja ne olivat ehdottomasti tehtävän onnistuneimmat. Poni pysähtyi heti, peruutti heti kun pyysin ja lähti hyvään raviin heti.

Keräännyttiin kaikki vielä keskiympyrälle vasempaan kierrokseen, jolla ravattiin noin kierroksen verran ennen laukkaa. Lauri tuntui vain ottavan sisäohjaan kiinni ja oikovan, mutta Marjo sitten muistutti ulko-ohjan ja sisäpohkeen merkityksestä. Heti kun päästin sisäohjan lähes löysäksi käyttäen sitä vain tarvittaessa kääntämiseen, pitäen ulko-ohjan hyvin tuntumalla ja muistamalla sisäpohkeen, alkoi Lauri rentoutua ja laukkakin muuttui paljon paremmaksi istua. Se fiilis oli aivan mahtava! Mun ja Laurin yhteistyö ei ole ollut mitenkään saumatonta tässä vajaan kolmen vuoden aikana, mitä olen tuolla käynyt. Jossakin vaiheessa Lauri sitten alkoi ottamaan pulttia jokaisesta pienestäkin pakkasen paukahduksesta mitä kuuli ottaen muutamia lähtöjä, joiden jälkeen mun piti ravata hetki kasaten pakkaa takaisin kasaan. Sen jälkeen jatkettiin kuin aikaisemminkin. Toiseen suuntaan tehtävä ei mennyt ihan yhtä hyvin, mutta tyytyväinen olin siihenkin. Tunti oli hyvä lopettaa onnistumisiin ja olimme molemmat hikisiä kävellessämme talliin.

Mulla on vielä ensi viikolla tunti, tosin perjantaina, jonka jälkeen mun ratsastelut jäävät vähemmälle. Vuorotyön takia mun tunneilla käyminen vaikeutuu, sillä tunteja järjestetään vain kolmena päivänä viikossa. Tietysti mulla olisi mahdollisuus omasta rahatilanteestani riippuen käydä tosiaan tutustumassa Jyväskylän seudun talleihin, joita saa muuten ehdotella edelleen! Tällä hetkellä mulle on ehdotettu Mennalan ratsutallia, Laku Stallia, Kortepohjan ratsutallia ja Jyväskylän ratsastuskoulua. En tiedä sitten onko tässä nyt enempää ihan lähettyvillä, mutta jos keksit niin heitä kommenttia alas! Myös mun kesän kuviot alkaa pikkuhiljaa selkiintyä ja tässä vuodenvaihteessa varmistui, että hevostelua on tiedossa silloinkin. Siitä kuitenkin mahdollisesti myöhemmin lisää... ;)

8 kommenttia:

  1. Niin siistiä, että sä tuut Jyväskylään! Jos oikein muistan, me taidettiin joskus ehkä vuonna 2013 olla samalla ratsastusleirillä Mikkolassa :D. Ja mä en itse osaa suositella täältä mitään ratsastuskoulua, itsellä niistä aika lailla vaan huonoja kokemuksia :/ Kaikki parhaat on päässeet tiensä päähän :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon itse asiassa pitkään miettinyt, että ollaankohan oltu samalla leirillä! En oo vaan viittinyt kysyä, kun en juurikaan muista kummankaan leirin porukoista mitään :/ Olin kuitenkin 2013 estepainotteisella kesäkuussa :)

      Poista
  2. Ihan rupesi minuakin ärsyttämään, kun luin ponin laskottelusta! :D Mutta tosi topakasti olet kyllä Laurin ratsastanut liikenteeseen, ja hyvä, kun pysyit kyydissä ponin possuiluista huolimatta! Minä se varmaan olisin viimeistään pukkisarjan kohdalla maastoutunut :D
    Ihana, että kesääsi mahtuu heppailua ja se on jo nyt varmistunut! :) Minäkin kysyin jo kesätöitä tallilta, mutta on kuulemma kuviot vielä vähän auki, että on aikaista sanoa, otetaanko säännölliseen työhön. Minulle kyllä kelpaa epäsäännöllinenkin, kunhan saisi pari päivää siellä edes viettää :) Kesä ja hevoset on ihan parasta! <3
    Mä en itse ole koskaan käynyt Jyväskylässä ratsastamassa, joten en valitettavasti osaa suositella mitään tallia :/ Mutta kokemuksesta, joskus ne pienemmät, tuntemattomat tallit on niitä parhaimpia, kuin ne 50 hevosen suurtallit! Kannattaa siis käydä myös ne pikkutallit katsastamassa, jos vaan yhtään kuulostavat omalta :) Ja googletin nyt ihan huvikseni, niin löysin sellaiset, kuin Hankasalmen ratsastuskoulu, ja Mason ratsutalli, joita ei listassa vielä ollut, niin ajattelin mainita, jos olisi jotain apua! :) Toivottavasti löydät mukavan harrastuspaikan tai vuokrahevosen itsellesi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lauri on kyllä toinen sellainen poni, jolla tykkään silloin tällöin mennä. Kuten oon todennut niin hitaammat ovat ehkä enemmän mun makuuni kuin reippaat ja Makkaran kanssa tullut treenattua niin hermoja kuin tasapainoakin! :D

      Sekä Hankasalmen ratsasuskoulu että Mason ratsutalli on mulle etäisesti tuttuja, oon niiden sivuja selannut joskus. Molemmat vain ovat hieman haastavalla suunnalla, kun itse asun Killerin lähellä keskustan länsipuolella. Hankasalmi on idempänä ja Maso taas etelässä, suht kaukana vaikkakin bussit kulkevat kumpaankin suuntaan ainakin jotenkin. Täytyy katsoa miten käy, käynkö vain Ponilaaksossa satunnaisesti vai mahdanko käydä muuallakin - toivottavasti, vuorotyö ja osin myös lukio hankaloittaa jonkinverran :)

      Poista
  3. Menetkö ensi kesänä Ponilaaksoon? Ja jos menet niin mille leirille? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo menossa, sopivien leirien päivät olivat niin huonoja meille ettei olisi onnistunut mm. veljeni rippijuhlien vuoksi :/

      Poista
    2. Aa :( Menetkö sitten ollenkaan leirille?

      Poista
    3. Olen kyllä menossa, siitä tulen kirjoittamaan sitten luultavammin lähempänä ajankohtaa :)

      Poista