Vauhtia ja yllätyksellisiä tilanteita

Maanantaina sain viestin aamulla ollessani koulussa, että illan tunnille olisi peruutuspaikka. Pari puhelua ja ilmoitin pääseväni. Odotin tuntia kahdesta syystä: näkisin paria leirikaveria nopeasti tuntien vaihtuessa ja pääsisin tämän uuden opettajan tunneille. En ole blogissa asiasta maininnut kuin kerran kommenteissa eikä muuallakaan asiasta ole hirveästi puhuttu, mutta Ponilaaksossa on uusi opettaja. Marjo siis pitää edelleen torstain tunnit, mutta uusi opettaja pitää muiden päivien tunnit. Olin kuullut aika ristiriitaisia asioita hänestä, joten olin enemmän kuin innoissani menossa tunnille. Kaverini oli ainakin kehunut hänen estetuntejaan ja tiesin tuon tunnin sellainen olevan.

Käväisin koulun jälkeen nopeasti kotona pakkaamassa, sillä jäin sitten yöksi Keuruulle. Reilun puolen tunnin päästä kotiin tulostani olin jo odottelemassa bussia keskustassa. Ennen viittä olin Keuruun linja-autoasemalla ja noin varttia myöhemmin olin köpötellyt tavaramääräni kanssa kaverilleni yllättämässä tämän pikkusiskoa, jolta olimme koko päivän pitäneet salassa yllätysvierailuani. Reilun tunnin kerkesimme olemaan ennen kuin lähdimme tallille. Ajattelin saavani Laurin tai muun "helpon" hevosen, joten yllätyinkin hieman listalla lukiessa Makkara. Ponia oltiin juuri tuomassa sisälle, joten pääsin heti harjauspuuhiin. Poni oli jälleen kuin enkeli hoitaa, eikä varustuksessakaan kauaa nokka tuhissut.

(C) Fanni

Kentällä en kerennyt edes hevosen selkään, kun tallin omistaja tuli juttelemaan: "Tunnetkos meidän uutta opettajaa?". Piti päätä pudistella, en muistanut nähneeni tätä ikinä aikaisemmin. Siinä omistajan vakuutellessa, että varmasti tunsin hänet, alkoi päässä raksuttamaan. Kesäkuu 2012, ratsastusleiri. Uusi opettaja oli nimittäin tuona kesänä tallitöissä siellä. Tuli hieman puskista kyllä koko asia, mutta tieto siitä, millainen henkilö oli kyseessä helpotti koko tunnin kulkua.
Verrytellessä Makkara oli todella hidas ja pohkeen takana. Sain tehdä kaikkeni, että se liikkuisi edes jotenkin eteen. Laukassa poni oli jo huomattavasti paremmin, tosin ympyrälle kääntäessä sain olla todella tarkkana. Suoralla uralla sain helposti pyydettyä Makkaraa eteenpäin ja takaisin rauhalliseen laukkaankin sain otettua ilman turhia ravirikkoja. Aloitettiin hypyt "kananmunalla" C-päädyssä ristikolle. Makkara liikkui esteelle omasta mielestäni jo ihan kivasti, mutta opettaja vaati reippaampaa vauhtia. Ja hyvä että vaati - hyppääminen helpottui kummasti, kun vauhtia oli enemmän! En tiedä huomaako sitä kuvista/videoista, mutta mulla on hieman vaikeuksia mukautua Makkaran hyppyihin. Joku on itse asiassa jossain sanonut, että Makkaralla on jännä(/vaativa?) hyppy, ja oon osittain samaa mieltä. Hypyt sujui ihan kivasti, joten alettiin tulemaan samaa estettä toiseen suuntaan kääntäen hypyn jälkeen kolmoissarjan viimeisen esteen edestä.

