Tekniikkalaji

Perjantaina olin tallilla jälleen todella ajoissa, sillä kello ei ollut edes puolta neljää ollessani paikalla. Ratsastin jälleen kaksi tuntia, ensimmäinen oli viime viikon rästi. Tämä tunti oli koulutunti ja ratsastin sen pitkästä aikaa Patulla. En ole ikinä oikein osannut ratsastaa sitä, mutta silti olin lähdössä hyvillä mielin. Autoin Nemon ratsastajaa ponin kuntoonlaitossa kyselemällä hieman mitä pitää tehdä ja niin edelleen. Satuloimisessa jouduin auttamaan hieman enemmän, sillä ratsastaja oli sen verran lyhyt, että ei satulaa selkään asti saanut. Suitsiminen sujui kuin vettä vain ja suojankin sai pieni ratsastaja lopulta jalkaan näytettyäni ensin mallia. Totesin heti, että punttaan hänet selkään ja toisella yrittämällä ratsastaja olikin selässä - ensimmäisellä kerralla kun punttasin hieman huti. Tämän jälkeen olikin hieman vapaata aikaa, enkä tehnyt oikein mitään. Patu oli jo valmiiksi tunnillakin, joten siinä mielessäkään ei ollut mitään harjattavaa. Juttelinkin siinä kaikesta mahdollisesta muiden tallilaisten kanssa - niin koulusta, ratsastuksesta kuin lähestyvistä Hevoset 2016 -messuistakin.

Maneesissa mittasin ensin jalustimia pienemmän ratsastajan jäljiltä pidemmiksi. Edellinen piti Patusta hieman kiinni - ja totta kai itsekin pidin ohjista - kavutessani ponin selkään. Pienet jalustinten mittaukset vielä ja sitten pääsin matkaan. Alkukäyntien jälkeen aloitettiin aika simppelillä tehtävällä. Tultiin molemmille pitkille sivulle käynnissä loivat kiemurat, joiden loppuosa tehtiin pohkeenväistöä. Oven päätyyn tehtiin kevyessä ravissa pääty-ympyrä ja toiseen päätyyn ravivoltti keventäen. Olin vajaassa vuodessa unohtanut kuinka herkkä poni Patu on ja menikin tovi jos toinenkin ennen kuin sain edes jonkinlaiset nappulat käyttöön. Alkuun Patu väisti vähän kehnosti, juurikin omasta ratsastuksestani johtuen. Väistöt eivät vain olleet tarpeeksi jyrkkiä. Ravi oli hieman voimatonta alkuun ja sainkin tehdä kovasti töitä sen eteen. Vaihdettiin sitten suuntaa ja tehtiin sama tehtävä toiseen suuntaan. Muutettiin tehtävää sen verran, että ravikohdat muuttuivat laukaksi. Eli teimme laukkaympyrän ja -voltin. Patu nosti hyvin laukan, ainut vain että en osaa pitää sitä kunnolla yllä - johtuuko sitten pituudestani vai mistä. Väistöt vasempaan kierrokseen alkoivat sujua huomattavasti paremmin mitä oikeaan kierrokseen ensimmäisenä, vaikka viimeinen väistö menikin täysin metsään keskittyessäni johonkin aivan muuhun kuin itse ratsastukseen.

Viimeisen väistön jälkeen jäätiin sitten laukkaamaan pääty-ympyrälle oven päätyyn. Muuten ihan normaalia laukkaa eteen, mutta pituushalkaisijalla laukkaa lyhennettiin ja jatkettiin noin neljännes avomaisesti. Lyhennys onnistui kyllä ihan hyvin, mutta avomaisuus jäi kauas. Laukka oli myös aika voimatonta alkuun, joten sitäkin sain työstää aika pitkään. Pikkuhiljaa tehtävän edetessä alkoi sekä hyvä laukka, että avomaisuus löytymään ja siirryttiin välikäyntien kautta seuraavaan tehtävään. Ennen tehtävän aloitusta Marjo kuitenkin antoi mulle ns. "tukiopetusta". Tukiopetus on mulle jo ehkä hieman liiankin tuttua ja sitä oon kokenut Patun kanssa aikaisemminkin, myös Delhin kanssa kesällä. Tukiopetuksella tarkoitan siis sitä, että opettaja tulee ihan kädestä pitäen neuvomaan. Mulla on etenkin Patun kanssa erittäin huonona tapana pidentää ohjaa aivan huomaamatta - en siis itsekään huomaa tätä - jolloin poni venyy pitkäksi ja työskentelystä ei tule mitään. Ei siinä, Patun kanssa olen työskennellyt myös täysin pitkällä ohjalla joitain helppoja tehtäviä, mutta nyt haluttiin työskennellä kunnon tuntumalla. Marjo otti sisäohjasta kiinni ja mun tehtäväksi jäi alkuun huolehtia vain pohkeista ja ulko-ohjasta. Alkuun mentiin voltti tai pari käyntiä, jonka jälkeen tehtiin sama ravissa ja aika äkkiä jäin itsekseni pyörimään Marjon ympärille. Pään päällä syttyi tosi nopeasti lamppu siitä, miten poni toimii ja lopputunnin pyrinkin pitämään tätä toimimista yllä.

Tunnin teemana oli siis tällä kertaa vastalaukka. Kuten oonkin sanonut aikaisemminkin, ei vastalaukat ole mulle mikään mieluisin tehtävä. Mulla ei ole järin hyviä kokemuksia vastalaukkatehtävistä, mutta tällä kertaa alla oli tasainen hevonen, joten se hieman nosti fiiliksiä. Mentiin siis toinen pitkä sivu vastalaukkaa (oikea laukka) ja tehtiin kulmankatkaisu päätyyn. Toiselle pitkälle sivulle tehtiin siksak-väistöä ravissa eli yritettiin tehdä niin monta lyhyttä väistöä kuin vain pystyi. Vastalaukat nousi tosi kivasti, vaikka usein unohdin asettaa laukan suuntaan. Laukka ei kuitenkaan hiipunut missään vaiheessa. Väistöt menivät ajoittain ihan kivasti, välillä niistä ei tullut oikeastaan yhtään mitään.

