lauantai 12. joulukuuta 2015

Luukku 12# Syyskauden viimeinen


Eilen oli tämän syksyn viimeinen tunti, joka oli kauan odotettu leikkitunti. Ajattelin saavani jonkun Sepon tyylisen ratsun, mutta yllätyin kovasti nähdessäni tuntilistan. Kohdallani nimittäin komeili kesäinen leikkituntitoiveeni, Ruttu. No, mikäs siinä - syyskausi on kiva aloittaa ja lopettaa lempihevosensa kanssa! Harjasin Rutun todella pikaisesti ja pohdin, että laitanko suojia vai en. Lopulta päädyin siihen, etten laita suojia - jos sattuisimmekin hyppäämään, niin pari pikkuhyppyä ei suurella todennäköisyydellä haittaisi lainkaan. Itselle turvaliivi ja kypärä päähän ja hevoselle suitset niin olimme valmiita. Naureskelinkin hieman, sillä minulla ja parhaalla kaverillani oli tunnin ainoat hevoset, jotka vielä olivat suurimmasta päästä tuntsareita - kaverillani nimittäin oli Källi.

Maneesissa otin mukaani heti ensimmäisenä korkeimman jakkaran minkä löysin. Senkin kanssa mulla oli hieman hankaluuksia päästä kyytiin - uskokaa tai älkää, en päässyt edes Ballerinan selkään kesällä vaikka se on n. 30 senttiä pienempi kuin Ruttu... Rutun selkä hieman yllätti, sillä en ollut edes tajunnut sitä noin kapeaksi. Hyvin siellä kuitenkin käynnissä pysyi. Raviinkin totuin todella äkkiä. Otimmekin lähes heti alkukäyntien jälkeen ensimmäisen leikin, varjohipan ravissa. Hipaksi pääsi Ballerina ratsastajansa kanssa ja se olikin todella kivaa! Alkuun olin ihan pihalla että miten leikkiä leikittiin, mutta äkkiä tajusin jutun juonen. Pian kaikki olivat kahta ratsukkoa lukuunottamatta kiinni ja niin me muutkin kiinnijääneet jahtasimme puolitetussa maneesissa kahta ponia. Kun kaikki oli saatu kiinni, leikimme 2 minuuttia meritähtiä, joka olikin todella mielenkiintoista omalla kohdallani kipeän lonkan vuoksi. Hyvin se kuitenkin sujui loppujen lopuksi.

Seuraavana olikin sen vuoro, mitä olin aikaisemmin jo hieman "pelännyt". Menimme jonoon, ja teimme tasapainotehtäviä laukaten kierroksen - ja takana olevan piti keksiä se. Tässä kuultiin niin Antti Tuiskun ja Robinin biisejä, kun kimakoita "apua"-ääniäkin. Ensimmäisellä kierroksella mun piti heiluttaa vasenta jalkaa ja pitää oikea käsi pään päällä. Eihän tässä mitään, mutta en meinannut kaarteissa pysyä Rutun selässä - enkä meinannut saada laukkaakaan nostettua... Laukka olikin alkuun hieman nelitahtisen oloista hevosen vetäessä päätään hieman alas. Toisella kierroksella mun piti tehdä sammakkopotkuja laulaen samalla Piippolan vaarilla oli talo. Noh, mikäs siinä - ainut vaan että sammakkopotkujen teko unohtui heti ensimmäisen sivun aikana kun yritin muistella miten tämä helppo lastenlaulu oikein menikään. Muuten muistan kyllä laulun sanoja, mutta kun pitäisi laulaa määrätty laulu niin sanat vain katoavat kuin tuhka tuuleen.