Siirryttiin sitten kolmoissarjalle. Pakko myöntää, että mua jännitti aivan älyttömästi. En muista olenko täällä maininnut, mutta mulla on lievä pelkotila sarjaesteitä kohtaan. Kahden esteen sarjat menee jo aika helposti, mutta kolmen tai useamman saa mun sykkeen nousemaan. Tämä johtuu niinkin helposti arvattavasta asiasta kuin tippuminen. Vanhemmat lukijat muistavat varmasti postauksen tammikuulta 2015, jolloin tipuin Mussulta. Hyppäsimme tällöin juuri neloissarjaa/neljän esteen suoraa linjaa, ja tipuin sitten aika pahasti toiselle esteelle. Makkara kuitenkin pelasti aika hyvin, ja ristikko-askel-ristikko-kaksi askelta-ristikko -sarja meni paremmin kuin hyvin! Tultiin myös toiseen suuntaan ja poni tuntui vain paranevan. Oikeassa kierroksessa opettaja kävi hakemassa jakkaraa tippuneelle ratsastajalle ja Makkara sitten päätti testata mun tasapainoa ensin pukittamalla ja sitten yrittämällä livahtaa takavasemmalle - tai no, tässä tapauksessa kylläkin oikealle - mutta mulla ei ollut mitään ongelmaa pysyä kyydissä. Jotenkin alkanut oppimaan tuota ponia hieman paremmin näiden "säikkymisten" suhteen, sillä oikeastaan jokaisella tunnilla, millä olen ponilla mennyt on tullut jotain epämääräistä pomppimista - nyt kuluvan vuoden aikana enemmän kuin aikaisemmin, joka johtunee siitä, että osaan vaatia ponia liikkumaan enemmän eteen kuin pari vuotta sitten.

Tässä kuvassa muistaakseni toinen hyppäämämme rata

Kun olimme hypänneet myös kolmoissarjaa, aloimme hyppäämään rataa. Ensimmäisenä tulimme simppelisti vasemmassa kierroksessa ensin S-kirjaimen puolella olevat ristikot, joiden väliin tuli sujuvat viisi askelta. Tästä jatkettiin kolmoissarjalle. Makkara alkoi liikkumaan tässä vaiheessa ihan älyttömän hyvin, sain oikeasti ottaa kiinni radalla. Toinen rata noudattaa sitten tuota piirroksen mallia ja sisälsi pari tiukkaakin kurvia. Jälkimmäinen kurvi kolmannen esteen jälkeen venähti aina vähän pitkäksi, mutta kakkosesteen jälkeen saatiin hyviä käännöksiä! Sarjan jälkeen kun piti painaa kaasua niin poni oli todella hidas, kai se luuli, että rata loppui siihen. Mutta positiivista tosiaan oli se, että poni liikkui!
Tultiin vielä ensimmäisenä menty rata lopputunnista niin, että sarjan keskimmäinen este purettiin. Otettiin ensin testihypyt, että kuinka monta hyvää askelta väliin saadaan. Me saatiin Makkaran kanssa sujuva neljä, tosin sekin tuntui liian hurjalta vauhdilta. Tarkoitus oli siis tulla tuo lyhyt rata uusintatyyliin. Hieman mua alkoi vavisuttamaan, kun pyydettiin tulemaan vielä reippaampaa tuo väli eli kolmella laukalla. Radalla yritin sitä kolmea, mutta jokin ääni todellakin vaati pitämään vauhdin neljään askeleeseen sopivana.

(C) Fanni

Kuten alkuun mainitsin, niin opettaja oli mulle jotenkin tuttu tallihommien kautta. Mukava nuori nainen, joka kuuleman mukaan painottunut enemmän estepuoleen. En varsinaisesti oppinut mitään uutta, paitsi vauhdin suhteen - siitä en tiedä, että johtuiko siitä, että opettaja vaati ja muistutti jatkuvasti asiasta vai siitä, että kannus oli tavallista korkeammalla. Aikaisemminhan mun kannus oli aina liian matalalla, jolloin nostin kantapäätä todella helposti ylös. Rohkeutta sain huimasti lisää, vauhti ja kolmoissarjat kun eivät ole mulle ihan mikä tahansa juttu, vaikka niin saattaa helposti luulla. Omasta mielestäni hyvä opettaja, vaikkei ihan vertoja Marjon opeille (ainakaan vielä) vedäkään. Voisin mennä hänen tunnilleen uudestaankin ja luultavasti olenkin menossa myöhemmin tällä tuntikaudella! :) Tämä tietysti on minun mielipiteeni ja tiedän pari henkilöä, jotka eivät ole innostuneet uuden opettajan tunneista. Jokaisella on omat mielipiteensä ja kunnioitan niitä. Myönnän itsekin olleeni varautunut asiasta, mutten todellakaan alkanut "kiillottamaan sädekehääni" uuden opettajan vuoksi, vaan käyttäydyin samalla tavalla mitä tavallisestikin tunneilla. Jos harkitset jotakin asiaa niin toteuta se. Ei saa epäröidä, asiat saattavatkin olla kivoja ja tekemättä jättäminen saattaa myöhemmin kaduttaa ;)

Oletko ollut lähiaikoina uuden opettajan tunneilla?