lauantai 5. joulukuuta 2015

Luukku 5# Et oo tosissas?


Olin poikkeuksellisesti jo torstaina tunnilla, sillä eilen en olisi saanut kyytiä Keuruulle. Tunti oli koulutunti ja tunnille sain aikamoisen yllätyksen. Kohdallani nimittäin luki Mister, kimo risteytysruuna, josta mulla ei ollut kovin positiivisia muistikuvia. Ruunalla menin viimeksi ensimmäisenä keväänäni Ponilaaksossa eli puolisentoista vuotta sitten, joten hieman olin epävarma tunnin kulusta. Mipsu oli ollut jo yhdellä tunnilla pari tuntia aikaisemmin, joten oletin sen olevan suht puhdas. Varmuuden vuoksi otin kuitenkin harjan ja kaviokoukun ja harjasin hevosen läpi. En muistanutkaan ollenkaan kuinka utelias Mister olikaan! Se on kyllä yksi kilteimmistä hoidettavista mitä tiedän, eikä varustamisessakaan ollut mitään ongelmaa. Olin jälleen ajoissa (mikähän muhun oikein on mennyt kun en oo pitkään aikaan ollut viime tipassa...) ja maneesissakin kerkesin kävelemään pitkään ennen kuin aloitettiin alkuverkkaa.

Muutaman kierroksen kävelyn jälkeen otin lyhyempää ohjaa ja aloin työskentelemään vähän pohkeenväistöjen kanssa. Meinasi kuulkaas leuka tipahtaa maahan saakka kun otin ensimmäiset väistöt: Mister nimittäin väisti ihan kunnolla sivulle jalat ristiin, eikä mennyt mitenkään lapa edellä. Ravissa tuntui että mun jalat heilui ihan älyttömästi, joten suunnanvaihdon jälkeen lyhensin jalustimia reiällä - myöhemmin kuitenkin pidensin niitä uudelleen. Ja se laukka... En muistanutkaan kuinka kamalalta se tuntuukaan ennen kuin nostin ensimmäisen laukan. Sellaista kunnon ravi-laukka -räpellystä. Heti pitkän sivun lopussa sai olla tarkkana, että laukka pysyy yllä ja ympyröille kääntämisessäkin sai olla tarkkana - niin ravissa kuin laukassakin. Olinkin ihan poikki jo ennen kuin aloitimme varsinaista työskentelyä.

Tehtävän kuullessani kohautin vain olkiani. Okei, sulkutaivutus. Ei kuulosta pahalta. Tultiin ensin käynnissä vasempaan kierrokseen ja tehtiin ovipäädyssä kulmavoltti, jonka jälkeen otettiin sulkua maneesin keskipisteeseen. Mister oikoi urakalla voltilla ja mun hermoja koeteltiin jo tässä vaiheessa. Ja sitten kun aloitin sulkua, niin poni meni aivan vinkurassa ja liian jyrkästi. Heti ensimmäisen kerran jälkeen tehtävä tehtiin ravissa. Oli todella haastavaa saada muutenkin hidas hevonen tekemään sulkua ja liikkumaan eteen. Ja vielä kun pituushalkaisijan loppuosalle piti tehdä temponlisäys... Meinasinkin heittää hanskat tiskiin ja lähteä maneesista moneen otteeseen kun tuntui, ettei hevonen mennyt lainkaan niin kuin olisin halunnut.

Mister miehekkäällä huovalla varustettuna.
Toiseen kierrokseen alku oli vielä hankalampi. Jälleen olisin lähtenyt heti talliin, mutta onneksi en lähtenyt: pari viimeistä suoritusta nimittäin onnistuivat! Saatiin ehkä onnistuneimmat taivutukset mitä koko tunnin aikana oltiin saatu ja olin todella tyytyväinen. Se kaikki tekemäni työ todellakin palkittiin. Mutta se laukka, voi herra Mandeerus sanon minä. Se oli edelleen suoraan sanottuna jäätävää. Jos kuitenkin päätettäisiin postaus positiivisesti, Mister nimittäin onnistui yllättämään mut todella pahasti! Otettiin nimittäin temponlisäystä jälleen lävistäjällä. Ajattelin ensin, että joo - en mä tästä mitään liikettä saa irti, johan se on nähty. Mutta vielä mitä: ensimmäisen lävistäjän loppupuoli oli semmoista ravia että huhhuh! Meinasin tiputtaa leukani jälleen maahan. Ravi oli suoraan verrattavissa Delhin temponlisäykseen, tai siltä se ainakin tuntui. Toisella kerralla tuli laukkarikko heti alkuunsa, joten yritin uudelleen - jolloin meni koko lävistäjä tuossa yllättävässä ravissa. Kyllä se Mipsu osaa, kunhan sieltä osaa kaivaa sen kaiken osaamisen esille.

Jos vielä hieman syvällisempää pohdintaa. Mister kun on hieman tahmea hevonen (ainakin silloin ollut kun olen ollut näkemässä), eikä mulla ollut kannuksia tällä kertaa - ihan vain siksi, kun en tiedä miten hevonen reagoi niihin, olen nimittäin todella arka kannusten kanssa ja käytän niitä vain muutamalla hevosella - niin mitä jos mulla olis ollut kannukset? Olisko tunti sujunut yhtään paremmin? Olisiko Mister liikkunut reippaammin myös sulkutaivutuksissa? Vai olisiko tunti mennyt vain kaahailuksi? Vaikea sanoa, loppujen lopuksi olen tyytyväinen Misteriin ilman kannuksiakin. Viime kerralla ruunan kanssa tunti ei muistaakseni sujunut mitenkään hehkeästi torstaihin verratessa.

Ensi kerralla on vihdoin se kaivattu ilman satulaa -tunti - tai näin Marjo ainakin sanoi ja lupasi, ettei laita mulle Ballea. Ihan hyvä vaan, sen ponin selkään en suostu kapuamaan kuin ehkä korkeintaan satulan kanssa ensi vuonna - jos silloinkaan. Mitähän tällä kertaa tunnilla tehdään? Kova hinku olisi hyppäämään (kuten eilen olisin vakiotunnillani päässyt tekemään) mutta toisaalta taas haluaisin vain taantua pikkulapsen tasolle ja leikkiä niitä tuttuja leikkejä. Periaatteessa mulle on kuitenkin aivan sama, kunhan pääsen hevosen selkään enkä tipu - ainakaan pahasti ;)

1 kommentti:

  1. Hienoa että kovan työn jälkeen asiat sujuivat! :D

    VastaaPoista