Tämän jälkeen jakauduimme tiimeihin viestikisoja varten. Mun tiimiin kuului siis Lauri ja Patu sekä Pinja ilman hevosta, toisessa tiimissä taas oli Källi, Ballerina ja Saku sekä eräs yksityisen omistaja. Ensimmäisenä oli pujottelu, sivun viimeisen kirjaimen kohdalla voltti, pysähdys ja neljän askeleen peruutus. Takaseinän kosketus ja naisten satulassa ravaten sivun puoleen väliin. Sivun loppu juostiin ilman hevosta. Jos tippui, niin joutui tekemään 5 kyykkyä ja mikäli meni naisten satulassa käyntiä niin joutui tekemään 10 kyykkyä. Olin itse kolmas lähtijä. Pujottelun menin suosiolla käynnissä, jonka jälkeen otin reipasta ravia voltille asti. Peruutukseen jouduin ottamaan hieman kovempia apuja, mutta raviin lähdettiin reippaasti ja heti. Takaseinään oli helppo koskea, joten sitten oli radan vaikein osuus: ravia naisten satulassa. Tiesin tippuvani, mutta pyrin pysymään kyydissä. Ja niinhän siinä kävi: pysyin noin 5 metriä kyydissä, jolloin aloin liukumaan alas. Käännyin vatsalleni yrittäen pysyä kyydissä, mutta Rutun ravi on kuitenkin sen verran isoa, että siellä oli turha pysyä. Niinpä mua odotti viisi kyykkyä, jotka suoritin kuitenkin aika nopeasti. Hevonen nopeasti Marjolle ja sitten juosten maaliin. Lopulta voitimme kierroksen, reilustikin.
Toiselle kierrokselle rataa muutettiin hieman. Alku pysyi samana, mutta naisten satulan tilalle tuli laskeutuminen alas ja askelkyykkyjen teko sivun puoleen väliin asti. Tämän jälkeen mentiin maaliin karhukävelyllä. Lähdin tällä kertaa toisena. Ruttu tuijotti järkyttyneenä Laurin ratsastajan tullessa karhukävelyä, joten pujottelu meni vähän niin ja näin. Tämän jälkeen kaikki alkoikin sujua ihan kivasti. Pääsin ketterästi alas ja askelkyykytkin oli tuttuja viikon vai kahden takaiselta liikuntatunnilta. Karhukävelyä en ollut tehnyt useaan vuoteen, ja naureskelinkin maaliin päästessäni hevosmaiselle hölköttelylleni. Olin nopeasti siis maalissa ja takaisin hevosen selässä. Loppujen lopuksi voitto jäi pienestä kiinni, sillä karhukävely koitui joukkueemme ankkurin kohtaloksi ja hän rojahti noin puoli metriä ennen maalia maahan nauramaan.

Tämän jälkeen saatiin viitisen minuuttia vapaata ja otinkin hieman laukkaa ja ravia. Ravissa yritin saada Rutun rennoksi, vaikka muut kuinka laukkaisivat. Ruttu tuntui tosi kivalta ratsastaa, ja sainkin kokea jotakin uutta sen ratsastamisessa ilman satulaa. Molempiin suuntiin otin hieman laukkaa, jotta saisin vähän parempaa otetta laukassa pysymiseenkin. Oon nimittäin yllättävän arka ratsastaja ilman satulaa ja vielä kun oon mennyt satulatta vähän ja useimmiten poneilla tai pienillä ja tasaiset askeleet omaavilla hevosilla, niin Rutun kaltainen hevonen oli mulle hieman uutta - vaikka siihen luotankin 100-prosenttisesti. Tunnin lopussa mua lapsetti sen verran paljon, että kun pakolliset kuvat oli räpsäisty niin käännyin väärinpäin hevosen selkään. Vauhti tuntui alkuun aivan luonnottoman lujalta ja pelkäsin koko ajan Rutun alkavan ravaamaan, mutta käynnissä pysyttiin ja risteiltiin ympäri maneesia.


Seuraava tunti onkin 8. tammikuuta eli neljän viikon päästä. Siihen asti siis tuntitekstit jäävät kokonaan pois.

2 kommenttia:

  1. Oliko sulla tuntia 8. tammikuuta? Meillä ei ollut tunteja ainakaan...

    VastaaPoista