Eepos

Tänään pääsin vierailemaan tutulle tallille ratsastuksen parissa. Liikuntatunnilta lähdimme siis ratsastamaan Seppälään, jota olikin toivottu jo pidemmän aikaa. Vaikka koko ryhmä ei hevosista välittänytkään, niin moni hieman yllättäväkin luokkatoveri keikkui lopulta siellä hevosen selässä. Kävelimme lyhyen matkan nopeasti koululta tallille ja tallissa sitten saimme itse valita keillä menisimme. Itse olin kysellyt jo etukäteen tuolla tallilla käyneeltä kaveriltani hyvää ratsua ja mulle olikin ehdotettu Eeposta, 9 vuotiasta punarautiasta eestinponiruunaa. Ruunan valitsinkin ratsukseni ja ihastuin siihen jo harjatessa. Niin rauhallinen, pyöreähkö poni. Suojat saivat mut raapimaan päätäni hieman, sillä etujalkojen suojat eivät olleetkaan ne tyypilliset jännesuojat. Varmistin vielä sitten opettajalta onko ne oikein ja kelpasivat, vaikkakin "jos pilkkua haluaa viilata, niin tarra voisi olla hieman tuolla taaempana". Mitenkään väärin suojat eivät kuitenkaan olleet. Myös martingaalien kanssa turhauduin jälleen, ne kun olivat jälleen solmussa... Ei muuta kuin ohjat auki ja martingaali irti. Poni katsoi hieman ihmeissään, että mitä oikein teen - kovin innokkaana se oli töihin lähdössä, kun maassa olevat heinänkorretkaan eivät enää kiinnostaneet kun säädin martingaalin kanssa.

Matka maneesille tuntui todella pitkältä, matkaa tallista maneesiin onkin parisensataa metriä. Aika äkkiä olin selässä ja olin jalustimetkin aika hyvin osannut arvioida silmämääräisesti oikean mittaisiksi, Toista jalustinta jouduin vielä selästä lyhentämään reiällä sen ollessa hieman pidempi. Käveltiin pitkät alkukäynnit ja yritin hieman selvittää miten Eepos toimii. Ruuna tuntui todella tasaiselta ja liikkui sopivan reippaasti, joten hyvillä mielin otin ohjat tuntumalle ja aloin työskentelemään käynnissä. Raviverkassa tein paljon pääty-ympyröitä ja sainkin aika äkkiä jo ensimmäisen kommentin ratsastuksestani. Opettaja huomasi, että kääntäessäni taivun itsekin kyljestäni sisälle - etenkin kun on pienempi poni alla. En olekaan itse huomannut asiaa (paitsi loppukäynneissä), joten koko tunnin ajan yritin keskittyä omaan suoruuteeni. Eepos tuntui ravissa todella kivalta, hieman ehkä hitaalta, mutta liikkui kuitenkin eteenpäin.

Tunnin ensimmäinen - ja ainut - tehtävä oli laukkatehtävä, joka vaati ratsastajalta kykyä katsoa, onko hevonen suora vai ei. Uran sisäpuolella oli toisen pitkän sivun molemmissa päissä tötsät. Sivun ensimmäisellä tötsällä nostettiin suoristetulla hevosella laukka ja laukattiin suoraan seuraaville tötsille. Lyhyelle sivulle tehtiin laukkavoltti. Eepokselle piti kuulemma antaa selkeät laukka-avut, sillä poni nostaa herkästi vastalaukan. Aloitimme vasemman laukan parissa. Eepoksen laukka oli mukavan keinuvaa, joskin jouduin varmistelemaan laukan säilymistä aika paljon. Volteilla ruuna tuppasi oikomaan aika paljon alkuun, mutta toistojen myötä oikominenkin väheni. Ennen voltille kääntymistä Eepos tuppasi hieman kiihdyttelemään, mutta nopeasti sain ponin takaisin haluamaani rytmiin. Poni myötäsi ajoittain niskastaan, mutta en sen kummemmin lähtenyt hakemaan pyöreyttä ponin ollessa täysin vieras.

Oikeassa kierroksessa mun piti olla vielä tarkempi laukka-apujen kanssa. Ensimmäisellä kerralla nousikin väärä laukka, sillä sisäpohje ei ollut tarpeeksi vahva. Vaihdoin laukan ravin kautta ja jatkoin tehtävää normaalisti. Tultiin aina vähän vinossa linjalle, mutta koin tärkeämmäksi saada myötälaukan. Eepos tuntui ehkä inasen paremmalta tähän suuntaan ratsastuksellisesti, vaikka paremmat laukat tulikin vasempaan kierrokseen. Otimme loppuravit vajaan tunnin ratsastuksen jälkeen ja ratsastimme maneesilta ylös kentälle. Hitaaksi muuttunut Eepos sai heti virtaa opettajan avatessa maneesin oven ja sammuttaessa valot ja steppasikin hetken. Heti kun päästiin liikkeelle Kössin perään, rauhoittui poni takaisin rauhalliseksi itsekseen. Kentällä kokemattomammat pääsivät meidän talutettaviksemme. Moni luokkatoveri tulikin hymyillen alas ja olin taas onnesta soikeana päästessäni tähän hommaan. Mikkolassahan olin oikeastaan jokaisena lauantaina auttamassa ja opastamassa pienempiä niin tallissa kuin maneesissakin, joten opastaminen onkin jo tuttua puuhaa ja teenkin sitä mielelläni.

Tallissa purin Eepoksen ja vein ponille ihan pienen palan leipää palkaksi. Ruuna tuntui todella kivalta ratsastaa ja mieluusti menisin sillä toistekin. Katsoo nyt mitä vuosi tuo tullessaan - ehkä käväisen parilla tunnilla tuolla jälleen kesällä, heinäkuussa 2014 kävinkin yhdellä irtotunnilla. Mieluusti jatkaisin Eepoksen kanssa työskentelyä myös mahdollisilla irtotunneilla, sillä aloin vasta lopputunnista ymmärtämään miten poni toimiikaan. Mukavaa vaihteluahan "vieras" opettaja ja hevonen tuo, vaikkakin opettaja olikin tuttu muutaman vuoden takaa - muisti minutkin kun mainitsin käteni murtumisesta.. :D

Ja perjantaina sitten jatketaan kahden tunnin parissa!