Eihän siitä nyt vaan eroon pääse...

... nimittäin Ponilaaksosta! Huomasin, että kolmisen viikkoa sitten eli 26.10 tuli täyteen yksi vuosi siitä, kun menin ensimmäistä kertaa Ponilaaksoon. Kyseessä oli irtotunti, jonka menin Patulla. Tarkoitukseni oli käydä kerran tutustumassa seuraavan kesän leiripaikkaan, mutta suunnitelmat muuttuivat reippaastikin. Tunnin jälkeen olin ihan fiiliksissä, mutta näin vuotta myöhemmin ajateltuna se ei mennyt kovinkaan häävisti...

(C) Aliisa

Voi apua noi mun kädet... :D (C) Aliisa

Kolmisen viikkoa myöhemmin ajeltiin taas Keuruulle uuden irtotunnin merkeissä ja mukana oli myös Roosa ja hänen siskonsa. Kapusin taas Patun selkään, Roosa Delhin ja sisko sitten Nemon kyytiin. Oltiin yhtä hymyä tunnin jälkeen, vaikka täysin onnistunut tunti se ei ollut - ei sen jälkeen eikä näin vuotta myöhemmin ajateltuna.

(C) Äiti

Ensimmäisestä irtotunnista asti oli päässäni pyörinyt ajatus tallinvaihdosta. Äiti kumminkin sanoi, etten vaihtaisi kun matka on niin pitkä. Tiedä sitten mikä äidin pään käänsi, mutta niin vaan joulun jälkeen oltiin jo varmoja vaihdosta - tai ainakin siitä, että lopettaisin Mikkolassa. Ihmettelen jos joku ei huomannut kun jakelin varsinkin Ilolle hyvästejä useamman viikon ajan ja vietin niin paljon aikaa kuin mahdollista sen kanssa, tosin ei sitäkään hirmuisesti ollut kun kävin lähinnä lauantaisin, jolloin hevoset on ulkona viimeisen tunnin loppumiseen saakka. Mä en tiedä, mitä oisin tehnyt jos en olisi päässyt Ponilaaksoon tunneille, täällä kun ei ole mitkään parhaat mahdollisuudet vuokra- saatika ylläpitohevoseen.

Päivä oli 16. tammikuuta (heh, en muistanut ulkoa, piti luntata). Muistan, kuinka harjasin Seppoa ja miten se käyttäytyi. Muistan sen tunteen, kun pääsin pitkästä aikaa vajaan kahden viikon jälkeen. Muistan millainen Seppo oli ratsastaa..

Pakkasten takia tammikuun loput tunnit peruttiin, mutta helmikuun alussa pääsin tasapainoilemaan ilman satulaa -tunnille Sepolla. Etana ja raketti jäi kyllä vahvasti mieleen tuosta kerrasta, oli kyllä hauskaa!

Onpas se nyt niin huonolaatusta... Toivottavasti näette siinä hevosen ja ratsastajan ettekä muuta :D (C) Aliisa

(C) Aliisa

Kevät sitten rullaili eteenpäin ja hyppäämäänkin päästiin. Seuraavat kuvat on kuitenkin vasta toukokuulta, kun menin vappuna Makkaralla. En tuota tuntia odottanut kovinkaan innokkaasti, joka sitten kostautui sillä ettei tunti mennytkään hyvin. Poni ei liikkunut juuri mitenkään ja olen iloinen että nyt se sentään liikkuu vaikka en otetta siihen saa.

(C) Äiti

Ja kävipä mulla tuurikin, kun eräälle lauantain estetunnille sattui tulemaan kuvaaja! Sain ensimmäiset estekuvat puoleen vuoteen, ja olin ihan äimänkäkenä silloisesta kehityksestä. Muutamia korjausta vaativia asioitahan sieltä löytyi, mutta olin yllättynyt.

(C) Sara

(C) Sara

Olin myös ilmoittautunut seuraestemestaruuksiin ihan kokeilumielessä, joten pääsin pari päivää aikasemmin hyppäilemään Ruuvilla. Eihän se tunti nyt huonosti mennyt, mutta olishan se paremminkin voinut mennä... Kisatkaan ei menny ihan niin kuin piti :D

(C) Minka

Sitten koitti se lähes vuoden odotettu leiri! Aivan unohtumaton viikko kertakaikkiaan, ja kehitystäkin tuntui tapahtuvan. Pääsin kokeilemaan kahta uutta ponia (Delhi & Nemo), tuuppailemaan Macyn kanssa gramaanien kera, leikkimään Laurin kanssa ja säikähtelemään Makkaran kanssa maastoon. Aika suokkipainotteinen viikko kertakaikkiaan, sillä hyppäsin suomenhevosella jokaikisen estetunnin - yhtä Ruuvituntia lukuunottamatta kaikki Rutulla, joka myös oli leirihoitsuni. Tuon viikon aikana rakastuin Ruttuun totaalisesti, ihana tapaus.

(C) Hanna/Pia

(C) kuka?

(C) Pinja

(C) Sara

Syksy aloitettiinkin rennosti väistöjen parissa puolessa välissä elokuuta Laurin kanssa. Voin sanoa, ettei se tunti mennyt kovin hyvin. Elo-syyskuun aikana ratsastin Laurin lisäksi ainakin Rutulla, Ruuvilla ja Källillä.

(C) Minka

Syksyn aikana olin saanut päähäni idean osallistua Mänttä-Keuruu Cupin kouluosuuteen luokassa heC. Harjoittelin kisaponini Katin kanssa ennen kisoja muistaakseni kaksi tuntia, ja olin hirmutyytyväinen, joten lähdin hyvillä mielin sunnuntain kisapäivään. En joutunut pettymään kisoissa, päinvastoin! Vaikka peruutukset meni vinoon, niin tein kaiken niin hyvin kuin pystyin.

(C) Minka

(C) Roosa

Nousipa hymy huulille kun muistelee mitä tähän vuoteen Ponilaaksossa on mahtunut! Oon ottanu huiman harppauksen ratsastuksessa eteenpäin ja tavannut uusia ihmisiä, joista pidän. Tuolla on mahtava talliporukka ja me tsempataan toisiamme niin hyvin kuin pystytään. Itse henkilökohtasesti oon huomannu sen, ja asioihin tartutaan lähes aina huumorilla. Ponilaaksoa en oo kyllä ihan heti jättämässä! ♥ Kuvat nyt oli laadultaan mitä oli kun jouduin muokkailemaan, mutta kyllä niistä nyt näkee mitä siinä tehdään ;)

Väsäilin myös supertylsän videon tylsän musiikin kera, mutta siinä näkyy matskua ainakin päivämääriltä 26.10.2013/Patu, 15.11.2013/Patu, 02.02.2014/Seppo, 01.05.2014/Makkara, 25.05.2014/kisat Laurilla (videota en ole ikinä julkaissut ja tässä näkyy radan kaksi ensimmäistä estettä), leiriltä/Lauri ja 12.10.2014/kisat Katilla. Kyllä järkyttää katsoa millaista se oma ratsastus oli vielä puoli vuotta sitten, toivottavasti se on nyt paljon siedettävämmän näköistä :D

Ps. Huomenna lauantaina ei olekaan tiedossa yllätyshevostelua erittäin mielenkiintoisen syyn takia, josta en blogissa puhu :)