Viimeinen tehtävä oli todella kiva. Tai no, ainakin Patun kanssa kiva. Pitkän sivun keskellä nostettiin vastalaukka ja siirryttiin harjoitusraviin lyhyen sivun keskellä. Kulmat piti tehdä niin hyvin kuin vain kykeni. Patu ei oikonut juuri lainkaan ja muutenkin tehtävä tuntui helpolta. Oven päätyyn tein joka kierroksella voltin, jotta saisin nappulat taas käyttöön ja aloinkin pikkuhiljaa päästä paremmin jyvälle ponista. Ja etenkin loppuraveissa Patu liikkui tosi kivasti, paljon rennompana mitä tunnin alussa, ei lainkaan pää pilvissä miten alkuun. Sanoin jo viime keväänä Marjolle, että sen pitäisi laittaa mulle useemmin Patu ja sanoin nytkin - tykkäsin niin paljon.

Kävelytin Patua hetken kävellen kunnes Pinja toi mulle estetunnille Rutun ja tehtiin hevosten vaihto. Jätin takin katsomon puolelle, puin turvaliivin ja kiipesin hevosen selkään. Naureskelin siinä sitten kuinka oudolta tuntuu olla taas ison hevosen selässä kun juuri oli ollut suht pienen ponin selässä... Kerkesin kävellä pari kierrosta, kunnes alettiin verkkaamaan. Käytettiin jo verkassa puomeja hyödyksi volteilla ja ympyröillä. Alettiin sitten laukkaamaan pääty-ympyrää tullen päädyssä olevan puomin yli. Pari kertaa mulle tuli joku aivopieru lähestymisten suhteen, joka on mulle aika tyypillistä. Vaihdettiin suuntaa ja tultiin samaa ympyrää niin, että päädyssä oli kaksi puomia ns. innarina. Ensimmäisellä kerralla en ollut tarpeeksi hereillä apujen kanssa, jolloin mentiin jollakin raviräpellyksellä puomit. Pikkuhiljaa aloin löytää sitä rytmiä ja vaihdettiin tehtävää. Tultiin yksinkertainen tie lävistäjällä ristikolle oikeassa kierroksessa vaihtaen suuntaa. Yritin kovasti muistella edellisen tunnin oppeja ohjista: muista ulko-ohja. Hypyt sujuivat oikein kivasti ja lisättiin tähän vielä laukanvaihto puomilla, jolle lähestyttiin puolivoltilla päädystä. Vaihto tuli ehkä jopa hieman liioitellusti, mutta tuli kuitenkin.

Alettiin tulemaan sitten ristikkoa ja pysty-pysty -linjaa lävistäjällä. Tultiin tämä muistaakseni neljä kertaa, joista kaksi ensimmäistä on tuossa videolla. Ensimmäisellä kerralla tulin hyvin ristikolle, ehkä hieman pohjaan, jonka jälkeen aloin tuuppaamaan hieman turhaan linjalle. Väliin olisi voinut saada sen vaaditut neljä laukkaa, mutta minä tyhmänä lähdin hyppäämään jo kolmen askeleen jälkeen. En vain malta odottaa hyppyä, jolloin hevonen kieltää tai hyppää räpeltäen. Rutusta huomaa kuinka se ikään kuin kysyy milloin pitää hypätä... Hienosti hevonen kyllä ainakin yritti pelastaa tilannetta :D Toisella kerralla tehtävä sujui jo huomattavasti paremmin ja eron huomaa selkeästi. Kunhan vain keskityn kunnolla jokaisella askeleella siihen mitä olen tekemässä. Kolmannella kierroksella lisättiin tuo samainen laukanvaihto puomilla mukaan. Vaihdot sujuivat todella kivasti tällöinkin.

Tämän jälkeen tultiin kunnon kääntämistehtävää. Tehtävään kuului aivan ensimmäisenä hyppäämämme ristikko ja pysty-pysty -linjan ensimmäinen pysty. Tehtävään tultiin lyhyessä laukassa oikeasta kierroksesta. Ristikolta käännettiin lähes 90 asteen kulmassa pystylle. Pudisteltiin hieman Källin ratsastajan kanssa päitämme - helppohan se poneilla on tehdä :D Ensimmäinen kerta menikin mun osalta aivan metsiin ja toisellakin kerralla mentiin käännös ravissa. Noh, ei oo tiukat käännökset ennenkään ollu mun juttuni - niissä on pariin kertaan meinattu tulla alaskin.
Marjo sitten sanoi vielä, että tullaan pysty-pysty -linja vielä kerran - ilman tuota ensimmäistä ristikkoa. Ensimmäinen pysty pysyy tuolla korkeudella, mutta jälkimmäinen este oli sen 90 senttiä. Ja se näytti aivan kamalan isolta, kun tuon korkuista on tullut viimeksi hypättyä kaiketi kisoissa viimeksi, ellei muisti nyt ihan totaalisesti petä. Marjon kehotuksesta tulin välin kolmella askeleella ja ai että miten hyvältä tuntui hypätä edes tuo yksi isompi este! Ruttukin tuntui olevan ihan innoissaan: korvat kääntyivät eteenpäin heti linjalle kääntyessä ja sain tehdä hieman enemmän pidätteitä. Istuntakin tuntui olevan ihan superhyvä, Harmittaa ihan älyttömästi, että Ella ei tuota hyppyä kuvannut :D