Pari hiekanjyvää ja lännenratsastaja

Nyt on harjoittelu arviointia vaille taputeltu. Huikeat puoli vuotta kyllä takana, vaikka se loikin todella paljon haasteita. Junamatkustaminen ainakin on tullut tutuksi, eikä se näillä näkymin hiivu ennen kuin vasta elokuussa. Kesäsuunnitelmista voisinkin kirjoitella sitten myöhemmin, mikäli sellainen vain ihmisiä kiinnostaa!

Pistetäänpä tää kiva kuva viime kesältä tähän alkuun. Kuva: Ella (muistaakseni)

Mutta palataan nyt kuitenkin kahteen edelliseen ratsastustuntiin. Kävin ratsastamassa tosiaan 11. toukokuuta, josta mainitsinkin sen päiväisessä postauksesta. Postausta tunnista ei kuitenkaan ole vielä tullut, joten kerron tiivistettynä tuon lähes kolmen viikon takaisen tunnin kulun ja fiilikset siitä. Menin tunnin Nemolla, jolla en olekaan koulua vääntänyt lähes kolmeen vuoteen, sen jälkeen olen vain hypännyt sillä 2,5 vuotta sitten ja viime kesänä menin ilman satulaa. Olin todella myöhässä, joten sain apuja harjaamiseen. Olimme kentällä kuitenkin suht hyvissä ajoin. Pääsimme kävelemään ehkä puolisen kierrosta, jos sitäkään, kun Nemo säikähti jotakin ja pomppasi pari metriä vasemmalle. Minä itse taas säädin hyvinkin luottavaisesti jalustinta, kuten monesti yleensäkin, joten en kerennyt reagoimaan juuri ollenkaan. Sain sentään vähän tarrattua reisillä ponin kaulasta, että mätkähdys maahan oli suhteellisen kevyt. Tipahdin siis selälleni ja menetin täten lähes 2 vuotta kestäneen tippumattomuusputken. Hieman olin pöllämystynyt tilanteesta ja vielä pöllämystyneempi taisi olla Marjo, joka ei kunnolla tilannetta tälläkään kertaa nähnyt. Kuuli vain tahattomasti päästämäni kiljahduksen ja sitten olinkin jo maassa. Tiedä sitten mitä poni säikähti, mutta tässä sitä nähtiin kantapään kautta, että varmimpaankaan hevoseen ei kannata välttämättä luottaa. Tilanteesta selvittiin säikähdyksellä, vaikkakin hieman jännitin, että menikö se olkapää uudestaan rikki...

Kyseessä meillä oli siis koulu-/puomitunti. Hirmuisesti en tunnin kulusta muista, mutta toiselle pitkälle sivulle tehtiin yhteensä kolme volttia, joista ensimmäinen harjoitusravissa. Sen jälkeen tehtiin avotaivutusta ja nostettiin toiselle voltille laukka. Juuri ennen uraa siirrettiin taas raviin ja avotaivutukseen ja viimeiselle voltille jälleen laukka. Toisen pitkän sivun uran sisäpuolella oli ravipuomisarja. Mulla kesti todella pitkään saada Nemo edes hieman pohkeen eteen. Lisäksi poni oli todella jäykkä etenkin vasemmalle, minkä muistinkin entuudestaan. Lopputunnista, kun otettiin enemmän laukkaa tehtäviin mukaan, sain Nemoa todella kivasti jo eteenpäin ja aloin olemaan tyytyväisempi. Ehkä kannukset olisi voineet olla jalassa, tiedä sitten.

Tämäkin kuva viime kesältä.

Viime perjantaina oli sitten mun tän kauden päätöstunti. Meillä oli ilman satulaa -tunti, mutta tällä kertaa ei hypätty, vaikka edellinen ryhmä niin olikin tehnyt. Meidän tunnilla vain sattui olemaan poneja, joiden kanssa ei ole ihan niin mukavaa hypätä - ainakaan ilman satulaa. Tai ainakaan itse en olisi välttämättä tahtonut hypätä Katilla ensimmäistä kertaa satulatta, siitä kun on erään toisen ponin kanssa hieman huonompia muistoja... :D Menin tosiaan tunnin Katilla, jolla olen mennyt viimeksi lokakuussa 2014 koulukisoissa. Naureskelin siinä sitten tuntikaverille, että pitää käyttää jakkaraa kun en pääse edes Ballen selkään ilman. Oonhan mä keväällä 2014 mennyt Katilla ilman satulaa ja päässyt hyppäämällä kyytiin, mutta näin "vanhemmiten" on tullut kangistuttua niin paljon, ettei enää pysty.

Tunti meillä oli ihan oikeasti leikkitunti. Alkuverkkana meillä oli raippahippaa, joka olikin aika mielenkiintoista. Tarkoitus oli pysyä ihan käynnissä ja ravissa, mutta jossain vaiheessa se askellaji vaihtui laukkaan... :D Hauskaa oli kyllä, sitä ei voi kieltää missään nimessä! Tämän jälkeen kokeiltiinkin sitten lännenratsastuksesta tuttua barrel racingia. Tällä kertaa minä aloitin, sillä kerrankin tajusin miten tehtävä menee! Ja silti meinasin mennä heti toisen tolpan väärältä puolelta... Siinä meni sitten kallisarvoisia sekunteja ja muistaakseni aikamme oli 37,72 sekuntia ja nopein oli muistaakseni 34 sekuntia ja risat. Halukkaat saivat sitten kokeilla saman yhdellä kädellä ratsastaen ja kokeilin itsekin. Alku ei näyttänyt lupaavalta, mutta pikkuhiljaa Katikin alkoi tajuamaan mitä siltä pyysin. Hauskaa vaihtelua! Minäkin uskalsin tehdä tiukempiakin käännöksiä laukassa, vaikka tuo ilman satulaa meneminen vaatiikin pientä henkistä tsemppausta.

Ja vanha kunnon kuka pelkää mustaa miestä. Laukassa. Noh, mikäpä siinä. Se oli kuitenkin todella hauskaa ja vaikkei Katin kanssa oltu TOP3:ssa kummallakaan kierroksella, toisella kierroksella Rita otti meidät heti silmätikuikseen, niin se oli mahtavaa. Katikin innostui kavereiden laukatessa rinnalla ja sain pariin kertaan pidättää kunnolla - tai vastaavasti pitää tasapaino ponin stopatessa Ritan kököttäessä edessä. Kyllä se "vanhakin" nuortuu! Itse asiassa ennen tunnin alkua pari tuntikaveria kauhisteli kertoessani käyväni ajotunneilla ("ai kauhee, sähän saat kortin kohta!"). Pitäisikö se sitten ottaa kohteliaisuutena, tiedä sitten.

Ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä: etana ja raketti. Eniten rakastamani, mutta myös eniten vihaamani leikki. Rakastan sitä sen takia, että saan kokeilla kuinka lujaa sitä uskaltaa mennä ja saa pistää vatsalihaksensa kunnon treeniin saadakseen hevosen kulkemaan mahdollisimman lyhyttä laukkaa. Vihaan taas sitä juurikin sen vauhdin takia. Otettiin poni ja hevonen -parit ja mun pariksi osui Ruttu ratsastansa kanssa. Halusin olla ensin raketti, tiedä sitten miksi. Kati ei tosin ollut mikään kummoinen raketti, mutta silti musta tuntui, etten ole ilman satulaa mennyt ikinä noin lujaa :D Saatiin muistaakseni puolentoista kierroksen kuluttua Ruttu kiinni. Etanana Kati loisti, sillä meni muistaakseni yhden pitkän sivun verran Rutun saadessa meidät kiinni. Kunnon kouluponilaukkaa saatiin aikaiseksi - jestas mikä kauhea hinku iski mennä ponilla kunnon koulutunnille!

Nyt tosiaan on kesätauko. Mun kesän heppailut on aikalailla lyöty jo lukkoon, mutta sitä ei koskaan tiedä. Suunnitelmissa olisi käydä yhdellä irtotunnilla, mikäli mun kiireiseen kesään sellainen saadaan mahdutettua. Lisäksi mulla on heinäkuussa ratsastusleiri, josta en olekaan tainnut mainita täällä blogissa. Tuossa sivupalkissa se on kyllä ollut puolisen vuotta, mutta en tiedä kuinka moni sen on siitä huomannut. Paikkaa en kerro, mutta sen voin kertoa, että Ponilaakso se paikka ei ole. Muuten olisin mennytkin sinne Lotan kanssa, mutta päivät eivät osuneet lainkaan yksiin. Lotan kanssa olen siis tänäkin vuonna menossa leirille ja meillä on aivan huikea porukka tiedossa! Tästä sitten voin kertoa lähempänä leirin alkua. Tai sitten pidän jännitystä yllä varsinaiseen leiripostaukseen saakka, tiedä sitten ;)